Kuivaketvele Hillfort

The Christmas time was exceptionally warm in Finland – actually as warm as the last Midsummer (that was exceptionally cold). I was spending the holidays in Southern Finland and thus decided to find some new places to spend my Two Nights in December.

My first destination was Taipalsaari. On my way there I stopped at the Luukkaansalmi bridge to take a few photos and then headed to the Kuivaketvele hillfort. The hillfort is roughly dated to Viking Age (800-1050) and the only thing left of the fortress is some remains of the stone wall. Still the place on the cliff is beautiful and worth visiting. There are stairs leading up and a viewing platform (that can be used as a sleeping place when it doesn’t rain) next to them. The remains of the fortress are on the opposite side of the hill.

I was wishing to be able to take some star photography during the night, but the clouds kept on rotating above me all night. I decided to do some experimentation with the long exposure photography and HDR under the bright moonlight (though the results were not perfectly satisfactory). But at least I didn’t have to suffer from cold weather, even though I was rather lightly dressed considering the time of the year.

There is a nice blog post in Retkipaikka about Kuivaketvele hillfort. It’s written in Finnish, but the (daylight) photos are still worth seeing.

JFRM-2015-12-1949-Pano.jpg
180° panorama of the UPM Kaukas factory from Luukkaansalmi bridge
180° panoraama UPM Kaukaan tehtaista Luukkaansalmen sillalta

JFRM-2015-12-1954.jpg

JFRM-2015-12-2004.jpg
The sign helps finding the fortress
Museoviraston kyltti helpottaa linnoituksen löytämistä
JFRM-2015-12-2016.jpg
What is left of the ancienct hillfort
Se, mitä Kuivaketveleen muinaislinnasta on jäljellä

JFRM-2015-12-2035.jpg

JFRM-2015-12-2054.jpg

JFRM-2015-12-2061.jpg
On the viewing platform
Näköalatasanteella

JFRM-2015-12-2083.jpg

Joulu oli poikkeuksellisen lämmin – itseasiassa yhtä lämmin kuin edeltävä (poikkeuksellisen kylmä) juhannus. Viettäessäni pyhiä Etelä-Suomessa päätin etsiä joulukuun Two Nights -kohteiksi itselleni uusia paikkoja.

Ensimmäiseksi yöksi suuntasin Taipalsaarelle. Pysähdyin menomatkalla Luukkaansalmen sillalla ottamassa muutaman valokuvan ja jatkoin sitten kohti Kuivaketveleen linnavuorta. Viikinkiajan (800-1050) muinaislinnasta on jäljellä lähinnä kivivallin jäänteitä, mutta itse paikka korkealla kalliolla on kaunis. Linnavuorelle pääsee nousemaan hyväkuntoisia portaita ja niiden yläpäässä on näkoalatasanne (joka soveltuu yöpymiseen silloin kun ei sada). Itse linnoituksen jäänteet ovat mäen vastakkaisella reunalla.

Olin elätellyt toiveita tähtien kuvaamisesta yön aikana, mutta puolipilvinen sää peitti taivaasta juuri strategiset alueet. Tein kuitenkin yöllä joitakin pitkän valotusajan ja HDR-kokeiluja kirkkaan kuutamon alla (tosin tulokset eivät olleet täysin tyydyttäviä). Kerrankin kylmästä ei tarvinnut kärsiä, vaikka olinkin pukeutunut vuodenaikaan nähden kevyesti.

Retkipaikassa on hyvä blogikirjoitus Kuivaketveleen linnavuoresta päivänvalossa otettuine kuvineen.

Haikkaanlahti trail

A while ago I found a page about Haikkaanlahti trail, while I was looking for a little bit longer nature trail near Lappeenranta. Haikkaanlahti trail is a 22 km (13,6 miles) long trail that actually locates to Taipalsaari district. You can hike it during one day or spend a night at Riutta’s lean-to or at Telkkälä’s lean-to – both which have enough space for sleeping, a place for the campfire and a privy. At Riutta’s lean-to the privy is hiding behind the trees, but you find it following the trail that starts behind the lean-to. The wood shed was completely empty and there was unfortunately lots of thrash on the ground.

I parked my car near Vitsaintie (road to Vitsai), to a parking lot at a sports field (61.18339,27.99831). From there I started the hike to my first destination, Riutta’s lean-to. As usual, I was hiking pretty late and it got dark before I reached the lean-to. The trail is well enough marked to be able to hike with the head torch, though. Only once I did a little detour since I didn’t notice a sign – hiding in a thick vegetation – that was indicating a turn away from a road.

