Haikola Trail

I have been thinking about starting a new project: going through all the hiking trails near my home. Though I would love to leave for a longer trip, my budget doesn’t really allow that at the moment. And then again I have been pondering that quite often the nature destinations close to home tend to be way too foreign. It’s somehow easier to dream about the land far far away. In addition I was thinking that I could really do my share of promoting the local traveling as an ecological choice and show some interesting places in southeast Finland.

Local hiking destinations in Finland can usually be found from every town’s website and other good source is Retkipaikka. Many lean-tos and wilderness huts for overnight trips are listed on Laavu.org. Regional Council of South Karelia has a website with clear directions (only in Finnish, though) how find the trail ends in here.

In early May I did one of these local trips to Taipalsaari. In the village of Haikola there is a trail following the Karvajalanjoki wetlands, which is also accessible with a wheelchair. The trail is about 1 km (0.6 miles) one way and in the other end there is a boardwalk that leads to a lean-to. There was no one at the lean-to, but the trail log informed me that there had been people today. Someone had written that he came paddling. There is enough space in the lean-to for a few people to sleep and next to it is a wood shed and a privy.

I walked also to the other end of the boardwalk where there is a wider platform, but not an actual place to attach a canoe or a boat. The wetlands opens into a small bay which leads to the Niivansalmi of Lake Saimaa. Suddenly I noticed a swan couple nesting on the other side of the bay. I have seen plenty of swans, but never one sitting in its nest.

This 2 km (1.2 mile) hike is not a much of an adventure, but the short distance and the easy terrain makes the Haikola trail a good choice for someone with a disability or small children.

JFRM-2018-05-1355.jpg
JFRM-2018-05-1356.jpg
JFRM-2018-05-1357.jpg
JFRM-2018-05-1359.jpg
JFRM-2018-05-1360.jpg
JFRM-2018-05-1363.jpg
JFRM-2018-05-1365.jpg
JFRM-2018-05-1367-Pano.jpg
JFRM-2018-05-1370.jpg
JFRM-2018-05-1371.jpg
JFRM-2018-05-1374.jpg
JFRM-2018-05-1375.jpg
JFRM-2018-05-1379.jpg
JFRM-2018-05-1380-Pano.jpg
JFRM-2018-05-1386.jpg

Olen ajatellut ottaa projektiksi lähialueiden retkeilyreittien ja -kohteiden koluamisen. Vaikka mieli tekisi jo taas pidemmälle reissulle, niin budjetti sitä ei valitettavasti salli. Ja toisaalta olen pohdiskellut, että usein oman kotiseudun luontokohteet jäävät varsin vieraiksi, kun helppo on ajautua unelmoimaan kaukomatkoista. Lisäksi ajattelin, että voisin samalla osaltani promotoida lähimatkailua ekologisena vaihtoehtona ja esitellä Kaakkois-Suomessa olevia kiinnostavia kohteita.

Paikallisretkeilyn kohteita löytää usein lähimmän kaupungin nettisivuilta ja toinen hyvä lähde on Retkipaikka. Yöpymistä varten laavuja ja autiotupia voi etsiä Laavu.org-sivustolta. Etelä-Karjalan tarjontaa esittelee varsin selkein ohjein Etelä-Karjalan liiton sivut.

Toukokuun alkupuolella lähdin heittämään yhden tällaisen reissun Taipalsaaren puolelle. Haikolan kylässä on Karvajalanjoen kosteikon varrelle tehty luontopolku, joka on esteetön myös pyörätuolilla liikkuville. Reitti on reilun kilometrin yhteen suuntaan ja polun toisessa päässä on laavulle vievät laiturimaiset pitkospuut. Laavulla ei ollut ketään, mutta vieraskirjassa oli merkintöjä samalta päivältä. Joku mainitsi tulleensa paikalle meloen. Laavuun mahtuu muutama ihminen nukkumaan ja vieressä on puuvaja sekä huussi.

