Leave No Sausage

I have mentioned before that I tend to avoid lean-tos that are close to the town, because someone might be living there. Still I was interested to visit the Iso-Valkeinen lean-to and thought that I could take my chances with it on the last trip of my Two Nights challenge. From Kallantie there comes a nice little trail over a narrow strip of land to a small peninsula where the lean-to is located.

It seems like the place might be mostly used by families with children and the residents of the nearby hotel, since it’s very easy to get there. There was no doubt that the lean-to is a popular place to grill some sausage, because I found an almost full pack of sausage on the bench. I had no way of knowing if it had been there for an hour or a week and I didn’t dare to test what it would do to my stomach.

I keeled over with my sleeping bag to the lean-to, but I can’t call this the most serene place to sleep. The constant noise of the traffic reminds you that you are not that far from the civilisation. The view over the Iso-Valkeinen pond is still nice and you can see all way to the Puijo tower.

JFRM-2016-02-2399.jpg
The view over the Iso-Valkeinen
Näkymä Iso-Valkeisen yli

JFRM-2016-02-2410-HDR.jpg

JFRM-2016-02-2417.jpg
The trail leading to the lean-to
Laavulle vievä polku

JFRM-2016-02-2423.jpg

Olen maininnut aiemminkin vältteleväni asutuksen lähellä sijaitsevia laavuja, koska siellä saattaa olla asukkaita. Olin kuitenkin katsellut jokusen kerran kartalta Iso-Valkeisen laavua ja ajattelin sen soveltuvan Two Nights -haasteen viimeiseksi yöpaikaksi. Kallantieltä tulee hauska pieni polku kapeaa maakaistaletta pitkin pikkuiseen niemeen, jossa laavu sijaitsee.

Paikka on helppokulkuisuutensa vuoksi mitä ilmeisimmin lapsiperheiden ja läheisen hotellin asukkaiden suosiossa. Laavun käytöstä makkaranpaistopaikkana ei itseasiassa jäänyt epäilyksiä, koska löysin paikalta lähes täyden paketin makkaraa. En kuitenkaan tiennyt oliko se lojunut laavulla tunnin vai viikon, joten en uskaltautunut kokeilemaan ruuansulatukseni sietokykyä.

Kellahdin makuupusseineni laavun perälle, mutta kovin rauhaisa nukkumapaikka Iso-Valkeisen laavu ei ole – läheltä kulkevat tiet muistuttavat metelillään, ettei aivan luonnon keskellä olla. Maisemansa puolesta paikka on kuitenkin mukava ja lammen yli tarjoutuu kaunis näkymä Puijolle.

Northern Lights and Bird Hides

The second outdoor night in December was unusually warm and lacking snow like the first one. I drove south from Lappeenranta, heading to lake Haapajärvi bird hide and lean-to. Birdwatching is not really my cup of tea, but I thought that the bird hide might be a good place to see the northern lights (the aurora borealis forecast was promising). The lights from cities on the Russian side of the border were shining more clearly, but I was able to see a slight green haze on the clouds.

JFRM-2015-12-2091.jpg
Haapajärvi bird hide and yours truly
Haapajärven lintutorni ja allekirjoittanut
JFRM-2015-12-2100-Pano.jpg
Blurry panorama showing distant city lights and aurora borealis reflecting on the clouds
Pilviin heijastuneet kaupungin valot ja revontulet utuisessa panoraamassa
JFRM-2015-12-2114.jpg
Haapajärvi lean-to
Haapajärven laavu

Joulukuun toinen ulkona vietetty yö oli edellisen tapaan poikkeuksellisen lämpimissä ja lumettomissa olosuhteissa. Ajoin autolla Lappeenrannan eteläpuolelle, kohteenani Haapajärven lintutorni ja laavu. En ymmärrä lintujen bongaamisesta tuon taivaallista, mutta lintutorni vaikutti hyvältä paikalta metsästää illalle ennustettuja revontulia. Pilvisen sään vuoksi revontulet eivät tosin erottuneet sen kummemmin kuin Venäjän puolella sijaitsevien kaupunkien valot, mutta pieni vihreä häivähdys taivaalla oli kuitenkin havaittavissa.

Kuivaketvele Hillfort

The Christmas time was exceptionally warm in Finland – actually as warm as the last Midsummer (that was exceptionally cold). I was spending the holidays in Southern Finland and thus decided to find some new places to spend my Two Nights in December.

My first destination was Taipalsaari. On my way there I stopped at the Luukkaansalmi bridge to take a few photos and then headed to the Kuivaketvele hillfort. The hillfort is roughly dated to Viking Age (800-1050) and the only thing left of the fortress is some remains of the stone wall. Still the place on the cliff is beautiful and worth visiting. There are stairs leading up and a viewing platform (that can be used as a sleeping place when it doesn’t rain) next to them. The remains of the fortress are on the opposite side of the hill.