Part of the trail follows a dirt road or a forest road and part is an actual trail. Intermittently the trail has so thick vegetation that you really have to push yourself through the bushes. That’s why I would recommend wearing trousers instead of shorts. Otherwise the stinging nettles and wild raspberry bushes might be an unpleasant surprise. I was a bit confused that one short section of the trail runs along a field – or actually on the field (farmers rarely are very enthusiastic of people treading on their plantations).

I did have a plan to perform the tick check routine after I arrived to the lean-to, because I’ve walked through areas with lush undergrowth. I forgot the whole thing and dug into my sleeping bag. After a while I felt something itching my leg and found something small and flat with my hand. A tick! Lickety-split I was out of my sleeping bag and stripped off my trousers. I found several ticks climbing up my legs, but luckily none of them have had a chance to stick their nasty head into my skin. I think I was a comical sight picking my legs in the light of my head torch wearing only boxers (and swearing to myself). Finally I dug back into my sleeping bag, but didn’t really sleep well. Every now and then I woke up to find more ticks.

I got up early in the morning and continued my hike from the Riutta’s lean-to to Telkkälä’s lean-to and back to my car. Haikkaanlahti trail has very diverse terrain from wetlands to dry coniferous forests and from clearcutted areas to rocky shores. I was wearing running shoes, but I would recommend something more water resistant. My shoes got completely wet due the morning dew. There seems to be lots of ticks (not to mention mosquitoes), so tick check routine is a good idea. I was lucky enough to survive without any tick bites.

At the bottom of the page you’ll find the GPS-routes from both days.

JFRM-2015-07-0821.jpg

JFRM-2015-07-0822.jpg

JFRM-2015-07-0823.jpg
Big brother is watching you…
Isoveli valvoo…

JFRM-2015-07-0824.jpg

JFRM-2015-07-0827.jpg

JFRM-2015-07-0828.jpg
The only place where I had difficulties finding the route
Ainoa kohta, jossa minulla oli vaikeuksia löytää reittiä

JFRM-2015-07-0830.jpg

Löysin jonkin aikaa sitten netistä tietoja Haikkaanlahden retkeilyreitistä, etsiessäni jotain hieman pidempää luontopolkua Lappeenrannan lähettyviltä. Taipalsaaren puolelle asettuvassa Haikkaanlahdessa on noin 22 km pitkä lenkki, jonka voi kävellä kokonaan ympäri tai pienemmissä osissa. Reitin varrella on kaksi laavua: Riutan laavu ja Telkkälän laavu. Molemmissa on tilaa yöpymiseen, tulentekopaikka ja huussi.

Parkkeerasin autoni Vitsaintien risteyksessä olevalle urheilukentän viereiselle parkkipaikalle (61.18339,27.99831). Lähdin siitä kävelemään kohti yöpaikkaani, Riutan laavua. Olin liikkeellä tapani mukaisesti melko myöhään, joten pimeä ehti tulla jo pian lähdön jälkeen. Reitti on kuitenkin niin hyvin merkitty, että sitä on helppo seurata otsavalon kanssakin. Yhden kerran tosin kävelin vähänmatkaa harhaan, koska en huomannut reitin kääntyvän pois tieltä – asiaa ilmiottava kyltti oli tiheän kasvillisuuden seassa.

Reitti kulkee osittain hiekkatietä tai metsäautotietä ja osittain erilaisia polkuja pitkin. Ajoittain polku on niin tiiviin kasvillisuuden peittämää, että itsensä saa todella työntää puskien läpi. Siten suosittelenkin pukemaan pitkät housut, koska villivadelmapensaat ja nokkospuskat voivat muuten tuntua ikäviltä. Yhdessä kohdassa reitti kulkee jopa lyhyen hetken pellon laitaa – tai oikeammin pellolla, mikä oli minusta hieman yllättävää (maanviljelijät harvoin erityisesti tykkäävät, että heidän kasvejaan tallataan).

Olin suunnitellut tekeväni punkkitarkastuksen saavuttuani laavulle, koska olin joutunut kulkemaan usein tiheän aluskasvillisuuden läpi. Unohdin kuitenkin asian ja kömmin laavulla tyytyväisenä makuupussiini. Hetken kuluttua tunsin jonkin kutittavan jalkaani ja kokeiltuani kädellä löysin jotain pientä ja litteää. Punkki! Kuoriuduin nopeasti ulos makuupussista ja riisuin pitkät housuni. Löysin useita punkkeja, jotka eivät onneksi olleet vielä iskeneet kärsäänsä kiinni minuun. Olin todennäköisesti huvittava näky syynätessäni jalkojani otsalampun valossa alushoususillani ja kiroillessani itsekseni. Lopulta kömmin takaisin makuupussiin, mutta nukuin todella huonosti ja löysin välillä lisää punkkeja iholtani.

