Hämmäauteensuo Trail

This year my working community at the hospital decided to pick the Hämmäauteensuo as the place to spend our work wellbeing day. Hämmäauteensuo is a fen area, located south from Lappeenranta. The brisk ones rode their bicycles to the fen, but since my bike was stolen two years ago (and I haven’t bought a new one) I had to settle for a car ride. Hämmäauteensuo nature reserve is mostly open bog and marsh and the duckboards crossing it lead to a lean-to.

The trail is less than 2 km (not much more than a mile) long and easy terrain, but still it offers rather nice landscape. There is a campfire place at the lean-to, but since the lean-to has no floor I wouldn’t recommend it for overnight stays. We spent a while at the lean-to collecting cones (yes, really) and enjoying low threshold outdoor activity. The return trail to the parking lot (that goes around the fen) was (especially now that it was autumn) quite wet, so one will more likely stay with dry feet crossing the fen over the duckboards.

More information in the brochure (PDF)

Scroll down for a map.

JFRM-2016-10-5471.jpg
Entering the nature reserve
Saavumme luonnonsuojelualueelle
JFRM-2016-10-5472.jpg
Crossing the marsh over the duckboards
Rämeen ylitys pitkospuita kulkien
JFRM-2016-10-5478.jpg
Open bog
Puuton neva

JFRM-2016-10-5481.jpg

JFRM-2016-10-5482.jpg

JFRM-2016-10-5488.jpg
I prefer to burn my sausages
Minulla on tapana polttaa makkarat
JFRM-2016-10-5505.jpg
Cone, cone, cone, cone…
Käpy, käpy, käpy, käpy…
JFRM-2016-10-5513.jpg
My co-workers are having their sausages in more sophisticated way…
Työkaverini paistavat makkaroita minua hienostuneemmin…

JFRM-2016-10-5514.jpg

JFRM-2016-10-5516.jpg

JFRM-2016-10-5519.jpg

JFRM-2016-10-5524.jpg
Something left to rot or a piece of art?
Hylätty ruostumaan vai taideteos?

Tänä vuonna sairaalan työporukan työhyvinvointipäivän kohteeksi valikoitui ilokseni Lappeenrannan eteläpuolella oleva Hämmäauteensuo. Reippaimmat polkivat suon laitaan pyörillään, mutta koska omani varastettiin pari vuotta sitten (ja en ole tullut uutta hankkineeksi) jouduin tyytymään autokyytiin. Hämmäauteensuo on luonnonsuojelualueeksi rauhoitettu neva- ja rämealue, jonka poikki kulkevat pitkospuut vievät suon laidassa olevalle laavulle.

Kokonaisuudessaan alle 2 km pituinen lenkki on helppokulkuinen, mutta kuitenkin maisemallinen reitti. Laavulla on tulentekopaikka, mutta yöpymiseen se ei sovellu hyvin, koska laavussa ei ole lattiaa. Vietimme tovin laavulla mm. käpyjä keräillen ja matalan kynnyksen retkeilystä nauttien. Laavulta parkkipaikalle tuova paluureitti (joka kiertää suon) oli ainakin näin syksyllä hieman vettyneessä kunnossa, joten jalkansa säilyttää varmemmin kuivana kulkemalla pitkospuita suon poikki.

Lisätietoja esitteessä (PDF)

Route map

Total Time: 01:31:49

The Halloween Hike: Kuopio-Siilinjärvi

I had been pondering where should I go to spend the second of the Two Nights challenge nights in October. The lean-tos and goahtis nearby are getting way too familiar so I needed something new. Finally I realised that don’t need to go to sleep somewhere, but I could go to do something for the night. I was fond of the idea of a longer hike, but I didn’t know any long hiking trails near Kuopio. And during the moose hunting season all trails are not recommended for hikers (though I don’t think that anyone goes moose hunting at the night time).

I got an idea that I could walk north until I reached the next town – which would be Siilinjärvi. Though being utterly crazy, the idea felt pretty good to me. It is about 26 km (16,2 miles) walk from Kuopio to Siilinjärvi. From my home, that is on the south side of Kuopio, the shortest route would go over the Puijo hills, which meant that I didn’t have to walk all the way on the roadside. I checked the route from the satellite images at Google Maps and it seemed like there would be a sidewalk for the most of the time.

