Wind power

Couple years ago a wind park called TuuliMuukko was built near Lappeenranta. Close to one of the wind turbines was Ilottula’s lean-to and luckily it was preserved. A few trails lead to the lean-to, but you can also park your car next to the wind turbine and walk about 100 m (330 feet) to the lean-to. Even though the wind park does bring some industrial feel to the nature, it is an interesting target per se. Not to mention the benefits of renewable energy sources comparing to the fossil fuels.

I spent the night at the lean-to that has room for only one overnight guest (or more, if you put your mattress on the ground). Making fire is forbidden from May to August due the threat of spreading a wild fire – so you shouldn’t plan to grill any sausages during the summer. You can hear the humming from the wind turbine to the lean-to, but the sound is not any louder than a slight wind. I slept few hours and when I woke up 10 m (32 feet) from me a red fox was staring at me. Before I had a chance to find my camera he was already gone.

When I arrived it was dark, so I didn’t notice a car wreck next to the trail. The cab of a old post van is rusting away straight next to the trail that leads to the lean-to. The trail from the wind turbine to the lean-to is a bit uneven, but wide enough to go with a wheelchair. In that sense this lean-to is accessible.

JFRM-2015-07-0921.jpg

JFRM-2015-07-0930.jpg

JFRM-2015-07-0954.jpg

Lappeenrannan itäpuolelle rakennettiin pari vuotta sitten TuuliMuukko-niminen tuulivoimalapuisto. Yhden voimalan juureen jäi Ilottulan laavu, joka on onneksi säilytetty. Paikalle johtaa polkuja, mutta myös autolla pääsee aivan tuulivoimalan viereen, josta matkaa laavulle on noin 100 m. Vaikka tuulivoimala rikkookin hieman paikan luontoa, on se toisaalta kiinnostava kohde itsessään ja uusiutuva energia on aina fossiilista parempi vaihtoehto.

Majoittauduin siis tuulivoimalan juuressa sijaitsevalle laavulle, jossa on tilaa yhdelle yöpyjälle (tai useammalle, jos patjat asettaa maahan). Laavulla on tulentekokielto touko-elokuussa ilmeisesti maastopalovaaran vuoksi – makkaranpaistoretkiä ei siis kesälle kannata suunnitella. Tuulivoimalan humina kuuluu laavulle, mutta ääni ei ole kevyttä tuulta kovempaa. Nukuin muutaman tunnin ja herätessäni minua tuijotti kettu noin kymmenen metrin päästä. Se jolkotteli matkoihinsa ennen kuin ehdin kaivaa kameran esiin.

Olin saapunut hämärällä, joten en ollut tullessani huomannut polun laidassa olevaa autonraatoa. Vanhan postiauton ohjaamo-osa makaa ruostumassa aivan polun vieressä. Tuulivoimalan luota laavulle johtava polku on hieman epätasainen, mutta niin leveä, että sitä voi uskoakseni kulkea myös pyörätuolilla, joten siinä mielessä tämä laavu on esteetön.

JFRM-2015-07-0932.jpg

JFRM-2015-07-0937.jpg
“Postman Pat, Postman Pat
Postman Pat and his black and white cat
Early in the morning, just as day is dawning
He picks up all the post bags in his van”

JFRM-2015-07-0945.jpg

JFRM-2015-07-0965-Pano.jpg

Haikkaanlahti trail

A while ago I found a page about Haikkaanlahti trail, while I was looking for a little bit longer nature trail near Lappeenranta. Haikkaanlahti trail is a 22 km (13,6 miles) long trail that actually locates to Taipalsaari district. You can hike it during one day or spend a night at Riutta’s lean-to or at Telkkälä’s lean-to – both which have enough space for sleeping, a place for the campfire and a privy. At Riutta’s lean-to the privy is hiding behind the trees, but you find it following the trail that starts behind the lean-to. The wood shed was completely empty and there was unfortunately lots of thrash on the ground.

