Hämmäauteensuo Trail

This year my working community at the hospital decided to pick the Hämmäauteensuo as the place to spend our work wellbeing day. Hämmäauteensuo is a fen area, located south from Lappeenranta. The brisk ones rode their bicycles to the fen, but since my bike was stolen two years ago (and I haven’t bought a new one) I had to settle for a car ride. Hämmäauteensuo nature reserve is mostly open bog and marsh and the duckboards crossing it lead to a lean-to.

The trail is less than 2 km (not much more than a mile) long and easy terrain, but still it offers rather nice landscape. There is a campfire place at the lean-to, but since the lean-to has no floor I wouldn’t recommend it for overnight stays. We spent a while at the lean-to collecting cones (yes, really) and enjoying low threshold outdoor activity. The return trail to the parking lot (that goes around the fen) was (especially now that it was autumn) quite wet, so one will more likely stay with dry feet crossing the fen over the duckboards.

More information in the brochure (PDF)

Scroll down for a map.

JFRM-2016-10-5471.jpg
Entering the nature reserve
Saavumme luonnonsuojelualueelle
JFRM-2016-10-5472.jpg
Crossing the marsh over the duckboards
Rämeen ylitys pitkospuita kulkien
JFRM-2016-10-5478.jpg
Open bog
Puuton neva

JFRM-2016-10-5481.jpg

JFRM-2016-10-5482.jpg

JFRM-2016-10-5488.jpg
I prefer to burn my sausages
Minulla on tapana polttaa makkarat
JFRM-2016-10-5505.jpg
Cone, cone, cone, cone…
Käpy, käpy, käpy, käpy…
JFRM-2016-10-5513.jpg
My co-workers are having their sausages in more sophisticated way…
Työkaverini paistavat makkaroita minua hienostuneemmin…

JFRM-2016-10-5514.jpg

JFRM-2016-10-5516.jpg

JFRM-2016-10-5519.jpg

JFRM-2016-10-5524.jpg
Something left to rot or a piece of art?
Hylätty ruostumaan vai taideteos?

Tänä vuonna sairaalan työporukan työhyvinvointipäivän kohteeksi valikoitui ilokseni Lappeenrannan eteläpuolella oleva Hämmäauteensuo. Reippaimmat polkivat suon laitaan pyörillään, mutta koska omani varastettiin pari vuotta sitten (ja en ole tullut uutta hankkineeksi) jouduin tyytymään autokyytiin. Hämmäauteensuo on luonnonsuojelualueeksi rauhoitettu neva- ja rämealue, jonka poikki kulkevat pitkospuut vievät suon laidassa olevalle laavulle.

Kokonaisuudessaan alle 2 km pituinen lenkki on helppokulkuinen, mutta kuitenkin maisemallinen reitti. Laavulla on tulentekopaikka, mutta yöpymiseen se ei sovellu hyvin, koska laavussa ei ole lattiaa. Vietimme tovin laavulla mm. käpyjä keräillen ja matalan kynnyksen retkeilystä nauttien. Laavulta parkkipaikalle tuova paluureitti (joka kiertää suon) oli ainakin näin syksyllä hieman vettyneessä kunnossa, joten jalkansa säilyttää varmemmin kuivana kulkemalla pitkospuita suon poikki.

Lisätietoja esitteessä (PDF)

Route map

Total Time: 01:31:49

Northern Lights and Bird Hides

The second outdoor night in December was unusually warm and lacking snow like the first one. I drove south from Lappeenranta, heading to lake Haapajärvi bird hide and lean-to. Birdwatching is not really my cup of tea, but I thought that the bird hide might be a good place to see the northern lights (the aurora borealis forecast was promising). The lights from cities on the Russian side of the border were shining more clearly, but I was able to see a slight green haze on the clouds.

JFRM-2015-12-2091.jpg
Haapajärvi bird hide and yours truly
Haapajärven lintutorni ja allekirjoittanut
JFRM-2015-12-2100-Pano.jpg
Blurry panorama showing distant city lights and aurora borealis reflecting on the clouds
Pilviin heijastuneet kaupungin valot ja revontulet utuisessa panoraamassa
JFRM-2015-12-2114.jpg
Haapajärvi lean-to
Haapajärven laavu

Joulukuun toinen ulkona vietetty yö oli edellisen tapaan poikkeuksellisen lämpimissä ja lumettomissa olosuhteissa. Ajoin autolla Lappeenrannan eteläpuolelle, kohteenani Haapajärven lintutorni ja laavu. En ymmärrä lintujen bongaamisesta tuon taivaallista, mutta lintutorni vaikutti hyvältä paikalta metsästää illalle ennustettuja revontulia. Pilvisen sään vuoksi revontulet eivät tosin erottuneet sen kummemmin kuin Venäjän puolella sijaitsevien kaupunkien valot, mutta pieni vihreä häivähdys taivaalla oli kuitenkin havaittavissa.

