Day 141: Mount Race

21,94 km (13.6 miles)
1522.9 / 2189.8 miles
Stealth campsite, MA

https://youtu.be/Vjk36Xxw3d4

I had planned to try for a possible 20 mile day. What I had forgotten in this was that I had never done a day this long by planning it. They’ve always just come with the hiking flow.

The day’s first climb was to Mount Race. From the cliff on its summit opened a beautiful view to the valley, and the AT followed this edge for some way. Then downhill and next a climb to Mount Everett. As Rob had told me yesterday, this mountain’s parking lot really did have large tanks of ice cold water for hikers.

As I descended into the valley I pondered that I really wouldn’t make it to the planned shelter in daylight. There wasn’t any official campground before the shelter 14 miles away. I came to the conclusion that I would climb the hill, on the north side of which the shelter was, and find some place to camp in the woods before dark.

On the bottom of the valley the AT travelled in very level terrain for several miles. The sun was warm, and I hoped as I sweat that I would encounter trail magic in the form of something to drink. Well, first at the edge of a field there was a pile of water pitchers, from which I filled my own bottle. As I crossed the road going to Sheffield and Great Barrington I saw a cooler on the AT. My wish came true when under the lid I discovered a pile of soda and beer cans. When it comes to beers I’m usually very selective, but right now quality was completely meaningless. I sat on the cooler satisfied to drink what a friend had described as bottom of the barrel, PBR.

Refreshed I started to climb June Mountain and met the southbound headed hiker NOBO the SOBO. He said there were nice spots to pitch my tent a bit further and I advertised the trail magic at the intersection, which cheered him immensely.

The tip I received proved true and a little way up as the slope started to even out I found potential campsites. As I was checking them out a local man walking his dog along the AT appeared. I knew the road, and thus people, to be quite near, so I asked him if it would be bothersome for me to camp here. The man said it didn’t bother him one bit and said he often saw tents in that spot. So I found an empty spot among the large mushrooms and set up my green home in the woods.

JFRM-2017-07-9759-Pano.jpg
JFRM-2017-07-9764.jpg
JFRM-2017-07-9765.jpg
JFRM-2017-07-9766.jpg
JFRM-2017-07-9767.jpg
JFRM-2017-07-9768.jpg
JFRM-2017-07-9770.jpg
JFRM-2017-07-9771-Pano.jpg
JFRM-2017-07-9775.jpg

Olin suunnitellut yrittäväni mahdollisesti 20 mailin päivää. Se, minkä olin tässä asiassa unohtanut, oli että en ollut koskaan tehnyt yhtään pitkää päivää suunnittelemalla sitä. Ne ovat aina vain tulleet hyvän vaellusflown myötä.

Päivän ensimmäinen nousu oli Mount Racelle. Sen laella olevalta jyrkänteeltä tarjoutui hieno näköala laaksoon ja AT kulki jonkin matkaa pitkin tätä reunaa. Sitten alamäkeen ja seuraavaksi nousu Mount Everettille. Kuten Rob oli eilen kertonut, tämän vuoren jälkeen olevalla parkkipaikalla todellakin oli isot tankit jääkylmää vettä vaeltajille.

Laskeutuessani alas laaksoon pohdin, että en kyllä ehtisi päivänvalon turvin suunnittelemalleni shelterille millään. Mitään muutakaan virallista teltta-aluetta ei shelteriä edeltävän 14 mailin pätkällä ollut. Tulin siihen tulokseen, että nousisin mäelle, jonka pohjoispäässä shelter olisi ja etsisin jonkun telttapaikan metsästä ennen pimeää.

Laakson pohjalla AT kulki hyvin tasaisessa maastossa useamman mailin. Aurinko lämmitti ja toivoin hikoillessani, että vastaan tulisi trail magicia juomisen muodossa. No, ensin erään pellon reunalla näkyi läjä vesikannuja, joista täytin oman pulloni. Ylittäessäni Sheffieldiin ja Great Barringtoniin vievän tien näin AT:lla kylmälaukun. Toiveeni toteutui, kun kannen alta paljastui läjä limppari- ja oluttölkkejä. Olen yleensä oluiden suhteen hyvin valikoiva, mutta nyt laatu oli täysin yhdentekevää. Istuin tyytyväisenä coolerin päälle juomaan erään ystäväni tynnyrinpohjallisiksi kuvailemaa PBRää.