I parked my car near Vitsaintie (road to Vitsai), to a parking lot at a sports field (61.18339,27.99831). From there I started the hike to my first destination, Riutta’s lean-to. As usual, I was hiking pretty late and it got dark before I reached the lean-to. The trail is well enough marked to be able to hike with the head torch, though. Only once I did a little detour since I didn’t notice a sign – hiding in a thick vegetation – that was indicating a turn away from a road.

Part of the trail follows a dirt road or a forest road and part is an actual trail. Intermittently the trail has so thick vegetation that you really have to push yourself through the bushes. That’s why I would recommend wearing trousers instead of shorts. Otherwise the stinging nettles and wild raspberry bushes might be an unpleasant surprise. I was a bit confused that one short section of the trail runs along a field – or actually on the field (farmers rarely are very enthusiastic of people treading on their plantations).

I did have a plan to perform the tick check routine after I arrived to the lean-to, because I’ve walked through areas with lush undergrowth. I forgot the whole thing and dug into my sleeping bag. After a while I felt something itching my leg and found something small and flat with my hand. A tick! Lickety-split I was out of my sleeping bag and stripped off my trousers. I found several ticks climbing up my legs, but luckily none of them have had a chance to stick their nasty head into my skin. I think I was a comical sight picking my legs in the light of my head torch wearing only boxers (and swearing to myself). Finally I dug back into my sleeping bag, but didn’t really sleep well. Every now and then I woke up to find more ticks.

I got up early in the morning and continued my hike from the Riutta’s lean-to to Telkkälä’s lean-to and back to my car. Haikkaanlahti trail has very diverse terrain from wetlands to dry coniferous forests and from clearcutted areas to rocky shores. I was wearing running shoes, but I would recommend something more water resistant. My shoes got completely wet due the morning dew. There seems to be lots of ticks (not to mention mosquitoes), so tick check routine is a good idea. I was lucky enough to survive without any tick bites.

At the bottom of the page you’ll find the GPS-routes from both days.

JFRM-2015-07-0821.jpg

JFRM-2015-07-0822.jpg

JFRM-2015-07-0823.jpg
Big brother is watching you…
Isoveli valvoo…

JFRM-2015-07-0824.jpg

JFRM-2015-07-0827.jpg

JFRM-2015-07-0828.jpg
The only place where I had difficulties finding the route
Ainoa kohta, jossa minulla oli vaikeuksia löytää reittiä

JFRM-2015-07-0830.jpg

Löysin jonkin aikaa sitten netistä tietoja Haikkaanlahden retkeilyreitistä, etsiessäni jotain hieman pidempää luontopolkua Lappeenrannan lähettyviltä. Taipalsaaren puolelle asettuvassa Haikkaanlahdessa on noin 22 km pitkä lenkki, jonka voi kävellä kokonaan ympäri tai pienemmissä osissa. Reitin varrella on kaksi laavua: Riutan laavu ja Telkkälän laavu. Molemmissa on tilaa yöpymiseen, tulentekopaikka ja huussi.

Parkkeerasin autoni Vitsaintien risteyksessä olevalle urheilukentän viereiselle parkkipaikalle (61.18339,27.99831). Lähdin siitä kävelemään kohti yöpaikkaani, Riutan laavua. Olin liikkeellä tapani mukaisesti melko myöhään, joten pimeä ehti tulla jo pian lähdön jälkeen. Reitti on kuitenkin niin hyvin merkitty, että sitä on helppo seurata otsavalon kanssakin. Yhden kerran tosin kävelin vähänmatkaa harhaan, koska en huomannut reitin kääntyvän pois tieltä – asiaa ilmiottava kyltti oli tiheän kasvillisuuden seassa.

Reitti kulkee osittain hiekkatietä tai metsäautotietä ja osittain erilaisia polkuja pitkin. Ajoittain polku on niin tiiviin kasvillisuuden peittämää, että itsensä saa todella työntää puskien läpi. Siten suosittelenkin pukemaan pitkät housut, koska villivadelmapensaat ja nokkospuskat voivat muuten tuntua ikäviltä. Yhdessä kohdassa reitti kulkee jopa lyhyen hetken pellon laitaa – tai oikeammin pellolla, mikä oli minusta hieman yllättävää (maanviljelijät harvoin erityisesti tykkäävät, että heidän kasvejaan tallataan).

