Day 94: Turtles

19,94 km (12.4 miles)
979.1 / 2189.8 miles
Stealth campsite, VA

I’ve never thought very much about where turtles live. Nature documentaries always show huge marine turtles laying eggs on a beach and then the hatchlings crawling back into the sea. I absolutely didn’t expect to see turtles on the AT. But either my knowledge of turtle habitats is lacking, or the popularity of the AT has crossed species.

I saw my first turtle yesterday. Today as I hiked suffering from the beating sun across a field I saw another. This specimen was smaller, but its cell was interestingly colored. Yellow lines on the black shell made it appear painted. Later in the afternoon as I was heading up a hill in the forest I saw another similar turtle. I had heard a lot about bears and snakes before starting my hike, but no one ever mentioned turtles. Maybe the stories about them aren’t as sensational.

The day was very hot and in the midday heat hiking was hard. I sat for long stretches and wondered if there was any sense to this. Most likely there is not. Sweating with a heavy pack on my back felt like I was being punished for something. It is hard to find any rational explanation for acting like this. But I wall settle for the explanation that there doesn’t need to be any explanation for this.

The hiking got easier in the evening as the temperature started to drop. But I was so exhausted from the scorching I received, that I couldn’t push the last two kilometers to the next shelter. I pitched my tent in a tricky spot among small trees and rocks. Before I dreamed of the AT. Now I will dream of a bucket full of Pepsi, and sleeping for a week.

JFRM-2017-06-8643.jpg

JFRM-2017-06-8647.jpg

JFRM-2017-06-8648.jpg

JFRM-2017-06-6048650.jpg

JFRM-2017-06-8651.jpg

JFRM-2017-06-8653.jpg

JFRM-2017-06-8654.jpg

JFRM-2017-06-8656.jpg

JFRM-2017-06-8662.jpg

JFRM-2017-06-8665.jpg

En ole ehkä koskaan ajatellut kauhean syvällisesti missä kilpikonnat asuvat. Luontodokumenteissa näytetään aina suuria merikilpikonnia munimassa rantahiekkaan ja sitten merta kohti mönkiviä poikasia. Enkä todellakaan odottanut kohtaavani kilpikonnia AT:lla. Mutta joko tietoni kilpikonnien asuinympäristöistä ovat olleet vajaavaiset tai sitten AT:n suosio on ylittänyt lajirajat.

Ensimmäisen kilpikonnani näin eilen. Tänään vaeltaessani helteestä kärsien yli auringonpaahtaman niityn näin toisen. Tämä yksilö oli pienempi, mutta sen kilpi oli erikoisen värinen. Keltaiset viivat tummassa kilvessä näyttivät kuin ne olisi maalattu. Myöhemmin iltapäivällä noustessani metsäistä rinnettä näin toisen samanlaisen kilpikonnan. Olin kuullut ennen vaellusta paljon juttuja karhuista ja käärmeistä, mutta kukaan ei ollut kertonut kilpikonnista. Ehkä niistä ei saa yhtä raflaavia tarinoita aikaiseksi.

Päivä oli tosiaan kuuma ja keskipäivän helteessä vaeltaminen oli vaikeaa. Istuin välillä pitkiä aikoja ja mietin onko tässä mitään järkeä. Todennäköisesti ei ole. Painava reppu selässä hikoilu tuntui kuin minua olisi rankaistu jostain. Mitään järkevää syytä sellaiselle toiminnalle on vaikea antaa. Mutta alan ehkä tyytyä siihen selitykseen, että tässä ei tarvitsekaan olla mitään järkeä.

Iltaa kohti vaeltaminen helpottui sään viiletessä. Mutta olin päivän paahteesta niin väsynyt, etten jaksanut puskea enää jäljellä olevaa kahta kilometriä seuraavalle shelterille. Pystytin teltan vähän hankalaan paikkaan pienien puiden ja kivien väliin. Aiemmin unelmoin AT:sta. Nyt unelmoin ämpärillisestä kylmää Pepsiä ja viikon nukkumisesta.

Map

Total Time: 08:57:29

Leave a comment

Leave a Reply