Karhusaari

Right at the waterfront of Lappeenranta, about 1,5 km (0.9 miles) from the town bay, is a small island Karhusaari with its lean-to. In the summer one can row or paddle to the Karhusaari (lit. bear island) and on the town-side shore there is a good pier that helps going ashore. The lean-to at Karhusaari is especially popular destination during the winter, when one can conveniently walk or ski across the ice straight from the downtown Lappeenranta. The place is also advertised as an ice skating destination, but at least in this winter the route was in no skating condition.

The great winter weather was lasting well into the spring and hence in the beginning of April I decided to take an April’s Fools Day stroll to Karhusaari. There were plenty of others who have had this exactly same idea and were heading there to fry their sausages over the fire or just enjoying being outdoors. In addition to all the hikers, there were a few people hurtling on their cross-country skis or on their mopeds, not to mention the kite skiers.

The lean-to at Karhusaari is probably planned primarly for a rest stop and not so much for overnight stays, because its proximity to the town. Though there is enough space for a mattress on the bench and also a privy is available. At least at the shore there are really no tent spots, because the terrain is rocky. Karhusaari is anyway an excellent low threshold outdoor destination for both winter and summer activities.

JFRM-2018-04-1219.jpg
JFRM-2018-04-1221-Pano.jpg
JFRM-2018-04-1230.jpg
JFRM-2018-04-1231-Pano.jpg
JFRM-2018-04-1245.jpg
JFRM-2018-04-1247.jpg
JFRM-2018-04-1248.jpg
JFRM-2018-04-1250.jpg
JFRM-2018-04-1252-Pano.jpg
JFRM-2018-04-1256.jpg
JFRM-2018-04-1257.jpg
JFRM-2018-04-1258.jpg
JFRM-2018-04-1259.jpg
JFRM-2018-04-1260.jpg
JFRM-2018-04-1262.jpg
JFRM-2018-04-1263.jpg
JFRM-2018-04-1264.jpg
JFRM-2018-04-1266.jpg
JFRM-2018-04-1269.jpg
JFRM-2018-04-1270.jpg

Lappeenrannan edustalla, noin puolentoista kilometrin päässä kaupunginlahdelta, sijaitsee pikkuinen Karhusaari laavuineen. Kesällä Karhusaareen voi soutaa tai meloa ja kaupunginpuoleisella rannalla onkin hyvä laituri rantautumista helpottamaan. Karhusaaren laavu on kuitenkin erityisen suosittu ulkoilukohde juuri talvella, kun aivan keskustasta pääsee kätevästi jäitä pitkin kävellen tai hiihtämällä saareen. Paikkaa mainostetaan myös luistelukohteena, mutta ainakaan tänä talvena aurattu reitti ei ollut luistelukuntoon höylätty.

Hyviä talvisäitä kesti poikkeuksellisen pitkään ja niinpä huhtikuun koittaessa tein aprillipäivän kävelylenkin Karhusaareen. Liikkeellä oli paljon muitakin ihmisiä, jotka suuntasivat laavulle makkaranpaistoon tai olivat muuten vain ulkoilemassa. Runsaslukuisten kävelijöiden lisäksi jäällä viiletti muutamia hiihtäjiä, mopoilijoita sekä leijahiihtäjiä.

Karhusaaren laavu on todennäköisesti suunniteltu ensisijaisesti levähdyspaikaksi eikä niinkään yöpymiskohteeksi, koska se on hyvin lähellä kaupunkia. Tarvittaessa patjan saa kyllä penkille mahtumaan ja saaressa on huussikin käytettävissä. Ainakaan aivan rannassa ei ole juuri telttapaikkoja, koska maasto on kallioinen. Karhusaari on kuitenkin erinomainen matalan kynnyksen retkeilykohde niin talvella jäällä kulkijoille kuin kesällä aloitteleville melojillekin.