Kävelin pitkospuiden toiseenkin päähän, jossa on pieni levike, mutta ei varsinaista kiinnityspaikkaa kajakille tai veneelle. Kosteikko avautuu pieneen lahteen, joka johtaa Saimaan Niivansalmelle. Lahden toisella puolella huomasin yllättäen joutsenpariskunnan pesimispuuhissa. Joutsenia toki on tullut vastaan useinkin, mutta en ole aiemmin nähnyt tuota lintua istumassa pesässään.

Kovin suurta seikkailua tästä reilun kahden kilometrin lenkistä ei välttämättä kehkeydy, mutta Haikolan luontopolku sopii helppoutensa puolesta hyvin liikuntarajoitteisille sekä pienten lasten kanssa liikkuville.

Map

Total Time: 00:47:14

Downhill Day at Ukonmäki

Ukonmäki (which translates roughly to “Old man’s hill”) is a traditional rural backcountry downhill skiing place at the village of Sammaljärvi in Taipalsaari. On the wooded hillside, that’s on private land, there is an opening that allows one to ski down to a steep dell and then up again. My father’s childhood home was nearby and thus he has wanted to take his children and grandchildren to ski down this hill.

I remember that when I was a child, I was more than once lying flat on my face on the bottom of that dell. Skiing down from the top of the hill is a kind of a merit in our family and succeeding in it is not obvious. Last year the traditional skiing day ended when my uncle was taken to the hospital with an ambulance.

This year my dad had once again invited our extended family to join us in Ukonmäki. And on a sunny February morning in addition to my parents there were my uncle and his wife, my cousin with his family and my cousin who was visiting us from US with her offspring. We were planning to go down the hill with variety of winter sports gear and to fry some sausages over the fire, with the permission of the landowner of course. My uncle was sporting a pair of telemark skis, the small ones had their pulkas and me and dad were trying our luck with downhill skis.

I had tried to ski down the Ukonmäki years ago with cross-country skis and inevitably ended up crashing on my face on the bottom of the pit. The steepness of the downhill put together with the following uphill causes quite a strong forces to effect the skier just in the deepest part of the dell. Well, I did one testrun with my downhill skis a bit above the midline of the hill and everything seemed good. Time to tamp to the top.

The sun was shining beautifully and I was trying to scan vicinity through the woods on the top of the hill, but the forest was too dense. From the bottom the Ukonmäki doesn’t seem that high, but when you stand on the top of it, it starts to feel more exciting. I pressed the GoPro that was sitting on my helmet on and turned the skis downhill. The wind caught my jacket and on the bottom I leaned a bit behind. I slided effortlessly to the uphill and slowed down next to the fire pit.

I went down couple more times and the young daredevils hurtled by fearlessly with their pulkas. When it was time to leave I noticed that the road was frozen solid and allowed me to ski all the way to our car that was parked at grandma’s cottage.

JFRM-2018-02-1166.jpg
JFRM-2018-02-1171.jpg
KM-2018-02-8562.jpg
KM-2018-02-8566.jpg
KM-2018-02-8580.jpg
KM-2018-02-8581.jpg

Ukonmäki on Taipalsaaren Sammaljärven kylällä sijaitseva perinteinen mäenlaskupaikka. Yksityisellä maalla olevaan mäenrinteeseen on raivattu kapea väylä, jonka läpi voi talvisin laskea jyrkkään notkoon ja sieltä ylös. Isäni lapsuudenkoti oli aivan tämän mäen vierellä ja siten hän on kuljettanut mukanaan niin lapset kuin lapsenlapsetkin kyseiseen mäkeen laskemaan.

Muistan lapsena olleeni kerran jos toisenkin turvallani notkonpohjalla. Mäen päältä laskeminen on ollut suvun sisällä eräänlainen meriitti ja onnistuminen tässä ei ole mitenkään itsestäänselvää. Viimetalven perinteikäs mäenlaskupäivä päättyi siihen, kun setäni vietiin ambulanssilla sairaalaan.