Kuivaketvele Hillfort

The Christmas time was exceptionally warm in Finland – actually as warm as the last Midsummer (that was exceptionally cold). I was spending the holidays in Southern Finland and thus decided to find some new places to spend my Two Nights in December.

My first destination was Taipalsaari. On my way there I stopped at the Luukkaansalmi bridge to take a few photos and then headed to the Kuivaketvele hillfort. The hillfort is roughly dated to Viking Age (800-1050) and the only thing left of the fortress is some remains of the stone wall. Still the place on the cliff is beautiful and worth visiting. There are stairs leading up and a viewing platform (that can be used as a sleeping place when it doesn’t rain) next to them. The remains of the fortress are on the opposite side of the hill.

I was wishing to be able to take some star photography during the night, but the clouds kept on rotating above me all night. I decided to do some experimentation with the long exposure photography and HDR under the bright moonlight (though the results were not perfectly satisfactory). But at least I didn’t have to suffer from cold weather, even though I was rather lightly dressed considering the time of the year.

There is a nice blog post in Retkipaikka about Kuivaketvele hillfort. It’s written in Finnish, but the (daylight) photos are still worth seeing.

JFRM-2015-12-1949-Pano.jpg
180° panorama of the UPM Kaukas factory from Luukkaansalmi bridge
180° panoraama UPM Kaukaan tehtaista Luukkaansalmen sillalta

JFRM-2015-12-1954.jpg

JFRM-2015-12-2004.jpg
The sign helps finding the fortress
Museoviraston kyltti helpottaa linnoituksen löytämistä
JFRM-2015-12-2016.jpg
What is left of the ancienct hillfort
Se, mitä Kuivaketveleen muinaislinnasta on jäljellä

JFRM-2015-12-2035.jpg

JFRM-2015-12-2054.jpg

JFRM-2015-12-2061.jpg
On the viewing platform
Näköalatasanteella

JFRM-2015-12-2083.jpg

Joulu oli poikkeuksellisen lämmin – itseasiassa yhtä lämmin kuin edeltävä (poikkeuksellisen kylmä) juhannus. Viettäessäni pyhiä Etelä-Suomessa päätin etsiä joulukuun Two Nights -kohteiksi itselleni uusia paikkoja.

Ensimmäiseksi yöksi suuntasin Taipalsaarelle. Pysähdyin menomatkalla Luukkaansalmen sillalla ottamassa muutaman valokuvan ja jatkoin sitten kohti Kuivaketveleen linnavuorta. Viikinkiajan (800-1050) muinaislinnasta on jäljellä lähinnä kivivallin jäänteitä, mutta itse paikka korkealla kalliolla on kaunis. Linnavuorelle pääsee nousemaan hyväkuntoisia portaita ja niiden yläpäässä on näkoalatasanne (joka soveltuu yöpymiseen silloin kun ei sada). Itse linnoituksen jäänteet ovat mäen vastakkaisella reunalla.

Olin elätellyt toiveita tähtien kuvaamisesta yön aikana, mutta puolipilvinen sää peitti taivaasta juuri strategiset alueet. Tein kuitenkin yöllä joitakin pitkän valotusajan ja HDR-kokeiluja kirkkaan kuutamon alla (tosin tulokset eivät olleet täysin tyydyttäviä). Kerrankin kylmästä ei tarvinnut kärsiä, vaikka olinkin pukeutunut vuodenaikaan nähden kevyesti.

Retkipaikassa on hyvä blogikirjoitus Kuivaketveleen linnavuoresta päivänvalossa otettuine kuvineen.

Wind power

Couple years ago a wind park called TuuliMuukko was built near Lappeenranta. Close to one of the wind turbines was Ilottula’s lean-to and luckily it was preserved. A few trails lead to the lean-to, but you can also park your car next to the wind turbine and walk about 100 m (330 feet) to the lean-to. Even though the wind park does bring some industrial feel to the nature, it is an interesting target per se. Not to mention the benefits of renewable energy sources comparing to the fossil fuels.

I spent the night at the lean-to that has room for only one overnight guest (or more, if you put your mattress on the ground). Making fire is forbidden from May to August due the threat of spreading a wild fire – so you shouldn’t plan to grill any sausages during the summer. You can hear the humming from the wind turbine to the lean-to, but the sound is not any louder than a slight wind. I slept few hours and when I woke up 10 m (32 feet) from me a red fox was staring at me. Before I had a chance to find my camera he was already gone.

When I arrived it was dark, so I didn’t notice a car wreck next to the trail. The cab of a old post van is rusting away straight next to the trail that leads to the lean-to. The trail from the wind turbine to the lean-to is a bit uneven, but wide enough to go with a wheelchair. In that sense this lean-to is accessible.

JFRM-2015-07-0921.jpg

JFRM-2015-07-0930.jpg

JFRM-2015-07-0954.jpg

Lappeenrannan itäpuolelle rakennettiin pari vuotta sitten TuuliMuukko-niminen tuulivoimalapuisto. Yhden voimalan juureen jäi Ilottulan laavu, joka on onneksi säilytetty. Paikalle johtaa polkuja, mutta myös autolla pääsee aivan tuulivoimalan viereen, josta matkaa laavulle on noin 100 m. Vaikka tuulivoimala rikkookin hieman paikan luontoa, on se toisaalta kiinnostava kohde itsessään ja uusiutuva energia on aina fossiilista parempi vaihtoehto.