Map

Total Time: 00:59:11

Hämmäauteensuo Trail

This year my working community at the hospital decided to pick the Hämmäauteensuo as the place to spend our work wellbeing day. Hämmäauteensuo is a fen area, located south from Lappeenranta. The brisk ones rode their bicycles to the fen, but since my bike was stolen two years ago (and I haven’t bought a new one) I had to settle for a car ride. Hämmäauteensuo nature reserve is mostly open bog and marsh and the duckboards crossing it lead to a lean-to.

The trail is less than 2 km (not much more than a mile) long and easy terrain, but still it offers rather nice landscape. There is a campfire place at the lean-to, but since the lean-to has no floor I wouldn’t recommend it for overnight stays. We spent a while at the lean-to collecting cones (yes, really) and enjoying low threshold outdoor activity. The return trail to the parking lot (that goes around the fen) was (especially now that it was autumn) quite wet, so one will more likely stay with dry feet crossing the fen over the duckboards.

More information in the brochure (PDF)

Scroll down for a map.

JFRM-2016-10-5471.jpg
Entering the nature reserve
Saavumme luonnonsuojelualueelle
JFRM-2016-10-5472.jpg
Crossing the marsh over the duckboards
Rämeen ylitys pitkospuita kulkien
JFRM-2016-10-5478.jpg
Open bog
Puuton neva

JFRM-2016-10-5481.jpg

JFRM-2016-10-5482.jpg

JFRM-2016-10-5488.jpg
I prefer to burn my sausages
Minulla on tapana polttaa makkarat
JFRM-2016-10-5505.jpg
Cone, cone, cone, cone…
Käpy, käpy, käpy, käpy…
JFRM-2016-10-5513.jpg
My co-workers are having their sausages in more sophisticated way…
Työkaverini paistavat makkaroita minua hienostuneemmin…

JFRM-2016-10-5514.jpg

JFRM-2016-10-5516.jpg

JFRM-2016-10-5519.jpg

JFRM-2016-10-5524.jpg
Something left to rot or a piece of art?
Hylätty ruostumaan vai taideteos?

Tänä vuonna sairaalan työporukan työhyvinvointipäivän kohteeksi valikoitui ilokseni Lappeenrannan eteläpuolella oleva Hämmäauteensuo. Reippaimmat polkivat suon laitaan pyörillään, mutta koska omani varastettiin pari vuotta sitten (ja en ole tullut uutta hankkineeksi) jouduin tyytymään autokyytiin. Hämmäauteensuo on luonnonsuojelualueeksi rauhoitettu neva- ja rämealue, jonka poikki kulkevat pitkospuut vievät suon laidassa olevalle laavulle.

Kokonaisuudessaan alle 2 km pituinen lenkki on helppokulkuinen, mutta kuitenkin maisemallinen reitti. Laavulla on tulentekopaikka, mutta yöpymiseen se ei sovellu hyvin, koska laavussa ei ole lattiaa. Vietimme tovin laavulla mm. käpyjä keräillen ja matalan kynnyksen retkeilystä nauttien. Laavulta parkkipaikalle tuova paluureitti (joka kiertää suon) oli ainakin näin syksyllä hieman vettyneessä kunnossa, joten jalkansa säilyttää varmemmin kuivana kulkemalla pitkospuita suon poikki.

Lisätietoja esitteessä (PDF)

Route map

Total Time: 01:31:49

Northern Lights and Bird Hides

The second outdoor night in December was unusually warm and lacking snow like the first one. I drove south from Lappeenranta, heading to lake Haapajärvi bird hide and lean-to. Birdwatching is not really my cup of tea, but I thought that the bird hide might be a good place to see the northern lights (the aurora borealis forecast was promising). The lights from cities on the Russian side of the border were shining more clearly, but I was able to see a slight green haze on the clouds.

