Lake Kuolimo MTB Trail

The best fall foliage was already gone, but the trees still were brightly yellow, when I was parking my car on an October afternoon to the Olkkola mansion by the Lake Kuolimo in Savitaipale. I lifted off my bike that was sprawling from the trunk and put my helmet on.

From Olkkola starts a trail system called Jääkauden jäljet – kivikauden ihminen (Traces of ice age – Stone Age human), which includes biking and hiking trails plus an art trail (more info in Finnish from eKarjala and Outdoors Finland). As the name indicates, these trails go through the terrain that is heavily affected by the ice age and there is also a reconstruction of a Stone Age home. The MTB trail is about 19 km (11,8 mi) and the hiking trails come in different lengths.

Right in the beginning I took a detour, because I wanted to ride the art trail. This route might not be actually for biking with its steep hills, but it truly was a hell of a ride! Along the art trail there are small sculptures made of natural materials. I had to look for a while to find my way back to the bike trail, but finally I got to the Uuhijoki mill and was back on the route.

The bike route followed a dirt road for a while and then turned back to the forest. Soon I saw a sign by the trail that recommended me to carry or lead my bike for the next 400 m (0.25 mi). That section was more of a bushwhack, but still rideable. Not too long after that I was once again on a dirt road that took me to the Lepänkanto recreation area. Close to the beach is a parking lot, which allows one to start hiking from there.

From Lepänkanto to Rovastinoja the route follows dirt and forest roads. Rovastinoja is an extremely beautiful spot by the Lake Kuolimo. There is a goahti-like peat hut that is a reconstruction of a Stone Age home, which would be a great place to stay a night. By the lakeside there is a fire pit and steps that lead into the lake. Not to mention the wood shed and a privy. I continued a bit further along the trail that ended right into someone’s backyard.

Rovastinoja is a very fine destination and I will definitely return there one day. This time I wasn’t prepared to stay any longer and I started to ride back towards Olkkola. The sun was already setting, so I wanted to get out of the forest before dark. On my way back I rode all the way along the bike route.

The Lake Kuolimo MTB trail is not technically demanding. During the summer both Lepänkanto and Rovastinoja are great places to have a break and to dive into the clear watered Lake Kuolimo. For those who are interested of the geomorphology of the area there are information signs along the trail. I ended up riding 23 km (14.3 mi), when I took the art trail also.

Check the map in the end of this post!

JFRM-2018-10-1624.jpg
Olkkola Mansion
Olkkolanhovi
JFRM-2018-10-1632.jpg
JFRM-2018-10-1634.jpg
JFRM-2018-10-1635.jpg
Trail signs have seen better days
Reittimerkinnät ovat parhaat päivänsä nähneet
JFRM-2018-10-1636-Pano.jpg
JFRM-2018-10-1644.jpg
JFRM-2018-10-1647.jpg
JFRM-2018-10-1648.jpg
Stone Age home reconstruction and a bit more modern bicycle
Kivikautisen asunnon rekonstruktio ja hieman modernimpi polkupyörä
JFRM-2018-10-1650-Pano.jpg
JFRM-2018-10-1657.jpg

Paras ruska oli ehtinyt jo mennä ohi, mutta puut hohtivat vielä keltaisena ajellessani lokakuisena iltapäivänä Kuolimon rannalla sijaitsevan Olkkolan hovin pihaan Savitaipaleella. Nostin takakontista retkottavan polkupyörän maahan ja köytin kypärän päähäni.

Olkkolasta alkaa Jääkauden jäljet – kivikauden ihminen -reitistö, joka koostuu vaellus- sekä maastopyöräilypoluista sekä taidepolusta (lisää tietoa eKarjala-portaalista ja Outdoors Finlandista). Nimensä mukaisesti reittien varrella on nähtävissä jääkauden muokkaamaa maastoa ja kivikautisen asumuksen rekonstruktio. Maastopyöräreitti on noin 19 km ja vaellusreittejä on eri mittaisia.

Tein heti alusta pienen ylimääräisen mutkan matkaan, kun päätin ajella taidepolkua pitkin. Tämä reitti ei ehkä ihan ensisijaisesti ole pyöräilyyn tarkoitettu jyrkkine mäkineen, mutta ainakin ajaminen oli hauskaa! Taidepolun varrella on erilaisia luonnonmateriaaleista tehtyjä patsaita. Jouduin hieman etsiskelemään taidepolulta pyöräreitille löytääkseni, mutta lopulta päädyin Uuhijoen myllylle, josta liityin oikealle reitille.