I packed some warm clothes, a water bottle, some snacks and a reflective safety vest to my backpack. I left home a bit before the midnight so that I would reach Siilinjärvi in time to catch the first bus back to Kuopio. I decided to test the navigation system on my Suunto Ambit sport watch, since I have never used it before. I uploaded the route to my Ambit before leaving, but had to struggle a bit to get it working when I started to walk. The navigation in the first generation Ambit is not very fancy, but accurate enough to know which trail to take in the dark forest on the Puijo hills.

After a few kilometers I took off the fleece jacket that I was wearing under the softshell. The weather was warm enough to go without. My headtorch got into use when I arrived to Puijo trails, but that was the only place where I needed it. The safety vest ended up being useless since I didn’t have to walk on the roadside at any point. For my entertainment I had downloaded Kätilö (Midwife) by Katja Kettu as an audio book. I spent the whole hike listening to it, but actually this much-vaunted book was mostly mediocre. The story is interesting, but the language is repetitive to the point of boredom.

I kept on walking steady pace and rested only a little while on a viewing platform at Kalla bridges. I took a few photos and had one muesli bar. The weather was cloudy all night and after more than half of my hike was done it slowly started to rain. While fitting the rain cover over my backback, I had a protein drink. I was walking an endless straight road towards Siilinjärvi when I started to feel an unwelcome ache in my hip joints. The length of the walk didn’t seem to be the issue, but walking several hours on the hard surface wasn’t very gentle treatment for my joints.

When I was approaching Siilinjärvi I noticed that the first bus was about to leave in a while and I picked up the pace. Otherwise I would have to wait for an hour to catch the next bus to Kuopio. After five and half hours of walking I arrived to Siilinjärvi bus station. I didn’t have to wait long for the bus to arrive and at 05:40 am the bus headed back to Kuopio. The bus ticket cost me 5,50 € and after reaching Kuopio I was allowed to ride another bus straight to my front door with the same ticket since it’s valid for 90 minutes. This made me happy, because after 26 km walk and then sitting down in a bus for 40 minutes…my legs felt like lead.

The walk from Kuopio to Siilinjärvi might not offer the most interesting landscapes, except the Kalla bridges and Puijo. But a nocturnal hiker has a chance to enjoy the peace and quiet and the company of his own thoughts.

Scroll down for the route map!

My GPS data on Movescount

JFRM-2015-11-0278.jpg
Illuminated Puijo Tower seen over Sammakkolampi
Valaistu Puijon torni Sammakkolammen toisella puolella

JFRM-2015-11-0279.jpg

JFRM-2015-11-0280-Pano.jpg
180° panorama from Kalla bridges
180° panoraama Kallansilloilta
JFRM-2015-11-0286.jpg
At the road block it started to rain and I had to put my camera away
Tiesulun luona alkoi sataa ja jouduin laittamaan kamerani reppuun
JFRM-2015-11-0287.jpg
A graveyard filled with candles due the All Saint’s Day in Siilinjärvi
Pyhäinpäivän kynttilät Siilinjärven hautausmaalla

Olin pohdiskellut minne lähtisin lokakuun Two Nights -haasteen toiseksi yöksi. Olen käynyt läpi lähialueen kodat ja laavut, joten kaipasin jotain uutta. Mieleeni tuli ajatus, että jos en menisikään yöpymään ulos vaan tekemään jotain yön ajaksi. Pitkä vaellus tuntui houkuttelevalta vaihtoehdolta, mutta Kuopion lähellä ei ole tarpeeksi pitkiä retkeilyreittejä ja hirvenmetsästyskautena kaikkia paikkoja ei edes suositella (tosin tuskin kukaan yöllä metsästää).

Keksin, että voisin kävellä pohjoiseenpäin seuraavaan kaupunkiin – Siilinjärvelle. Ajatus oli hulluudessaan niin hieno, että päätin toteuttaa sen. Kuopiosta matkaa kertyy noin 26 km. Kotoani, kaupungin eteläpuolelta, suorin reitti menisi vielä mukavasti Puijon mäkien yli, joten en joutuisi koko matkaa kävelemään tien viertä. Katselin reittiä Googlen satelliittikuvasta ja kevyenliikenteenväylääkin näytti olevan suurimmalle osalle taipaleesta tiedossa.

