Ice Climbing Season is on Full Swing

Even though the beginning of the winter seemed promising, the warm weather in December destroyed all the dreams of icefalls from everywhere south from Lapland. Luckily around the New Year we finally got some sub zero weather that fixed the damages rather quickly. And in early January me and Dima finally got to start the ice climbing season.

The Haminalahti icefall in Kuopio seems to be quite thin this year and so we headed to Neulamäki – where there was actually more ice than last year. Now the Neulamäki icefall has at least two lines with enough ice for screws and even more to climb with a top rope.

The tender sub zero weather wasn’t too freezing and not too wet, so we spend the whole day from dawn till dusk climbing different variations across the icefall. Climbing with a top rope starts to feel now a bit too easy, but lead climbing is still quite intimidating. In couple of weeks we are planning to head north to test our limits on some bigger icefalls.

Location: 62°52’53” N, 27°35’43” E

JFRM-2017-01-0002.jpg

JFRM-2017-01-0015.jpg
My first ice lead of the season.
Kauden ensimmäinen jääliidini.
JFRM-2017-01-0017.jpg
Dima is cleaning the route.
Dima putsaa reittiä.
JFRM-2017-01-0019.jpg
Top roping to see if the ice is thick enough for screws.
Yläköysittelyä selvittäessäni riittääkö jään paksuus ruuveille.
JFRM-2017-01-0026.jpg
Put a dancer to climb and this is what you get…
Laita tanssija kiipeilemään ja seuraukset ovat odotettavissa…
JFRM-2017-01-0037.jpg
Rope was frozen solid and hard to get trough my GriGri.
Kalikaksi jäätynyt köysi oli vaikea tunkea GriGrin läpi.

JFRM-2017-01-0048-Pano.jpg

JFRM-2017-01-0050.jpg

JFRM-2017-01-0051.jpg

Vaikka alkutalvi oli lupaava, joulukuun lämpimät säät ehtivät sulattaa parhaatkin jääputouksen alut Lappia etelämpää. Alkuvuoden pakkaset kuitenkin korjasivat vahingon nopeasti ja pääsimme viimein tammikuun alkupäivinä korkkaamaan Diman kanssa jääkiipeilykauden.

Kuopiossa Haminalahden puikko ei näytä tänävuonna muodostuneen kovin paksuksi, joten suuntasimme kiipeilemään Neulamäkeen, joka puolestaan oli viimevuotta paremmassa kunnossa. Neulamäen putoukselle muodostuu nyt ainakin kaksi linjaa, joissa on tarpeeksi jäätä ruuveille ja yläköydellä voi kiivetä useampaakin reittiä.

Pienessä pakkassäässä ei tarvinnut palella eikä kastua, joten kiipesimme erilaisia variaatioita päivänkoitosta illan hämärtymiseen asti. Yläköydellä jään kiipeäminen alkaa tuntua jo vähän liian helpolta, mutta toisaalta liidaaminen on aika jännittävää. Parin viikon päästä on suunnitelmissa lähteä kokeilemaan rajojaan taas hieman isommille putouksille.

Sijainti: 62°52’53” N, 27°35’43” E

Searching for New Lines

Me and Dima had been examining the maps of Neulamäki area and knew that there were more cliffs near the Neulamäki icefall. We decided to find out if there were any other icefalls to climb. We took the same trail as before, but now headed down towards Vuorilampi. At the bottom of the gorge we took a right turn and begun to hike through the snow, scoping out the rock face that we were following. Finally we found ourselves from the bottom of the icefall, but we decided to hike further. After sloshing around a while, we reached Vuorilampi and took the trail to the campfire site that is in the other end of the pond. Then we headed back, crossing the pond to get better view to the cliffs. Nothing more than few meters (10 ft) high icefalls could be seen and we thought that we’d better hike back to the bottom of the “old” icefall.

After hour and a half of adventure in the snowy forest, we dug out our rope and Dima was ready to lead to the top of the icefall. The surface of the ice had melted into soft sludge, which was clearly a sign of the end of the ice climbing season. We had enough time to climb couple rounds both of us before I started to have a hurry to my saxophone lesson. Because the approach from the bottom of the icefall was a strenuous one, we decided to haul all our gear up and take the easier trail on the top. With the pulka this was actually quite a smooth process and finally I climbed as second to the top. Then we double-timed to the car and I headed to my sax lesson – wearing still all my climbing gear.

