16,50 km (10.3 miles)
1030.0 / 2189.8 miles
Ed Garvey Shelter, MD
West Virginia is the shortest state on the AT with its approximately three miles. But in those three miles is the small town of Harper’s Ferry at the junction of the Shenandoah and Potomac rivers. Trampled by the Civil War Harper’s Ferry not only historic and beautiful in a great location, but it is also home to Appalachian Trail Conservancy or ATC. ATC is the organization, which along with local organizations, keeps up the Appalachian Trail.
I clambered with a familiar uneasiness out into of my morning dew covered tent and into the warming morning. I already felt joy, happiness, and pride that today I would reach something very significant to me: I would arrive in Harper’s Ferry. Even though the AT’s true midpoint is about 70 miles further, Harper’s Ferry is considered the mental half-way point among hikers.
The morning’s four miles went quickly, even though the path was rocky at times. Having followed the Virginia-West Virginia border yesterday I now finally left behind the longest state of the hike, Virginia. As I crossed Shenandoah River Bridge I was moved by the earthmoving beauty of the river flowing under my feet. Walking on the bridge surrounded by all this I felt deep down that I was just in the moment.
Harper’s Ferry is on a small hill, and as I ascended I took a sidetrail to the ATC headquarters. As I walked into the white building my through hiker appearance received a joyous reception. The workers guided me into the hikers’ lounge and as the first order of business I got myself something cold to drink. After that the ATC staff and I took care of official business, which is to take a picture in front of the building and place it into the album. I was number 637 northbound this year to have reached Harper’s Ferry. If there are about 4,000 who start and normally less than half make it this far, I’m still ahead of the biggest crowd.
One can purchase cold drinks at the ATC headquarters, as well as everything AT-related from maps and books, to clothing and jewelry. There is a computer for hikers to use, and a surprisingly good wifi connection. There’s also the opportunity to charge cell phones and powerbanks. A volunteer offered to take me and another hiker to the grocery store. Harper’s Ferry itself doesn’t have anything other than a 7 Eleven for food, which is more of a kiosk than a store. So I got to do my shopping at Walmart a little further away, and on the way back I stopped at the post office to send my bounce box ahead.
I had originally planned to stay the night in Harper’s Ferry, and the charming town certainly was tempting me to stay. But I also had a desire to get miles done, so a bit reluctantly I forced myself back on the AT.
I crossed the Potomac on a combined railroad and walking bridge, and arrived in Maryland. In Maryland camping is restricted only to shelters and other designated spots, because this stretch of the AT gets high traffic, and as such especially susceptible to erosion. So I had about 7 miles ahead of me to the next shelter. As the afternoon cooled down I moved surprisingly quickly even though my pack was full with restocked food. As I pitched my tent near Ed Garvey Shelter as the dusk fell I was in a somewhat mixed state. Having achieved one of my grand goals it was time to set my sights forward to the next ones.
Länsi-Virginia on noin kolmella mailillaan AT:n lyhyin osavaltio. Mutta tuon kolmen mailin sisään mahtuu pieni Harper’s Ferryn kaupunki Shenandoah- ja Potomac-jokien risteyksessä. Sisällissodan jalkoihin joutunut Harper’s Ferry on paitsi historiallinen ja kaunis kaupunki upealla paikalla, mutta myös Appalachian Trail Conservancyn eli ATC:n kotipaikka. ATC on se organisaatio, joka paikallisjärjestöjen avulla pitää yllä Appalachian Trailia.
Kömmin jo tutuksi tulleella vaivalloisuudella ulos aamukasteen ohuesti kuorruttamasta teltastani lämpenevään aamuun. Tunsin jo valmiiksi onnea, iloa ja ylpeyttä siitä, että tulisin tänään saavuttamaan jotain itselleni hyvin merkityksellistä: saapuisin Harper’s Ferryyn. Vaikka AT:n todellinen puoliväli on noin 70 mailia pidemmällä, pidetään Harper’s Ferryä vaeltajien keskuudessa reitin henkisenä puolivälinä.
Aamun neljä mailia taittuivat nopeasti, vaikka polku oli ajoittain kivikkoinen. Seurailtuani eilisestä Virginian ja Länsi-Virginian rajaa jätin nyt AT:n pisimmän osavaltion, Virginian, viimein taakseni. Ylittäessäni Shenandoah River Bridgen olin vaikuttunut allani virtaavan Shenandoah-joen järisyttävästä kauneudesta. Kävellessäni sillalla tämän kaiken ympäröimänä tunsin todella syvällä tasolla olevani juuri tässä hetkessä.
Harper’s Ferry on pienen mäen päällä ja noustessani joelta suuntasin sivupolkua pitkin kohti ATC:n päämajaa. Kävellessäni sisään valkoiseen rakennukseen sain läpivaeltajan habituksellani iloisen vastaanoton. Työntekijät opastivat minut vaeltajien loungeen ja ensitöikseni nappasin itselleni kylmää juotavaa. Sen jälkeen hoidimme ATC:n työntekijöiden kanssa virallisen osuuden eli kaikkien läpivaeltajien tavoin minut valokuvattiin rakennuksen edustalla ja kuvani arkistoitiin kansioon. Olin 637. tänä vuonna Harper’s Ferryn saavuttanut pohjoiseen suuntaava vaeltaja. Jos aloittajia on ollut nelisen tuhatta ja yleensä alle puolet pääsee tänne asti, olen vielä suurinta joukkoa edellä.
ATC:n päämajasta saa siis ostettua kylmää juotavaa ja kaikkea mahdollista AT-aiheista kartoista ja kirjoista vaatteisiin ja koruihin. Vaeltajien käytettävissä on tietokone ja yllättävän hyvä wifi. Lisäksi tietysti on mahdollisuus ladata kännykät ja powerbankit. Paikalla oleva vapaaehtoistyöntekijä lupasi lähteä käyttämään minut ja toisen vaeltajan autolla ruokakaupassa. Harper’s Ferryssä ei ole oikein muita ruokatäydennyspaikkoja kuin 7 Eleven, joka on enemmän kioski kuin kauppa. Sain siis tehtyä ruokahankinnat hieman kauempana olevassa Walmartissa ja paluumatkalla pysähdyin postissa lähettämässä bounce boxini eteenpäin.
Olin alunperin suunnitellut olevani yötä Harper’s Ferryssä ja viehättävä kaupunki kyllä olisi houkutellut jäämään. Kuitenkin minulla oli myös halu saada maileja tehtyä, joten hieman väkisin pakotin itseni takaisin AT:lle.
Ylitin yhdistettyä rautatie- ja kävelysiltaa pitkin Potomac-joen saapuen samalla Marylandin osavaltioon. Marylandissa telttailua on rajoitettu vain sheltereille ja muille määritellyille telttapaikoille, koska tämä AT:n osio on kovassa käytössä ja siten erityisen altis eroosiolle. Niinpä edessäni oli noin 7 mailia seuraavalle shelterille. Iltapäivän viiletessä liikuin kuitenkin yllättävän nopeasti, vaikka reppuni oli taas painava ruokatäydennyksestä. Asettuessani illan pimetessä telttailemaan Ed Garvey Shelterin luokse olin hieman sekavissa tunnelmissa. Yhden suuren tavoitteen saavutettuani olisi aika alkaa katsoa kohti seuraavia.