Olin suunnitellut tekeväni punkkitarkastuksen saavuttuani laavulle, koska olin joutunut kulkemaan usein tiheän aluskasvillisuuden läpi. Unohdin kuitenkin asian ja kömmin laavulla tyytyväisenä makuupussiini. Hetken kuluttua tunsin jonkin kutittavan jalkaani ja kokeiltuani kädellä löysin jotain pientä ja litteää. Punkki! Kuoriuduin nopeasti ulos makuupussista ja riisuin pitkät housuni. Löysin useita punkkeja, jotka eivät onneksi olleet vielä iskeneet kärsäänsä kiinni minuun. Olin todennäköisesti huvittava näky syynätessäni jalkojani otsalampun valossa alushoususillani ja kiroillessani itsekseni. Lopulta kömmin takaisin makuupussiin, mutta nukuin todella huonosti ja löysin välillä lisää punkkeja iholtani.

Nousin aamulla aikaisin ja jatkoin matkaani Riutan laavulta Telkkälän laavulle ja sieltä takaisin autolle. Haikkaanlahden retkeilyreitillä on hyvin monipuolista maastoa kosteikoista kuiviin kangasmetsiin ja avuhakkuualueista rantakallioihin. Kävelin itse reitin lenkkareissa, mutta suosittelen hieman vedenkestävämpiä kenkiä, koska ainakin aamukasteessa kenkäni kastuivat läpi. Punkkeja alueella vaikuttaa olevan todella paljon (hyttysistä puhumattakaan), joten punkkitarkastus kannattaa ehdottomasti tehdä. Minä onneksi lopulta selvisin ilman punkinpuremia. Reitin ehtii kävellä päivässäkin, mutta laavuilla on ihan hyvät yöpymismahdollisuudet. Riutan laavulla huussi on hieman metsän piilossa, mutta se löytyy seuraamalla laavun takaa lähtevää polkua. Polttopuita ei ollut liiterissä ollenkaan ja paikalla oli valitettavan paljon roskia.

Sivun alareunassa on GPS-reitti molemmilta päiviltä.

JFRM-2015-07-0832.jpg

JFRM-2015-07-0834-Pano.jpg

JFRM-2015-07-0840.jpg

JFRM-2015-07-0842.jpg

JFRM-2015-07-0843.jpg

JFRM-2015-07-0844.jpg

JFRM-2015-07-0847.jpg

JFRM-2015-07-0849.jpg

JFRM-2015-07-0853.jpg

Day 1

Total Time: 02:33:10

Day 2

Total Time: 02:56:08

AT thru-hiker vlogs of season 2015

I’ve been thinking a lot about the Appalachian Trail lately and I feel that I need more information to be able to plan my future hike. It’s likely that it will take 1-3 years before I can start to beat the trail in Georgia. Still I want to take at least some teeny-tiny psychological steps towards the AT.

One night, a while ago, I was surfing through YouTube and found out that there are several vlogs from AT thru-hikers. While the most start their hike in March or April and thru-hike usually takes six months, that means vloggers are still on the AT at this very moment. So I thought it might be a good idea to link a few thru-hiker vlogs that I’m following.

The first vlog that I discovered was made by Crystal “Caboose” Weaver from Ohio. She is hiking with her husband Ryan “Hummer” Weaver and her friend Michael “Rockslide” Young. Caboose is almost always on good mood and she films landscapes, herself hiking, camping and trips to town as well. She is filming nearly every day, so I find it very easy to keep the track of time and distances while watching her videos.

The second thru-hiker that I ended up following was 22 years old Marcella “Doppelgänger” Wigg from Nebraska. Doppelgänger or Doppel is mainly filming on herself hiking or at the place where she is staying the night while sharing her thoughts about the life on AT. That self reflection is the core of her videos and a viewer gets some insight what kind of emotions a thru-hiker might go through during the hike. Her first videos have some issues with the sound quality, but later on the quality gets better.

