Astuvansalmi Rock Paintings

When you drive from Lappeenranta to Mikkeli, a bit before you arrive to your destination there is a small village of Ristiina. For many of us it’s just that place where you can fill up you gas tank with a slightly cheaper price while passing by. But if you turn away from the Lappeenrannantie, drive through the village and continue for about 20 km (12 mi), you will end up to a place where there are the most significant prehistoric rock paintings in Finland and all Nordic Countries. At the Astuvansalmi strait there is an exceptionally well preserved set of rock paintings that can be approached by boat or by hiking.

The trail head and the parking lot can be found by navigating to the address Suursalmentie 2040. There is not a lot of space, so it’s essential to be considerate towards others and park your car wisely. The trail is not marked and VisitMikkeli is fear mongering by recommending not to approach by land. I don’t know if that is just a way to promote the commercial cruises, but the trail is in very good condition and it really doesn’t matter that there are no trail signs. The right trail is so obvious. Following the most beaten path you’ll find your way. Of course there are rocks and roots like on any other forest trail.

It takes less than hour to hike the 2,5 km (1.5 mi) trail one way. The trail leads you through the beautiful landscapes of lakes to the Astuvansalmi strait of the Lake Yövesi (lit. Night Water). On the shore rises the majestic rock face, where the paintings are. All the paintings are protected by the law, so although you are free to observe, you may not touch or disturb them by any means.

The rock paintings of Astuvansalmi are dated to 4000-2200 BCE. There are about 80 pictures and most of them portray people, moose and boats. One of the most famous paintings is the “Tellervo of Astuvansalmi” – a unique figure among Finnish rock paintings as a female holding a weapon. The concave form of the rock face has been protecting the paintings from the elements and also allows one to view them in a panoramic way. Some of the paintings are very high up and this is because the water level has been roughly 10 meters (33 ft) higher at the time of painting. When you look at the rock face from the lake, on the right edge you can see a silhouette of a human face. This has been interpreted as contributing to the sacred nature of the location.

Astuvansalmi is rather remote, but well worth visiting. Rarely you may hike into a place that offers this kind of connection to our ancient ancestors. Hopeless romantics may also draw connections to the Cave of Swimmers in Gilf el-Kebir plateau in Egypt that was made popular by the book and the film the English Patient. Both allows you to abide in the captivating mystery of the rock paintings – because now after thousands of years have passed, we can only reach some hazy interpretations of their messages.

Total time: 18:33:05

Kun ajaa Lappeenrannasta Mikkeliin, on hieman ennen Mikkeliä pieni Ristiinan kylä, joka on monelle meistä lähinnä hieman edullisempi paikka tankata auto ohikulkumatkalla. Jos kuitenkin kääntyy Lappeenrannantieltä Ristiinaan, ajaa kylän läpi ja jatkaa noin 20 km pääsee paikkaan, josta löytyy koko Suomen ja Pohjoismaidenkin laajimmat esihistorialliset kalliomaalaukset. Ristiinan Astuvansalmella on poikkeuksellisen hyvin säilynyt sarja kalliomaalauksia, joita voi lähestyä joko vesiteitse tai maata pitkin vaeltamalla.

Astuvansalmen polun parkkipaikka löytyy osoitteesta Suursalmentie 2040. Tilaa ei ole valtavasti, joten auto kannattaa sijoitella huomaavaisesti muita kohteeseen tulijoita ajatellen. Polku ei ole merkitty ja VisitMikkeli peloittelee sen huonokuntoisuudella jopa siinä määrin ettei suosittele lähestymistä maata pitkin. En tiedä onko tämä markkinointistrategia risteilyille, mutta polku on oikein hyvässä kunnossa ja merkkien puuttuminen ei haittaa, koska reitti on todella selvä. Leveintä polkua seuraamalla löytää perille. Kiviä ja juurakkoa on, mutta niitä nyt on yleensäkin metsäpoluilla.

Noin 2,5 km pituisen polun kulkee vajaassa tunnissa yhteen suuntaan. Polku johdattelee järvimaisemien läpi Yöveden Astuvansalmelle, jonka rannassa kohoaa majesteettinen kallio. Maalaukset ovat järven puoleisessa seinämässä. Ne on suojeltu muinaismuistolain nojalla, joten niitä saa vapaasti katsella, mutta ei kosketella tai muuten vahingoittaa.

