Day 98: VA-WV-MD & Harper’s Ferry

16,50 km (10.3 miles)
1030.0 / 2189.8 miles
Ed Garvey Shelter, MD

West Virginia is the shortest state on the AT with its approximately three miles. But in those three miles is the small town of Harper’s Ferry at the junction of the Shenandoah and Potomac rivers. Trampled by the Civil War Harper’s Ferry not only historic and beautiful in a great location, but it is also home to Appalachian Trail Conservancy or ATC. ATC is the organization, which along with local organizations, keeps up the Appalachian Trail.

I clambered with a familiar uneasiness out into of my morning dew covered tent and into the warming morning. I already felt joy, happiness, and pride that today I would reach something very significant to me: I would arrive in Harper’s Ferry. Even though the AT’s true midpoint is about 70 miles further, Harper’s Ferry is considered the mental half-way point among hikers.

The morning’s four miles went quickly, even though the path was rocky at times. Having followed the Virginia-West Virginia border yesterday I now finally left behind the longest state of the hike, Virginia. As I crossed Shenandoah River Bridge I was moved by the earthmoving beauty of the river flowing under my feet. Walking on the bridge surrounded by all this I felt deep down that I was just in the moment.

Harper’s Ferry is on a small hill, and as I ascended I took a sidetrail to the ATC headquarters. As I walked into the white building my through hiker appearance received a joyous reception. The workers guided me into the hikers’ lounge and as the first order of business I got myself something cold to drink. After that the ATC staff and I took care of official business, which is to take a picture in front of the building and place it into the album. I was number 637 northbound this year to have reached Harper’s Ferry. If there are about 4,000 who start and normally less than half make it this far, I’m still ahead of the biggest crowd.

One can purchase cold drinks at the ATC headquarters, as well as everything AT-related from maps and books, to clothing and jewelry. There is a computer for hikers to use, and a surprisingly good wifi connection. There’s also the opportunity to charge cell phones and powerbanks. A volunteer offered to take me and another hiker to the grocery store. Harper’s Ferry itself doesn’t have anything other than a 7 Eleven for food, which is more of a kiosk than a store. So I got to do my shopping at Walmart a little further away, and on the way back I stopped at the post office to send my bounce box ahead.

I had originally planned to stay the night in Harper’s Ferry, and the charming town certainly was tempting me to stay. But I also had a desire to get miles done, so a bit reluctantly I forced myself back on the AT.

I crossed the Potomac on a combined railroad and walking bridge, and arrived in Maryland. In Maryland camping is restricted only to shelters and other designated spots, because this stretch of the AT gets high traffic, and as such especially susceptible to erosion. So I had about 7 miles ahead of me to the next shelter. As the afternoon cooled down I moved surprisingly quickly even though my pack was full with restocked food. As I pitched my tent near Ed Garvey Shelter as the dusk fell I was in a somewhat mixed state. Having achieved one of my grand goals it was time to set my sights forward to the next ones.

JFRM-2017-06-8715.jpg

JFRM-2017-06-8720.jpg

JFRM-2017-06-8721-Pano.jpg

JFRM-2017-06-8727.jpg

JFRM-2017-06-8729.jpg

JFRM-2017-06-8730.jpg

JFRM-2017-06-8731.jpg

JFRM-2017-06-8734.jpg

JFRM-2017-06-8738.jpg

JFRM-2017-06-8746.jpg

JFRM-2017-06-8749.jpg

JFRM-2017-06-8752.jpg

JFRM-2017-06-8753.jpg

JFRM-2017-06-8754.jpg

JFRM-2017-06-8755.jpg

JFRM-2017-06-8757.jpg

JFRM-2017-06-8758.jpg

JFRM-2017-06-8759-Pano.jpg

JFRM-2017-06-8766.jpg

JFRM-2017-06-8767.jpg

JFRM-2017-06-8771.jpg

Länsi-Virginia on noin kolmella mailillaan AT:n lyhyin osavaltio. Mutta tuon kolmen mailin sisään mahtuu pieni Harper’s Ferryn kaupunki Shenandoah- ja Potomac-jokien risteyksessä. Sisällissodan jalkoihin joutunut Harper’s Ferry on paitsi historiallinen ja kaunis kaupunki upealla paikalla, mutta myös Appalachian Trail Conservancyn eli ATC:n kotipaikka. ATC on se organisaatio, joka paikallisjärjestöjen avulla pitää yllä Appalachian Trailia.