Tänä vuonna isäni oli taas kutsunut sukua Ukonmäkeen ja aurinkoisena helmikuun aamuna paikalle ilmaantuikin vanhempieni lisäksi setäni vaimoineen, serkku perheineen ja Suomessa kyläilevä amerikanserkkukin oman katraansa kanssa. Ohjelmassa oli siis laskemista erinäisillä välineillä ja makkaranpaistoa, maanomistajan luvalla toki. Setäni oli lähtenyt ulkoiluttamaan telemark-suksiaan, pikkuväellä oli pulkat mukana ja isän kanssa päätimme koettaa onneamme laskettelusuksilla.

Olin laskenut Ukonmäestä joskus vuosia sitten hiihtosuksilla ja päätynyt väistämättä naamalleni montun pohjalle. Mäen jyrkkyys suhteessa vastarinteeseen on jotenkin sellainen, että juuri kuopan syvimmässä kohdassa laskijaan kohdistuu melkoisia voimia. No, tein laskettelusuksilla yhden koelaskun vähän puolivälin yläpuolelta ja kaikki vaikutti hyvältä. Ei muuta kuin tamppaamaan mäen päälle.

Aurinko paistoi kauniisti ja yritin tähyillä lähialuetta puiden läpi mäen päältä, mutta metsä oli turhan tiheää. Ukonmäki ei näytä alhaalta kovin korkealta, mutta ylhäälle päästyään jännitysmomentti kuitenkin kasvaa. Painoin kypärän päällä tököttävän GoPron päälle ja käänsin sukset alamäkeen. Tuuli tuntui takissa ja notkon pohjalla nojasin hieman taaksepäin. Nousin ongelmitta vastamäkeen ja jarrutin nuotiopaikan viereen.

Laskin päältä pari kertaa uudestaan ja nuoremmat sukulaiset viilettivät menemään varsin pelottomasti pulkillaan. Tehdessämme lähtöä kotiin totesin tien olevan niin jäässä, että saatoin hiihtää koko matkan mökin pihassa olevalle autolle.

Kuivaketvele Hillfort

The Christmas time was exceptionally warm in Finland – actually as warm as the last Midsummer (that was exceptionally cold). I was spending the holidays in Southern Finland and thus decided to find some new places to spend my Two Nights in December.

My first destination was Taipalsaari. On my way there I stopped at the Luukkaansalmi bridge to take a few photos and then headed to the Kuivaketvele hillfort. The hillfort is roughly dated to Viking Age (800-1050) and the only thing left of the fortress is some remains of the stone wall. Still the place on the cliff is beautiful and worth visiting. There are stairs leading up and a viewing platform (that can be used as a sleeping place when it doesn’t rain) next to them. The remains of the fortress are on the opposite side of the hill.

I was wishing to be able to take some star photography during the night, but the clouds kept on rotating above me all night. I decided to do some experimentation with the long exposure photography and HDR under the bright moonlight (though the results were not perfectly satisfactory). But at least I didn’t have to suffer from cold weather, even though I was rather lightly dressed considering the time of the year.

There is a nice blog post in Retkipaikka about Kuivaketvele hillfort. It’s written in Finnish, but the (daylight) photos are still worth seeing.

JFRM-2015-12-1949-Pano.jpg
180° panorama of the UPM Kaukas factory from Luukkaansalmi bridge
180° panoraama UPM Kaukaan tehtaista Luukkaansalmen sillalta

JFRM-2015-12-1954.jpg

JFRM-2015-12-2004.jpg
The sign helps finding the fortress
Museoviraston kyltti helpottaa linnoituksen löytämistä
JFRM-2015-12-2016.jpg
What is left of the ancienct hillfort
Se, mitä Kuivaketveleen muinaislinnasta on jäljellä

JFRM-2015-12-2035.jpg

JFRM-2015-12-2054.jpg

JFRM-2015-12-2061.jpg
On the viewing platform
Näköalatasanteella

JFRM-2015-12-2083.jpg

Joulu oli poikkeuksellisen lämmin – itseasiassa yhtä lämmin kuin edeltävä (poikkeuksellisen kylmä) juhannus. Viettäessäni pyhiä Etelä-Suomessa päätin etsiä joulukuun Two Nights -kohteiksi itselleni uusia paikkoja.