Reitti seurasi hetken hiekkatietä, josta käännyin taas metsään. Polulla tuli vastaan kyltti, jossa kehotettiin taluttamaan tai kantamaan pyörää seuraavat 400 metriä. Tuo pätkä oli ryteikköisempi, mutta kuitenkin ihan poljettavissa. Pian tämän jälkeen siirryin taas hiekkatielle, jota pitkin ajoin Lepänkannon virkistysalueelle asti. Uimarannan tuntumassa on parkkipaikka, joten vaellusretken voi aloittaa myös sieltä.

Lepänkannolta Rovastinojalle reitti jatkuu hiekka- ja metsäautoteitä pitkin. Rovastinoja on hyvin kaunis alue Kuolimon rannalla. Paikalle on tehty kivikautista asumusta jäljittelevä kotamainen turvemaja, jossa itseasiassa voisi varsin hyvin yöpyäkin. Rannassa on tulentekopaikka ja portaat järveen sekä myöskin puuliiteri ja huussi löytyy. Jatkoin vielä lyhyen matkaa polkua eteenpäin, kunnes se päättyi jonkun takapihalle.

Rovastinoja on erittäin hieno retkeilykohde ja tulen varmasti palaamaan vielä sinne. Tällä kertaa en ollut kuitenkaan varautunut jäämään pidemmäksi aikaa, vaan lähdin polkemaan takaisin kohti Olkkolaa. Aurinkokin alkoi jo laskea, joten halusin pois metsästä ennen pimeää. Paluumatkan kuljin kokonaan pyöräreittiä pitkin.

Kuolimon läheisyydessä kulkeva Jääkauden jäljet – kivikauden ihminen -maastopyöräreitti ei ole teknisesti vaativa. Kesäkaudella loistavia pysähdyspaikkoja ovat Lepänkanto ja Rovastinoja, joissa voi molemmissa pulahtaa uimaan kirkasvetiseen Kuolimoon. Alueen geomorfologiasta kiinnostuneille on tarjolla infotauluja reitin varrella. Pyöräilymatkaa minulle kertyi 23 km, kun kuljin myös taidepolun kautta.

Map

Total Time: 02:43:50

Lappeenranta-Vehkataipale-Taipalsaari

In the beginning of the summer I bought a new mountain bike. I have lived a few bikeless years now, because my previous ride was stolen from my front yard just before I moved to Sweden. And in that situation it really didn’t make any sense to buy a new one. I have been missing the possibility to move around with a bike and also I have grown an interest to try doing some trails with an MTB.

I had already once rode to my relative’s summer cottage in Vehkataipale, when I found information about the local classic bike route: Lappeenranta-Vehkataipale-Taipalsaari-Lappeenranta (route info in Finnish only). This route is not really a trail, because it follows the road, but still this 40 km (25 mi) sounded about my size of a day trip.

I decided to take this tour counter-clockwise. I started from my home in Lappeenranta and the first leg of the journey took me over the Luukkaansalmi bridge towards Vehkataipale. I got to ride a part of this leg on a trail also. Luukkaansalmi offers a nice view to both directions, to Lappeenranta and Imatra, and the downhill from the bridge is really a high speed ride. I was riding along a bike road until I came to Tuosa, but then I had to move on to the shoulder of the road. Though that was not an issue, because the passing cars were leaving a generous space between us

When I arrived to Vehkataipale there was another bridge to cross, next to the old pump plant. I didn’t stop there to take photos, though someone else was capturing the industial romantic nature of the pump plant with her camera. Right after the bridge the route turns to left towards Taipalsaari, but I took a little detour to visit my relative’s summer cottage in Kirvesniemi. I got there pretty conveniently at the lunch time and got something to eat after one hour on my bike.

After the lunch I returned to the Vehkataipale bridge and took the turn to Toijantie that took me towards Taipalsaari. This leg is notorious of its narrow and winding gravel road, which is currently under maintenance. They are making Toijantie wider and straightening the worst curves. Big yellow machinery was working on the roadside, but the road itself was still untouched and from a biker’s point of view quite fun terrain. As the cherry on the top is the Toijansalmi bridge in the end of the road. Like Luukkaansalmi, it also offers beautiful views to the Lake Saimaa. Soon after the bridge the route turns to left, to follow the Suur-Saimaantie and Taipalsaari is only a few turns and a heavy uphill away.

