After the Two Nights Challenge

A year ago Korpijaakko threw a challenge to spend two nights every month outdoors during a year. I found this Two Nights challenge inviting and possibly good way to refresh my outdoor skills. Though I have been climbing (rock, ice and mountains) a lot lately, I haven’t done that many overnight trips.

Now, a year later, I can say that I have successfully spent 24 nights outdoors in very different places. I have been sleeping in lean-tos, goahtis, in an alpine hut, a bivy, under the open skies and also spent a night climbing an icefall. I have been hiking, climbing and riding a kicksled. I have been enjoying long exposure photography and short night sleep. I have been traveling in Northern Savonia, South Karelia, Kymenlaakso, Uusimaa and in Germany, Austria, Liechtenstein and Switzerland.

Well, what was I left with – other than pile of photos and bunch of blog posts? I found a wonderful website called Laavu.org, that shows locations of many shelters (lean-tos, goahtis and wilderness huts) in Finland. Before I didn’t have a clue how I could find any shelters without knowing the area well. Laavu.org helped me to learn more especially about the Kuopio area. I also got to know that many towns list hiking routes on their websites. Another good source of inspiration has been Retkipaikka and Ulkoilublogit that lists Finnish outdoor blogs (also ones in English and other languages).

I have never before spent a night outdoors during the winter and this experience taught me how valuable insulation a good (air) mattress and a proper sleeping bag are. Being prone to feel cold easily I was happy to learn that using the sleeping bag liner I could increase the temperature about 5°C. Usually I have a shirt or a jacket as a pillow, but now that I bought a small travel pillow I noticed that I was sleeping clearly better. Also my layering skills got better and I learned that there can never be too many wool socks.

My relationship to outdoor activities might have changed a bit during this challenge. I have done trips that took long and careful planning, but now got more grounded with the fact that one can easily go out to nearby forests. I feel more confident with my skills to dress weatherproof and that I could actually survive Finnish conditions any time of the year. All blog posts of this challenge can now be found under the Two Nights tag.

JFRM-2015-02-0472
My first winter night outdoors in February
Ensimmäinen ulkona vietetty talviyöni helmikuussa
JFRM-2015-02-0583
Lightsabre fight with Dima in a goahti in February
Valomiekkailua Diman kanssa kodalla helmikuussa
JFRM-2015-03-0031
A frozen lake under the starlight in Mikkeli in March
Järven jää tähtitaivaan alla Mikkelissä maaliskuussa
JFRM-2015-03-0102.jpg
Not the kind of Easter bunny you expected (in March)
Ei ehkä ihan sellainen pääsiäispupu kuin odotit (maaliskuussa)
JFRM-2015-04-0114.jpg
Dima is starting a fire in a goahti in April
Dima virittämässä tulta kodalla huhtikuussa
JFRM-2015-04-0478.jpg
A long exposure self-portrait by the lake Kallajärvi in April
Pitkän valotusajan omakuva Kallajärven rannalla huhtikuussa
JFRM-2015-05-0551.jpg
Trad climbing course with Adventure Partners in southern Finland in May
Adventure Partnersin vetämä trädikiipeilykurssi Etelä-Suomessa toukokuussa
JFRM-2015-06-0735.jpg
Camping without shelter near my home in June
Yöpymässä taivasalla kotini lähettyvillä kesäkuussa
JFRM-2015-06-0769.jpg
Serene landscape in Taipalsaari in June
Rauhallinen maisema Taipalsaarella kesäkuussa
JFRM-2015-07-0847.jpg
Hiking is hairy business in Haikkaanlahti in July
Karvan verran jännittävämpää vaellusta Haikkaanlahdella heinäkuussa
JFRM-2015-07-0945.jpg
An abandoned mail van near a lean-to in July
Hylätty postiauto laavun lähellä heinäkuussa
JFRM-2015-08-0291.jpg
Climbing Jubiläumsgrat with Dima in Germany in August
Kiipeämässä Jubiläumsgratia Diman kanssa Saksassa elokuussa
JFRM-2015-08-0700.jpg
The unsuccessful attempt to scale Dufourspitze in Switzerland with Dima in August
Epäonnistunut yritys valloittaa Dufourspitze Sveitsissä Diman kanssa elokuussa
JFRM-2015-09-0108.jpg
Mosquitoes say nighty night in September
Hyttyset sanovat hyvää yötä syyskuussa
JFRM-2015-09-0150.jpg
A rapid in Suovu in September
Koski Suovulla syyskuussa
JFRM-2015-10-0256.jpg
An insomniac watching Dexter in October
Uneton katselee Dexteriä lokakuussa
JFRM-2015-11-0278.jpg
Hiking over Puijo from Kuopio to Siilinjärvi in October
Vaellus Puijon yli Kuopiosta Siilinjärvelle lokakuussa
JFRM-2015-11-0582.jpg
In Pölhö island in November
Pölhön saaressa marraskuussa
JFRM-2015-11-0608.jpg
The one thing that I always take with me – my headtorch – is useful in dark November
Aina mukana kulkeva otsavalo on erityisen hyödyllinen marraskuun pimeydessä
JFRM-2015-12-2054.jpg
A view from Kuivaketvele hillfort in December
Näköala Kuivaketveleen linnavuorelta joulukuussa
JFRM-2015-12-2091.jpg
A night at the bird hide in December
Yö lintutornilla joulukuussa
JFRM-2016-01-2376.jpg
Ice and mixed climbing all night long in January
Jää- ja mixtakiipeilyä koko yön tammikuussa
JFRM-2016-02-2399.jpg
The final night near Kuopio in January
Päätösyö lähellä Kuopiota tammikuussa