Ensimmäiseksi yöksi suuntasin Taipalsaarelle. Pysähdyin menomatkalla Luukkaansalmen sillalla ottamassa muutaman valokuvan ja jatkoin sitten kohti Kuivaketveleen linnavuorta. Viikinkiajan (800-1050) muinaislinnasta on jäljellä lähinnä kivivallin jäänteitä, mutta itse paikka korkealla kalliolla on kaunis. Linnavuorelle pääsee nousemaan hyväkuntoisia portaita ja niiden yläpäässä on näkoalatasanne (joka soveltuu yöpymiseen silloin kun ei sada). Itse linnoituksen jäänteet ovat mäen vastakkaisella reunalla.

Olin elätellyt toiveita tähtien kuvaamisesta yön aikana, mutta puolipilvinen sää peitti taivaasta juuri strategiset alueet. Tein kuitenkin yöllä joitakin pitkän valotusajan ja HDR-kokeiluja kirkkaan kuutamon alla (tosin tulokset eivät olleet täysin tyydyttäviä). Kerrankin kylmästä ei tarvinnut kärsiä, vaikka olinkin pukeutunut vuodenaikaan nähden kevyesti.

Retkipaikassa on hyvä blogikirjoitus Kuivaketveleen linnavuoresta päivänvalossa otettuine kuvineen.

Haikkaanlahti trail

A while ago I found a page about Haikkaanlahti trail, while I was looking for a little bit longer nature trail near Lappeenranta. Haikkaanlahti trail is a 22 km (13,6 miles) long trail that actually locates to Taipalsaari district. You can hike it during one day or spend a night at Riutta’s lean-to or at Telkkälä’s lean-to – both which have enough space for sleeping, a place for the campfire and a privy. At Riutta’s lean-to the privy is hiding behind the trees, but you find it following the trail that starts behind the lean-to. The wood shed was completely empty and there was unfortunately lots of thrash on the ground.

I parked my car near Vitsaintie (road to Vitsai), to a parking lot at a sports field (61.18339,27.99831). From there I started the hike to my first destination, Riutta’s lean-to. As usual, I was hiking pretty late and it got dark before I reached the lean-to. The trail is well enough marked to be able to hike with the head torch, though. Only once I did a little detour since I didn’t notice a sign – hiding in a thick vegetation – that was indicating a turn away from a road.

Part of the trail follows a dirt road or a forest road and part is an actual trail. Intermittently the trail has so thick vegetation that you really have to push yourself through the bushes. That’s why I would recommend wearing trousers instead of shorts. Otherwise the stinging nettles and wild raspberry bushes might be an unpleasant surprise. I was a bit confused that one short section of the trail runs along a field – or actually on the field (farmers rarely are very enthusiastic of people treading on their plantations).

I did have a plan to perform the tick check routine after I arrived to the lean-to, because I’ve walked through areas with lush undergrowth. I forgot the whole thing and dug into my sleeping bag. After a while I felt something itching my leg and found something small and flat with my hand. A tick! Lickety-split I was out of my sleeping bag and stripped off my trousers. I found several ticks climbing up my legs, but luckily none of them have had a chance to stick their nasty head into my skin. I think I was a comical sight picking my legs in the light of my head torch wearing only boxers (and swearing to myself). Finally I dug back into my sleeping bag, but didn’t really sleep well. Every now and then I woke up to find more ticks.

I got up early in the morning and continued my hike from the Riutta’s lean-to to Telkkälä’s lean-to and back to my car. Haikkaanlahti trail has very diverse terrain from wetlands to dry coniferous forests and from clearcutted areas to rocky shores. I was wearing running shoes, but I would recommend something more water resistant. My shoes got completely wet due the morning dew. There seems to be lots of ticks (not to mention mosquitoes), so tick check routine is a good idea. I was lucky enough to survive without any tick bites.

At the bottom of the page you’ll find the GPS-routes from both days.