Virkistäytyneenä lähdin nousemaan June Mountainia ylös ja tapasin matkalla etelään suuntaavan vaeltajan NOBO the SOBOn. Hän kertoi vähän matkan päässä löytyvän hyviä telttapaikkoja ja minä puolestani mainostin hänelle tienristeyksessä olevaa trail magicia, mistä hän ilahtui valtavasti.

Saamani vinkki oli oikea ja pienen matkan päästä ylämäen tasoituttua löytyi potentiaalisia telttapaikkoja. Katsastaessani niitä ilmestyi AT:a pitkin paikallinen mies ulkoiluttamassa koiriaan. Tiesin tien, ja siten ehkä myös asutuksen, olevan melko lähellä ja kysyin häiritseekö häntä jos telttailen täällä. Mies sanoi, ettei asia häntä haitannut millään muotoa ja kertoi useinkin näkevänsä kyseisellä paikalla ihmisten telttoja. Niinpä etsin kookkaiden sienien välistä tyhjän kohdan ja jälleen kerran pystytin vihreän asuntoni metsään.

Map

Total time: 10:48:59

Day 140: CT-MA

14,36 km (8.9 miles)
1507.7 / 2189.8 miles
Laurel Ridge Campsite, MA

https://youtu.be/oom4lxsTjRU

I had planned to sleep in peace in the morning and leave without hurry. I got greek yogurt and orange juice for breakfast from LaBonne. How luxurious can things like this feel.

I said good bye to sweet Vanessa and headed back on the AT around noon. I had planned to aim for a shelter 12 miles away, but in truth I had not considered whether this would be a realistic goal considering my late start.

I only got to the next intersection – where in fact was the marker for 1500 miles – when trail magic appeared. Former hostel owner Rob had loaded his Casper the Friendly Ghost decorated van with sodas, bagels, and other small treats for hikers. I had eaten well, of course, but one doesn’t pass good trail magic, and Rob was nice to chat with. He also knew good tips about the section ahead of me. He knew among other things that the parking lot on the north side of Mt Everett had cold water. A local older woman apparently goes every morning to leave jugs of ice water for hikers.

The climb from Salisbury was steep in parts. When I got on top of another Bear Mountain I saw thunder clouds around the area and widespread rain in the valley. The rain didn’t really come over me at any point though.

As I came down the hill I was once again at a state line, as moved from Connecticut to Massachusetts. Near the border the AT follows Sage’s Ravine. This river in a gorge is known as a good place to swim. In at least one spot there’s a pocket where the current is gentler. I wasn’t quite so hot though that I wanted to go swimming.

Pretty soon my plan to reach the shelter 12 miles away became unrealistic. I had left so late and spent a bit of time enjoying trail magic, so getting to the shelter would have required hiking in the dark. I decided I would rather end the day short and set up at Laurel Ridge Campsite. I pondered that I might be able to patch my bad miles total by trying for a 20 mile day. Mañana.

JFRM-2017-07-9725-Pano.jpg
JFRM-2017-07-9728.jpg
JFRM-2017-07-9729.jpg
JFRM-2017-07-9730.jpg
JFRM-2017-07-9731-Pano.jpg
JFRM-2017-07-9735.jpg
JFRM-2017-07-9736.jpg
JFRM-2017-07-9737.jpg
JFRM-2017-07-9739.jpg
JFRM-2017-07-9740-Pano.jpg
JFRM-2017-07-9749.jpg
JFRM-2017-07-9752.jpg
JFRM-2017-07-9754.jpg
JFRM-2017-07-9756.jpg
JFRM-2017-07-9757.jpg

Olin päättänyt nukkua aamulla rauhassa ja tehdä lähtöä ilman kiirettä. Hain aamupalaksi kreikkalaista jogurttia ja appelsiinimehua LaBonnesta. Miten luksukselta tällaiset asiat voivatkaan tuntua.