Vuosi sitten Korpijaakko heitti blogissaan haasteen viettää vuoden ajan joka kuukausi vähintään kaksi yötä ulkona. Two Nights -nimellä kulkeva haaste kuulosti mielestäni houkuttelevalta ja tarpeelliseltakin virkistääkseni retkeilytaitojani. Vaikka viimevuosina olen käynyt paljon kiipeilemässä (kalliota, jäätä ja vuoria) niin yön yli kestäviä reissuja on tullut tehtyä vähemmän.

Nyt, vuoden myöhemmin, voin todeta onnistuneesti viettäneeni 24 yötä ulkona hyvin erilaisissa paikoissa. Ehdin olla yötä teltassa, laavulla, kodalla, alppimajalla, bivillä, jääputouksella sekä avoimen tähtitaivaan alla. Liikuin kävellen, kiipeillen ja potkukelkalla. Harrastin pitkän valotusajan valokuvausta ja lyhyitä yöunia. Reissasin Pohjois-Savossa, Etelä-Karjalassa, Kymenlaaksossa, Uudellamaalla sekä Saksassa, Itävallassa, Liechtensteinissa ja Sveitsissä.

Mitä tästä sitten jäi käteen muuta kuin kasa valokuvia ja sarja blogikirjoituksia? Löysin mainion sivuston nimeltä Laavu.org, jossa on listattuna Suomen laavut, kodat ja autiotuvat maakunnittain sijainteineen. En ollut aiemmin tiennyt miten muuten kuin hyvän paikallistuntemuksen kautta voisi edes löytää potentiaalisia yöpymispaikkoja. Laavu.org:in avulla oma paikallistuntemukseni etenkin Kuopion lähialueista lisääntyi huomattavasti. Opin myös, että moni kaupunki listaa sivuillaan alueillaan sijaitsevia retkeilyreittejä. Hyviä reissuinspiraation lähteitä ovat myös Retkipaikka-sivusto ja Ulkoilublogit-lista.

En ollut aiemmin yöpynyt ulkona talvella, joten opin miten suuri merkitys lämmöneristyksessä on hyvällä (ilma)patjalla sekä asianmukaisella makuupussilla. Palelemaan taipuvaisena ilahduin myös tiedosta, että käyttämällä makuupussin lakanaa voi saavuttaa noin 5°C lämpimämmät oltavat. Olen aiemmin retkeillessä käyttänyt tyynynä paitaa tai takkia, mutta huomasin omalla kohdallani nukkumismukavuuden lisääntyvän huomattavasti pikkuisella retkityynyllä. Myös kerrospukeutumistaidot kehittyivät ja opin, että talvella ulkona nukkuessa ei voi käyttää liian monia villasukkia.

Suhde retkeilyyn ehkä muuttui hieman. Olen aiemmin tehnyt pitkää suunnittelua ja valmistautumista vaativia reissuja, joten nyt sain ehkä jollain tavalla jalat maahan siltä osin, että retkeilemään pääsee ihan helposti lähellekin. Myös varmuus siitä, että osaan varustautua sään mukaan ja selviän Suomen olosuhteista ympäri vuoden kasvoi. Kaikki haasteeseen liittyvät blogikirjoitukseni ovat nyt luettavissa Two Nights -aihetunnisteen alta.