JFRM-2015-07-0821.jpg

JFRM-2015-07-0822.jpg

JFRM-2015-07-0823.jpg
Big brother is watching you…
Isoveli valvoo…

JFRM-2015-07-0824.jpg

JFRM-2015-07-0827.jpg

JFRM-2015-07-0828.jpg
The only place where I had difficulties finding the route
Ainoa kohta, jossa minulla oli vaikeuksia löytää reittiä

JFRM-2015-07-0830.jpg

Löysin jonkin aikaa sitten netistä tietoja Haikkaanlahden retkeilyreitistä, etsiessäni jotain hieman pidempää luontopolkua Lappeenrannan lähettyviltä. Taipalsaaren puolelle asettuvassa Haikkaanlahdessa on noin 22 km pitkä lenkki, jonka voi kävellä kokonaan ympäri tai pienemmissä osissa. Reitin varrella on kaksi laavua: Riutan laavu ja Telkkälän laavu. Molemmissa on tilaa yöpymiseen, tulentekopaikka ja huussi.

Parkkeerasin autoni Vitsaintien risteyksessä olevalle urheilukentän viereiselle parkkipaikalle (61.18339,27.99831). Lähdin siitä kävelemään kohti yöpaikkaani, Riutan laavua. Olin liikkeellä tapani mukaisesti melko myöhään, joten pimeä ehti tulla jo pian lähdön jälkeen. Reitti on kuitenkin niin hyvin merkitty, että sitä on helppo seurata otsavalon kanssakin. Yhden kerran tosin kävelin vähänmatkaa harhaan, koska en huomannut reitin kääntyvän pois tieltä – asiaa ilmiottava kyltti oli tiheän kasvillisuuden seassa.

Reitti kulkee osittain hiekkatietä tai metsäautotietä ja osittain erilaisia polkuja pitkin. Ajoittain polku on niin tiiviin kasvillisuuden peittämää, että itsensä saa todella työntää puskien läpi. Siten suosittelenkin pukemaan pitkät housut, koska villivadelmapensaat ja nokkospuskat voivat muuten tuntua ikäviltä. Yhdessä kohdassa reitti kulkee jopa lyhyen hetken pellon laitaa – tai oikeammin pellolla, mikä oli minusta hieman yllättävää (maanviljelijät harvoin erityisesti tykkäävät, että heidän kasvejaan tallataan).

Olin suunnitellut tekeväni punkkitarkastuksen saavuttuani laavulle, koska olin joutunut kulkemaan usein tiheän aluskasvillisuuden läpi. Unohdin kuitenkin asian ja kömmin laavulla tyytyväisenä makuupussiini. Hetken kuluttua tunsin jonkin kutittavan jalkaani ja kokeiltuani kädellä löysin jotain pientä ja litteää. Punkki! Kuoriuduin nopeasti ulos makuupussista ja riisuin pitkät housuni. Löysin useita punkkeja, jotka eivät onneksi olleet vielä iskeneet kärsäänsä kiinni minuun. Olin todennäköisesti huvittava näky syynätessäni jalkojani otsalampun valossa alushoususillani ja kiroillessani itsekseni. Lopulta kömmin takaisin makuupussiin, mutta nukuin todella huonosti ja löysin välillä lisää punkkeja iholtani.

Nousin aamulla aikaisin ja jatkoin matkaani Riutan laavulta Telkkälän laavulle ja sieltä takaisin autolle. Haikkaanlahden retkeilyreitillä on hyvin monipuolista maastoa kosteikoista kuiviin kangasmetsiin ja avuhakkuualueista rantakallioihin. Kävelin itse reitin lenkkareissa, mutta suosittelen hieman vedenkestävämpiä kenkiä, koska ainakin aamukasteessa kenkäni kastuivat läpi. Punkkeja alueella vaikuttaa olevan todella paljon (hyttysistä puhumattakaan), joten punkkitarkastus kannattaa ehdottomasti tehdä. Minä onneksi lopulta selvisin ilman punkinpuremia. Reitin ehtii kävellä päivässäkin, mutta laavuilla on ihan hyvät yöpymismahdollisuudet. Riutan laavulla huussi on hieman metsän piilossa, mutta se löytyy seuraamalla laavun takaa lähtevää polkua. Polttopuita ei ollut liiterissä ollenkaan ja paikalla oli valitettavan paljon roskia.