JFRM-2015-12-2091.jpg
Haapajärvi bird hide and yours truly
Haapajärven lintutorni ja allekirjoittanut
JFRM-2015-12-2100-Pano.jpg
Blurry panorama showing distant city lights and aurora borealis reflecting on the clouds
Pilviin heijastuneet kaupungin valot ja revontulet utuisessa panoraamassa
JFRM-2015-12-2114.jpg
Haapajärvi lean-to
Haapajärven laavu

Joulukuun toinen ulkona vietetty yö oli edellisen tapaan poikkeuksellisen lämpimissä ja lumettomissa olosuhteissa. Ajoin autolla Lappeenrannan eteläpuolelle, kohteenani Haapajärven lintutorni ja laavu. En ymmärrä lintujen bongaamisesta tuon taivaallista, mutta lintutorni vaikutti hyvältä paikalta metsästää illalle ennustettuja revontulia. Pilvisen sään vuoksi revontulet eivät tosin erottuneet sen kummemmin kuin Venäjän puolella sijaitsevien kaupunkien valot, mutta pieni vihreä häivähdys taivaalla oli kuitenkin havaittavissa.

Kuivaketvele Hillfort

The Christmas time was exceptionally warm in Finland – actually as warm as the last Midsummer (that was exceptionally cold). I was spending the holidays in Southern Finland and thus decided to find some new places to spend my Two Nights in December.

My first destination was Taipalsaari. On my way there I stopped at the Luukkaansalmi bridge to take a few photos and then headed to the Kuivaketvele hillfort. The hillfort is roughly dated to Viking Age (800-1050) and the only thing left of the fortress is some remains of the stone wall. Still the place on the cliff is beautiful and worth visiting. There are stairs leading up and a viewing platform (that can be used as a sleeping place when it doesn’t rain) next to them. The remains of the fortress are on the opposite side of the hill.

I was wishing to be able to take some star photography during the night, but the clouds kept on rotating above me all night. I decided to do some experimentation with the long exposure photography and HDR under the bright moonlight (though the results were not perfectly satisfactory). But at least I didn’t have to suffer from cold weather, even though I was rather lightly dressed considering the time of the year.

There is a nice blog post in Retkipaikka about Kuivaketvele hillfort. It’s written in Finnish, but the (daylight) photos are still worth seeing.

JFRM-2015-12-1949-Pano.jpg
180° panorama of the UPM Kaukas factory from Luukkaansalmi bridge
180° panoraama UPM Kaukaan tehtaista Luukkaansalmen sillalta

JFRM-2015-12-1954.jpg

JFRM-2015-12-2004.jpg
The sign helps finding the fortress
Museoviraston kyltti helpottaa linnoituksen löytämistä
JFRM-2015-12-2016.jpg
What is left of the ancienct hillfort
Se, mitä Kuivaketveleen muinaislinnasta on jäljellä

JFRM-2015-12-2035.jpg

JFRM-2015-12-2054.jpg

JFRM-2015-12-2061.jpg
On the viewing platform
Näköalatasanteella

JFRM-2015-12-2083.jpg

Joulu oli poikkeuksellisen lämmin – itseasiassa yhtä lämmin kuin edeltävä (poikkeuksellisen kylmä) juhannus. Viettäessäni pyhiä Etelä-Suomessa päätin etsiä joulukuun Two Nights -kohteiksi itselleni uusia paikkoja.

Ensimmäiseksi yöksi suuntasin Taipalsaarelle. Pysähdyin menomatkalla Luukkaansalmen sillalla ottamassa muutaman valokuvan ja jatkoin sitten kohti Kuivaketveleen linnavuorta. Viikinkiajan (800-1050) muinaislinnasta on jäljellä lähinnä kivivallin jäänteitä, mutta itse paikka korkealla kalliolla on kaunis. Linnavuorelle pääsee nousemaan hyväkuntoisia portaita ja niiden yläpäässä on näkoalatasanne (joka soveltuu yöpymiseen silloin kun ei sada). Itse linnoituksen jäänteet ovat mäen vastakkaisella reunalla.

