Sleepless in Suovu

The end of November took me by surprise and I had to get my second outdoor night done. So I decided to head to a familiar location, to Suovu lean-to. Night didn’t go exactly as planned, because I wasn’t able to catch any sleep and the weather was too cloudy for any nice long exposure photography. I ended up spending the early hours watching movies from Netflix.

JFRM-2015-11-0608.jpg

JFRM-2015-11-0616.jpg
Entertainment for the insomniacs
Viihdettä unettomille

JFRM-2015-11-0620.jpg

Marraskuun loppu meinasi päästä yllättämään, joten suuntasin kuukauden toiseksi ulkona vietetyksi yöksi tuttuun paikkaan, Suovun laavulle. Yö ei kuitenkaan mennyt aivan suunnitelmien mukaan. En saanut unta ja sääkin oli turhan pilvinen valokuvaamiseen. Niinpä päädyin katselemaan pikkutunteina pari elokuvaa Netflixistä.

Strangers in the Night

I usually avoid all the shelters that are close to a town, since there might be more or less permanent residents. Still I was interested to visit the shelter in Pölhö island that is south from Kuopio. There is a boat launching ramp in Pölhö and next to it a small parking lot where I left my car.

I roamed along the shoreline and discovered the foundations of an old deserted house – creating an eerie atmosphere to the dark forest. As I walked on I noticed some trash on the ground that made me think that there might actually be someone living in here. Finally I arrived to the shelter and left my gear to an open goahti. There was a wood shed nearby and a sleeping shelter in its rear section. Someone had left an ancient, thin and shabby sleeping bag on the floor, but there was no one anywhere. I was walking towards the shore when I saw a black figure approaching from the road. This figure went to chop some wood and when I returned he was starting a fire at the goahti. I walked to the goahti to gather my belongings and my headtorch revealed the black figure to be a young man. Blinded by my light he turned facing me and asked: “Who are you?” I was trying to figure out what should I answer in this kind of situation – me hiking and he living in the same forest. “A night walker.”

I took my gear with me and left feeling a bit confused. Though the man seemed perfectly harmless, I didn’t think it would be a good idea to share the shelter with him. Mainly because I felt that it was his home. I felt sorry for this guy, since the nights in November are already really cold and his sleeping bag was way worse than my summer sleeping bag. I was thinking how could I help people like him. I know that some organisations that work with homeless take sleeping bags and warm clothes as donations. But when someone lives in a forest, you really don’t know if they are receiving any help from anyone. And I didn’t dare to ask him if he could handle the cold nights or is there anything I could do to help. The Finnish discretion doesn’t always make sense.

I kept on walking around the Pölhö island during the early hours. Pondering these things and taking some photos. At 4 am I returned to my car and realised that there is no sense to look for any other shelter anymore. I could just return to my home – since I at least have one.

Tip of the day: Me and my friends gathered some money last winter and then one of us went to UFF Second Hand Store during their one euro days to buy a bundle of warm clothes. It was donated to a local refugee shelter during the extremely cold winter days.

JFRM-2015-11-0572.jpg

JFRM-2015-11-0582.jpg
Ellen Thesleff Bridge that leads from Kuopio to Pölhö
Ellen Thesleffin silta, jota pitkin pääsee Kuopiosta Pölhöön
JFRM-2015-11-0584-Pano.jpg
180° panorama of lake Kallavesi and Kuopio
180° panoraama Kallaveden yli Kuopion suuntaan
JFRM-2015-11-0595.jpg
Reflections
Heijastuksia

Yleensä välttelen aivan kaupunkien läheisyydessä sijaitsevia laavuja, koska niissä saattaa olla enemmän tai vähemmän vakituisia asukkaita.  Kiinnostuin kuitenkin Kuopion eteläpuolella Pölhön saaressa olevasta grillikodasta ja päätin kokeilla onneani. Pölhössä on veneenlaskupaikka ja sen vieressä pieni parkkipaikka, jonne ajoin autoni.