Astuvansalmen kalliomaalaukset on ajoitettu maalatuiksi 4000-2200 eaa. Kuvia on noin 80 ja monet niistä esittävät ihmisiä, hirviä ja veneitä. Yksi tunnetuimpia Astuvansalmen maalauksia on niin sanottu Astuvansalmen Tellervo – Suomessa ainutlaatuinen asetta kantava naishahmo. Kallion kovera muoto on suojellut maalauksia ja sallii myös niitä ihasteltavan eräänlaisena panoraamana. Osa maalauksista on hyvin korkealla ja tämä johtuu siitä, että veden pinta on ollut noiden maalausten tekoaikaan noin 10 m korkeammalla. Järveltä katsottuna kallion oikeassa laidassa on ihmiskasvojen profiili ja tämän on tulkittu vaikuttaneen paikan pyhään luonteeseen.

Astuvansalmi on melko syrjäisessä paikassa, mutta se on ehdottomasti käymisen arvoinen kohde. Harvassa luontokohteessa voi kokea näin selvän yhteyden johonkin hyvin ikiaikaiseen. Toivottomille romantikoille voi myös piirtyä yhteyksiä Egyptissä Gilf el-Kebirin ylängöllä sijaitsevaan uimareiden luolaan, joka tuli laajalle yleisölle tutuksi kirjasta ja elokuvasta Englantilainen potilas. Molempien kohdalla on herkullista tunnelmoida kalliomaalausten mysteerin äärellä, koska näin tuhansien vuosien jälkeen voimme saavuttaa vain utuisia tulkintoja niiden sanomasta.

Fight the frostbite

What have I learned about winter camping by now? I wasn’t freezing this time, though I wasn’t actually warm either. So, what did I do differently?

1. I changed the foam mattress to the air mattress – better insulation and less cold from the ground
2. Better layered clothing – three pairs of socks, base layer, sweat pants, t-shirt, fleece, winter jacket and pants (and naturally gloves and a beanie)
3. Warmer sleeping bag and a liner for it – layered clothing and layered sleeping

I still should change my sleeping bag to an actual winter version. When the comfort temperature is nowhere near subzero, I must sleep with all my clothes on. Below there are few more photos from my last trip.

Mitä on tullut opittua talviretkeilystä tähän mennessä? Kuumuudesta ei tarvinnut vieläkään kärsiä, mutta tällä kertaa en sentään palellut. Joten mitä tein eri tavalla?

1. Vaihdoin solumuovipatjan ilmapatjaan – parempi eristyskyky ja vähemmän kylmää maasta
2. Parempi kerrospukeutuminen – kolmet sukat, aluskerrasto, verkkarit, t-paita, fleece ja toppapuku (sekä tietysti hanskat ja pipo)
3. Lämpimämpi makuupussi ja makuupussin lakana – kerrospukeutumista tämäkin

Makuupussi olisi vielä varaa vaihtaa oikeaan kunnolliseen talviversioon. Comfort-lämpötilojen ollessa plusasteikolla joutuu nukkumaan kaikki vaatteet päällä. Yllä on vielä muutama kuva viimereissulta.

All about that bass

I decided to take another round with the lean-to in Isosaari for my first part of two nights challenge in March. Last time I had to escape the cold before the dawn. Now that I have better gear with me, I’m trying to make it to the dawn. At the coldest time during the night it should be about -6°C (21°F).

When I was crossing the lake Pitkäjärvi with my grandmother’s kicksled, I heard a weird deep sound. First I thought that it was some noise from the houses nearby, but soon I realised that it was coming from somewhere closer. I stopped to listen to the deep growl, which sounded like there was a distant rave party somewhere. After hearing some small cracks I finally realised that the sound was coming from the ice beneath me. Even though it is subzero during the nights, it’s already pretty warm during the days and it’s melting the ice. It seems like I’m going to listen this bass concert whole night.

Maaliskuun ensimmäisellä two nights -keikalla päätin ottaa revanssin Isosaaren laavun kanssa. Edellisellä kerrallahan jouduin pakenemaan kylmää ennen aamunkoittoa. Nyt hieman paremmin varustautuneena yritän kestää aamuun asti. Yöllä lämpötilan pitäisi laskea kylmimmillään -6°C tasolle.

