Post-AT: Gear Review

“How much does your pack weigh?” This is that vernal mating call on the Appalachians that tells you there is a thru-hiker nearby. I got my base weigh (without food and water) a day before I started my hike and that was 12 kg (26,5 lbs). The next day, with all those (excess) snacks, my pack weigh at the Amicalola Falls was about 18 kg (40 lbs). That was the last time I put my backpack on a scale and honestly I really didn’t care about the weight. Then again the other hikers were interested or perhaps asking the pack weight was just that “it’s been a nice weather” type small talk. I’m not an ultralight enthusiast and for me it’s important that I’m not unnecessary cold or wet. Thus I decided that I’m allowed to carry as much as I am willing to carry.

My gear list is of course premeditated, but there are lots of things that I could have survived without. Still everything had some kind of meaning to me, because I was willing to haul them 3500 km (2200 mi) from Georgia to Maine. The only item that I didn’t use at all was a mosquito headnet, but perhaps that 12 grams (0,4 oz) didn’t change a lot. I’m quite sure that I had at least that amount of debris and dead leaves on my backpack all the time (not to mention the hitch-hiking spiders).

During the first week on the trail you start to understand what you really need and that’s when many hikers fine-tune their gear. Also rangers at the Amicalola Falls and many hostels offer free pack shakedowns, where the staff goes through all your gear. I didn’t want to have one, because I felt that the gear choices and preferences are very personal. In two months or so the gear set-up is really stripped down to the essentials, but after that many hikers start to carry some extra luxuries. Perhaps it’s some hot dogs or a beer for the first night after leaving a town or a present that your hiker friend gave you. Very few of the hikers really give up of the things they carry in a linear way.

On the video above I go through all my gear and share my thoughts about them. That’s why I don’t repeat all of that in this blog text. In the image below there is a list of all the things mentioned on the video, their weight and from where to where I was carrying it (as accurately as I remember). My cousin Noora helped me to change from winter gear to summer gear and vice versa. She mailed my things where and when I told her to and I mailed her the things that I didn’t need anymore. There are not the things that were in my bounce box on my gear list. I will likely write another post later about using the bounce box.

The things that broke down or were worn out I replaced when I went into a town or ordered replacement from Amazon (either myself or Noora helping me). Many hostels and motels keep your mail from Amazon waiting for you. If you are not spending the night there, they might ask a small fee. Also some of the outdoor retailers will hold your maildrops, but it’s not good manners to order something (cheaper) from Amazon if you could buy the same thing from that local entrepreneur. The addresses of these places and the possible fees can be found from the Awol AT Guide.

I discussed with many of my hiker friends about the ethical issue of stealing toilet paper. We all agreed that it’s never ok to steal TP from hostels, because they operate on a shoestring and pretty much do charity for the hikers. Instead when you pay $80 for a night in a motel room, I think it’s appropriate to presume that one extra roll of TP is included in the price. Although you can buy a single roll of TP from almost every town. And in case you have to buy a pack of 2-4, you can always leave the ones you don’t need in the hiker box – every hostel and motel usually have one.

A hiker box is a leave-what-you-don’t-need and take-what-you-need box. In the best places there are own boxes for everything – for example one for hygiene items and another for food etc. It should be clear without saying that it’s good to help keeping these organised by leaving your things in the right box. It’s a good idea to check the hiker box before heading to the grocery store to resupply, because sometimes you might get almost all of your resupply from the hiker box. Especially things that are sold in large quantities like oatmeal pouches and granola bars can often be found there. It’s also possible to find clothes to wear while you do your laundry from the hiker box. Some hostels also offer free loaner clothes (that is haute couture like nothing else). And then there is always the option to wear your rain gear while doing laundry.

If there are some questions about my gear, feel free to ask in the comments of this blog post or on the YouTube page for my gear review video. I wrote about the shoes that I got from my sponsor Partioaitta (and about choosing the right shoes in general) in more detail in their blog: Puoli vuotta Appalakeilla (in Finnish only).Appalachian Trail Gear Final.jpg

“Kuinka paljon reppusi painaa?” Tämä on se appalakeilla kaikuva keväinen kutsuhuuto, josta tunnistaa läpivaeltajan. Minä punnitsin reppuni peruspainon (ilman ruokaa ja vettä) lähtöä edeltävänä päivänä, jolloin se painoi 12 kg. Seuraavana päivänä kaikkine (kohtuuttomine) eväineen ennen vaelluksen aloitusta Amicalola Fallsilla paino oli noin 18 kg. Tämän jälkeen en punninnut reppuani kertaakaan eikä minua totta puhuen edes kiinnostanut kuinka paljon se painoi. Muita vaeltajia tämä tieto kyllä kiinnosti tai ehkä kyseessä vain oli sellainen “on ilmoja pidellyt” -tyyppinen keskustelunavaus. En ole grammanviilaaja ja minulle oli tärkeää, etten ole tarpeettomasti kylmissäni tai märkä. Siten totesin, että voin kantaa aivan niin paljon tavaraa kuin olen itse valmis kantamaan.