Kömmin jo tutuksi tulleella vaivalloisuudella ulos aamukasteen ohuesti kuorruttamasta teltastani lämpenevään aamuun. Tunsin jo valmiiksi onnea, iloa ja ylpeyttä siitä, että tulisin tänään saavuttamaan jotain itselleni hyvin merkityksellistä: saapuisin Harper’s Ferryyn. Vaikka AT:n todellinen puoliväli on noin 70 mailia pidemmällä, pidetään Harper’s Ferryä vaeltajien keskuudessa reitin henkisenä puolivälinä.

Aamun neljä mailia taittuivat nopeasti, vaikka polku oli ajoittain kivikkoinen. Seurailtuani eilisestä Virginian ja Länsi-Virginian rajaa jätin nyt AT:n pisimmän osavaltion, Virginian, viimein taakseni. Ylittäessäni Shenandoah River Bridgen olin vaikuttunut allani virtaavan Shenandoah-joen järisyttävästä kauneudesta. Kävellessäni sillalla tämän kaiken ympäröimänä tunsin todella syvällä tasolla olevani juuri tässä hetkessä.

Harper’s Ferry on pienen mäen päällä ja noustessani joelta suuntasin sivupolkua pitkin kohti ATC:n päämajaa. Kävellessäni sisään valkoiseen rakennukseen sain läpivaeltajan habituksellani iloisen vastaanoton. Työntekijät opastivat minut vaeltajien loungeen ja ensitöikseni nappasin itselleni kylmää juotavaa. Sen jälkeen hoidimme ATC:n työntekijöiden kanssa virallisen osuuden eli kaikkien läpivaeltajien tavoin minut valokuvattiin rakennuksen edustalla ja kuvani arkistoitiin kansioon. Olin 637. tänä vuonna Harper’s Ferryn saavuttanut pohjoiseen suuntaava vaeltaja. Jos aloittajia on ollut nelisen tuhatta ja yleensä alle puolet pääsee tänne asti, olen vielä suurinta joukkoa edellä.

ATC:n päämajasta saa siis ostettua kylmää juotavaa ja kaikkea mahdollista AT-aiheista kartoista ja kirjoista vaatteisiin ja koruihin. Vaeltajien käytettävissä on tietokone ja yllättävän hyvä wifi. Lisäksi tietysti on mahdollisuus ladata kännykät ja powerbankit. Paikalla oleva vapaaehtoistyöntekijä lupasi lähteä käyttämään minut ja toisen vaeltajan autolla ruokakaupassa. Harper’s Ferryssä ei ole oikein muita ruokatäydennyspaikkoja kuin 7 Eleven, joka on enemmän kioski kuin kauppa. Sain siis tehtyä ruokahankinnat hieman kauempana olevassa Walmartissa ja paluumatkalla pysähdyin postissa lähettämässä bounce boxini eteenpäin.

Olin alunperin suunnitellut olevani yötä Harper’s Ferryssä ja viehättävä kaupunki kyllä olisi houkutellut jäämään. Kuitenkin minulla oli myös halu saada maileja tehtyä, joten hieman väkisin pakotin itseni takaisin AT:lle.

Ylitin yhdistettyä rautatie- ja kävelysiltaa pitkin Potomac-joen saapuen samalla Marylandin osavaltioon. Marylandissa telttailua on rajoitettu vain sheltereille ja muille määritellyille telttapaikoille, koska tämä AT:n osio on kovassa käytössä ja siten erityisen altis eroosiolle. Niinpä edessäni oli noin 7 mailia seuraavalle shelterille. Iltapäivän viiletessä liikuin kuitenkin yllättävän nopeasti, vaikka reppuni oli taas painava ruokatäydennyksestä. Asettuessani illan pimetessä telttailemaan Ed Garvey Shelterin luokse olin hieman sekavissa tunnelmissa. Yhden suuren tavoitteen saavutettuani olisi aika alkaa katsoa kohti seuraavia.

Map

Total Time: 11:17:34

Day 97: Raven Rocks

26,52 km (16.5 miles)
1019.6 / 2189.8 miles
Unnamed campsite, VA

Even though I still think that pancakes are definitely not breakfast, I enjoy this strange American food concept uninhibitedly. After stuffing myself it was time to leave Bear’s Den Hostel behind and reach for a 16 mile day.