Kiertelin saaren rantaa pitkin ja löysin entisen autiotalon perustukset, jotka loivat pimeään metsään varsin aavemaisen tunnelman. Jatkaessani matkaa tuli vastaani myös roskia, jotka alkoivat kieliä siitä, että saarella mahdollisesti asui joku.  Saavuin lopulta grillikodalle, jonne jätin varusteeni tutkiakseni ympäristöä. Lähellä oli puuliiteri ja sen takaosassa nukkumistila, jonka lattialla oli ikivanha, ohut ja nuhruinen makuupussi. Ketään ei kuitenkaan näkynyt missään. Kävellessäni rantaanpäin huomasin tien suunnasta tulevan mustan hahmon, joka meni pilkkomaan puita. Palatessani rannasta oli tämä hahmo siirtynyt grillikodalle ja viritteli tulta. Menin hakemaan tavaroitani grillikodalta ja otsalamppuni valossa musta hahmo osoittautui nuoreksi mieheksi. Valon häikäisemä mies kääntyi minua kohti ja kysyi: “Kuka sä olet?” Mietin hetken mitä tässä tilanteessa voisi oikein sanoa – toisen asuessa ja toisen retkeillessä samassa metsässä. “Yöllinen kulkija.”

Keräsin tavarani ja jatkoin matkaani hieman hämmentyneissä tunnelmissa. Vaikka mies ei ollut millään tapaa uhkaava, ei mielestäni ollut hyvä ajatus jäädä hänen kanssaan yöksi puuliiterin nukkumistilaan. Pääasiassa siksi, että se oli hänen kotinsa. Minua itseasiassa säälitti koko mies, koska marraskuun yöt olivat jo todella kylmiä ja hänellä oli suojanaan kesämakuupussiani huonompi makuupussi. Mietin miten tällaisia ihmisiä voisi auttaa. Ainakin jotkut asunnottomien yhdistykset ja yömajat ottavat vastaan makuupusseja ja lämpimiä vaatteita lahjoituksina. Mutta ihmisen asuessa metsässä on vaikea tietää onko hän minkään tukipalvelun piirissä. Enkä suoraansanoen kehdannut kysyä mieheltä, että pärjääkö hän öiden kylmetessä ja voisiko häntä jotenkin auttaa. Suomalainen hienotunteisuus ei kyllä ole aina ihan järkeenkäypää.

Kuljeskelin aamuyön tunteina pitkin Pölhön saarta miettien näitä asioita ja valokuvaten. Neljän aikoihin palasin autolle ja totesin, että tässä vaiheessa ei olisi järkevää enää etsiä uutta yöpaikkaa. Voisin palata kotiin nukkumaan – kun minulla kerta sellainen on.

Vinkki: keräsimme ystäviemme kanssa talvella rahaa ja yksi meistä kävi ostamassa UFF:in euron päiviltä autolastillisen lämpimiä vaatteita, jotka vietiin vastaanottokeskuksiin kovien pakkasten aikaan.

The Halloween Hike: Kuopio-Siilinjärvi

I had been pondering where should I go to spend the second of the Two Nights challenge nights in October. The lean-tos and goahtis nearby are getting way too familiar so I needed something new. Finally I realised that don’t need to go to sleep somewhere, but I could go to do something for the night. I was fond of the idea of a longer hike, but I didn’t know any long hiking trails near Kuopio. And during the moose hunting season all trails are not recommended for hikers (though I don’t think that anyone goes moose hunting at the night time).

I got an idea that I could walk north until I reached the next town – which would be Siilinjärvi. Though being utterly crazy, the idea felt pretty good to me. It is about 26 km (16,2 miles) walk from Kuopio to Siilinjärvi. From my home, that is on the south side of Kuopio, the shortest route would go over the Puijo hills, which meant that I didn’t have to walk all the way on the roadside. I checked the route from the satellite images at Google Maps and it seemed like there would be a sidewalk for the most of the time.

I packed some warm clothes, a water bottle, some snacks and a reflective safety vest to my backpack. I left home a bit before the midnight so that I would reach Siilinjärvi in time to catch the first bus back to Kuopio. I decided to test the navigation system on my Suunto Ambit sport watch, since I have never used it before. I uploaded the route to my Ambit before leaving, but had to struggle a bit to get it working when I started to walk. The navigation in the first generation Ambit is not very fancy, but accurate enough to know which trail to take in the dark forest on the Puijo hills.