Varustelistani on toki harkittu, mutta siellä on paljon tavaroita, jotka olisi voinut jättää poiskin ja silti olisi selvinnyt reissusta hengissä. Kaikilla varusteilla oli kuitenkin minulle joku merkitys, koska olin niitä halukas raahaamaan 3500 km Georgiasta Maineen. Ainoa varusteeni, jota en käyttänyt kertaakaan oli hyttysverkko, mutta ehkä tuo 12 grammaa ei olisi muuttanut paljoakaan. Sen verran kun repun mukana varmasti kulki ihan maasta tarttuneita roskia ja kuolleita lehtiäkin (puhumattakaan liftaavista hämähäkeistä).

Vaelluksen ensimmäisellä viikolla alkaa saada käsityksen mitä oikeasti tarvitsee ja tässä vaiheessa moni vaeltaja hienosäätää varustustaan. Myös Amicalola Fallsilla ja monessa hostellissa on mahdollisuus ns. shakedowniin, jossa henkilökunta katsoo varusteet läpi. Itse en halunnut shakedownia, koska lopulta varustevalinnat ovat hyvin henkilökohtaisia. Parin ensimmäisen kuukauden aikana kamat tulee viilattua useimmilla minimiin, mutta sen jälkeen moni alkaa kantaa mukanaan pientä mukavuuslisää. Ehkä se on hot dogeja tai olutta ensimmäiselle illalla kaupungista lähdön jälkeen tai joku vaeltajaystävältä lahjaksi saatu tavara. Harva tuntemani vaeltaja olisi vähentänyt tavaran määrää lineaarisesti loppua kohden.

Käyn yllä olevassa videossa läpi kaikki varusteeni ja kommentoin niiden toimivuutta. En siten toista samoja asioita tässä blogitekstissä. Yllä olevasta kuvasta löytyy kaikkien videolla lueteltujen varusteiden painot ja mistä mihin ne kulkivat mukanani (niin tarkkaan kuin muistan). Kesä- ja talvivarusteiden vaihdon tein serkkuni Nooran avustuksella eli hän postitti tavarat ilmoittamaani paikkaan ja minä postitin samalla pois menevät hänelle. Varustelistassa ei ole tavaroita, jotka kulkivat mukanani bounce boxissa, jota postitin itselleni eteenpäin. Kirjoitan bounce boxin käytöstä todennäköisesti myöhemmin oman tekstinsä.

Rikkoutuneiden varusteiden tilalle ostin uusia kaupasta mennessäni kaupunkiin tai tilasin joko itse suoraan tai Nooran avustuksella Amazonista. Moneen hostelliin ja motelliin voi tilata Amazon-verkkokaupan paketteja odottamaan saapumistaan. Jos et yövy paikassa, he saattavat pyytää pienen maksun paketin säilyttämisestä. Myös osa vaeltajatarvikkeita myyvistä liikkeistä tekee tätä palvelua, mutta ei ole hyvää käytöstä tilata Amazonista halvemmalla tavaroita kauppaan, josta voisit ostaa ne suoraan paikalliselta yrittäjältä. Näiden paikkojen osoitetiedot ja mahdollinen paketinsäilytysmaksu löytyy Awol AT Guide -opaskirjasta.

Keskustelimme myös useiden vaeltajaystävieni kanssa sellaisesta eettisestä kysymyksestä, että mistä on soveliasta varastaa vessanpaperia. Olimme kaikki sitä mieltä, että hostelleista ei ole ikinä oikein ottaa vessanpaperirullaa mukaansa, koska ne toimivat todella pienellä budjetilla ja lähes hyväntekeväisyysasenteella vaeltajia kohtaan. Sen sijaan, jos maksat $80 motellihuoneesta, voi mielestäni hyvällä omatunnolla olettaa, että yksi ylimääräinen vessanpaperirulla kuuluu hintaan. Tosin lähes kaikista kaupungeista saa kaupasta yksittäisiä vessanpaperirullia ja jos joutuu ostamaan vaikka 2-4 rullan paketin, voi ylimääräiset jättää hiker boxiin, joka yleensä kaikissa hostelleissa ja motelleissa on.