Hyvästelin sympaattisen Vanessan ja lähdin takaisin AT:lle puolen päivän aikoihin. Olin ajatellut tähdätä 12 mailin päässä olevalle shelterille, mutta en ollut totta puhuen miettinyt olisiko tämä millään muotoa realistinen tavoite suhteessa myöhäiseen aloitusaikaani.

En ehtinyt kuin seuraavaan tienristeykseen – jossa oli itseasiassa 1500 mailin merkki – kun kohdalle osui trail magicia. Entinen hostellinomistaja Rob oli lastannut Casper-aaveella koristeltuun pakettiautoonsa limppareita, bageleita ja muita pikku herkkuja vaeltajille. Olin toki syönyt jo hyvin, mutta eihän hyvää trail magicia kannata silti ohittaa ja Rob oli mukavaa juttuseuraa. Hän osasi kertoa myös hyviä vinkkejä edessä olevasta osiosta. Hän tiesi mm. Mount Everettin pohjoispuolella olevalla parkkipaikalla olevan kylmää vettä tarjolla. Paikallinen vanhempi nainen kävi kuulemma joka aamu viemässä jäävesikannuja vaeltajille.

Nousu Salisburysta oli osittain jyrkkä. Tullessani taas yhden Bear Mountainin laelle näkyi ympärillä pyörivän ukkospilviä ja laaksossa satavan laajalla alueella. Sade ei kuitenkaan missään vaiheessa tullut kunnolla päälle.

Mäkeä alas tullessa olin taas yhdellä osavaltion rajalla eli siirryin Connecticutista Massachusettsiin. Rajan lähellä AT kulkee seuraten Sage’s Ravinea. Tämä ajoittain jyrkkien kallioiden muodostamassa solassa kulkeva virta on tunnettu hyvänä uimapaikkana. Ainakin yhdessä kohdassa on eräänlainen tasku, jossa veden virtaus on rauhallisempaa. Minulla ei ollut kuitenkaan nyt niin kuuma, että olisin kaivannut uimaan.

Tavoitteeni 12 mailin päässä olevasta shelteristä osoittautui hyvin pian kohtuuttomaksi. Olin lähtenyt niin myöhään ja viettänyt jonkin aikaa trail magicin äärellä, joten shelterille asti meneminen olisi vaatinut pimeässä vaeltamista. Päätin mielummin jättää päivän lyhyeksi ja majoittautua Laurel Ridge Campsitelle. Pohdiskelin, että voisin yrittää paikata huonoa mailisaalista huomenna yrittämällä 20 mailin päivää. Mañana.

Map

Total time: 07:15:30

Day 139: Zero in Salisbury

0 km (0 miles)
1499.6 / 2189.8 miles
Vanessa Breton, Salisbury, CT

https://youtu.be/aJH-FYLRra8

Can you imagine what joy is in waking up in the morning in a soft and clean smelling bed? And to just stay laying in it in peace. No need to go anywhere, nor pack up a tent, or filter water, or ponder miles.

I couldn’t remain floating in a completely blissful and idle state though. After eating breakfast I entrenched myself in Salisbury’s beautiful library to finish the application for extension for my Visa, and update videos and photos to the blog.

Once I got the application paperwork done I went to the post office to send them to the USCIS office in Texas. I told the postal clerk that I had never done a money order before, which I would need for the application fee. The gentleman guided me and helped kindly, and agreed that the system was a bit stone aged.

I had gotten a confirmation from Therm-a-Rest that the issue with my air mattress was covered by the guarantee. I sent them the information based on their instructions, and the customer service representative promised to mail me a new mattress about a week ahead on the AT. I would then be in Cheshire, so I asked for it to be sent there.

In the evening I went once more to LaBonne to get my food. I pondered ordering a pizza, but decided to get a wheatberry and tuna salad from the store instead, as well as some naan and a box of strawberries. My previous eating mania has settled somewhat, and now on town days I want more fresh foods than just plain calories.

JFRM-2017-07-9718.jpg
JFRM-2017-07-9720.jpg
JFRM-2017-07-9721.jpg

Osaatteko kuvitella millainen onni on herätä aamulla pehmeästä ja puhtaan tuoksuisesta sängystä? Ja jäädä makoilemaan kaikessa rauhassa. Ei tarvitse mennä minnekään, ei purkaa telttaa, ei suodattaa vettä, eikä miettiä maileja.