Pakkasin reppuun muutamia lämpimiä vaatteita, vesipullon, pienet eväät ja heijastinliivin. Lähdin kotoani hieman ennen puoltayötä saapuakseni Siilinjärvelle aamun ensimmäisen linja-auton lähtöaikoihin. Päätin testata ensimmäistä kertaa myös Suunto Ambit -urheilukelloni navigointiominaisuutta, joten olin syöttänyt ennalta suunitellun reitin kellon muistiin. Taistelin vähän matkaa kellon kanssa ennen kuin sain navigaation toimimaan. Ensimmäisen sukupolven Ambitin navigointi ei ole kovin kaksinen, mutta tarpeeksi tarkka oikean polun valintaan Puijolla.

Luovuin muutaman kilometrin jälkeen softshell-takin alla olleesta fleece-paidasta, koska ilmankin tarkeni aivan hyvin. Otsalampun kaivoin esiin suunnatessani Puijon valaisemattomille poluille, mutta muuten en sitä matkan aikana tarvinnut. Myöskään heijastinliiville ei ollut käyttöä, koska koko matkalle on olemassa oma kevyen liikenteen väylä, joten en joutunut kävelemään pientareella. Ajankuluksi olin ladannut puhelimeeni Katja Ketun Kätilön äänikirjana ja kuuntelinkin sitä koko matkan ajan – tosin kirja osoittautui keskinkertaiseksi. Tarina on kiinnostava, mutta kieli alkaa toistaa itseään tylsyyteen asti.

Etenin tasaista tahtia ja ainoan varsinaisen tauon pidin Kallan silloilla olevalla näköalapaikalla. Otin muutamia valokuvia ja söin myslipatukan. Sää oli pilvinen koko yön ja jonkin verran puolimatkan jälkeen alkoi pikkuhiljaa sataa vettä. Kaivoin tässä vaiheessa repusta proteiinijuoman ja laitoin kamerani reppuun sekä sadesuojan päälle. Kävellessäni puuduttavan pitkää suoraa kohti Siilinjärveä alkoi lonkissani tuntua hieman epämiellyttävältä. Matka itsessään ei ollut raskas, mutta kovalla alustalla käveleminen tuntui paukuttavan ikävästi niveliin.

Lähestyessäni Siilinjärveä huomasin aamun ensimmäisen bussin lähtevän pian ja kiirehdin bussiasemalle, etten joutuisi odottamaan tuntia saadakseni kyydin kotiin. Saavuin noin viiden ja puolen tunnin kävelyn jälkeen Siilinjärven bussiasemalle. Pian myös bussi kaartoi paikalle ja 05:40 lähdimme takaisin kohti Kuopiota. Bussilippu Kuopioon maksoi 5,50 € ja keskustaan päästyäni saatoin vielä matkustaa samalla lipulla aivan kotioveni eteen, koska vaihtoaika on 90 minuuttia. Tästä mahdollisuudesta olin hyvin onnellinen, koska istuttuani 40 minuuttia bussissa 26 km kävelyn jälkeen olivat jalkani aivan jäykät pökkelöt.

Kävelymatka Kuopiosta Siilinjärvelle ei ole ehkä maisemallisesti kovin mielenkiintoinen muuten kuin Kallan siltojen ja Puijon osalta. Mutta yöllinen kävelijä saa ainakin nauttia rauhasta, hiljaisuudesta ja omista ajatuksistaan.

GPS-tiedot Movescountissa

Route map

Total Time: 05:24:54

Hiking to St. Martin

We decided to rest for another day, since the weather wasn’t any better and we haven’t really fully recovered after climbing the Sonnenspitze. During the afternoon we realised that we still wanted to get out for a little while and we agreed to make an easy hike to St. Martins Hütte (1040m / 3412 ft), located on the side of the mountain Kramerspitz (my video of Kramerspitz traverse from 2010). We walked through the village and after half an hour reached the hut. It was already near the closing time, but we had the time to enjoy an apple strudel and a drink. While descending back to Garmisch we stopped at the Kriegergedächtniskapelle. It’s a memorial place for those soldiers from Garmisch-Partenkirchen who’ve perished or lost in World War II. From the chapel we continued our hike to the village in a light rain.

Scroll down for the route map!