Hiker box on “jätä mitä et tarvitse ja ota mitä tarvitset” -periaatteella toimiva laatikko. Parhaissa paikoissa laatikot on järjestetty teemoittain, jolloin vaikka hygieniatarvikkeet ovat omassaan ja ruuat omassa laatikossaan. On sanomattakin selvää, että tätä järjestystä on hyvä auttaa pysymään yllä laittamalla itse jättämänsä tavarat oikeisiin laatikoihin. Hiker boxiin kannattaa kurkistaa ennen kuin lähtee ruokaostoksille, koska joskus lähes koko ruokatäydennyksensä voi tehdä hiker boxista. Erityisesti isoissa pakkauksissa myytäviä tavaroita kuten pikapuuropusseja ja myslipatukoita löytyy laatikosta. Hiker boxista voi löytää myös vaatteet itselleen siksi ajaksi, kun pesee kaikki omat vaatteensa. Myös joistakin hostelleista löytyy lainavaatteet (sellaista haute couturea ei näe edes Pariisissa). Muussa tapauksessa pyykkiä pestessä voi pukeutua sadevaatteisiinsa.

Jos varusteistani ilmenee kysymyksiä, niitä voi heittää joko tämän blogitekstin kommentteihin tai käydä kommentoimassa varustevideon YouTube-sivulle. Partioaitan sponsoroimista kengistä (ja ylipäänsä kenkävalinnoista) olen kirjoittanut yksityiskohtaisemmin heidän blogiinsa: Puoli vuotta Appalakeilla.

Pre-AT: Gear Video and Sponsorship Announcement

I was pondering for a long time if I should make a gear video, since I feel that I want to make my gear decisions myself – without the sometimes overly helpful internet community. But I have got so much out of other hikers’ gear videos that I finally decided to do one too. The video above is showing nearly everything that will be in my backpack, when I start my Appalachian Trail thru-hike tomorrow on Friday. The base weight (without food and water) is a bit above 12 kg (26,5 lbs), which I’m quite happy with. I’m not really an ultra light enthusiast, but more of an ultra comfort hiker. Of course I try to keep my weight down, but I do consider my options also from the comfort point of view. (A good article of how the ultra light thinking might turn into ultra stupid is in Andrew Skurka’s blog.)

Now that we have the gear talk on, I’d like to make an announcement. A Finnish outdoors retailer called Partioaitta has agreed to be my gear sponsor and they offer two pairs of shoes for my thru-hike. I will begin using the Hanwag Tatra Lady GTX hiking boots that I got from them. (I use the women’s model, since I have small feet.) I know that many AT thru-hikers prefer using lighter hiking shoes. I’m used to hike in sturdy hiking boots and that’s why I thought that these shoes would give my feet some time to adjust, before I move on to lighter footwear. The other pair of shoes is Salomon Speedcross 4 W trail runners. These are then part of that more minimalistic shoe selection that many AT hikers prefer. As a customer, I have always got exceptionally good service from Partioaitta and the company is known for embracing ecological values. That’s why I feel privileged to work with them.

JFRM-2017-02-6290.jpg
The hiking boots sponsored by Partioaitta: Hanwag Tatra Lady GTX
Partioaitan sponsoroimat vaelluskengät: Hanwag Tatra Lady GTX

JFRM-2017-02-6292.jpg

JFRM-2017-02-6297.jpg
The spring is slowly creeping into Georgia
Kevät hiipii pikkuhiljaa Georgiaan

Mietin pitkään haluaisinko kuvata varuste-esittelyvideota, koska koen haluavani tehdä päätökset varusteistani itse – ilman joskus yliavuliaan verkkoyhteisön painostusta. Koska olen itse saanut paljon apua muiden varustevideoista päätin kuitenkin sellaisen tehdä. Tämän postauksen alussa olevalta videolta voi siis nähdä lähes kaiken, mitä repussani on aloittaessani Appalachian Trailin vaelluksen huomenna perjantaina. Repun lähtöpaino (ilman vettä ja ruokaa) on tällä hetkellä hieman reilun 12 kg, mihin olen varsin tyytyväinen. En pidä itseäni erityisen ultra light -intoilijana, vaan kutsuisin varustevalintojani enemmänkin ultra comfort -tyyliksi. Pyrin pitämään repun painon alhaisena, mutta teen harkittuja valintoja myös mukavuusnäkökulmista. (Hyvä artikkeli ultra light -ajattelun menemisestä stupid light -osastolle löytyy Andrew Skurkan blogista.)