Aivan autuaaseen joutilaisuuteen en saanut kuitenkaan jäädä kellumaan. Aamupalan syötyäni linnoittauduin Salisburyn kauniiseen kirjastoon viimeistelemään maassaolon jatkoaikahakemusta ja päivittämään videoita sekä valokuvia blogiin.

Saatuani hakemuspaperit kuntoon kävin postissa lähettämässä ne USCIS:n toimistoon Texasiin. Kerroin postivirkailijalle, että en ole ikinä tehnyt money orderia, jonka tarvitsisin hakemusmaksua varten. Mies neuvoi ja auttoi minua hyvin ystävällisesti sekä oli samaa mieltä, että systeemi on hieman kivikautinen.

Olin saanut Therm-a-Restiltä vahvistuksen, että ilmapatjani vika kuuluu takuun piiriin. Lähetin heille saamieni ohjeiden mukaiset tiedot ja asiakaspalvelija lupasi postittaa minulle uuden patjan noin viikon päähän AT:lle. Olisin silloin Cheshiressa, joten pyysin laittamaan paketin sinne.

Illalla kävin vielä LaBonnessa ostamassa ruokatäydennykset. Pohdiskelin pizzan tilaamista, mutta päädyin kuitenkin ottamaan kaupasta wheatberry- ja tonnikalapastasalaattia, naan-leipää sekä laatikollisen mansikoita. Aiempi syömisvimma on hieman rauhoittunut ja nyt kaupunkipäivinä haluan useammin tuoreita asioita kuin kalorimättöä.

Day 138: Salisbury

12,12 km (7.5 miles)
1499.6 / 2189.8 miles
Vanessa Breton, Salisbury, CT

https://youtu.be/NN8JClw-_aM

In the night I woke up because something was moving inside my tent. It isn’t unusual of course that some invertebrate or another is crawling or flying in the tent. But this one was bigger and somewhere near my head. I dug my lamp out and the uninvited guest in my bed turned out to be a very large grasshopper. I snapped it up between my fingers and tossed it out.

In the morning as we were gathering our gear Sunshine suggested we go to the Package Store for a morning soda. No one opposed this so we sat in a row outside the liquor store drinking our cold sodas. A grandma pushing her grandchildren in a double stroller stopped and chatted with us.

Sunshine, Dreamliner, and Toro set off a bit ahead of me, and I padded along slowly behind them, because my distance for the day was significantly shorter. I was going about 8 miles to Salisbury, and they planned to continue past it. I once again crossed Housatonic River and near some beautiful waterfalls. Ahead of me was crossing over Mount Prospect, and after that I would be at my destination.

Before Salisbury I came to an intersection and started walking along the road to the town a half a mile away. A park path also started off the road, so I chose that as my preferred route. I soon saw my friends again walking toward me. Sunshine, Dreamliner, and Toro had stopped at the store and were returning to the AT.

As I arrived in Salisbury – which always makes me think of Uriah Heep’s album of the same name – I first went to LaBonne grocery store. Right outside I opened the orange juice carton I bought, as the passersby looked on amused. I was sweaty, my clothing was dingy from sweat, blood, dust, and mud, but the cold orange juice was heavenly.

I continued on a few blocks further to Vanessa’s, from whom I had reserved a place for the night. A hiker was sitting on the porch of the charming wooden house, who steered me inside and soon Vanessa herself came downstairs to meet me. This lovely lady showed me my bunk and said she could take my laundry as soon as I was ready. I got shorts and a t-shirt to wear, and headed to take a shower as Vanessa took my dirty laundry to wash it. It’s hard to describe what it feels like to wash oneself after sweating in the same clothes for a week. It’s like being born again.

Both of the two restaurants in the town were closed, so I went to get some dinner from LaBonne. They actually had a good selection of filling salads, and other entrees. That night I lay in the soft bed reading, and was grateful in all its simplicity for the opportunity to rest.