After a few kilometers I took off the fleece jacket that I was wearing under the softshell. The weather was warm enough to go without. My headtorch got into use when I arrived to Puijo trails, but that was the only place where I needed it. The safety vest ended up being useless since I didn’t have to walk on the roadside at any point. For my entertainment I had downloaded Kätilö (Midwife) by Katja Kettu as an audio book. I spent the whole hike listening to it, but actually this much-vaunted book was mostly mediocre. The story is interesting, but the language is repetitive to the point of boredom.

I kept on walking steady pace and rested only a little while on a viewing platform at Kalla bridges. I took a few photos and had one muesli bar. The weather was cloudy all night and after more than half of my hike was done it slowly started to rain. While fitting the rain cover over my backback, I had a protein drink. I was walking an endless straight road towards Siilinjärvi when I started to feel an unwelcome ache in my hip joints. The length of the walk didn’t seem to be the issue, but walking several hours on the hard surface wasn’t very gentle treatment for my joints.

When I was approaching Siilinjärvi I noticed that the first bus was about to leave in a while and I picked up the pace. Otherwise I would have to wait for an hour to catch the next bus to Kuopio. After five and half hours of walking I arrived to Siilinjärvi bus station. I didn’t have to wait long for the bus to arrive and at 05:40 am the bus headed back to Kuopio. The bus ticket cost me 5,50 € and after reaching Kuopio I was allowed to ride another bus straight to my front door with the same ticket since it’s valid for 90 minutes. This made me happy, because after 26 km walk and then sitting down in a bus for 40 minutes…my legs felt like lead.

The walk from Kuopio to Siilinjärvi might not offer the most interesting landscapes, except the Kalla bridges and Puijo. But a nocturnal hiker has a chance to enjoy the peace and quiet and the company of his own thoughts.

Scroll down for the route map!

My GPS data on Movescount

JFRM-2015-11-0278.jpg
Illuminated Puijo Tower seen over Sammakkolampi
Valaistu Puijon torni Sammakkolammen toisella puolella

JFRM-2015-11-0279.jpg

JFRM-2015-11-0280-Pano.jpg
180° panorama from Kalla bridges
180° panoraama Kallansilloilta
JFRM-2015-11-0286.jpg
At the road block it started to rain and I had to put my camera away
Tiesulun luona alkoi sataa ja jouduin laittamaan kamerani reppuun
JFRM-2015-11-0287.jpg
A graveyard filled with candles due the All Saint’s Day in Siilinjärvi
Pyhäinpäivän kynttilät Siilinjärven hautausmaalla

Olin pohdiskellut minne lähtisin lokakuun Two Nights -haasteen toiseksi yöksi. Olen käynyt läpi lähialueen kodat ja laavut, joten kaipasin jotain uutta. Mieleeni tuli ajatus, että jos en menisikään yöpymään ulos vaan tekemään jotain yön ajaksi. Pitkä vaellus tuntui houkuttelevalta vaihtoehdolta, mutta Kuopion lähellä ei ole tarpeeksi pitkiä retkeilyreittejä ja hirvenmetsästyskautena kaikkia paikkoja ei edes suositella (tosin tuskin kukaan yöllä metsästää).

Keksin, että voisin kävellä pohjoiseenpäin seuraavaan kaupunkiin – Siilinjärvelle. Ajatus oli hulluudessaan niin hieno, että päätin toteuttaa sen. Kuopiosta matkaa kertyy noin 26 km. Kotoani, kaupungin eteläpuolelta, suorin reitti menisi vielä mukavasti Puijon mäkien yli, joten en joutuisi koko matkaa kävelemään tien viertä. Katselin reittiä Googlen satelliittikuvasta ja kevyenliikenteenväylääkin näytti olevan suurimmalle osalle taipaleesta tiedossa.

Pakkasin reppuun muutamia lämpimiä vaatteita, vesipullon, pienet eväät ja heijastinliivin. Lähdin kotoani hieman ennen puoltayötä saapuakseni Siilinjärvelle aamun ensimmäisen linja-auton lähtöaikoihin. Päätin testata ensimmäistä kertaa myös Suunto Ambit -urheilukelloni navigointiominaisuutta, joten olin syöttänyt ennalta suunitellun reitin kellon muistiin. Taistelin vähän matkaa kellon kanssa ennen kuin sain navigaation toimimaan. Ensimmäisen sukupolven Ambitin navigointi ei ole kovin kaksinen, mutta tarpeeksi tarkka oikean polun valintaan Puijolla.

