Posted on

Saariston Rengastie: Day 3 – Kustavi-Turku

100,52 km (62.46 miles)
Railwaystation, Turku

Though I was forced to skip the supper at the Peterzen, the breakfast was at least good and the service also nice. But for the 96 € I was paying that’s the least that I was expecting. After the dull end of the evening I just wanted to get out of there as quickly as I could.

The weather was sunny, but very windy. I started pedalling against the wind and was thinking about the 80 km (50 mi) ahead of me. The most fun parts of the route were already behind me, because I was now on the solid ground and there was no more ferries. Although there is a variant of Saariston Rengastie that takes you from Taivassalo to Velkua and from there a shortcut to Naantali. That offers one extra ferry ride. But me being me, I wanted to do the things hard way and ride the longest route from Taivassalo via Mynämäki and Askainen.

The route had changed from narrow archipelago roads to a usual road and I was steering my bike along the shoulder. Though there was no ferries left, at least there were several bridges to cross. On the way to Naantali there are few larger bridges also. At Taivassalo I got to ride a bike path for a bit before returning to the shoulder of the road.

As I arrived to Mynämäki the weather started to change even more sunnier and warm. The route also took a turn from northeast towards southeast and no longer was I going against the wind. Actually I got to enjoy a bit of going with the wind.

I had rode almost 40 km (25 mi) and 3 hours in one go, when I decided to have the first break. Somewhere near Mietoinen and Askainen I pulled off at a bus stop, because there was conveniently some shade and a bench. Some snacks and I was once again ready to move on.

Saariston Rengastie is mostly pretty straightforward and the turns are mainly indicated with signs. On the way to Merimasku I happened to take an unintentional detour to Livo island. This intersection has signs to both ways and I naturally looked only the one ahead of me, not paying attention to the other. After I had rode the long fast downhill to Livo island I realised that I had took the wrong way. And of course got to ride up that no-so-fast uphill to get back.

When I returned to the intersection I saw that the signs were truly a bit misleading and now I chose the right direction. After passing Merimasku I noticed a small grocery store and decided to have an ice cream break. This break felt very welcome as I bathed in the sun in front of the store, but soon it was time to continue my ride towards Naantali.

The summer house of the president of Finland, Kultaranta, is just a few hundred meters from the Saariston Rengastie. Hence when arriving there I steered towards the Luonnonmaantie and went to see if Sauli and his poet wife Jenni were at home. I was unable to find out if they truly were, when I came to the gates that were framed with rose bushes. There was nothing else to do than to pedal on.

The last leg of the day from Naantali to Turku was 18 km (11 mi). This section has a bike path and is quite uneventful. At times I had to stop to check the way signs to find out which bike path I should be taking. A bit clarity in here wouldn’t do any harm.

When I arrived to Turku I drove back to the Turku cathedral, because it’s the terminus of the trail. At this point my sports watch was showing 98 km (61 mi) and 8 hours 20 minutes (including breaks) for that day. I didn’t have a lot of time to spend at the cathedral, because I was in a hurry to catch my train. I had bought the tickets in advance. When I lifted my bike in to the train my sports watch flipped the numbers to 100 km (62 mi).

Because I have unbelievably bad karma what it comes to the Finnish trains, the journey back home wasn’t as smooth as one would expect. On the way from Turku to Helsinki the engine broke and after the attempt to fix it, it was still running very slowly. It was a touch and go that I caught my transfer in Pasila. In the first train there was no restaurant car and no sales trolley and naturally I had no time to get anything to eat in Pasila. This forced fast after riding 100 km wasn’t a pleasant surprise.

My experience of riding the Saariston Rengastie was anyway positive. Though I’m not a fan of road biking, this Finnish classic can be recommended also for mountain bikers. Especially the ferry rides are fun. What it comes to the landscapes I did expect to see more shores and sea, less fields and forests. I’m in pretty good condition, but I’m not that fast biker and taking that into account the Saariston Rengastie is doable in three days. Scheduling the ferries are discussed more closely in two previous posts. If one wishes to see the sights or stop at interesting places in Finnish archipelago, more days might be required.