I had the last hills of The Roller Coaster left, but from there on the route would be flatter. I reached the border of Virginia and West Virginia in the late morning, but I wasn’t completely rid of the state of Virginia, as the route follows the border for about 15 miles. Soon after this I arrived at Raven Rocks with its wonderful views.

The weather forecast had mentioned possible rain showers and I wasn’t overly concerned when the sky started leaking. Of course, it didn’t end up being a rain shower. When I got to Wilson Gap it was really coming down, and it lasted for several hours. I stayed fairly dry, but the tall grass soaked my shoes.

Paradoxically despite the rain water was hard to come by. I started to think I had passed David Lesser Memorial Shelter because it wasn’t at the distance I had calculated. The shelter finally appeared though and with little excitement I scrambled the quarter mile downhill to the watering spot. And then back up.

The rain finally started to ease up and in the evening arrived at the campsite I had been aiming for. The day had felt longer than it really was. I was tired and my feet ached, but in my mind was already smoldering excitement for the next day. I had wanted to push all the way here so tomorrow morning I would have a short distance to Harper’s Ferry. Known as the AT’s mental half-way point it’s the second most awaited destination after finishing.

JFRM-2017-06-8699-Pano.jpg

JFRM-2017-06-8704.jpg

JFRM-2017-06-8705.jpg

JFRM-2017-06-8706-Pano.jpg

JFRM-2017-06-8713.jpg

Vaikka olen yhä sitä mieltä, että pannukakut eivät todellakaan ole aamupalaa, nautin tästä amerikkalaisten kummallisesta ruokakäsityksestä estoitta. Syötyäni itseni täyteen oli aika jättää Bear’s Den Hostel taakse ja lähteä tavoittelemaan 16 mailin päivää.

Jäljellä oli vielä The Roller Coasterin viimeiset mäet, mutta siitä eteenpäin reitti oli tasaisempaa. Saavutin aamupäivällä Virginian ja Länsi-Virginian rajan, mutta en päässyt vielä täysin eroon Virginian osavaltiosta, koska reitti kulkee rajaa pitkin noin 15 mailin verran. Pian tämän jälkeen saavuin hyvät näköalat tarjoavalle Raven Rocksille.

Sääennusteessa oli mainittu mahdollisista sadekuuroista ja en ollut erityisen huolissani kun taivaalta alkoi tihkuttaa vettä. Tosin se ei sitten lopulta ollutkaan mikään sadekuuro. Wilson Gapiin saapuessani satoi jo ihan kunnolla ja sadetta jatkui useamman tunnin. Säilyin muuten suhteellisen kuivana, mutta korkea ruohikko kasteli kengät.

Paradoksaalisesti sateesta huolimatta vettä oli huonosti saatavilla. Ja epäilin jo kävelleeni David Lesser Memorial Shelterin ohi, kun se ei ollutkaan laskemani matkan päässä. Shelter tuli kuitenkin lopulta vastaan ja vähäisellä innolla könysin neljännesmailin mittaisen alamäen vedenottopaikalle. Ja sitten takaisin ylös.

Sade alkoi lopulta hellittää ja illalla saavuin tavoittelemalleni telttapaikalle. Päivä oli tuntunut jotenkin pidemmältä kuin se olikaan. Olin väsynyt ja jalkoja särki, mutta mielessäni kyti jo innostus huomisesta päivästä. Olin halunnut puskea tänne asti, että seuraavana aamuna minulla olisi lyhyt matka Harper’s Ferryyn. AT:n henkisenä puolivälinä tunnettu kaupunki on päätepisteen jälkeen eniten odottamani etappi.

Map

Total Time: 10:10:21

Day 96: Bear’s Den Hostel

14,18 km (8.8 miles)
1003.2 / 2189.8 miles
Bear’s Den Hostel, Bluemont, VA

I calculated my food stores in the morning and decided to eat two breakfasts. Cold instant oatmeal probably doesn’t sound very festive, but it’s really good in my opinion.