The route turns left towards Lappeenranta at the gas station, but because I was in no hurry I decided to take a one kilometer (0.6 mi) detour to stop at the Taipalsaari village. This second leg from Vehkataipale to Taipalsaari also took me an hour to ride. It’s the shortest leg, but the most difficult terrain. I rode to the village general store and got me an ice cream and a soda. This whole summer has been record breaking hot in recent centuries and my bike trip day in early July was warm too. Luckily it wasn’t one of the hottest days, though. As I was devouring my ice cream I walked across the street to the church and went to greet my relative at the war cemetery (literal translation from Finnish would be “a hero cemetery”).

The last leg from Taipalsaari to Lappeenranta is a very good bike road and the terrain was easiest on this trip. There are plenty of lake views to enjoy, but I was really starting to feel my legs get pumped. My thigh muscles weren’t able to give anything. The last leg took also an hour to ride and in the end I got to climb the long uphill from Lappeenranta harbour to my home.

I haven’t done any longer bike trips before, but this was a positive experience. Though I still would rather ride along a trail than on the road. But anyway I am starting to feel that for example the scenic Archipelago Trail (Saariston Rengastie) and The Costal Route (Rannikkoreitti) might be worth taking, though these are road cycling. From the Lappeenranta-Vehkataipale-Taipalsaari -classic it’s also possible to do a longer variation, that takes you all the way to the Sarviniemi in Kyläniemi. The route that I took now was 48 km (30 mi) with all the detours and for a beginner it was enough for one day. If I wouldn’t have visited the summer cottage and the village, the length would have been about 40 km (25 mi). The actual riding time was about one hour per leg, which is three hours combined. I took my breaks with rather relaxed schedule, which added almost two hours to my trip.

In the end of this post is a route map.

JFRM-2018-07-1441-Pano.jpg
The view from the Luukkaansalmi bridge
Maisemat Luukkaansalmen sillalta

JFRM-2018-07-1447.jpg
JFRM-2018-07-1456.jpg
JFRM-2018-07-1457.jpg

JFRM-2018-07-1458-Pano.jpg
Also great views to the Lake Saimaa from the Toijansalmi bridge
Myös Toijansalmen sillalta avautuu hienot näkymät Saimaalle

JFRM-2018-07-1465.jpg
JFRM-2018-07-1466.jpg
JFRM-2018-07-1467-Pano.jpg

Kesän alussa ostin itselleni uuden maastopyörän. Olin ollut jo muutaman vuoden kokonaan ilman polkupyörää, koska edellinen pyöräni varastettiin kotipihasta juuri ennen kuin muutin Ruotsiin ja siinä tilanteessa ei ollut järkevää hankkia uutta tilalle. Olin kuitenkin kaivannut pyörällä liikkumisen mahdollisuutta ja toisaalta minua oli alkanut houkutella myös mahdollisuus kulkea joitain retkeilyreittejä maastopyörällä.

Olin käynyt jo kerran pyöräillen sukulaisteni mökillä Vehkataipaleessa, kun löysin netistä paikallisen klassikkoreitin Lappeenranta-Vehkataipale-Taipalsaari-Lappeenranta.Reitti ei ole varsinaista maastopyöräilyä, koska se kulkee tietä pitkin, mutta reilun 40 km matka kuulosti kuitenkin minulle sopivalta päiväretkeltä.

Päätin lähteä kiertämään reittiä vastapäivään. Aloitin matkan kotoani Lappeenrannasta ja ensimmäinen etappi vei Luukkaansalmen sillan yli kohti Vehkataipaletta. Pääsin hieman ajamaan metsäpolkujakin tällä pätkällä. Luukkaansalmelta on hienot näkymät sekä kaupungin että Imatran suuntaan ja lisäksi sillalta saa varsin hyvän vauhdin alamäkeen. Matka jatkui vielä Tuosaan asti pyörätietä pitkin, mutta sen jälkeen jouduin siirtymään pientareelle polkemaan. Autoilijat ohittivat kuitenkin hyvin asiallisesti reilun välin jättäen.