Kun varusteista puhutaan niin haluan samalla kertoa iloisen uutisen. Suomalainen ulkoiluliike Partioaitta on ryhtynyt varustesponsorikseni ja tarjoaa vaellukselle käytettäväkseni kahdet kengät. Aloitan vaelluksen käyttämällä Partioaitalta saatuja Hanwag Tatra Lady GTX -vaelluskenkiä. (Käytössäni on naisten malli, koska olen hyvin pienijalkainen.) Monet AT:n läpivaeltajat suosivat kevyempiä kenkiä. Olen itse tottunut vaeltamaan tukevammissa kengissä, joten ajattelin näiden kenkien tarjoavan jaloille hieman sopeutumisaikaa ennen kuin siirryn kevyempiin jalkineisiin. Toinen kenkäpari on Salomonin Speedcross 4 W -polkujuoksulenkkari. Nämä edustavat sitten sitä minimalistisempaa kenkävalintaa ja ovat monien AT-vaeltajien suosiossa. Olen itse aina saanut asiakkaana Partioaitasta erinomaista palvelua ja yhtiö tunnetaan myös ekologisesta ajattelustaan, joten olen etuoikeutettu voidessani tehdä yhteistyötä heidän kanssaan.

Climbing gear & me

When you start your climbing hobby, every single gear has a special place in your heart and you remember buying it better than your mother’s birthday. But when your climbing gear begins to need a room of its own, it’s more difficult to remember every piece you have. The trad rack for rock climbing in summer, all that ice gear for winter, some miscellaneous things for your alpine adventures and then all those things that you use no matter the season.

Some people like to twiddle their gear more and get all the gimmicks – for some the gear is the unavoidable evil. But still, if you are doing any rope climbing, you have to face the fact that not all gear lasts forever. And some of them even have the best before date. It’s fairly easy to get rid of the pro that bent over backwards when it took a hard fall, but one has to keep some kind of record for the gear that looks ok even after being expired.

You can always make an Excel or write your gear down in a small black book – as long as you remember to look when it’s time to retire ropes, harnesses, slings and prusiks from climbing use. My friend Dima started to solve this problem using his web developer skills. He ended up creating a service called Climbing gear & me – or CliGe. I was helping him as a test user and suggesting new features. After we had tweaked CliGe a bit, Dima opened the service for everyone to use last year.

CliGe is a free service where you can list all your climbing gear. You can add everything down to their serial numbers or just the things with expiration dates. In CliGe you will get your own gear book page, that I recommend you save in your bookmarks.

In the gear book you can list several similar pieces of gear at once, which is really convenient when you have bought for example a set of six quickdraws. You can also copy the gear information – meaning you don’t have to always write everything from the scratch. CliGe sends you email when you gear is expiring and you can set the expiration date yourself. Often the recommended lifespan of a gear depends how much you use it and to help to figure that out, there is a rule of thumb list for ropes, harnesses, helmets, slings and quickdraws in CliGe.

CliGe is for climbers as well as for companies that are selling climbing services and thus need a log for their customer use gear. Additional feature in CliGe is a public gear book that is useful when planning a climbing trip with a friend or just for showing off. Dima also developed a fall factor calculator that can be used to examine the forces that affect your gear when taking a fall. Another feature in CliGe is a Lost and Found -page, where you can log a gear that you have found. If its serial number is in CliGe, the owner will be informed. Though the problem is that not all gear have a unique serial number.

Listing your gear to CliGe can be useful when a manufacturer makes a product recall due a defect. Using the listed serial numbers, you can easily check if you gear is part of the recall without having to go through your rack. The initial listing of all your gear might be a big project, but after that it’s quite effortless to log all your new gear.

CliGe is made by climbers for climbers and any ideas how to develope it further can be sent to Dima. Also all the other groups that use climbing gear, such as geocachers, people doing altitude work and arborists, are welcome to use CliGe for their gear.