Location: 62°52’53” N, 27°35’43” E

JFRM-2016-02-2540.jpg

JFRM-2016-02-2542.jpg
Heading down towards Vuorilampi
Suuntaamme alas kohti Vuorilampea
JFRM-2016-02-2547-Pano.jpg
Trail to the bottom of the icefall had some obstacles
Jääputouksen juurelle johtavalla polulla oli esteitä
JFRM-2016-02-2552-Pano.jpg
At Vuorilampi
Vuorilammella
JFRM-2016-02-2556.jpg
The spring is coming!
Kevät tulee!
JFRM-2016-02-2560-Pano.jpg
Panorama over Vuorilampi from the campfire site
Panoraama Vuorilammen yli nuotiopaikalta
JFRM-2016-02-2570-Pano.jpg
Dima is trying to find any new icefalls
Dima yrittää havaita uusia jääputouksia

JFRM-2016-02-2575.jpg

JFRM-2016-02-2578.jpg

JFRM-2016-02-2583.jpg
Dima leading the relatively soft and wet ice
Dima liidaa suhteellisen pehmeää ja märkää jäätä

JFRM-2016-02-2587.jpg

JFRM-2016-02-2593.jpg
U haul, me watch
Sinä haulaat, minä katson

Olimme katselleet Diman kanssa kartasta, että Neulamäen jääputouksen lähellä olisi muitakin potentiaalisia jyrkänteitä. Päätimme lähteä katsomaan löytäisimmekö alueelta mahdollisesti uutta kiivettävää. Kuljimme tuttua reittiä kallion päälle, mutta päätimme jatkaa alas kohti Vuorilampea. Rotkon pohjalta käännyimme oikealle ja kuljimme osittain umpihangessa tutkaillen vieressä olevaa jyrkännettä. Päädyimme lopulta tutun jääputouksen juureen, mutta päätimme mennä vielä eteenpäin. Aikamme rämmittyä saavuimme Vuorilammelle ja kiersimme sen päädyssä olevalle nuotiopaikalle lammen reunaa kulkevaa polkua pitkin. Lähdimme sitten paluumatkalle lammen jään yli ja yrittäen saada sieltä parempaa näkyvyyttä jyrkänteelle. Mitään muutamaa metriä korkeampaa jääputousta emme kuitenkaan erottaneet ja lopulta päätimme suunnata takaisin “vanhan” jääputouksen juurelle.

Reilun puolentoista tunnin seikkailun jälkeen kaivoimme köyden esiin ja Dima liidasi Neulamäen jääputouksen päälle. Jää alkoi olla jo pinnasta sulaa mössöä, joten jääkiipeilykauden loppu alkoi selkeästi olla käsillä. Ehdimme kiivetä pari kierrosta kumpikin, kunnes minulla alkoi olla kiire soittotunnille. Koska putouksen lähestyminen alakautta oli osoittautunut työlääksi rämpimiseksi, päätimme haulata kaikki tavarat ylös ja poistua yläkautta kulkevaa polkua pitkin. Pulkan kanssa varusteet nousivat onneksi varsin hyvin ja lopuksi minä kakkostelin myös putouksen päälle. Palasimme juoksumarssia autolle ja minä suuntasin kaikkine kiipeilyvarusteineni soittamaan saksofonia.

Sijainti: 62°52’53” N, 27°35’43” E

Chilly Opening of the Ice Climbing Season

The early winter was hopelessly warm and snowless, hence the dreams of ice climbing were merely wishful thinking. The weather changed rapidly in January and when I returned from Christmas holidays me and Dima headed straight away to the icefalls. The icicle in Haminalahti wasn’t completely formed, so in crispy -25° C (-13° F) we decided to pay our very first visit to the icefall in Neulamäki.

Near Kuopio Prisma starts the Neulamäentie that you should follow all the way to the top of the hill and take left to Juontotie. Third on the left is Raiviopolku (that easily might go unnoticed) that leads to ice skating ring. The parking lot next to it is the best place to leave your car. From the parking lot you walk one block uphill and between Juontotie and Kaarnatie you find the trail that takes you to the forest. Many people walk their dogs daily along these trails, so even when it has been snowing the trail is usually passable.

You should follow the trail until you see signs that indicate directions down towards Vuorilampi and to right towards the overlook (“näköalapaikka” in Finnish). When you turn right here, you get to the top of the icefall (later we tried to approach the icefall from its base, but it takes far more effort). Follow the trail past the overlook (an open cliff with a nice view), until you reach the icefall. You can’t see the actual icefall from here, but you know that you are there when you see an ice flow crossing the trail.