Luovuin muutaman kilometrin jälkeen softshell-takin alla olleesta fleece-paidasta, koska ilmankin tarkeni aivan hyvin. Otsalampun kaivoin esiin suunnatessani Puijon valaisemattomille poluille, mutta muuten en sitä matkan aikana tarvinnut. Myöskään heijastinliiville ei ollut käyttöä, koska koko matkalle on olemassa oma kevyen liikenteen väylä, joten en joutunut kävelemään pientareella. Ajankuluksi olin ladannut puhelimeeni Katja Ketun Kätilön äänikirjana ja kuuntelinkin sitä koko matkan ajan – tosin kirja osoittautui keskinkertaiseksi. Tarina on kiinnostava, mutta kieli alkaa toistaa itseään tylsyyteen asti.

Etenin tasaista tahtia ja ainoan varsinaisen tauon pidin Kallan silloilla olevalla näköalapaikalla. Otin muutamia valokuvia ja söin myslipatukan. Sää oli pilvinen koko yön ja jonkin verran puolimatkan jälkeen alkoi pikkuhiljaa sataa vettä. Kaivoin tässä vaiheessa repusta proteiinijuoman ja laitoin kamerani reppuun sekä sadesuojan päälle. Kävellessäni puuduttavan pitkää suoraa kohti Siilinjärveä alkoi lonkissani tuntua hieman epämiellyttävältä. Matka itsessään ei ollut raskas, mutta kovalla alustalla käveleminen tuntui paukuttavan ikävästi niveliin.

Lähestyessäni Siilinjärveä huomasin aamun ensimmäisen bussin lähtevän pian ja kiirehdin bussiasemalle, etten joutuisi odottamaan tuntia saadakseni kyydin kotiin. Saavuin noin viiden ja puolen tunnin kävelyn jälkeen Siilinjärven bussiasemalle. Pian myös bussi kaartoi paikalle ja 05:40 lähdimme takaisin kohti Kuopiota. Bussilippu Kuopioon maksoi 5,50 € ja keskustaan päästyäni saatoin vielä matkustaa samalla lipulla aivan kotioveni eteen, koska vaihtoaika on 90 minuuttia. Tästä mahdollisuudesta olin hyvin onnellinen, koska istuttuani 40 minuuttia bussissa 26 km kävelyn jälkeen olivat jalkani aivan jäykät pökkelöt.

Kävelymatka Kuopiosta Siilinjärvelle ei ole ehkä maisemallisesti kovin mielenkiintoinen muuten kuin Kallan siltojen ja Puijon osalta. Mutta yöllinen kävelijä saa ainakin nauttia rauhasta, hiljaisuudesta ja omista ajatuksistaan.

GPS-tiedot Movescountissa

Route map

Total time: 05:24:54

Moon River and Me

I did second little night trip to Sorsasalo, where I was staying the first time in April. I like this place especially, since it has the best sleeping shelter near Kuopio, beautiful view and it’s not too far away. The plan was to take some star photography, but the clouds were blocking the view. So, I ended up lying in my sleeping bag without being able to catch any sleep. I watched Dexter from Netflix, since I hadn’t brought any book with me. Even though the stars never really appered, I noticed that the moon coming out through the clouds and it was casting a beautiful moon river over the lake Kallavesi. I ended up taking some long exposure photos in the moonlight and got the song that I’m playing with my saxophone stuck in my head:

“Moon river, wider than a mile
I’m crossing you in style some day
Oh, dream maker, you heart breaker
Wherever you’re going, I’m going your way”

JFRM-2015-10-0252.jpg

JFRM-2015-10-0256.jpg
Sometimes I’m little scared being alone in the woods, but it doesn’t stop me watching Dexter or reading Kathy Reichs novels.
Joskus minua pelottaa hieman olla yksin metsässä, mutta se ei toki estä minua katsomasta Dexteriä tai lukemasta Kathy Reichsin kirjoja.