Majoittauduin siis tuulivoimalan juuressa sijaitsevalle laavulle, jossa on tilaa yhdelle yöpyjälle (tai useammalle, jos patjat asettaa maahan). Laavulla on tulentekokielto touko-elokuussa ilmeisesti maastopalovaaran vuoksi – makkaranpaistoretkiä ei siis kesälle kannata suunnitella. Tuulivoimalan humina kuuluu laavulle, mutta ääni ei ole kevyttä tuulta kovempaa. Nukuin muutaman tunnin ja herätessäni minua tuijotti kettu noin kymmenen metrin päästä. Se jolkotteli matkoihinsa ennen kuin ehdin kaivaa kameran esiin.

Olin saapunut hämärällä, joten en ollut tullessani huomannut polun laidassa olevaa autonraatoa. Vanhan postiauton ohjaamo-osa makaa ruostumassa aivan polun vieressä. Tuulivoimalan luota laavulle johtava polku on hieman epätasainen, mutta niin leveä, että sitä voi uskoakseni kulkea myös pyörätuolilla, joten siinä mielessä tämä laavu on esteetön.

JFRM-2015-07-0932.jpg

JFRM-2015-07-0937.jpg
“Postman Pat, Postman Pat
Postman Pat and his black and white cat
Early in the morning, just as day is dawning
He picks up all the post bags in his van”

JFRM-2015-07-0945.jpg

JFRM-2015-07-0965-Pano.jpg

Semi-urban Microadventure

Even though I tend to take lots of photos while traveling, I rarely shoot any photos where I live. The places you see every day aren’t just as fascinating. Now I decided to do a nightly photowalk just a couple kilometers from my home. I go running often to Pappilanniemi (that would translate as Vicarage peninsula) track, that serves also as a nature trail. The rocky shore in Pappilanniemi is a peaceful place in nature, but still quite near to the town. On the other hand another interesting photo opportunity is along the way to Pappilanniemi. There is a UPM Kaukas’ wastewater treatment plant or the Shit Bay as the employers casually call it. Pappilanniemi is known as an area that has ticks that carry Lyme disease and TBE (tick-borne encephalitis), so you should always perform a tick-check routine.

This time I wanted to sleep under the open sky first time during the Two Nights -challenge. I laid my air mattress on a nice spot by the water and enjoyed the beautiful view. Only downside is about a million mosquitoes that are biting me constantly. I wish that the slight wind from lake Saimaa will blow them away eventually. The temperature is now 14°C (57°F). Even though the sun is already rising, I think I have time to sleep a few hours. At this time of the year the night lasts less than 5 hours in Southern Finland. And during that time it doesn’t really come dark at all.

JFRM-2015-06-0677.jpg

JFRM-2015-06-0683.jpg

JFRM-2015-06-0687.jpg

JFRM-2015-06-0693.jpg

JFRM-2015-06-0708.jpg

Valokuvaan paljon matkustellessani, mutta jostain syystä omaa asuinseutua tulee kuvattua harvoin. Jokapäiväiset paikat eivät herätä samaa kiinnostusta. Nyt päätin kuitenkin tehdä yöllisen valokuvausretken aivan parin kilometrin päähän kotoani. Lenkkeilen usein Pappilanniemen pururadalla, joka on myös luontopolku. Pappilanniemen rantakalliot ovat rauhallinen paikka luonnossa ja kuitenkin lähellä kaupunkia. Toisaalta kiinnostava kuvauskohde on myös paikalle johtavan tien varrella oleva Kaukaan tehtaiden jätevedenpuhdistamo tai Paskalahti, kuten sitä työntekijät kutsuvat. Pappilanniemessä oleva punkkikanta voi tartuttaa borrelioosia sekä puutiaisaivotulehdusta, joten täällä liikuttuaan on hyvä tehdä punkkitarkastus.

Tällä kertaa päätin myös yöpyä ensimmäisen kerran taivasalla Two Nights -haasteen aikana. Levitin ilmapatjani mukavalle paikalle keskelle rantakalliota ja jäin nautiskelemaan eteeni avautuvasta maisemasta. Ainoana haittana ovat noin miljoona hyttystä, jotka yrittävät syödä minua koko ajan. Ehkä rannalle käyvä pieni tuulenvire ajaa ne lopulta pois. Lämmintä on nyt 14°C. Ajattelin ehtiä vielä nukkumaan muutaman tunnin, vaikka aurinko on jo nousemassa. Yö kestää tähän aikaan vuodesta Etelä-Suomessa alle 5 tuntia ja kunnolla pimeää ei tule ollenkaan.

JFRM-2015-06-0728.jpg

JFRM-2015-06-0735.jpg

JFRM-2015-06-0745.jpg