Sivun alareunassa on GPS-reitti molemmilta päiviltä.

JFRM-2015-07-0832.jpg

JFRM-2015-07-0834-Pano.jpg

JFRM-2015-07-0840.jpg

JFRM-2015-07-0842.jpg

JFRM-2015-07-0843.jpg

JFRM-2015-07-0844.jpg

JFRM-2015-07-0847.jpg

JFRM-2015-07-0849.jpg

JFRM-2015-07-0853.jpg

Day 1

Total Time: 02:33:10

Day 2

Total Time: 02:56:08

Camping with wasps and swimmers

My Two Nights challenge in June nearly failed. I had a small surgery recently and that naturally postponed everything. But after the almost-full-recovery I rushed to the woods on the last day of June.

Soukkionlampi is a small pond in Taipalsaari, near Lappeenranta. First I missed the turn-off to the pond, since it’s a quite a tiny road that goes easily unnoticed right after you turn to Soukkiontie. (You can find it from Google Maps, though, and I also drew it to Waze navigation app.) I accommodated to the goahti that is actually more spacious than you first think. There is room for several adults to sleep and to even more to sit. This goahti is quite dark even during the summer, so it might be a good idea to have a head torch with you or be prepared to put up a fire.

You are allowed to swim in the pond (fishing is prohibited) and a few swimmers showed up during my stay. I couldn’t throw away my winter fur (as we say in Finnish when you go swimming first time during the summer) because I wasn’t allowed to swim yet with my wound. That’s why I made myself comfortable in the goahti and started to read Deadly Décisions by Kathy Reichs that I brought with me. Soon I found out that there was a wasp nest straight above my head. I don’t know if I am allergic to wasps and I wasn’t especially eager to find out. I decided to move my mattress to the other end of the goahti, just to be sure.

JFRM-2015-06-0762.jpg

JFRM-2015-06-0764.jpg

JFRM-2015-06-0767.jpg

JFRM-2015-06-0769.jpg

Kesäkuun osalta Two Nights -projektin kanssa meinasi tulla kiire. Olin hiljattain pienessä leikkauksessa, josta toipuminen tietysti häiritsi harrastuksia. Niinpä kiirehdin kuun viimeisenä päivänä pienelle metsäretkelle.

Soukkionlampi sijaitsee Taipalsaarella, melko lähellä Lappeenrantaa. Ajellessani lammelle joudin hieman etsimään viimeistä risteystä, koska se sijaitsee hieman huomaamattomasti heti Soukkiontien risteyksen jälkeen. (Tosin se löytyy Google Mapsista ja piirsin sen myös Waze-navigaattorisovellukseen.) Majoittauduin kodalle, jossa on kokonsa puolesta tilaa yllättävän monelle nukkujalle ja vielä useammalle löytyy istumapaikka. Kota on kuitenkin hyvin pimeä sisältä kesälläkin, joten kannattaa varautua tekemään tuli tai ottamaan otsalamppu mukaan.

Lammessa voisi käydä uimassa (kalastaminen on kielletty) ja paikalle ilmaantuikin muutama uimari. Itse en tuoreen haavan kanssa saa kuitenkaan vielä uida, joten talviturkki jäi heittämättä. Tyydyin siis vetäytymään kotaan ja lukemaan mukaan ottamaani Kathy Reichsin Deadly Décisionsia. Huomasin kuitenkin pian aivan pääni yläpuolella ampiaispesän. En tiedä olenko allerginen ampiaisenpistolle, enkä erityisesti halunnut ottaa asiasta myöskään selvää. Siirsin siis makuupaikkani kodan vastakkaiseen nurkkaan, jolloin en olisi aivan ampiaisten kulkureitillä.

JFRM-2015-06-0770.jpg

JFRM-2015-06-0771.jpg