Day 3 - Kustavi-Turku
Day 3 – Kustavi-Turku
12 photos
Total time: 00:39:03

Vaikka jäin iltaruuatta Peterzenissä, aamiainen oli sentään hyvä ja palvelukin ystävällistä. Toki 96 € hintaan oli mielestäni syytäkin. Edellisen illan tympeän päätöksen jälkeen halusin vain lähinnä mahdollisimman pian pois ja pyörän selkään.

Sää oli aurinkoinen, mutta hyvin tuulinen. Aloitin matkani vastatuleen ja edessä olevan reilun 80 kilometrin polkeminen tuntui isolta urakalta. Matkan hauskimmat osuudet olivat periaatteessa takanapäin, koska olin nyt mantereella, eikä lauttoja enää olisi. Toki Saariston Rengastiestä on variaatio, jonka voi ajaa Taivassalosta Velkuan kautta Naantaliin. Silloin saa yhden ylimääräisen lauttakyydin. Halusin kuitenkin ajaa pidemmän reitin Taivassalosta Mynämäen ja Askaisen kautta.

Reitti oli muuttunut kapeista saaristoteistä tavanomaiseksi maantieksi, jonka pientareella poljin eteenpäin. Vaikka lauttoja ei viimeiselle päivälle ollut niin siltamaisemista pääsin kuitenkin nauttimaan. Naantaliin päin polkiessa matkalla on useampikin iso silta. Taivassalon ohittaessa on hetken matkaa kevyen liikenteen väylää, mutta sitten palataan taas pientareelle.

Mynämäelle tullessani sää alkoi muuttua entistä aurinkoisemmaksi ja lämpimämmäksi. Reitti alkoi myös kääntyä koilisesta kohti kaakkoa ja vastatuuleen polkeminen vihdoin helpotti. Oikeastaan sain jopa hieman nauttia myötätuulesta.

Olin polkenut lähes 40 km ja 3 h yhtäjaksoisesti, kun päätin pitää ensimmäisen taukoni. Jossain Mietoisen ja Askaisen tuntumassa pysähdyin bussipysäkille, koska siinä oli sopivasti varjoa ja penkki. Söin hieman evästä ja lähdin sitten jatkamaan polkemista.

Saariston Rengastie on suurelta osin hyvin suoraviivainen ja merkittävät risteyskohdat on huomioitu kyltein. Matkalla Merimaskuun päädyin kuitenkin tekemään tahattoman mutkan Livonsaarelle. Tässä risteyksessä on kyltit molempiin suuntiin ja katsoin tietysti edessäni olevaa kylttiä, jossa luki Saariston Rengastie, enkä edes huomioinut sivullani olevan toinen samanlainen. Laskettuani pitkän vauhdikkaan alamäen Livonsaareen tajusin olevani väärässä paikassa. Ja nyt sain sitten tietenkin polkea tuon pitkän ei-niin-vauhdikkaan ylämäen päästäkseni takaisin.

Palattuani risteykseen totesin kylttien todellakin olevan hieman harhaanjohtavat ja nyt siis valitsin oikean suunnan. Merimaskun ohitettuani huomasin tien vieressä pienen kaupan ja päätin pysähtyä jäätelölle. Pidin pienen herkuttelutaon auringonpaahteessa kaupan pihalla, kunnes olin valmis polkemaan pienen pätkän Naantaliin.

Suomen presidentin kesäasunto, Kultaranta, sijaitsee vain muutaman sadan metrin päässä Saariston Rengastieltä. Niinpä saavuttuani Naantaliin käänsin kurssini Luonnonmaantielle ja lähdin katsomaan josko Sale ja Jenni olisivat kotona. Ruusupuskien reunustamalle portille saapuessani tämän asian laita ei minulle selvinnyt, joten palasin takaisin jatkamaan reissuani rengastiellä.