JFRM-2017-02-8000.jpg
The front page of CliGe.me
CliGe.me:n etusivu
JFRM-2017-02-8001.jpg
A view of my gear book
Näkymä minun gear bookiini

Kiipeilyharrastuksen alussa jokainen väline tuntuu erityiseltä ja hankinnat ovat elävänä mielessä. Kuitenkin kun kamaa alkaa kerääntyä komerollinen, on haastavaa pysyä enää kartalla varusteistaan. Trädiräkki kesäisiin kalliotouhuihin, jääkamat talven putouskiipeilyyn, jotain sekalaista alppitavaraa ja sitten vielä se kaikki, mikä kulkee mukana kaudesta riippumatta.

Toiset tykkäävät hypistellä tavaroitaan enemmän ja hankkia uusinta uutta – toisille varusteet ovat välttämätön paha. Jos kuitenkin harrastaa mitä tahansa köysikiipeilyn muotoa, joutuu kohtaamaan sen tosiasian, että kaikki varusteet eivät ole ikuisia. Ja joillain on parasta ennen -päivämäärä. Kovista pannutuksista vääntynyt varmistus on helppo heittää romukoppaan, mutta päällisin puolin ehjän näköisten varusteiden vanhenemisesta pitäisi muistaa pitää kirjaa.

Kiipeilykamat voi tietenkin kirjata omaan Exceliin tai muistivihkoon – kunhan tulee katsoneeksi sieltä milloin on aika hylätä köydet, valjaat, slingit ja prusikit kiipeilykäytöstä. Ystäväni Dima alkoi ratkoa tätä kiipeilijöille yhteistä ongelmaa koodaamalla. Hän päätyi kehittelemään Climbing gear & me -palvelun eli lyhyesti CliGen. Minä autoin häntä projektissa toimimalla testikäyttäjänä ja ehdottamalla toiminnallisuuksia. Viilattuamme yhdessä CliGeä Dima julkaisi palvelun viime vuonna kaikkien saataville.

CliGe on ilmainen sivusto, jonka avulla voi pitää kirjaa kiipeilyvarusteistaan. Sinne voi syöttää kaikki tavaransa sarjanumeron tarkkuudella tai vaikka vain ne, joiden käyttöikä on rajoitettu. Kirjautuessa CliGen käyttäjäksi kiipeilijä saa oman varustesivun eli gear bookin, jonka löytää jatkossa helpoiten tallentamalla sen osoitteen kirjanmerkkeihinsä.

Gear bookiin voi kirjata kerralla useamman kappaleen samaa välinettä, mikä voi olla käytännöllistä esimerkiksi kuuden kappaleen jatkosetin hankittuaan. Lisäksi olemassa olevan varusteen tiedot voi kopioida, jolloin uutta samanlaista välinettä ei tarvitse kirjata alusta alkaen. CliGe ilmoittaa sähköpostilla vanhenevista varusteista ja käyttöiän voi määritellä itse. Monien varusteiden elinikä on kiinni käytön aktiivisuudesta ja arviota helpottamaan on CliGeen tehty suuntaa-antava taulukko köysien, valjaiden, kypärien ja slingien sekä jatkojen suositellusta käyttöajasta.

CliGeä voivat käyttää yksityiset henkilöt, mutta myös yritykset, jotka myyvät kiipeilypalveluja ja joille on siten tärkeää pysyä kartalla asiakaskäyttöön hankittujen varusteiden kelpoisuudesta. Lisäpalveluina CliGeen on tehty julkinen gear book, jolla voi jakaa katseluversion gear bookistaan vaikka yhteistä reissua suunnitellessa tai ihan vain brassailutarkoituksissa. Dima on koodannut myös fall factor -laskimen, jolla voi tutkia välineisiin kohdistuvia voimia. Kokeilussa on myös “löytötavaratoimisto”, johon voi ilmoittaa löydetyn varusteen. Jos sarjanumero löytyy palvelusta, ilmoitetaan omistajalle asiasta sähköpostilla. Tämän toiminnallisuuden kohdalla on tosin haasteita sen osalta, että kaikilla välineillä ei ole yksilöivää sarjanumeroa.

Varusteiden listaamisesta CliGeen on hyötyä myös silloin kun ilmoitetaan mahdollisesta valmistusvirheestä johtuvasta takaisinvedosta. Sarjanumeroiden avulla voi helposti tarkistaa onko itsellä takaisinvedon piirissä olevia välineitä ilman, että tarvitsee penkoa räkkiä läpi. Varusteiden syöttäminen voi toki olla aluksi melkoinen projekti, jos tavaraa on paljon, mutta jatkossa uusien välineiden lisääminen palveluun on vähemmän työlästä.