JFRM-2017-07-9699.jpg
JFRM-2017-07-9700-Pano.jpg
JFRM-2017-07-9702.jpg
JFRM-2017-07-9703-Pano.jpg
JFRM-2017-07-9707-Pano.jpg
JFRM-2017-07-9711.jpg
JFRM-2017-07-9713-Pano.jpg

Yöllä olin havahtunut siihen, että teltan sisällä liikkui jotain. Ei siis ole mitenkään epätavallista, että teltassa mönkii ja lentää yksi jos toinenkin selkärangaton. Mutta tämä oli isompi ja käyskenteli aivan pääni vieressä. Kaivoin lampun esiin ja kutsumaton petiseura osoittautui hyvin kookkaaksi heinäsirkaksi. Nappasin vieraan sormien väliin ja heitin ulos.

Aamulla kasaillessamme kamojamme Sunshine ehdotti, että menisimme Package Storeen eli viinakauppaan aamulimpparille. Kukaan ei vastustanut ja niinpä istuimme pian rivissä viinakaupan ulkopuolella juomassa kylmiä limppareitamme. Eräs isoäiti kulki ohi työntäen lapsenlapsiaan kaksosrattaissa ja pysähtyi jututtamaan meitä.

Sunshine, Dreamliner ja Toro lähtivät hieman edelläni ja minä tallustin hitaasti perässä, koska oma päivämatkani oli huomattavasti lyhyempi. Olin menossa noin 8 mailin päähän Salisburyyn ja he aikoivat jatkaa sen ohi. Kuljin taas kerran Housatonic-joen yli ja ohi kauniista vesiputouksista. Edessäni oli Mount Prospectin ylitys ja sen jälkeen olisinkin perillä.

Ennen Salisburya tulin tienristeykseen ja lähdin kulkemaan tietä pitkin puolen mailin päässä olevaan kaupunkiin. Tien vierestä lähti myös eräänlainen puistokuja, joten valitsin mielummin sen reitikseni. Pian näinkin taas ystäväni kävelemässä minua vastaan. Sunshine, Dreamliner ja Toro olivat pistäytyneet kaupassa ja palaamassa AT:lle.

Tullessani Salisburyyn – josta tulee minulle aina ensimmäisenä mieleen Uriah Heepin samanniminen levy – kävin itsekin ensimmäisenä LaBonne-ruokakaupassa. Heti ulkona avasin ostamani appelsiinimehutetran ohikulkijoiden katsellessa huvittuneen näköisinä. Olin hikinen, vaatteeni olivat pinttyneen likaiset hiestä, verestä, pölystä ja mudasta, mutta kylmä appelsiinimehu oli taivaallista.

Jatkoin matkaa parin korttelin päähän Vanessalle, jolta olin varannut yöpaikan. Viehättävän puutalon portailla istui vaeltaja, joka ohjasi minut sisään ja pian Vanessa itse tuli yläkerrasta vastaan. Tämä miellyttävä rouva näytti minulle punkkapaikkani ja sanoi voivansa ottaa pyykkini hoitaakseen heti kun olisin valmis. Sain lainaksi shortsit ja t-paidan ja suuntasin suihkuun Vanessan viedessä likapyykkini pesuun. On vaikea kuvailla miltä tuntuu peseytyä hikoiltuaan viikon samoissa vaatteissa. Se on kuin uudelleensyntymä.

Kylän kaksi ravintolaa olivat molemmat kiinni, joten kävin hakemassa illalliseni LaBonnesta. Siellä olikin hyvä valikoima ruokaisia salaatteja ja muitakin ruoka-annoksia. Illalla makasin pehmeässä sängyssä kirjaa lukien ja olin kiitollinen kaikessa yksinkertaisuudessaan mahdollisuudesta levätä.

Map

Total time: 05:34:11

Day 137: Falls Village

23,23 km (14.4 miles)
1492.3 / 2189.8 miles
Toymaker’s Café, Falls Village, CT

https://youtu.be/kotrwfEykWM

I had planned to hike 13 miles to a campground, but when I heard Sunshine, Dreamliner, and Toro were aiming just a few miles further to Falls Village I started to ponder that option, too. It would of course be nice to camp with friends, and the town probably had services available as well.

The day was full of ups and downs – as the AT seems to mostly be in Connecticut. I ran into Sponge and Chimes who also complained about the continuous up and down in the hot weather. Somehow it comforted me to know I wasn’t the only one suffering in the heat.