Nousin aamulla aikaisin ja jatkoin matkaani Riutan laavulta Telkkälän laavulle ja sieltä takaisin autolle. Haikkaanlahden retkeilyreitillä on hyvin monipuolista maastoa kosteikoista kuiviin kangasmetsiin ja avuhakkuualueista rantakallioihin. Kävelin itse reitin lenkkareissa, mutta suosittelen hieman vedenkestävämpiä kenkiä, koska ainakin aamukasteessa kenkäni kastuivat läpi. Punkkeja alueella vaikuttaa olevan todella paljon (hyttysistä puhumattakaan), joten punkkitarkastus kannattaa ehdottomasti tehdä. Minä onneksi lopulta selvisin ilman punkinpuremia. Reitin ehtii kävellä päivässäkin, mutta laavuilla on ihan hyvät yöpymismahdollisuudet. Riutan laavulla huussi on hieman metsän piilossa, mutta se löytyy seuraamalla laavun takaa lähtevää polkua. Polttopuita ei ollut liiterissä ollenkaan ja paikalla oli valitettavan paljon roskia.

Sivun alareunassa on GPS-reitti molemmilta päiviltä.

JFRM-2015-07-0832.jpg

JFRM-2015-07-0834-Pano.jpg

JFRM-2015-07-0840.jpg

JFRM-2015-07-0842.jpg

JFRM-2015-07-0843.jpg

JFRM-2015-07-0844.jpg

JFRM-2015-07-0847.jpg

JFRM-2015-07-0849.jpg

JFRM-2015-07-0853.jpg

Day 1

Total Time: 02:33:10

Day 2

Total Time: 02:56:08

Camping with wasps and swimmers

My Two Nights challenge in June nearly failed. I had a small surgery recently and that naturally postponed everything. But after the almost-full-recovery I rushed to the woods on the last day of June.

Soukkionlampi is a small pond in Taipalsaari, near Lappeenranta. First I missed the turn-off to the pond, since it’s a quite a tiny road that goes easily unnoticed right after you turn to Soukkiontie. (You can find it from Google Maps, though, and I also drew it to Waze navigation app.) I accommodated to the goahti that is actually more spacious than you first think. There is room for several adults to sleep and to even more to sit. This goahti is quite dark even during the summer, so it might be a good idea to have a head torch with you or be prepared to put up a fire.

You are allowed to swim in the pond (fishing is prohibited) and a few swimmers showed up during my stay. I couldn’t throw away my winter fur (as we say in Finnish when you go swimming first time during the summer) because I wasn’t allowed to swim yet with my wound. That’s why I made myself comfortable in the goahti and started to read Deadly Décisions by Kathy Reichs that I brought with me. Soon I found out that there was a wasp nest straight above my head. I don’t know if I am allergic to wasps and I wasn’t especially eager to find out. I decided to move my mattress to the other end of the goahti, just to be sure.

JFRM-2015-06-0762.jpg

JFRM-2015-06-0764.jpg

JFRM-2015-06-0767.jpg

JFRM-2015-06-0769.jpg

Kesäkuun osalta Two Nights -projektin kanssa meinasi tulla kiire. Olin hiljattain pienessä leikkauksessa, josta toipuminen tietysti häiritsi harrastuksia. Niinpä kiirehdin kuun viimeisenä päivänä pienelle metsäretkelle.

Soukkionlampi sijaitsee Taipalsaarella, melko lähellä Lappeenrantaa. Ajellessani lammelle joudin hieman etsimään viimeistä risteystä, koska se sijaitsee hieman huomaamattomasti heti Soukkiontien risteyksen jälkeen. (Tosin se löytyy Google Mapsista ja piirsin sen myös Waze-navigaattorisovellukseen.) Majoittauduin kodalle, jossa on kokonsa puolesta tilaa yllättävän monelle nukkujalle ja vielä useammalle löytyy istumapaikka. Kota on kuitenkin hyvin pimeä sisältä kesälläkin, joten kannattaa varautua tekemään tuli tai ottamaan otsalamppu mukaan.

Lammessa voisi käydä uimassa (kalastaminen on kielletty) ja paikalle ilmaantuikin muutama uimari. Itse en tuoreen haavan kanssa saa kuitenkaan vielä uida, joten talviturkki jäi heittämättä. Tyydyin siis vetäytymään kotaan ja lukemaan mukaan ottamaani Kathy Reichsin Deadly Décisionsia. Huomasin kuitenkin pian aivan pääni yläpuolella ampiaispesän. En tiedä olenko allerginen ampiaisenpistolle, enkä erityisesti halunnut ottaa asiasta myöskään selvää. Siirsin siis makuupaikkani kodan vastakkaiseen nurkkaan, jolloin en olisi aivan ampiaisten kulkureitillä.

JFRM-2015-06-0770.jpg

JFRM-2015-06-0771.jpg