CliGe on kiipeilijöitä varten tehty palvelu ja ideoita sen kehittämisestä voi lähettää Dimalle. Myös muut kiipeilyvälineitä käyttävät henkilöt, kuten geocaching-harrastajat, korkean paikan työskentelijät ja arboristit, voivat hyödyntää CliGeä varusteidensa listaamiseen.

JetBoil Flash PCS

While hiking, I used to be using the classic from Sweden – alcohol-burning Trangia – to cook my meals. Now I wanted to give a chance to a slightly more effective gas stove, because I rarely need to use my portable stove in very cold temperatures. I got enchanted by the all-in-one idea of JetBoil (and the fancy look to tell the truth), while I was looking through my options. JetBoil claims its device makes the water boil faster than others (0,5 l / 2 cups in 2,5 min), which would naturally reduce the gas consumption. There are few different size JetBoils available – for a single person I thought that Flash PCS (with its 1 l / 32 oz cup and total weight of 400 g / 14 oz without the gas) would be perfect.

JetBoil Flash PCS (Personal Cooking System) comes with a cup and its neoprene sock, the actual stove, a fuel canister stabilizer, a pot support, a lid for the cup and a bottom cover/measuring cup. The stove has a button igniter and a wire loop that adjusts the burner. JetBoil recommends their own gas, but all gas cartridges with the normal screw thread fit the stove. At least in Finland most of the gas seems to be that same propane-isobutane-butane mixture. Small (100 g / 3,5 oz) gas cartridge fits inside the cup with the stove. Even though the volume of the cup is 1 l (32 oz), it has a “max safe fill” line inside that allows 0,5 l (2 cups) of water. I don’t know if it should be taken seriously or not. It might be to avoid the charges from backpackers who’ve burned themselves with boiling water. The bottom cover of the cup serves also as a measuring cup of 250 ml (1 cup). The folding fuel canister stabilizer is not perfectly frustration-free on the first try, but its sticky feet should keep the whole shebang standing pretty nicely. The see-through lid and the neoprene sock for the cup serve as insulation. The neoprene sock has also a heat indicator that might be there for the sake of the novelty. I think the pot supporter is not needed, of one uses the actual cup. This one was also bought from the fine people of Varuste.net and it cost me 109 € as a VIP-customer, normal price is 129 €.

JFRM-2015-02-0517
JetBoil Flash PCS and a 0,4 l bottle / JetBoil Flash PCS ja 0,4 l pullo
JFRM-2015-02-0518
The cup, stove, fuel canister stabilizer, bottom cover, 100 g gas cartridge, pot support and lid for the cup / Kuppi, keitinosa, kaasupullon tuki, pohjan suoja, 100 g kaasupullo, kattilatuki ja kupin kansi

JFRM-2015-02-0537

Olen aiemmin retkeillessäni käyttänyt ruuanlaittoon ruotsalaisklassikkoa – spriipolttimella lämpiävää Trangiaa. Halusin kuitenkin kokeilla hieman tehokkaampaa kaasukeitintä, koska minulla ei ole vielä ollut tarvetta kokkailla kovilla pakkasilla. Tarjontaan tutustuessani viheätyin JetBoilin keittimien all-in-one -periaatteeseen (ja rehellisyyden nimissä myös kauniimpaan ulkomuotoon). JetBoil markkinoi laitettaan nopealla keittoajalla (puoli litraa vettä 2,5 min), joka luonnollisesti säästää myös kaasua. JetBoilin keittimiä on saatavalla muutamassa eri koossa – yhden hengen tarpeisiin sopivaksi koin Flash PCS:n, jonka kuppi on tilavuudeltaan 1 l ja koko laitteen paino (ilman kaasua) 400 g.