I also found the vlog of a retired correctional officer Sam “Sam I Am” Ducharme from Connecticut. Sam I Am is a very social personality and he is often introducing the people who he have met on AT. From these three his videos have the best image and sound quality. Sam I Am seems to spend a night in a hotel or hostel more often than the others and he is sharing valuable information about these facilities. I should also mention that Sam I Am is using a hammock for camping and he has been able to find places to attach it.

If you know any other good AT thru-hiker vlogs from this season (or from any other season), feel free to provide a link in comments! I know that there are plenty. The ones that I have now featured are all north bounders – meaning they are hiking from Georgia to Maine.

Crystal “Caboose” Weaver

Marcella “Doppelgänger” Wigg

Sam “Sam I Am” Ducharme

Olen huomannut taas miettiväni usein Appalachian Trailia ja tunsin kaipaavani lisää tietoa voidakseni suunnitella tulevaa vaellustani. Luultavasti ehtii vierähtää 1-3 vuotta ennen kuin saan polkaista vaelluskenkäni Georgian poluille, mutta haluan silti edetä asian suhteen edes henkisellä tasolla.

Eräänä iltana selailtuani YouTubea huomasin sieltä löytyvän useitakin AT:n läpi vaeltamista yrittävien videoblogeja. Kun vilkkain aloitusaika osuu maalis-huhtikuulle ja matkaan menee keskimäärin puoli vuotta, tämän kauden vloggaajat ovat parhaimmillaan polulla. Ajattelin siten linkata tänne blogiin muutamia seuraamiani thru-hikereiden (en keksi tuolle termille oikein hyvää käännöstä, “läpivaeltaja” ei kuulosta oikealta sanalta) vlogeja.

Ensimmäinen löytöni oli Ohiolainen Crystal “Caboose” Weaver, joka vaeltaa puolisonsa Ryan “Hummer” Weaverin ja ystävänsä Michael “Rockslide” Youngin kanssa. Caboosen videot ovat hyväntuulisia ja hän kuvaa monipuolisesti niin maisemia, itseään vaeltamassa, leiriytymistä kuin myös kaupunkireissuja. Caboose kuvaa lähes päivittäin, joten hänen videoiltaan on helppo seurata etenemisen tempoa, kun ajasta ja etäisyyksistä pysyy hyvin kärryillä.

Toisena aloin katsoa 22-vuotiaan Nebraskalaisen Marcella “Doppelgänger” Wiggin videoita. Doppelgänger tai lyhyemmin Doppel kuvaa pääasiassa itseään vaeltamassa tai leiriytymispaikalla kertoen samalla pohdintojaan elämästä AT:lla. Hänen videoidensa ansio on siis itsereflektiifinen ote, jonka kautta pääsee näkemään millaisten tuntemusten kanssa vaeltajat saattavat painia. Doppelgängerin ensimmäisissä videoissa on äänenlaatuongelmia, mutta videot paranevat loppua kohden.

Lisäksi aloin seuraamaan Connecticutilaisen Sam “Sam I Am” Ducharmen vlogia. Sam I Am on sosiaalinen persoonallisuus ja hän esitteleekin usein videoillaan AT:lla kohtaamiaan ihmisiä. Kuvan- ja äänenlaadun ostalta hänen videonsa ovat nyt mainituista parhaimpia. Sam I Am vaikuttaa yöpyvän melko usein hotelleissa tai hostelleissa, joten hänen videoidensa kautta saa tietoa myös siitä mahdollisuudesta. Mainitsemisen arvoista on, että Sam I Am käyttää leiriytymiseen riippumattoa ja on ainakin tähän asti löytänyt hyvin kiinnityspaikkoja sille.

Jos tiedät muita hyviä AT thru hiker -vlogeja tältä kaudelta (tai aiemmilta kausilta), jätä ihmeessä linkki kommentteihin! Tiedän videobloggaajia olevan paljon, joten tässä on vain pieni katsaus aiheeseen. Kaikki esittelemäni vloggaajat vaeltavat pohjoiseen päin eli Georgiasta Maineen.