Vehkataipaleeseen tullessani edessä oli toinen isompi silta vanhan pumppulaitoksen vierellä. Tähän kohtaan en itse pysähtynyt sen kummemmin valokuvaamaan, mutta joku muu oli kyllä saapunut kameroineen nauttimaan pumppulaitoksen teollisromanttisuudesta. Heti sillan jälkeen reitti kääntyy kohti Taipalsaarta, mutta tässä vaiheessa tein pienen ylimääräisen kierroksen sukulaisteni mökille Kirvesniemeen. Osuinkin sinne sopivasti lounasaikaan ja sain syötyä noin tunnin pyöräilyn jälkeen.

Lounaan jälkeen palasin takaisin Vehkataipaleen sillalle ja käännyin nyt Toijantielle kohti Taipalsaarta. Tämä etappi on (surullisen) kuuluisa kapeasta ja mutkaisesta hiekkatiestään, jota ollaan parhaillaan korjaamassa. Toijantietä levennetään ja pahimpia mutkia oikaistaan. Työkoneet mylläsivät tien vieressä, mutta itse tie oli kuitenkin vielä entisellään ja pyöräilijälle tämä oli oikeastaan hauskaa maastoa. Toijantien loppuhuipennuksena on korkea Toijansalmen silta, josta avautuu jälleen kerran kauniit näkoalat Saimaalle. Pian sillan jälkeen reitti kääntyy vasemmalle Suur-Saimaantielle ja Taipalsaari on enää muutaman mutkan ja rankan ylämäen takana.

Periaatteessa reitti kääntyy huoltoaseman kohdalta takaisin Lappeenrantaan, mutta koska minulla ei ollut kiirettä niin päätin poiketa vielä noin kilometrin verran käydäkseni Taipalsaaren kirkonkylällä. Etappi Vehkataipaleelta Taipalsaareen kesti myöskin noin tunnin. Se on kolmesta osiosta lyhyin, mutta maastoltaan vaativin. Ajoin kirkonkylän kaupalle ja kävin ostamassa itselleni jäätelön ja limpparin. Koko kesä on ollut Suomessa ilmeisesti vuosisatojen mittakaavassa ennätyskuuma ja pyöräilypäiväni heinäkuun alussa oli lämmin sekin. Onneksi kuitenkaan sää ei ollut aivan kaikista helteisin. Syödessäni jäätelöä kävelin aikani kuluksi tien toisella puolella olevalle kirkolle ja kävin tervehtimässä sukulaista sankarihautausmaalla.

Viimeinen etappi Taipalsaarelta Lappeenrantaan on koko matkalta todella hyväkuntoista pyörätietä ja maastoltaan matkan helpoin osuus. Järvimaisemia riittää ihailtavaksi, mutta tässä vaiheessa huomasin, että jalkani alkoivat jo olla melko hapoilla, koska kaupunkia lähestyessäni reidet eivät tuntuneet enää antavan juuri mitään. Viimeiseenkin pätkään kului noin tunti ja lopussa sain vielä nousta pitkän ylämäen Lappeenrannan satamasta kotiini.

En ole aiemmin tehnyt yhtään pidempää pyöräretkeä, mutta tämä kokemus oli ihan positiivinen. Tosin selkeästi mielummin ajelen silti metsäpoluilla kuin tietä pitkin. Kuitenkin hieman ovat alkaneet houkutella maisemiensa puolesta mm. Saariston Rengastie ja Rannikkoreitti, vaikka ovatkin maantiepyöräilyä. Lappeenranta-Vehkataipale-Taipalsaari -klassikosta on mahdollista pyöräillä myös pidempi variaatio, joka menee Kyläniemessä sijaitsevaan Sarviniemeen asti. Nyt polkemani reittivalinta ylimääräisine mutkineen oli noin 48 km pitkä ja se oli ensikertalaiselle ihan tarpeeksi pitkä päiväretki. Jos en olisi käynyt mökkivierailulla ja kirkonkylällä olisi pituudeksi tullut noin 40 km. Varsinaiseen pyöräilyyn kului melko tasan tunti per etappi eli yhteensä kolme tuntia. Tauot pidin hyvin rennolla otteella, joten niitäkin ehti tulla melkein parin tunnin edestä.

Map

Total Time: 04:56:37