JetBoil Flash PCS:n (Personal Cooking System) mukana tulee kuppi ja sitä suojaava neopreenisukka, itse keitin, kaasupullon tuki, kattilatuki, kupin kansi ja pohjan suoja/mittakuppi. Keittimessä on sytytyspainike ja kaasun säädin. JetBoil suosittelee omaa kaasuaan, mutta kaikki normaalikierteellä olevat kaasut sopivat keittimeen ja ainakin suomalaisten kauppojen tarjonta vaikuttaisi olevan samaa propaani-isobutaani-butaani -seosta. Pienen (100 g) kaasusäiliön voi pakata keittimen osien kanssa kupin sisälle. Vaikka kupin tilavuus on 1 l, sen sisällä oleva “max safe fill” -raja sallii kuppiin laitettavan puoli litraa vettä. En tiedä onko tällä mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Viiva on ehkä tehty estämään kiehuneella vedellä itsensä polttaneiden retkeilijöiden oikeusjutut. Kupin pohjaa suojaava muovikippo toimii myös 250 ml mitta-astiana. Taiteltava kaasupullon tuki ei ole ensikokemalta täysin turhautumista vapaata muotoilua, mutta jalkojen alla olevat tahmeat tassut luultavasti pitävät tuen hyvin paikallaan maassa. Kupin läpinäkyvä suojakansi ja neopreenisukka toimivat eristeenä pitäen veden lämpimänä. Neopreenisukassa on myös lämpöindikaattori, jonka arvo on ehkä lähinnä viihteellinen. Kattilatukea ei ymmärtääkseni tarvitse, jos käyttää astiana vain mukana tulevaa kuppia. Tämänkin hankinnan tein Varuste.netistä, VIP-hintana 109 €, normaalisti 129 €.

Therm-a-Rest NeoAir All Season

After suffering from freezing conditions with my poorly insulating mattress last time, I decided that my next new gear would be a good air mattress. Foam pads are light weight, durable and ready-to-use, but bulky and have poor insulating qualities. Everyone should choose their mattress using their own criteria, but I’d like to share which things were important part of my decision making. I noticed that many outdoor forums suffer from bunch of squabbling know-it-alls and more analytical information can be found from blogs. Being a pint-sized person I freeze easily. That’s why it’s important for me that my mattress has good insulation qualities. Like every hiker, I appreciate things to be light weight, though I’m not ultra lite enthusiast. Air mattress needs to be durable, because a small hole makes it good for nothing. I plan to use my mattress long periods of time, so comfort is not insignificant either.

I was more convinced of the good price/quality ratio of Therm-a-Rest than Exped, after reading some long term reviews of the products made by these two major manufacturers. The most useful mattress comparison chart I found from OutdoorGearLab (includes also full reviews of every mattress) with scores for warmth, comfort, durability, weight and packed size. Top three was Xtherm, Xlite and All Season from Therm-a-Rest NeoAir -collection. Xlite had clearly lower R-value (3,2) that measures insulation quality than All Season (4,9) and Xtherm (5,7). That alone dropped Xlite out even though it was the lightest one. The choice between Xtherm and All Season was dictated by the slightly better comfort and 50 € lower price of All Season. It meant 100 g (3,5 oz) more weight and slightly smaller R-value compared to Xtherm (good review on Hiking in Finland). All Season is available in three sizes: medium (51 x 168 cm / 20 x 66 in) is only 30 g (1 oz) lighter than regular (51 x 183 cm / 20 x 72 in), but regular is 170 g (6 oz) lighter than large (63 x 196 cm / 25 x 77 in). I voted for comfort and bought 540 g (1 lb 2 oz) weighing regular even though medium might have been big enough.

My mattress arrived today and I was able to examine it indoors. Therm-a-Rest NeoAir All Season Regular is really small and is only a wee bit heavier than my old foam pad. It comes with a small pump (that uses two AAA batteries), which inflates the mattress in three minutes. A few puffs after that will make the mattress more solid. It’s a matter of preference if you like to carry the 65 g (2,3 oz) pump. The mattress can be inflated quicker using your own lungs, but the manufacturer doesn’t recommend it in sub zero temperatures. The moisture might damage the internal structures of the mattress when it freezes. Surface material feels quite nice, but mattress keeps rustling like a bag of potato chips when you move. I think the sound is caused by the materials that reflect back the body heat. All Season comes with a repair kit and a thin pack sack, which I found to be way too virgin (or then I didn’t roll the mattress properly). Deflating and rolling the mattress took me about four minutes. I paid 151,20 € as a VIP customer of Varuste.net, the regular price being 168 €. I’ll be able to test the mattress this week and I will surely write how it works outdoors. And time will tell how long it lasts.