I started hiking at a very leisurely pace, because I had planned to only do 10 miles. Partly because I wanted to spend the night at Bear’s Den Hostel, and partly because I was facing The Roller Coaster. The Roller Coaster is a 13.5 mile stretch full of steep climbs and descents – about 9 of them. It didn’t turn out to be as challenging as I had expected, but the section was admittedly physically demanding.

After the first hill I came to a dirt road at which awaited a view I had not seen for a while: trail magic. A couple who had through hiked in 2015 was offering cold drinks, sandwiches, watermelon, chips, and brownies. Even though the day was short, thanks to the arduous hills this energy fill-up was much needed.

Enjoying trail magic at the same time as me was also ridgerunner, who is also a former through hiker. Ridgerunner, whose trail name is Miss America, and I chatted about a phenomenon that bothers us both: hikers who listen to music with speakers. Now that small and powerful speakers are cheap they are also appearing on the AT. I of course listen to a lot of music on the trail myself, but I don’t rob others of the opportunity to listen to nature.

I knew it was ahead, but the overwhelming emotions still surprised me. As I started another downhill on The Roller Coaster I saw a sign made out of sticks by another hiker: 1000. I have walked 1000 miles! It felt fantastic and unimaginable. It felt like this was really possible – that is hike the entire 2200 mile Appalachian Trail.

Around five I arrived at Bear Den’s Hostel, which looked like it had been built in the spirit of a medieval castle. This hostel, owned by ATC, is very comfortable, efficient, and not spoiled by price. Hikers can buy a package for $30 that includes a bunk, laundry, pizza, soda, and a pint of Ben & Jerry’s. Also the night contains a pancake breakfast. I sat contentedly after my shower with the pizza I had chosen. Today is a good day to be alive.

“Everyone I come across in cages they bought
They think of me and my wandering but I never what they thought
Got my indignation but I’m pure in all my thoughts
I’m alive”
-Eddie Vedder
(Guaranteed, 2007)

JFRM-2017-06-8678.jpg

JFRM-2017-06-8681.jpg

JFRM-2017-06-8682.jpg

JFRM-2017-06-8685.jpg

JFRM-2017-06-8688.jpg

JFRM-2017-06-8690.jpg

JFRM-2017-06-8697.jpg

JFRM-2017-06-8696.jpg

JFRM-2017-06-8695.jpg

JFRM-2017-06-8691-Pano.jpg

JFRM-2017-06-8694.jpg

Laskin aamulla eväitäni ja päätin syödä kaksi aamupalaa. Kylmä pikapuuro ei ehkä kuulosta kovin juhlalliselta, mutta se on oikeasti mielestäni hyvää.

Lähdin vaeltamaan hyvin rauhalliseen tahtiin, koska olin suunnitellut tekeväni vain 10 mailia. Osittain siksi, että halusin yöpyä Bear’s Den Hostellissa ja osittain siksi, että edessä oli The Roller Coaster. The Roller Coaster eli vuoristorata on 13,5 mailin pätkä, joka on pelkkiä jyrkkiä nousuja ja laskuja – noin 9 kappaletta. Se ei osoittautunut niin vaativaksi kuin pelkäsin, mutta osio on kyllä kieltämättä fyysisesti raskas.

Parin ensimmäisen mäen jälkeen tulin hiekkatielle, jossa odotti pitkästä aikaa tervetullut näky: trail magicia. Vuonna 2015 läpivaeltanut pariskunta tarjoili kylmiä juomia, voileipiä, vesimelonia, sipsejä ja brownieseja. Vaikka päivä oli lyhyt niin työläiden mäkien suhteen tämä energiatankkaus oli todella tarpeen.

Samaan aikaan kanssani trail magicista oli nauttimassa myös ridgerunner, joka oli myös entinen läpivaeltaja. Puhuimme ridgerunnerin, vaeltajanimeltään Miss America, kanssa meitä molempia häiritsevästä ilmiöstä: musiikkia kaiuttimista kuuntelevista vaeltajista. Nyt kun pieniä tehokkaita kaiuttimia saa halvalla näkyy niitä myös AT:lla. Kuuntelen toki itsekin paljon musiikkia vaeltaessani, mutta en kuitenkaan vie muiden mahdollisuutta nauttia luonnon äänistä.