Viimeinen etappi Naantalista Turkuun oli 18 km. Tämä pätkä on kevyenliikenteenväylää ja suoraansanoen tapahtumaköyhä. Jouduin hetkittäin pysähtelemään katsoakseni pyöräopasteista mitä pyörätietä minun pitäisi milloinkin seurata, joten hieman selkeyttä tälle osiolle olisi tervetullutta.

Turkuun saapuessani ajoin taas Tuomiokirkolle, koska se toimii reitin aloitus- ja päätöspisteenä. Tässä vaiheessa urheilukelloni näytti 98 km ja 8 h 20 min (taukoineen) tälle päivälle. Kovin kauaa en ehtinyt kirkolla ihmetellä, koska minulla oli kiire ajaa rautatieasemalle ehtiäkseni junaan, johon olin ostanut liput valmiiksi. Nostaessani pyörän junaan napsahti päivän kilometrimäärä mukavasti sataan.

Koska minulla on uskomattoman huono karma VR:n junien kanssa, ei kotiinpaluukaan sujunut aivan ongelmitta. Matkalla Turusta Helsinkiin veturi meni rikki ja korjauksen jälkeenkin se jaksoi vetää junaa kovin hitaasti eteenpäin. Onnistuin kuitenkin juuri ja juuri ehtimään vaihtoon Pasilassa. Ensimmäisessä junassa ei ollut ravintolavaunua, eikä kärrymyyntiä, enkä tietenkään ehtinyt viivästyksen takia hakemaan Pasilastakaan mitään syötävää. Sadan kilometrin ajon päälle tämä paasto ei ollut iloinen yllätys.

Kokemus Saariston Rengastien ajamisesta oli kuitenkin positiivinen. Vaikka maantieajo ei olekaan erityinen suosikkini, on tämä kotimainen klassikko suositeltava retki myös maastopyöräilijöille. Erityisesti lauttamatkat ovat hauskoja. Maisemien osalta odotin näkeväni enemmän merenrantaa ja vähemmän metsää ja peltoa. Olen hyväkuntoinen, mutta en erityisen nopea pyöräilijä ja ilman ylimääräisiä pysähdyksiä Saariston Rengastien ehti hyvin polkea kolmessa päivässä. Lauttojen aikatauluttamisen osalta tarkempaa tietoa kannattaa lukea aiempien päivien teksteistä. Jos haluaa vierailla enemmän saariston kohteissa, kannattaa varata useampi päivä.

Posted on

Saariston Rengastie: Day 1 – Turku-Korppoo

75,06 km (46.64 miles)
Faffas, Korppoo

I started the morning by enjoying the breakfast and the morning sauna at the S/S Bore, before it was time to jump on my bike. It’s a few kilometers ride from harbour to the Turku Cathedral, where the Saariston Rengastie officially begins, and this section went smoothly following the river Aura.

When I arrived to the church I checked that I would be going to the right direction – that would be towards south-east along the Uudenmaankatu. The route is straightforward all the way to Kaarina and hence there are no specific signs – it’s easiest just to follow the cycle path. Half an hour later I took a turn to right in Kaarina from Uudenmaantie to the Saaristotie.

As I begun to pedal from Kaarina towards Parainen I started to feel I was finally leaving the town behind and getting into the archipelago mood – especially when I got to cross some bridges. The bike path mainly follows the road, but at places it makes a short turn into the woods. Approaching Parainen the path turns to the Kalkvägen and then to follow the Österbyvägen. These turns are indicated with brown signs with the Saariston Rengastie logo: the sun and the sea. I arrived to Parainen one hour after I passed Kaarina. It was two hours since I had left S/S Bore and I decided to have a break at the local grocery store and get some snacks.

Saariston Rengastie is mainly flat terrain, but as an inexperienced long distance biker I really started to feel my legs, when I climbed up the hill next to chalk mine in Parainen. But the bright side of up hills is that there will always be a downhill after it.

There was a bike path almost all the way to Lillmälö ferry dock. Only the last section I rode along a trail that was running next to the road. The first ferry takes you to the island of Nauvo. This ferry runs frequently and until late in the evening. While I was loading my bike to the ferry I finally met some other bikers who were doing the route also. We obediently placed our bikes leaning against the gunwale as we were told by the staff.