I was wishing to be able to take some star photography during the night, but the clouds kept on rotating above me all night. I decided to do some experimentation with the long exposure photography and HDR under the bright moonlight (though the results were not perfectly satisfactory). But at least I didn’t have to suffer from cold weather, even though I was rather lightly dressed considering the time of the year.

There is a nice blog post in Retkipaikka about Kuivaketvele hillfort. It’s written in Finnish, but the (daylight) photos are still worth seeing.

JFRM-2015-12-1949-Pano.jpg
180° panorama of the UPM Kaukas factory from Luukkaansalmi bridge
180° panoraama UPM Kaukaan tehtaista Luukkaansalmen sillalta

JFRM-2015-12-1954.jpg

JFRM-2015-12-2004.jpg
The sign helps finding the fortress
Museoviraston kyltti helpottaa linnoituksen löytämistä
JFRM-2015-12-2016.jpg
What is left of the ancienct hillfort
Se, mitä Kuivaketveleen muinaislinnasta on jäljellä

JFRM-2015-12-2035.jpg

JFRM-2015-12-2054.jpg

JFRM-2015-12-2061.jpg
On the viewing platform
Näköalatasanteella

JFRM-2015-12-2083.jpg

Joulu oli poikkeuksellisen lämmin – itseasiassa yhtä lämmin kuin edeltävä (poikkeuksellisen kylmä) juhannus. Viettäessäni pyhiä Etelä-Suomessa päätin etsiä joulukuun Two Nights -kohteiksi itselleni uusia paikkoja.

Ensimmäiseksi yöksi suuntasin Taipalsaarelle. Pysähdyin menomatkalla Luukkaansalmen sillalla ottamassa muutaman valokuvan ja jatkoin sitten kohti Kuivaketveleen linnavuorta. Viikinkiajan (800-1050) muinaislinnasta on jäljellä lähinnä kivivallin jäänteitä, mutta itse paikka korkealla kalliolla on kaunis. Linnavuorelle pääsee nousemaan hyväkuntoisia portaita ja niiden yläpäässä on näkoalatasanne (joka soveltuu yöpymiseen silloin kun ei sada). Itse linnoituksen jäänteet ovat mäen vastakkaisella reunalla.

Olin elätellyt toiveita tähtien kuvaamisesta yön aikana, mutta puolipilvinen sää peitti taivaasta juuri strategiset alueet. Tein kuitenkin yöllä joitakin pitkän valotusajan ja HDR-kokeiluja kirkkaan kuutamon alla (tosin tulokset eivät olleet täysin tyydyttäviä). Kerrankin kylmästä ei tarvinnut kärsiä, vaikka olinkin pukeutunut vuodenaikaan nähden kevyesti.

Retkipaikassa on hyvä blogikirjoitus Kuivaketveleen linnavuoresta päivänvalossa otettuine kuvineen.

Sleepless in Suovu

The end of November took me by surprise and I had to get my second outdoor night done. So I decided to head to a familiar location, to Suovu lean-to. Night didn’t go exactly as planned, because I wasn’t able to catch any sleep and the weather was too cloudy for any nice long exposure photography. I ended up spending the early hours watching movies from Netflix.

JFRM-2015-11-0608.jpg

JFRM-2015-11-0616.jpg
Entertainment for the insomniacs
Viihdettä unettomille

JFRM-2015-11-0620.jpg

Marraskuun loppu meinasi päästä yllättämään, joten suuntasin kuukauden toiseksi ulkona vietetyksi yöksi tuttuun paikkaan, Suovun laavulle. Yö ei kuitenkaan mennyt aivan suunnitelmien mukaan. En saanut unta ja sääkin oli turhan pilvinen valokuvaamiseen. Niinpä päädyin katselemaan pikkutunteina pari elokuvaa Netflixistä.

Strangers in the Night

I usually avoid all the shelters that are close to a town, since there might be more or less permanent residents. Still I was interested to visit the shelter in Pölhö island that is south from Kuopio. There is a boat launching ramp in Pölhö and next to it a small parking lot where I left my car.

I roamed along the shoreline and discovered the foundations of an old deserted house – creating an eerie atmosphere to the dark forest. As I walked on I noticed some trash on the ground that made me think that there might actually be someone living in here. Finally I arrived to the shelter and left my gear to an open goahti. There was a wood shed nearby and a sleeping shelter in its rear section. Someone had left an ancient, thin and shabby sleeping bag on the floor, but there was no one anywhere. I was walking towards the shore when I saw a black figure approaching from the road. This figure went to chop some wood and when I returned he was starting a fire at the goahti. I walked to the goahti to gather my belongings and my headtorch revealed the black figure to be a young man. Blinded by my light he turned facing me and asked: “Who are you?” I was trying to figure out what should I answer in this kind of situation – me hiking and he living in the same forest. “A night walker.”