Olin elätellyt toiveita tähtien kuvaamisesta yön aikana, mutta puolipilvinen sää peitti taivaasta juuri strategiset alueet. Tein kuitenkin yöllä joitakin pitkän valotusajan ja HDR-kokeiluja kirkkaan kuutamon alla (tosin tulokset eivät olleet täysin tyydyttäviä). Kerrankin kylmästä ei tarvinnut kärsiä, vaikka olinkin pukeutunut vuodenaikaan nähden kevyesti.

Retkipaikassa on hyvä blogikirjoitus Kuivaketveleen linnavuoresta päivänvalossa otettuine kuvineen.

Wind power

Couple years ago a wind park called TuuliMuukko was built near Lappeenranta. Close to one of the wind turbines was Ilottula’s lean-to and luckily it was preserved. A few trails lead to the lean-to, but you can also park your car next to the wind turbine and walk about 100 m (330 feet) to the lean-to. Even though the wind park does bring some industrial feel to the nature, it is an interesting target per se. Not to mention the benefits of renewable energy sources comparing to the fossil fuels.

I spent the night at the lean-to that has room for only one overnight guest (or more, if you put your mattress on the ground). Making fire is forbidden from May to August due the threat of spreading a wild fire – so you shouldn’t plan to grill any sausages during the summer. You can hear the humming from the wind turbine to the lean-to, but the sound is not any louder than a slight wind. I slept few hours and when I woke up 10 m (32 feet) from me a red fox was staring at me. Before I had a chance to find my camera he was already gone.

When I arrived it was dark, so I didn’t notice a car wreck next to the trail. The cab of a old post van is rusting away straight next to the trail that leads to the lean-to. The trail from the wind turbine to the lean-to is a bit uneven, but wide enough to go with a wheelchair. In that sense this lean-to is accessible.

JFRM-2015-07-0921.jpg

JFRM-2015-07-0930.jpg

JFRM-2015-07-0954.jpg

Lappeenrannan itäpuolelle rakennettiin pari vuotta sitten TuuliMuukko-niminen tuulivoimalapuisto. Yhden voimalan juureen jäi Ilottulan laavu, joka on onneksi säilytetty. Paikalle johtaa polkuja, mutta myös autolla pääsee aivan tuulivoimalan viereen, josta matkaa laavulle on noin 100 m. Vaikka tuulivoimala rikkookin hieman paikan luontoa, on se toisaalta kiinnostava kohde itsessään ja uusiutuva energia on aina fossiilista parempi vaihtoehto.

Majoittauduin siis tuulivoimalan juuressa sijaitsevalle laavulle, jossa on tilaa yhdelle yöpyjälle (tai useammalle, jos patjat asettaa maahan). Laavulla on tulentekokielto touko-elokuussa ilmeisesti maastopalovaaran vuoksi – makkaranpaistoretkiä ei siis kesälle kannata suunnitella. Tuulivoimalan humina kuuluu laavulle, mutta ääni ei ole kevyttä tuulta kovempaa. Nukuin muutaman tunnin ja herätessäni minua tuijotti kettu noin kymmenen metrin päästä. Se jolkotteli matkoihinsa ennen kuin ehdin kaivaa kameran esiin.

Olin saapunut hämärällä, joten en ollut tullessani huomannut polun laidassa olevaa autonraatoa. Vanhan postiauton ohjaamo-osa makaa ruostumassa aivan polun vieressä. Tuulivoimalan luota laavulle johtava polku on hieman epätasainen, mutta niin leveä, että sitä voi uskoakseni kulkea myös pyörätuolilla, joten siinä mielessä tämä laavu on esteetön.

JFRM-2015-07-0932.jpg

JFRM-2015-07-0937.jpg
“Postman Pat, Postman Pat
Postman Pat and his black and white cat
Early in the morning, just as day is dawning
He picks up all the post bags in his van”

JFRM-2015-07-0945.jpg

JFRM-2015-07-0965-Pano.jpg