The one kilometer (0.6 mi) journey to Prostvik in Nauvo took ten minutes and then it was time to start pedal again. No bike paths to be seen, so I continued along the narrow shoulder of the road. I had heard stories about horrific traffic and cars passing by a whisker, but I didn’t experience any of that.

To the village of Nauvo is about 15 km (9.3 mi) ride and it took me an hour. I had planned to have dinner at Nauvo and after a while decided to go to nearly empty Strandkrogen. One hamburger and fries later I felt ready to continue. I stopped at the local grocery store to get something for the evening and started to pedal towards Pärnäinen ferry dock. This 14 km (8.7 mi) section took also about an hour and my thighs were really burning. Even the smallest up hills felt like work.

Including all breaks eight and a half hours had passed since I left S/S Bore, when I arrived to Pärnäinen ferry dock. Also between Nauvo and Korppoo the ferry traffic is frequent and the trip took only a few minutes. It had been perfect slightly overcast weather all day, but now the clouds started to cover all sky and were getting a darker shade. There wasn’t much left, though. My accommodation at Korppoo was only 2 km (1.2 mi) from Retainen ferry dock. At the end of the day my sports watch indicated that I had ridden 75 km (47 mi) and been 9 hours on the go.

Almost right next to the Saariston Rengastie is a B&B place called Faffas. I left my bike at the rack and called the number that was on the door. The cell service was really poor, but soon enough an elderly lady hurried from the other side of the yard. From a distance she shouted “Pratar du Finska eller Svenska?” (Do you speak Finnish or Swedish?) I told her I’m fine with both and we continued in Swedish. She showed me my room, that I got to have all by myself, because there was only one couple staying at the house. We discussed the breakfast schedule and I learned that there is a small private beach also. I paid 50 € for the room including breakfast, linen and towel. Guests also have a shared fridge.

Faffas seemed like a very comfy and peaceful place and I was happy with my choice. There would have been also an arts trail nearby, but I was way too beaten after riding my bike all day that there was no way I could do anything more that day. I did though walk to the beach and dipping into the sea did good for my tired muscles. As I walked back to the house it slowly started to drizzle.

Day 1 - Turku-Korppoo
Day 1 – Turku-Korppoo
33 photos
Total time: 01:03:06

Kävin nauttimassa S/S Boren aamupalasta ja -saunasta ennen kuin oli aika nousta pyörän selkään. Satamasta on muutama kilometri Turun tuomiokirkolle, josta Saariston Rengastie virallisesti alkaa, ja tämä matka meni mukavasti Aurajoen rantaa seuraten.

Kirkolle päästyäni tarkistin lähteväni oikeaan suuntaan eli kaakkoon pitkin Uudenmaankatua. Kaarinaan asti reitti on suoraa tietä ja erityisiä opasteita ei ihmeemmin ole – helpointa on vain seurata kevyen liikenteen väylää. Puoli tuntia ajettuani käännyin Kaarinassa Uudenmaantieltä oikealle Saaristotielle.

Kaarinasta kohti Paraista polkiessani tunsin pääseväni jo pois kaupungin humusta ja hieman saaristotunnelmaan, kun vastaan alkoi tulla siltoja. Pääasiassa pyörätie seuraa autotietä, mutta paikoittain se poikkeaa pienen mutkan metsään. Paraisille tultaessa pyöräreitti kääntyy hetkeksi Kalkvägenille ja siitä kääntyy seuraamaan Österbyvägeniä. Nämä kohdat oli huomioitu ruskein kyltein, jossa on Saariston Rengastien tunnuksena toimiva aurinko ja meri. Paraisten keskustan ohitin Kaarinasta tunnin ajettuani. S/S Borelta lähdöstä oli kulunut kaksi tuntia ja päätin pitää K-kaupalla tauon ja hakea evästä.