I took my gear with me and left feeling a bit confused. Though the man seemed perfectly harmless, I didn’t think it would be a good idea to share the shelter with him. Mainly because I felt that it was his home. I felt sorry for this guy, since the nights in November are already really cold and his sleeping bag was way worse than my summer sleeping bag. I was thinking how could I help people like him. I know that some organisations that work with homeless take sleeping bags and warm clothes as donations. But when someone lives in a forest, you really don’t know if they are receiving any help from anyone. And I didn’t dare to ask him if he could handle the cold nights or is there anything I could do to help. The Finnish discretion doesn’t always make sense.

I kept on walking around the Pölhö island during the early hours. Pondering these things and taking some photos. At 4 am I returned to my car and realised that there is no sense to look for any other shelter anymore. I could just return to my home – since I at least have one.

Tip of the day: Me and my friends gathered some money last winter and then one of us went to UFF Second Hand Store during their one euro days to buy a bundle of warm clothes. It was donated to a local refugee shelter during the extremely cold winter days.

JFRM-2015-11-0572.jpg

JFRM-2015-11-0582.jpg
Ellen Thesleff Bridge that leads from Kuopio to Pölhö
Ellen Thesleffin silta, jota pitkin pääsee Kuopiosta Pölhöön
JFRM-2015-11-0584-Pano.jpg
180° panorama of lake Kallavesi and Kuopio
180° panoraama Kallaveden yli Kuopion suuntaan
JFRM-2015-11-0595.jpg
Reflections
Heijastuksia

Yleensä välttelen aivan kaupunkien läheisyydessä sijaitsevia laavuja, koska niissä saattaa olla enemmän tai vähemmän vakituisia asukkaita.  Kiinnostuin kuitenkin Kuopion eteläpuolella Pölhön saaressa olevasta grillikodasta ja päätin kokeilla onneani. Pölhössä on veneenlaskupaikka ja sen vieressä pieni parkkipaikka, jonne ajoin autoni.

Kiertelin saaren rantaa pitkin ja löysin entisen autiotalon perustukset, jotka loivat pimeään metsään varsin aavemaisen tunnelman. Jatkaessani matkaa tuli vastaani myös roskia, jotka alkoivat kieliä siitä, että saarella mahdollisesti asui joku.  Saavuin lopulta grillikodalle, jonne jätin varusteeni tutkiakseni ympäristöä. Lähellä oli puuliiteri ja sen takaosassa nukkumistila, jonka lattialla oli ikivanha, ohut ja nuhruinen makuupussi. Ketään ei kuitenkaan näkynyt missään. Kävellessäni rantaanpäin huomasin tien suunnasta tulevan mustan hahmon, joka meni pilkkomaan puita. Palatessani rannasta oli tämä hahmo siirtynyt grillikodalle ja viritteli tulta. Menin hakemaan tavaroitani grillikodalta ja otsalamppuni valossa musta hahmo osoittautui nuoreksi mieheksi. Valon häikäisemä mies kääntyi minua kohti ja kysyi: “Kuka sä olet?” Mietin hetken mitä tässä tilanteessa voisi oikein sanoa – toisen asuessa ja toisen retkeillessä samassa metsässä. “Yöllinen kulkija.”

Keräsin tavarani ja jatkoin matkaani hieman hämmentyneissä tunnelmissa. Vaikka mies ei ollut millään tapaa uhkaava, ei mielestäni ollut hyvä ajatus jäädä hänen kanssaan yöksi puuliiterin nukkumistilaan. Pääasiassa siksi, että se oli hänen kotinsa. Minua itseasiassa säälitti koko mies, koska marraskuun yöt olivat jo todella kylmiä ja hänellä oli suojanaan kesämakuupussiani huonompi makuupussi. Mietin miten tällaisia ihmisiä voisi auttaa. Ainakin jotkut asunnottomien yhdistykset ja yömajat ottavat vastaan makuupusseja ja lämpimiä vaatteita lahjoituksina. Mutta ihmisen asuessa metsässä on vaikea tietää onko hän minkään tukipalvelun piirissä. Enkä suoraansanoen kehdannut kysyä mieheltä, että pärjääkö hän öiden kylmetessä ja voisiko häntä jotenkin auttaa. Suomalainen hienotunteisuus ei kyllä ole aina ihan järkeenkäypää.

Kuljeskelin aamuyön tunteina pitkin Pölhön saarta miettien näitä asioita ja valokuvaten. Neljän aikoihin palasin autolle ja totesin, että tässä vaiheessa ei olisi järkevää enää etsiä uutta yöpaikkaa. Voisin palata kotiin nukkumaan – kun minulla kerta sellainen on.

Vinkki: keräsimme ystäviemme kanssa talvella rahaa ja yksi meistä kävi ostamassa UFF:in euron päiviltä autolastillisen lämpimiä vaatteita, jotka vietiin vastaanottokeskuksiin kovien pakkasten aikaan.