JFRM-2015-02-0482

JFRM-2015-02-0489

Paleltuani viimereissulla huonosti eristävän patjan takia päätin seuraavan varustehankinnan olevan kunnollinen ilmapatja. Solumuovipatjat ovat kevyitä, kestäviä ja heti käyttövalmiita, mutta kookkaita ja huonosti eristäviä verrattuna ilmapatjoihin. Patjavalinta kannattaa tehdä omien kriteeriensä mukaan, mutta kerron mitkä asiat vaikuttivat hankintapäätökseen omalla kohdallani. Huomasin vaellusfoorumeiden kärsivän usein besserwissereiden kinastelusta ja analyyttisempaa tietoa löytyvän helpommin blogeista. Olen pienikokoinen ja palelen melko helposti. Siten minulle oli tärkeää, että patjan lämmöneristyskyky on hyvä. Tämän lisäksi arvostan jokaisen retkeilijän tapaan keveyttä, mutta en ole grammanviilaaja. Ilmapatjan on hyvä olla myös kestävä, koska rikkinäinen patja on yhtä tyhjän kanssa. Tavoitteena on käyttää patjaa pitkiäkin aikoja kerrallaan, joten mukavuustekijätkään eivät ole poissa laskuista.

Luettuani joitain pidemmän aikavälin käyttäjäkokemuksia kahden suuren valmistajan patjoista Therm-a-Rest vaikutti hinta-laatu -suhteeltaan Expediä paremmalta. OutdoorGearLabin sivuilla oli minulle hyödyllisin patjavertailu (myös patjakohtaiset arvostelut), jossa on pisteytetty valintakriteerit (lämpö, mukavuus, kestävyys, paino ja pakkauskoko) erikseen. Kolmen kärjessä ovat Therm-a-Restin NeoAir-sarjan Xtherm, Xlite ja All Season. Lämmöneristyskykyä mittaava R-arvo on Xlitellä selkeästi alhaisempi (3,2) kuin All Seasonilla (4,9) ja Xthermillä (5,7), joten jätin ensinmainitun keveydestään huolimatta pois laskuista. Valinnan Xthermistä All Seasoniin käänsi jälkimmäisen hieman korkeammat mukavuuspisteet ja noin 50 € hintaero. All Seasonin valinta tarkoitti siis hieman huonompaa eristyskykyä ja noin 100 g lisää painoa verrattuna Xthermiin (Xthermistä on hyvä arvostelu Hiking in Finlandin sivuilla). All Season on saatavilla kolmessa koossa, jossa mediumin (51 x 168 cm) ja regularin (51 x 183 cm) painoero on vain 30 g, mutta regularin ja largen (63 x 196 cm) painoero on jo 170 g. Siten valitsin 540 g painavan regularin mukavuusperustein, vaikka mediumkin olisi ehkä riittänyt.

Patja saapui tänään ja pääsin tutkimaan sitä nyt sisätiloissa. Therm-a-Rest NeoAir All Season Regular menee todellakin pieneen tilaan ja painaa vain hieman enemmän kuin vanha solumuovipatjani. Mukana tulee pieni patterikäyttöinen (kaksi AAA-paristoa) pumppu, joka kolmessa minuutissa täyttää patjan melko täyteen. Sen jälkeen patjan saa napakaksi parilla puhalluksella. Noin 65 g painavan pumpun tarpeellisuus on mieltymyskysymys. Patja täyttyy varmasti nopeammin puhaltamalla, mutta pakkasella valmistaja ei sitä suosittele hengitysilman kosteuden voidessa jäätyä patjan sisällä. Pinta on hyvin miellyttävän tuntuinen ihoa vasten, mutta patjan sisältö rapisee kuin sipsipussi asentoa vaihtaessa. Äänen aiheuttaa ilmeisesti patjan sisällä olevat kehonlämpöä takaisin heijastavat materiaalit. Mukana tulee myös paikkaussetti sekä ohut suojapussi patjalle, joka oli kokonsa puolesta turhan neitseellinen tai sitten olin rullannut patjan huonosti. Tyhjentämiseen ja rullaamiseen minulta meni noin neljä minuuttia. Hintaa ostokselle tuli 151,20 € Varuste.netin VIP-asiakkaana, tavallinen hinta on 168 €. Testaukseen ilmapatja pääsee tällä viikolla ja kirjoitan varmasti jatkossa miltä se vaikuttaa käytössä ja aika näyttää kuinka pitkään patja kestää.

JFRM-2015-02-0498
Therm-a-Rest NeoAir All Season Regular, 0,4 l bottle and the pump / Therm-a-Rest NeoAir All Season Regular, 0,4 l pullo ja pumppu

JFRM-2015-02-0504