Leave No Sausage

I have mentioned before that I tend to avoid lean-tos that are close to the town, because someone might be living there. Still I was interested to visit the Iso-Valkeinen lean-to and thought that I could take my chances with it on the last trip of my Two Nights challenge. From Kallantie there comes a nice little trail over a narrow strip of land to a small peninsula where the lean-to is located.

It seems like the place might be mostly used by families with children and the residents of the nearby hotel, since it’s very easy to get there. There was no doubt that the lean-to is a popular place to grill some sausage, because I found an almost full pack of sausage on the bench. I had no way of knowing if it had been there for an hour or a week and I didn’t dare to test what it would do to my stomach.

I keeled over with my sleeping bag to the lean-to, but I can’t call this the most serene place to sleep. The constant noise of the traffic reminds you that you are not that far from the civilisation. The view over the Iso-Valkeinen pond is still nice and you can see all way to the Puijo tower.

JFRM-2016-02-2399.jpg
The view over the Iso-Valkeinen
Näkymä Iso-Valkeisen yli

JFRM-2016-02-2410-HDR.jpg

JFRM-2016-02-2417.jpg
The trail leading to the lean-to
Laavulle vievä polku

JFRM-2016-02-2423.jpg

Olen maininnut aiemminkin vältteleväni asutuksen lähellä sijaitsevia laavuja, koska siellä saattaa olla asukkaita. Olin kuitenkin katsellut jokusen kerran kartalta Iso-Valkeisen laavua ja ajattelin sen soveltuvan Two Nights -haasteen viimeiseksi yöpaikaksi. Kallantieltä tulee hauska pieni polku kapeaa maakaistaletta pitkin pikkuiseen niemeen, jossa laavu sijaitsee.

Paikka on helppokulkuisuutensa vuoksi mitä ilmeisimmin lapsiperheiden ja läheisen hotellin asukkaiden suosiossa. Laavun käytöstä makkaranpaistopaikkana ei itseasiassa jäänyt epäilyksiä, koska löysin paikalta lähes täyden paketin makkaraa. En kuitenkaan tiennyt oliko se lojunut laavulla tunnin vai viikon, joten en uskaltautunut kokeilemaan ruuansulatukseni sietokykyä.

Kellahdin makuupusseineni laavun perälle, mutta kovin rauhaisa nukkumapaikka Iso-Valkeisen laavu ei ole – läheltä kulkevat tiet muistuttavat metelillään, ettei aivan luonnon keskellä olla. Maisemansa puolesta paikka on kuitenkin mukava ja lammen yli tarjoutuu kaunis näkymä Puijolle.

A Night at the Icefall

Me and Dima had been planning for a nocturnal ice climbing trip for a while. Dima, being the crazy inventor he is, had built a carry-on lightning set and we were willing to give it a test run. In Finland darkness falls early in winter and that means the daylight hours are few. Thus the lightning set could be useful even at the daytime, while living close to the arctic circle.

We headed for the Haminalahti icefall, since it is close to a road and the lightning set was quite heavy thing to carry around, to say the truth. In addition we took selection of cameras to be able to record our nocturnal project.

Since we had the whole night to climb, we had enough time to do some lead climbing and top roping as well. We were also simulating how to climb very delicate thin ice, trying to get up with as few ice tool swings and crampon kicks as possible. You can get more out of the same old icefall when you climb it different ways.

I noticed that next to our icefall there was actually a quite interesting rock features that offered good placements for ice tools. That’s how I got an idea to have my very first try of a mixed climb. Mixed climbing means climbing with ice climbing gear a route that is partly rock and partly covered by ice (different from drytooling that means climbing only on rock). My first try was to climb rock on my left side and ice on my right side. When this seemed to go nicely, I decided to climb the rock only (so, basically drytooling). While climbing mixed, you need to know when you are reaching for ice and when rock. Because for obvious reasons you don’t want to swing your ice tool or kick your crampon to rock. All moves on rock needs to be done by placing the gear nicely and carefully. Of course this is not a difficult thing to understand, but when you are used to hammer the ice with your tools that movement pattern must be reimagined.

We were climbing until the early morning and the battery in our lightning set showed no signs of running out. I edited two videos from the clips that we shot during the night. One is a compilation of the whole night and another is a two camera view of me climbing a mixed route.

Scroll down for videos!