As I descended toward the town in the afternoon I sat down to take a break and see on Google Maps if there was a gas station or a store near Falls Village. I did find a car repair shop almost right on the AT, in front of which was a soda machine. So that’s where I headed when I got to the road. A cold cola in the heat of the summer tasted heavenly, and as I was drinking it I exchanged a few words with an employee working on a car.

I crossed the Housatonic River by bridge and went a couple of miles along it to the hydropower plant. From here I turned off the AT and walked a few hundred meters to the town of Falls Village. There is a café that allows hikers to pitch tents in its back yard, and I found Sunshine, Dreamliner, and Toro already getting ready for the night. Sunshine said they had ordered pizza and got some drinks from the nearby liquor store. I wondered about there being a liquor store in the town when the map only showed a Package Store. Apparently this is just that liquor store, and here in the north they’re known by that name.

I also ended up ordering dinner from Mizza’s Pizza in the neighboring town. In the settling dark I sat chatting with Dreamliner, enjoying a beer, pizza, and salad. Life could be worse.

JFRM-2017-07-9677.jpg
JFRM-2017-07-9679.jpg
JFRM-2017-07-9681.jpg
JFRM-2017-07-9683.jpg
JFRM-2017-07-9684.jpg
JFRM-2017-07-9685.jpg
JFRM-2017-07-9686.jpg
JFRM-2017-07-9689.jpg
JFRM-2017-07-9690.jpg
JFRM-2017-07-9693.jpg
JFRM-2017-07-9694.jpg
JFRM-2017-07-9695.jpg
JFRM-2017-07-9696.jpg
JFRM-2017-07-9697.jpg

Olin ajatellut vaeltaa 13 mailin päässä olevalle teltta-alueelle, mutta kuultuani Sunshinen, Dreamlinerin ja Toron tähtäävän vain pari mailia pidemmällä olevaan Falls Villageen aloin miettiä myös sitä vaihtoehtoa. Olisi tietysti mukavaa telttailla ystävien kanssa ja kylässä olisi ehkä palvelujakin.

Päivä oli täynnä pieniä nousuja ja laskuja – kuten AT tuntuu olevan ylipäänsä Connecticutissa. Törmäsin sattumalta Spongeen ja Chimesiin, jotka myös valittivat kuumassa säässä jatkuvaa ylös ja alas menemistä. Minua jollain tapaa lohdutti, etten ollut ainoa helteen takia tuskaileva.

Laskeutuessani iltapäivällä kohti kaupunkia istahdin pitämään taukoa ja vilkaisin samalla Google Mapsista olisiko Falls Villagen lähellä mitään huoltoasemaa tai muuta kauppaa. Löysinkin lähes AT:n varrelta autokorjaamon, jonka edessä oli kuvan mukaan limppariautomaatti. Sinne siis suuntasinkin tullessani tien varteen. Kylmä cola maistui kuumassa säässä taivaalliselle ja sitä juodessani vaihdoin muutaman sanan erään auton kimpussa puuhaavan työntekijän kanssa.

Ylitin siltaa pitkin Housatonic-joen ja kuljin sitten parin mailia sen viertä vesivoimalalle asti. Tästä käännyin pois AT:lta ja kävelin muutaman sata metriä Falls Villagen kylään. Siellä olevan kahvilan takapihalla oli vaeltajilla lupa telttailla ja löysinkin Sunshinen, Dreamlinerin ja Toron jo iltapuuhissaan. Sunshine kertoi heidän tilanneen pizzaa ja hakeneen juomista viinakaupasta. Ihmettelin oliko kylässä viinakauppa, kun kartta näytti vain Package Storen. Kuulemma tämä juurikin oli viinakauppa ja myöhemmin opin, että pohjoisessa ne ovat useinkin tällä nimellä.

Päädyin itsekin tilaamaan illallisen naapurikylän Mizza’s Pizzasta. Pimenevässä illassa istuin juttelemassa Dreamlinerin kanssa oluen, pizzan ja salaatin äärellä. Elämä voisi olla huonompaakin.

Map

Total time: 10:44:41