JFRM-2015-10-0257.jpg

JFRM-2015-10-0261.jpg

JFRM-2015-10-0265.jpg
Moon river and me…
Kuunsilta ja minä…

Kävin tekemässä toisen kerran pienen yöretken Sorsasaloon, jossa kävin viimeeksi huhtikuussa. Pidän paikasta, koska siellä on mielestäni Kuopion lähialueen paras yösuoja, kaunis näköala ja matka ei ole pitkä. Olin ajatellut kuvata yöllä tähtiä, mutta pilvet kieppuivat kiusallisesti tiellä. Niinpä loikoilin makuupussissani saamatta unta ja katsoin Netflixistä Dexteriä, kun ei tullut kirjaakaan mukaan. Vaikka tähdet eivät näyttäytyneetkään, huomasin kuun pilkistelevän välillä pilvien raosta luoden kauniin kuunsillan Kallaveden ylle. Päädyin ottamaan muutamia pitkän valotusajan kuvia kuunvalossa ja päähäni tarttui saksofoni-harjoitusbiisini:

“Moon river, wider than a mile
I’m crossing you in style some day
Oh, dream maker, you heart breaker
Wherever you’re going, I’m going your way”

Rapid Dreams

I ended up taking off a bit extempore to my second outdoor night in September and thus decided to find an easily accessible lean-to. From the map I found Suovu lean-to that is north from Haminalahti and near a road. The place is equipped with a privy and a wood shed.

The actual lean-to resembles a half-cut goahti that offers a wonderful view over the lake. Right next to the lean-to is a nice small rapid, that helps you fall asleep with its even sound. I’ve found a few hiking trails, that I even didn’t know they existed, when staying at different lean-tos. From Suovu lean-to starts the Suovu-Palonen trail, though now during the moose hunting season it’s not especially recommended for hikers. (I found two hiker stories, in Finnish, from Rento Retkeilijä blog and from Retkipaikka.)

It would be nice to have as good and user friendly database of the Finnish trails as is the Laavu.org database of lean-tos and wilderness huts. In an ideal case this kind of database could also have trackbacks from bloggers who have been hiking on a certain trail. Sometimes these trails are a bit difficult to find, if you don’t know the area very well.

My night was interrupted by a young couple who parked their car nearby and blasted the radio almost for an hour. Enough with the peace and quiet… Anyway the Suovu lean-to is very nice resting place for a hiker or for an overnight stay and also just to come and grill some sausages over the campfire. If you come to Haminalahti for rock climbing (Haminalahti 1 and 2), this might be your million star hotel.

JFRM-2015-09-0141.jpg

JFRM-2015-09-0150.jpg

JFRM-2015-09-0154.jpg

JFRM-2015-09-0163.jpg
A room with a view
Näköalahuone

Päädyin lähtemään hieman extempore syyskuun toiselle yöreissulle ja päätin ottaa kohteeksi jonkun helposti lähestyttävän laavun. Löysinkin kartalta Haminalahden pohjoispuolella olevan Suovun laavun, joka on lähes tien varrella. Autolla pääsee siis aivan lähelle ja paikka on hyvin varusteltu puuliitereineen ja huusseineen.

Itse laavu on oikeastaan kuin puolikas kota, josta avautuu kaunis näkymä järvelle. Aivan vierestä kulkee pieni koski, jonka tasaiseen ääneen voi hyvin nukahtaa. Olen löytänyt laavujen kautta joitakin ulkoilureittejä, joista en ole muuten löytänyt tietoa tai joita en ole osannut etsiäkään. Suovun laavultakin lähtee Suovu-Palosen retkeilyreitti, jota tosin ei näin hirvestyskaudella erityisesti suositella. (Löysin pari tarinaa reitiltä Rento Retkeilijä -blogista ja Retkipaikasta.)

Olisi toivottavaa saada yhtä kattava ja helppokäyttöinen tietokanta Suomen ulkoilureiteistä kuin on paljon käyttämäni Laavu.org -tietokanta laavuista ja autiotuvista. Ihannetapauksessa sellaiselle sivustolla voisi myös trackbackien kautta saada linkkejä ihmisten blogiteksteistä. Joskus ulkoilureittejä on vaikea löytää ilman hyvää paikallistuntemusta.

Tämänkertaista yöretkeäni häiritsi hieman lähimaastoon parkkeerannut pariskunta, joka soitatti autossaan musiikkia kovaan ääneen lähes tunnin. Se siitä luonnon rauhasta. Joka tapauksessa Suovun laavu on mukava retkeilykohde, yöpaikka tai ihan vain makkaranpaistopaikka. Esimerkiksi Haminalahden kiipeilykallioilla (1 ja 2) vieraileva voi helposti majoittua tänne.