Location: 62°50’58.8″ N, 27°32’11.4″ E

JFRM-2016-01-2340.jpg
You don’t see this kind of beauty in the daytime…
Tällaista kauneutta ei ole näytillä päiväaikaan…
JFRM-2016-01-2344.jpg
“I’m gonna swing from the chandelier”
JFRM-2016-01-2354.jpg
And who did say that ice screws don’t grow on trees?
Ja kuka väitti, ettei jääruuvit kasva puussa?

JFRM-2016-01-2356.jpg

JFRM-2016-01-2362.jpg
Dima is done belaying after me climbing as second
Dima lopettelee varmistamista minun kakkosteltua ylös
JFRM-2016-01-2376.jpg
Rock on the left, ice on the right – hey, that’s mixed climbing!
Kalliota vasemmalla, jäätä oikealla – hei, tämähän on mixtakiipeilyä!
JFRM-2016-01-2387.jpg
I’m trying some delicate top roping
Kokeilen hienovaraista kiipeilyä yläköydellä

JFRM-2016-01-2394.jpg

Olimme suunnitelleet jo jonkin aikaa Diman kanssa yökiipeilyä jääputouksella. Dima oli nimittäin rakentanut mukana kannettavat valonheittimet ja halusimme testata niitä tositoimissa. Suomessa pimeä tulee talvella aikaisin ja valoisa aika jääkiipeilyyn – etenkin työpäivän päätteeksi – on harmillisen vähäinen. Valonheittimistä olisi siis iloa myös muuhun kuin yökiipeilyyn näillä leveysasteilla.

Otimme kohteeksi Haminalahden jääputouksen, koska se on lähellä tietä ja valonheitinlaukku akkuineen ei ollut aivan kevyt kannettava. Lisäksi raahasimme mukanamme pienen arsenaalin kuvauskalustoa saadaksemme yöprojektista todistusaineistoa niin valokuvina kuin videoina.

Yön aikana ehdimme sekä liidata että kiivetä yläköydellä. Simuloimme myös ohuen jään kiipeämistä nousemalla putousta mahdollisimman vähin hakuniskuin ja jäärautojen potkuin – toisinsanoen hyödyntäen jäässä olemassa olevia koloja mahdollisimman paljon. Samasta jääputouksesta saa enemmän irti, kun sitä kiipeää eri tavoilla.

Huomasin jääputouksen vieressä olevan kallion tarjoavan myös hyviä paikkoja jäähakuille, joten päätin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni mixtaa. Mixtakiipeilyssä kiivetään siis jääkiipeilyvälineitä käyttäen reittiä, joka muodostuu osittain kalliosta ja osittain jäästä (erotuksena drytoolauksesta, jossa kiivetään pelkkää kalliota hakkujen avulla). Ensimmäisellä kerralla kiipesin vasemman puolen raajoilla kalliota ja oikean puolen raajoilla jäätä. Tämän onnistuttua ongelmitta kiipesin seuraavaksi pelkästään kalliota (käytännössä siis drytoolaamalla) pitkin. Mixtaa kiivetessään pitää olla tietoinen milloin mikäkin raaja liikkuu kalliolla ja milloin jäällä. Ensinmainittuun ei nimittäin kannata ilmiselvistä syistä lyödä hakuilla tai potkia raudoilla vaan muuvit tehdään asettelemalla välineet kalliolle. Tämä ei ole tietenkään vaikea asia ymmärtää, mutta totuttuaan käyttämään hakkuja ja rautoja toisella tavalla täytyy hieman varoa kiivetessään selkäytimestä tulevaa liikemallia.

Kiipeilimme aikaiseen aamuun asti ja valonheittimien akku riitti täysin ongelmitta. Leikkasin yön aikana kuvatuista videoista yleiskoosteen sekä kahdella kameralla kuvatun videon yhdestä mixta-vedostani (videot alla).

Sijainti: 62°50’58.8″ N, 27°32’11.4″ E

Northern Lights and Bird Hides

The second outdoor night in December was unusually warm and lacking snow like the first one. I drove south from Lappeenranta, heading to lake Haapajärvi bird hide and lean-to. Birdwatching is not really my cup of tea, but I thought that the bird hide might be a good place to see the northern lights (the aurora borealis forecast was promising). The lights from cities on the Russian side of the border were shining more clearly, but I was able to see a slight green haze on the clouds.