My GPS: Movescount
Dima’s GPS: Movescount
Dima’s photos: Flickr

JFRM-2015-08-0203.jpg

JFRM-2015-08-0204.jpg

JFRM-2015-08-0205.jpg

JFRM-2015-08-0209.jpg

JFRM-2015-08-0213-Pano.jpg

Päätimme pitää toisenkin lepopäivän, koska sää oli hieman epävakaa ja emme olleet aivan palautuneet Sonnenspitzen valloituksesta. Iltapäivällä päätimme kuitenkin, että haluaisimme päästä jonnekin liikkeelle majapaikastamme, joten suunnittelimme tekevämme kevyen vaelluksen St. Martins Hüttelle (1040 m) Kramerspitzen rinteelle (video Kramerspitzen ylityksestä vuodelta 2010). Kävelimme kylän läpi ja nousimme noin puolessa tunnissa majalle. Sulkemisaika oli lähellä, mutta ehdimme vielä saada tuhdin palan omenastrudelia ja juotavaa. Laskeuduimme takaisin Garmischiin Kriegergedächtniskapellen kautta, jossa on toisessa maailmansodassa kuolleiden ja kadonneiden Garmisch-Partenkircheniläisten sotilaiden muistolaattoja. Kappelilta jatkoimme matkaa kylään kevyessä sateessa.

Minun GPS-tiedot: Movescount
Diman GPS-tiedot: Movescount
Diman valokuvat: Flickr

Route

Total Time: 02:26:07

Haikkaanlahti trail

A while ago I found a page about Haikkaanlahti trail, while I was looking for a little bit longer nature trail near Lappeenranta. Haikkaanlahti trail is a 22 km (13,6 miles) long trail that actually locates to Taipalsaari district. You can hike it during one day or spend a night at Riutta’s lean-to or at Telkkälä’s lean-to – both which have enough space for sleeping, a place for the campfire and a privy. At Riutta’s lean-to the privy is hiding behind the trees, but you find it following the trail that starts behind the lean-to. The wood shed was completely empty and there was unfortunately lots of thrash on the ground.

I parked my car near Vitsaintie (road to Vitsai), to a parking lot at a sports field (61.18339,27.99831). From there I started the hike to my first destination, Riutta’s lean-to. As usual, I was hiking pretty late and it got dark before I reached the lean-to. The trail is well enough marked to be able to hike with the head torch, though. Only once I did a little detour since I didn’t notice a sign – hiding in a thick vegetation – that was indicating a turn away from a road.

Part of the trail follows a dirt road or a forest road and part is an actual trail. Intermittently the trail has so thick vegetation that you really have to push yourself through the bushes. That’s why I would recommend wearing trousers instead of shorts. Otherwise the stinging nettles and wild raspberry bushes might be an unpleasant surprise. I was a bit confused that one short section of the trail runs along a field – or actually on the field (farmers rarely are very enthusiastic of people treading on their plantations).

I did have a plan to perform the tick check routine after I arrived to the lean-to, because I’ve walked through areas with lush undergrowth. I forgot the whole thing and dug into my sleeping bag. After a while I felt something itching my leg and found something small and flat with my hand. A tick! Lickety-split I was out of my sleeping bag and stripped off my trousers. I found several ticks climbing up my legs, but luckily none of them have had a chance to stick their nasty head into my skin. I think I was a comical sight picking my legs in the light of my head torch wearing only boxers (and swearing to myself). Finally I dug back into my sleeping bag, but didn’t really sleep well. Every now and then I woke up to find more ticks.

I got up early in the morning and continued my hike from the Riutta’s lean-to to Telkkälä’s lean-to and back to my car. Haikkaanlahti trail has very diverse terrain from wetlands to dry coniferous forests and from clearcutted areas to rocky shores. I was wearing running shoes, but I would recommend something more water resistant. My shoes got completely wet due the morning dew. There seems to be lots of ticks (not to mention mosquitoes), so tick check routine is a good idea. I was lucky enough to survive without any tick bites.

At the bottom of the page you’ll find the GPS-routes from both days.

JFRM-2015-07-0821.jpg

JFRM-2015-07-0822.jpg

JFRM-2015-07-0823.jpg
Big brother is watching you…
Isoveli valvoo…

JFRM-2015-07-0824.jpg

JFRM-2015-07-0827.jpg

JFRM-2015-07-0828.jpg
The only place where I had difficulties finding the route
Ainoa kohta, jossa minulla oli vaikeuksia löytää reittiä

JFRM-2015-07-0830.jpg

Löysin jonkin aikaa sitten netistä tietoja Haikkaanlahden retkeilyreitistä, etsiessäni jotain hieman pidempää luontopolkua Lappeenrannan lähettyviltä. Taipalsaaren puolelle asettuvassa Haikkaanlahdessa on noin 22 km pitkä lenkki, jonka voi kävellä kokonaan ympäri tai pienemmissä osissa. Reitin varrella on kaksi laavua: Riutan laavu ja Telkkälän laavu. Molemmissa on tilaa yöpymiseen, tulentekopaikka ja huussi.