Tiesin sen olevan edessä tänään, mutta silti yllätyin itsekin kokonaisvaltaisesta liikutuksen tunteesta. Lähtiessäni laskeutumaan taas yhtä mäkeä The Roller Coasterissa näin maassa jonkun vaeltajan kepeistä tekemän merkin: 1000. Olen kävellyt 1000 mailia! Se tuntui hurjalta ja käsittämättömältä. Se tuntui siltä, että tämä on ihan oikeasti mahdollista – siis vaeltaa koko 2200 mailinen Appalachian Trail.

Viiden aikoihin tulin Bear’s Den Hostellille, joka on näyttävä keskiaikaisen linnan henkeen rakennettu kivitalo. ATC:n omistama hostelli on erittäin viihtyisä, toimiva ja hintakaan ei ole paha. Vaeltajat voivat ostaa $30 paketin, johon sisältyy punkka, pyykinpesu, pizza, limppari ja Ben & Jerry’s -jäätelöpurkki. Lisäksi yöpyessään saa pannukakkuaamiaisen. Istuin suihkun jälkeen autuaassa tilassa pizzani ääressä. Tänään on hyvä päivä olla elossa.

“Everyone I come across in cages they bought
They think of me and my wandering but I never what they thought
Got my indignation but I’m pure in all my thoughts
I’m alive”
-Eddie Vedder
(Guaranteed, 2007)

Map

Total Time: 07:49:27

Day 95: Sky Meadows

21,81 km (13.6 miles)
993.4 / 2189.8 miles
Rod Hollow Shelter, VA

If I went directly east, I would eventually hit Washington DC. And it’s hard to miss. The continuous air traffic flowed over me today and yesterday, and now I feel like I’ve camped right under the approach to Dulles. I’ve also heard a lot of helicopters.

I walked to Manassas Gap Shelter in the morning to get water and to use the facilities. As I filtered water into my bladder it started to rain gently. I pulled the cover on my pack but didn’t put on my rain gear because only very little of the rain came through the thick leaf cover, and I was already sweating. As I hiked the rain increased and eventually I had to pull out the rain gear anyway. Luckily it didn’t last long, and even though it was still humid, the rain brought lower temperatures with it.

Part of today’s hike on the AT went through Sky Meadows State Park. Camping in the area is restricted, but it was only a small stretch. The terrain is meadows as the name calls for, and as such easy to travel. With the rain the trail was muddy though, and my pant legs were muddy along with it.

I listened to Yle’s 12 dictators series as I hiked today, which talks about Mao, as well as North Korea’s Kims and Cambodia’s Pol Pot. A huge contrast is created in the middle of the forest while thinking about why some people are so power hungry. And on the other had it creates an appreciation that I can just go on here, free.

JFRM-2017-06-8670.jpg

JFRM-2017-06-8671-Pano.jpg

Jos lähtisin suoraan kohti itää, saapuisin ennen pitkää Washington DC:n. Eikä sitä voi olla huomaamatta. Eilen ja tänään ylitseni on kulkenut jatkuva lentoliikenne ja nyt tunnun telttailevan suoraan Dullesin lähestymisreitin alla. Myös helikopterin ääniä on kuulunut paljon.

Kävelin aamulla Manassas Gap Shelterille hakeakseni vettä ja käyttääkseni mukavuuslaitosta. Suodattaessani vettä juomarakkoon alkoi sataa hiljalleen. Vedin repun päälle suojan, mutta en pukenut sadevaatteita, koska vain vähän sateesta tuli tiiviin lehtikatoksen läpi ja minulla oli muutenkin hiki. Vaeltaessani eteenpäin sade koveni ja lopulta täytyi kuitenkin kaivaa sadevarusteet esiin. Sade ei onneksi kestänyt kovin kauan ja vaikka ilma oli yhä kostea, helpotti se kuumuutta hieman.

AT kulki tänään osittain Sky Meadows State Parkin läpi. Telttailua alueella on rajoitettu, mutta kyseessä on vain lyhyt pätkä AT:lla. Maasto on nimen mukaisesti niittyä ja siten helppokulkuista. Sateen myötä polku oli tosin mutainen ja housujen lahkeet sen mukaisessa kunnossa.

Kuuntelin päivän aikana vaeltaessani Ylen 12 diktaattoria -sarjaa, jossa kerrotaan niin Maosta, Pohjois-Korean Kimeistä kuin punakhmerien Pol Potista. Metsän keskellä vaeltaessa syntyy hurja kontrasti ajatellessa miksi jotkut ihmiset ovat niin vallanhaluisia. Ja toisaalta arvostaa sitä, että minä voin vain mennä täällä, vapaana.