JFRM-2015-12-2091.jpg
Haapajärvi bird hide and yours truly
Haapajärven lintutorni ja allekirjoittanut
JFRM-2015-12-2100-Pano.jpg
Blurry panorama showing distant city lights and aurora borealis reflecting on the clouds
Pilviin heijastuneet kaupungin valot ja revontulet utuisessa panoraamassa
JFRM-2015-12-2114.jpg
Haapajärvi lean-to
Haapajärven laavu

Joulukuun toinen ulkona vietetty yö oli edellisen tapaan poikkeuksellisen lämpimissä ja lumettomissa olosuhteissa. Ajoin autolla Lappeenrannan eteläpuolelle, kohteenani Haapajärven lintutorni ja laavu. En ymmärrä lintujen bongaamisesta tuon taivaallista, mutta lintutorni vaikutti hyvältä paikalta metsästää illalle ennustettuja revontulia. Pilvisen sään vuoksi revontulet eivät tosin erottuneet sen kummemmin kuin Venäjän puolella sijaitsevien kaupunkien valot, mutta pieni vihreä häivähdys taivaalla oli kuitenkin havaittavissa.

Kuivaketvele Hillfort

The Christmas time was exceptionally warm in Finland – actually as warm as the last Midsummer (that was exceptionally cold). I was spending the holidays in Southern Finland and thus decided to find some new places to spend my Two Nights in December.

My first destination was Taipalsaari. On my way there I stopped at the Luukkaansalmi bridge to take a few photos and then headed to the Kuivaketvele hillfort. The hillfort is roughly dated to Viking Age (800-1050) and the only thing left of the fortress is some remains of the stone wall. Still the place on the cliff is beautiful and worth visiting. There are stairs leading up and a viewing platform (that can be used as a sleeping place when it doesn’t rain) next to them. The remains of the fortress are on the opposite side of the hill.

I was wishing to be able to take some star photography during the night, but the clouds kept on rotating above me all night. I decided to do some experimentation with the long exposure photography and HDR under the bright moonlight (though the results were not perfectly satisfactory). But at least I didn’t have to suffer from cold weather, even though I was rather lightly dressed considering the time of the year.

There is a nice blog post in Retkipaikka about Kuivaketvele hillfort. It’s written in Finnish, but the (daylight) photos are still worth seeing.

JFRM-2015-12-1949-Pano.jpg
180° panorama of the UPM Kaukas factory from Luukkaansalmi bridge
180° panoraama UPM Kaukaan tehtaista Luukkaansalmen sillalta

JFRM-2015-12-1954.jpg

JFRM-2015-12-2004.jpg
The sign helps finding the fortress
Museoviraston kyltti helpottaa linnoituksen löytämistä
JFRM-2015-12-2016.jpg
What is left of the ancienct hillfort
Se, mitä Kuivaketveleen muinaislinnasta on jäljellä

JFRM-2015-12-2035.jpg

JFRM-2015-12-2054.jpg

JFRM-2015-12-2061.jpg
On the viewing platform
Näköalatasanteella

JFRM-2015-12-2083.jpg

Joulu oli poikkeuksellisen lämmin – itseasiassa yhtä lämmin kuin edeltävä (poikkeuksellisen kylmä) juhannus. Viettäessäni pyhiä Etelä-Suomessa päätin etsiä joulukuun Two Nights -kohteiksi itselleni uusia paikkoja.

Ensimmäiseksi yöksi suuntasin Taipalsaarelle. Pysähdyin menomatkalla Luukkaansalmen sillalla ottamassa muutaman valokuvan ja jatkoin sitten kohti Kuivaketveleen linnavuorta. Viikinkiajan (800-1050) muinaislinnasta on jäljellä lähinnä kivivallin jäänteitä, mutta itse paikka korkealla kalliolla on kaunis. Linnavuorelle pääsee nousemaan hyväkuntoisia portaita ja niiden yläpäässä on näkoalatasanne (joka soveltuu yöpymiseen silloin kun ei sada). Itse linnoituksen jäänteet ovat mäen vastakkaisella reunalla.

Olin elätellyt toiveita tähtien kuvaamisesta yön aikana, mutta puolipilvinen sää peitti taivaasta juuri strategiset alueet. Tein kuitenkin yöllä joitakin pitkän valotusajan ja HDR-kokeiluja kirkkaan kuutamon alla (tosin tulokset eivät olleet täysin tyydyttäviä). Kerrankin kylmästä ei tarvinnut kärsiä, vaikka olinkin pukeutunut vuodenaikaan nähden kevyesti.

Retkipaikassa on hyvä blogikirjoitus Kuivaketveleen linnavuoresta päivänvalossa otettuine kuvineen.