Saariston Rengastie on suurelta osin melko tasaista maastoa, mutta kokemattomana pitkän matkan pyöräilijänä Paraisten kalkkilouhoksen vieressä olevalle mäelle nousu alkoi jo tuntua jaloissa. Toki ylämäessä on se hyvä puoli, että sen jälkeen tulee aina alamäki.

Kevyen liikenteen väylää riitti melkein Lillmälön lauttarantaan asti. Aivan loppupätkän poljin tien vierellä kulkevaa polkua. Ensimmäinen lautta vie Nauvon saarelle. Tällä välillä liikennöinti on vilkasta ja lautat kulkevat myöhään yöhön. Nyt tapasin ensimmäistä kertaa muitakin Saariston Rengastien pyöräilijöitä, kun lastasimme samaan aikaan pyöriämme lautan henkilökunnan ohjeistuksen mukaan aluksen reunaa vasten.

Noin kilometrin mittainen matka Nauvon Prostvikiin oli ohi kymmenessä minuutissa ja oli aika jatkaa polkemista. Kevyen liikenteen väylästä ei ollut enää tietoakaan vaan matka jatkui kapeaa piennarta pitkin. Olin kuullut kauhukertomuksia kovasta liikenteestä ja liki ajavista autoilijoista saaristossa, mutta ainakaan vielä tällaista en itse kokenut.

Nauvon kylään oli matkaa noin 15 km ja sen polkemiseen meni noin tunti. Olin suunnitellut pitäväni Nauvossa ruokatauon ja hetken rannassa pähkäiltyäni päädyin menemään lähes tyhjillään olevaan Strandkrogeniin. Yhtä hampurilasta ja ranskalaisia myöhemmin olin valmis jatkamaan matkaa. Poimin vielä kaupasta mukaan iltapalaa ja lähdin polkemaan kohti Pärnäisten lauttarantaa. Tähän 14 km etappiin meni vajaa tunti ja reiteni alkoivat olla jo melko kovilla. Aivan pikkuisetkin kumpareet ylämäkeen tuntuivat olevan työn takana.

Kaikkine taukoineen lähdöstä S/S Borelta oli kulunut kahdeksan ja puoli tuntia, kun saavuin Pärnäisten lauttarantaan. Myös Nauvon ja Korppoon välillä lauttaliikenne on vilkasta, eikä alle kilometrin ylitykseen mennyt kuin muutama minuutti. Koko päivän oli ollut mukava puolipilvinen sää, mutta nyt taivas alkoi mennä umpeen tummahkoista pilvistä. Matkaa ei tosin ollut enää pitkälti, koska Korppoosta varaamani yöpaikka oli vain parin kilometrin päässä Retaisten lauttarannasta. Päivän päätteeksi urheilukelloni mukaan olin ajanut 75 km ja käyttänyt aikaa taukoineen 9 h.

Lähes Saariston Rengastien varressa on Faffas-niminen aamiaismajoitus. Jätin pyörän telineeseen ja soitin ovessa olevaan numeroon. Linja oli huono, mutta pian pihan toiselta puolelta kiirehti vanhempi rouva, joka huudahti jo matkan päästä: “Pratar du Finska eller Svenska?” Sanoin molempien sujuvan, joten jatkoimme ruotsiksi. Rouva esitteli minulle huoneeni, jonka sain täysin itselleni, koska talossa majoittui lisäkseni vain yksi pariskunta. Sovimme aamupalan aikataulusta ja sain kuulla, että pienen matkan päässä olisi myös oma uimaranta. Huoneen hinta oli 50 € sisältäen siis aamiaisen, pyyhkeen ja lakanat. Vieraiden käytössä on yhteinen jääkaappi.

Faffas vaikutti viihtyisältä, rauhalliselta ja kaikin puolin hyvältä valinnalta. Lähellä olisi ollut myös taidepolku, mutta olin pyöräilemisestä jo niin puhki, etten jaksanut lähteä enempää seikkailemaan. Uimarantaan kuitenkin kävin kävelemässä ja pieni pulahdus mereen tekikin ihan hyvää väsyneille lihaksille. Kävellessäni takaisin kämpille alkoi tihkuttaa hieman vettä.