Map

Total Time: 09:30:00

Day 94: Turtles

19,94 km (12.4 miles)
979.1 / 2189.8 miles
Stealth campsite, VA

I’ve never thought very much about where turtles live. Nature documentaries always show huge marine turtles laying eggs on a beach and then the hatchlings crawling back into the sea. I absolutely didn’t expect to see turtles on the AT. But either my knowledge of turtle habitats is lacking, or the popularity of the AT has crossed species.

I saw my first turtle yesterday. Today as I hiked suffering from the beating sun across a field I saw another. This specimen was smaller, but its cell was interestingly colored. Yellow lines on the black shell made it appear painted. Later in the afternoon as I was heading up a hill in the forest I saw another similar turtle. I had heard a lot about bears and snakes before starting my hike, but no one ever mentioned turtles. Maybe the stories about them aren’t as sensational.

The day was very hot and in the midday heat hiking was hard. I sat for long stretches and wondered if there was any sense to this. Most likely there is not. Sweating with a heavy pack on my back felt like I was being punished for something. It is hard to find any rational explanation for acting like this. But I wall settle for the explanation that there doesn’t need to be any explanation for this.

The hiking got easier in the evening as the temperature started to drop. But I was so exhausted from the scorching I received, that I couldn’t push the last two kilometers to the next shelter. I pitched my tent in a tricky spot among small trees and rocks. Before I dreamed of the AT. Now I will dream of a bucket full of Pepsi, and sleeping for a week.

JFRM-2017-06-8643.jpg

JFRM-2017-06-8647.jpg

JFRM-2017-06-8648.jpg

JFRM-2017-06-6048650.jpg

JFRM-2017-06-8651.jpg

JFRM-2017-06-8653.jpg

JFRM-2017-06-8654.jpg

JFRM-2017-06-8656.jpg

JFRM-2017-06-8662.jpg

JFRM-2017-06-8665.jpg

En ole ehkä koskaan ajatellut kauhean syvällisesti missä kilpikonnat asuvat. Luontodokumenteissa näytetään aina suuria merikilpikonnia munimassa rantahiekkaan ja sitten merta kohti mönkiviä poikasia. Enkä todellakaan odottanut kohtaavani kilpikonnia AT:lla. Mutta joko tietoni kilpikonnien asuinympäristöistä ovat olleet vajaavaiset tai sitten AT:n suosio on ylittänyt lajirajat.

Ensimmäisen kilpikonnani näin eilen. Tänään vaeltaessani helteestä kärsien yli auringonpaahtaman niityn näin toisen. Tämä yksilö oli pienempi, mutta sen kilpi oli erikoisen värinen. Keltaiset viivat tummassa kilvessä näyttivät kuin ne olisi maalattu. Myöhemmin iltapäivällä noustessani metsäistä rinnettä näin toisen samanlaisen kilpikonnan. Olin kuullut ennen vaellusta paljon juttuja karhuista ja käärmeistä, mutta kukaan ei ollut kertonut kilpikonnista. Ehkä niistä ei saa yhtä raflaavia tarinoita aikaiseksi.

Päivä oli tosiaan kuuma ja keskipäivän helteessä vaeltaminen oli vaikeaa. Istuin välillä pitkiä aikoja ja mietin onko tässä mitään järkeä. Todennäköisesti ei ole. Painava reppu selässä hikoilu tuntui kuin minua olisi rankaistu jostain. Mitään järkevää syytä sellaiselle toiminnalle on vaikea antaa. Mutta alan ehkä tyytyä siihen selitykseen, että tässä ei tarvitsekaan olla mitään järkeä.

Iltaa kohti vaeltaminen helpottui sään viiletessä. Mutta olin päivän paahteesta niin väsynyt, etten jaksanut puskea enää jäljellä olevaa kahta kilometriä seuraavalle shelterille. Pystytin teltan vähän hankalaan paikkaan pienien puiden ja kivien väliin. Aiemmin unelmoin AT:sta. Nyt unelmoin ämpärillisestä kylmää Pepsiä ja viikon nukkumisesta.

Map

Total Time: 08:57:29