Parkkeerasin autoni Vitsaintien risteyksessä olevalle urheilukentän viereiselle parkkipaikalle (61.18339,27.99831). Lähdin siitä kävelemään kohti yöpaikkaani, Riutan laavua. Olin liikkeellä tapani mukaisesti melko myöhään, joten pimeä ehti tulla jo pian lähdön jälkeen. Reitti on kuitenkin niin hyvin merkitty, että sitä on helppo seurata otsavalon kanssakin. Yhden kerran tosin kävelin vähänmatkaa harhaan, koska en huomannut reitin kääntyvän pois tieltä – asiaa ilmiottava kyltti oli tiheän kasvillisuuden seassa.

Reitti kulkee osittain hiekkatietä tai metsäautotietä ja osittain erilaisia polkuja pitkin. Ajoittain polku on niin tiiviin kasvillisuuden peittämää, että itsensä saa todella työntää puskien läpi. Siten suosittelenkin pukemaan pitkät housut, koska villivadelmapensaat ja nokkospuskat voivat muuten tuntua ikäviltä. Yhdessä kohdassa reitti kulkee jopa lyhyen hetken pellon laitaa – tai oikeammin pellolla, mikä oli minusta hieman yllättävää (maanviljelijät harvoin erityisesti tykkäävät, että heidän kasvejaan tallataan).

Olin suunnitellut tekeväni punkkitarkastuksen saavuttuani laavulle, koska olin joutunut kulkemaan usein tiheän aluskasvillisuuden läpi. Unohdin kuitenkin asian ja kömmin laavulla tyytyväisenä makuupussiini. Hetken kuluttua tunsin jonkin kutittavan jalkaani ja kokeiltuani kädellä löysin jotain pientä ja litteää. Punkki! Kuoriuduin nopeasti ulos makuupussista ja riisuin pitkät housuni. Löysin useita punkkeja, jotka eivät onneksi olleet vielä iskeneet kärsäänsä kiinni minuun. Olin todennäköisesti huvittava näky syynätessäni jalkojani otsalampun valossa alushoususillani ja kiroillessani itsekseni. Lopulta kömmin takaisin makuupussiin, mutta nukuin todella huonosti ja löysin välillä lisää punkkeja iholtani.

Nousin aamulla aikaisin ja jatkoin matkaani Riutan laavulta Telkkälän laavulle ja sieltä takaisin autolle. Haikkaanlahden retkeilyreitillä on hyvin monipuolista maastoa kosteikoista kuiviin kangasmetsiin ja avuhakkuualueista rantakallioihin. Kävelin itse reitin lenkkareissa, mutta suosittelen hieman vedenkestävämpiä kenkiä, koska ainakin aamukasteessa kenkäni kastuivat läpi. Punkkeja alueella vaikuttaa olevan todella paljon (hyttysistä puhumattakaan), joten punkkitarkastus kannattaa ehdottomasti tehdä. Minä onneksi lopulta selvisin ilman punkinpuremia. Reitin ehtii kävellä päivässäkin, mutta laavuilla on ihan hyvät yöpymismahdollisuudet. Riutan laavulla huussi on hieman metsän piilossa, mutta se löytyy seuraamalla laavun takaa lähtevää polkua. Polttopuita ei ollut liiterissä ollenkaan ja paikalla oli valitettavan paljon roskia.

Sivun alareunassa on GPS-reitti molemmilta päiviltä.

JFRM-2015-07-0832.jpg

JFRM-2015-07-0834-Pano.jpg

JFRM-2015-07-0840.jpg

JFRM-2015-07-0842.jpg

JFRM-2015-07-0843.jpg

JFRM-2015-07-0844.jpg

JFRM-2015-07-0847.jpg

JFRM-2015-07-0849.jpg

JFRM-2015-07-0853.jpg

Day 1

Total Time: 02:33:10

Day 2

Total Time: 02:56:08