We built a top rope anchor with a 30 m (98 ft) static rope, since there are no suitable trees at the ledge, but a bit further up. We abseiled down and saw that the cascading line on the left hand side was in climbable condition. On the right hand side there was only a thin sheet of ice. I think that the line on the left is possibly the easiest ice climb in Kuopio area and also very easy to approach. That makes it ideal for beginner ice climbers and perhaps a little less daunting place to learn lead climbing on ice, too.

We climbed a few rounds of the hard, but good ice with Dima. My hands were freezing while climbing, and then again my feet froze solid while belaying and standing on the ice. When the sun started to set, near 3 pm, we both climbed to the top and packed our gear. My feet were numb, but our spirits were high. Ice climbing season is finally opened!

Location: 62°52’53” N, 27°35’43” E
Dima’s photos in Flickr

JFRM-2016-01-2126.jpg
My moustaches froze before we even started…
Viikset jäätyivät ennen kuin päästiin edes aloittamaan…
JFRM-2016-01-2128.jpg
Dima is building a top rope anchor
Dima rakentaa yläköysiankkuria
JFRM-2016-01-2129-Pano.jpg
Vertical panorama of the ice fall
Pystypanoraama jääputouksesta

JFRM-2016-01-2156.jpg

JFRM-2016-01-2196-HDR.jpg
It’s 3 pm and the sun is setting – and the view is to die for
Kello on kolme ja aurinko laskee upeassa talvimaisemassa

Alkutalvi oli auttamattoman lämmin ja lumeton, joten ennen vuodenvaihdetta ei ollut toiveitakaan päästä jääkiipeilemään. Heti tammikuun alussa iskivät kuitenkin napakat pakkaset, joten palattuani joululomalta etelästä suuntasimme Diman kanssa heti jäälle. Haminalahden puikko oli vasta muotoutumassa, joten lähdimme kirpakassa -25° C pakkasessa etsimään meille uutta Neulamäen jääputousta.

Kuopion Prisman nurkilta lähtee Neulamäentie, jota ajetaan mäen päälle asti, kunnes käännytään vasemalle Juontotielle. Kolmas risteys vasemmalle on hieman huomaamaton Raiviopolku, jota pitkin pääsee ajamaan luistelukentälle, jonka parkkipaikka on mielestäni paras paikka jättää auto. Parkkipaikalta kun kävelee noin korttelin verran ylämäkeen, löytyy Juontotien ja Kaarnatien välistä polku metsään. Alueella liikkuu paljon koirien ulkoiluttajia, joten lumisateista huolimatta polut ovat yleensä täysin kuljettavassa kunnossa. Polulla tulee pian vastaan kyltit, jotka ohjastavat alas kohti Vuorilampea ja oikealla kohti näköalapaikkaa. Tästä on siis syytä kääntyä oikealle, jolloin pääsee jääputouksen yläpäähän (kokeilimme myöhemmin lähestyä putousta myös alakautta, mutta se on työläämpää). Polkua kuljetaan ohi näköalapaikan (avoin kallionkieleke), kunnes saavutaan jääputoukselle. Vaikka itse putousta ei ylhäältä käsin näekään, huomaa sen olemassaolon polun poikki kulkevasta jäävirrasta.

Rakensimme yläköysiankkurin 30 m staattista köyttä käyttäen, koska putouksen päällä olevat käyttökelpoiset puut eivät ole aivan kallion reunalla. Laskeuduimme alas ja totesimme vasemmanpuoleisen, porrasmaisen, linjan olevan kiipeiltävässä kunnossa. Oikeassa reunassa jää oli vasta muotoutumassa. Tämä vasemmanpuoleinen linja on Kuopion alueen putouksista mielestäni helpoin ja myös helposti lähestyttävä, joten paikka on erinomainen aloittelevien jääkiipeilijöiden harjoitteluun sekä vähemmän kuumottava paikka opetella myös liidausta.

Kiipesimme yläköydellä muutaman kierroksen kovaa, mutta muuten hyväkuntoista jäätä vuorotellen Diman kanssa. Kiivetessä meinasivat jäätyä kädet ja varmistaessa puolestaan jalat, koska varmistuspaikassa joutuu seisomaan kylmää hohkaavan jään päällä. Auringon alkaessa laskea kolmen maissa nousimme takaisin putouksen päälle ja pakkasimme tavaramme. Jalkani alkoivat olla tunnottomat kylmästä, mutta tunnelma oli muuten hilpeä. Jääkiipeilykausi avattu!

Sijainti: 62°52’53” N, 27°35’43” E
Diman valokuvat Flickrissä