Ylittäessäni Pitkäjärven jäätä isoäitini potkukelkalla kuulin jostain outoa matalaa ääntä. Luulin sen aluksi tulevan rannalla olevista taloista, mutta pian tajusin äänen tulevan jostain lähempää. Pysähdyin välillä kuuntelemaan syvää murinaa, joka kuulosti siltä kuin jossain kaukana olisi rave-bileet. Pienten rasahdusten myötä ymmärsin viimein äänen tulevan jäästä. Vaikka nyt illalla onkin pakkasta, niin päivisin on ollut melko lämmintä ja jää alkaa pikkuhiljaa halkeilla. Tätä bassokonserttia saa nyt ilmeisesti kuunnella yön läpi.

Cold feet

I did survive my first winter night outdoors and I’m already back in the warmth of my home. I planned to stay at the lean-to until dawn, but the conditions forced me to do an alpine start. I had only one mattress with me and it clearly wasn’t enough insulation against the cold ground. Even though I was wearing plenty of clothes inside my sleeping bag, my feet started to freeze in the early hours. I could’ve jump around for a while to warm up, but after I got up I decided to return before the dawn.

This means that I will need more mattresses or actually I would like to buy a proper air mattress that would offer a better insulation. And updating my sleeping bag might be also a good idea, since my Halti Ultra 1200 S is far past its 10th birthday and has seen better days. The temperature dropped to -10°C (14°F) during the night and my gear wasn’t really sufficient. In addition I noticed that one might feel a wee bit claustrophobic in a tightly closed sleeping bag, if one likes to sleep in prone position and tends to twirl.

Ensimmäisestä talviyöstä ulkona on selvitty ja nyt olen jo palannut kotini lämpöön. Olin varautunut olemaan laavulla päivän valkenemiseen asti, mutta päädyin olosuhteiden pakosta tekemään alppistartin. Minulla oli mukanani vain yksi retkipatja ja se ei riittänyt kunnolla eristämään maasta tulevaa kylmyyttä. Vaikka pidin reilummin vaatteita päällä makuupussin sisällä, jalkani alkoivat kuitenkin aamua kohti kylmettyä. Olisin voinut tietysti lämmitellä hyppelemällä hetken, mutta noustuani ylös päätin kuitenkin suunnata vielä hämärässä takaisin.

Tarvitsen siis lisää retkipatjoja tai ehkä vielä mielummin ihan kunnollisen ilmapatjan, joka eristää paremmin. Makuupussin päivittäminen voisi myös alkaa olla ajankohtaista, koska pitkälti yli 10 vuotta vanha Halti Ultra 1200 S alkaa olla jo parhaat päivänsä nähnyt. Pakkanen oli nyt yön kylmimpänä aikana noin -10°C ja varustukseni ei siis ollut aivan riittävä. Lisäksi totesin, että vatsallaan nukkuvana ja jonkinverran pyörivänä ihmisenä tiukalle vedetty makuupussin suu voi tehdä hieman klaustrofobisen olon.

Winter night virginity

Even though being a Finn (as you know, we are basically born from snow, right?), I haven’t ever spent a night outdoors during the winter. Until now. Today I started my first part of the Two Nights -challenge.

I’m laying in my sleeping bag in a lean-to, near Mikkeli. I walked over the lake Pitkäjärvi to a small island called Isosaari, which means “a big island”. Makes sense? Well, there is one even smaller island next to Isosaari, so comparing to that this is the big one.

The sky is full of stars and it looks absolutely stunning. I will add some photos when I get back to my computer. But now I will dig into my sleeping bag with Déjà Dead — a serial killer story by Kathy Reichs. Perfect reading while being alone in the dark!

Vaikka olenkin suomalainen (mehän käytännössä katsoen synnymme suoraan lumesta), en ole koskaan yöpynyt ulkona talvella. Tähän asti. Tänään aloitin ensimmäisen osani Two Nights -haasteesta.

Makaan makuupussini sisällä laavussa Mikkelin lähellä. Kävelin Pitkäjärven jään yli pieneen saareen, jolle on annettu loogisesti nimeksi Isosaari. No, tuossa vieressä on vielä pienempi saari, joten ehkä siihen verrattuna tämä on se iso.

Taivaalla näkyy tuhansittain tähtiä ja yöllinen maisema on todella upea. Lisään valokuvia tämän tekstin yhteyteen päästyäni takaisin tietokoneen ääreen. Mutta nyt kaivaudun syvemmälle makuupussiin lukemaan Déjà Deadia — Kathy Reichsin kirjoittamaa sarjamurhaajatarinaa. Täydellistä luettavaa, kun on yksin keskellä pimeyttä!