Day 135: NY-CT

20,39 km (12.7 miles)
1464.1 / 2189.8 miles
Schaghticoke Mountain Campsite, CT

I woke up several times in the night to change positions, because the air mattress was only half full as the other end transformed into a balloon, and my body pressed against the hard ground. I had gotten the address for customer complaints for Therm-a-Rest and had written an email ready to go once I had service. The mattress wouldn’t take many more nights.

The late morning was nice and cool, and for the first time in a while I felt good about hiking. I had planned to do a 13-mile day, which seemed realistic and sufficient. I soon came to Wiley Shelter where I encountered Grateful whom I had met for the first time a couple of days ago. I found out she was originally from the Philippines and was flip-flop hiking the AT.

I had sent a message to Bearded Woods Bunk & Dine hostel, where I had thought to go in a couple of days for a zero. I received a reply though that the hostel was abnormally open only on weekends. And I would be near there on a Monday. So my plans were scrapped once again.

I noticed by chance that on my way today was a side trail to a covered bridge, and there was a country store near there. I had previously not paid the place any attention, because the guidebook said it was an extra mile of walking. Now the reality was that I would either have to go to Kent or this village store to make my food last. And the country store would make a smaller detour. Then I could make my food last until Salisbury without having to go to Kent. I also had a need to charge my phone and powerbank, and that could also be done at the store.

I crossed the New York-Connecticut border for the first time during the day, but I would be crossing it a couple of more times. I had lunch at Ten Mile River Shelter and then set off toward the store. The guidebook said it would be 0.4 miles to Bull’s Ridge and 0.2 miles from there to the store. It turned out to be about 0.3 miles to the bridge, and the store was just around the corner from there.

Bull’s Bridge is a covered bridge over the Housatonic river. Just like in Bridges of Madison County. Near it was the small and idyllic Bulls Bridge Country Store, which had positive reviews on Guthook for being exceptionally hiker friendly. And that it truly was. The sales clerk was very nice and without asking pointed out where I could charge my phone, and told me I could use the port-a-potty and water spout outside. He also let me shop on a tab and pay as I left so that the amount would reach the credit card minimum and I wouldn’t have to use cash (This way I didn’t have to leave the food I was taking with me to sit out in the sun). I sat outside eating a sandwich and ice cream while my phone charged. I was very satisfied that I decided to make this detour, because the place was cozy and the goodness of the people seems to have a very energizing effect these days.

The evening’s climb to Schaghticoke Mountain went well, sped by a good mood, welcome calories, and Tina Turner. Ike and Tina’s classic interpretation of the CCR classic Proud Mary spoke to me both lyrically as well as its kicking wind section. I crossed the state line back into New York, and finally again into Connecticut, leaving New York behind. As I descended I started losing light, and I wondered if I would make it to the tent area before dark. Right before it was too dark though I saw the side trail and was soon pitching my tent. My air mattress kept ripping and popping, which was quite annoying when there were other tents nearby. The foot had swollen to the size of a pillow. Other than this problem the day had been good.

”Left a good job in the city
Workin’ for the man ev’ry night and day
And I never lost one minute of sleepin’
Worryin’ ’bout the way things might have been”
-Creedence Clearwater Revival
(Proud Mary, 1969)

JFRM-2017-07-9644.jpg
JFRM-2017-07-9645.jpg
JFRM-2017-07-9646.jpg
JFRM-2017-07-9648.jpg
JFRM-2017-07-9649.jpg
JFRM-2017-07-9651.jpg
JFRM-2017-07-9652.jpg
JFRM-2017-07-9654.jpg
JFRM-2017-07-9656.jpg
JFRM-2017-07-9658.jpg
JFRM-2017-07-9659.jpg
JFRM-2017-07-9660.jpg
JFRM-2017-07-9661.jpg

Heräsin yöllä usein vaihtamaan asentoa, koska patjani oli puolitäysi toisen pään muuttuessa palloksi ja keho painui vasten kovaa maata. Olin saanut Therm-a-Restiltä reklamointiosoitteen ja kirjoitin sähköpostin valmiiksi lähettääkseni sen saadessani kenttää. Kovin montaa yötä patja ei enää kestäisi.

Aamupäivä oli sopivan viileä ja minulla oli pitkästä aikaa hyvä mieli lähteä vaeltamaan. Olin suunnitellut tekeväni 13 mailin päiviä, mikä tuntui realistiselta sekä riittävältä. Tulin pian Wiley Shelterille, jossa tapasin pari päivää sitten ensimmäisen kerran kohtaamani Gratefulin. Sain tietää hänen olevan alunperin Filippiineiltä kotoisin ja vaeltavan AT:ta flipflop-tyyliin eli suuntaa vaihtaen.

Olin laittanut viestin Bearded Woods Bunk & Dine -hostelliin, jonne olin ajatellut mennä parin päivän päästä zerolle. Sain kuitenkin vastauksen, että hostelli on nyt poikkeuksellisesti auki vain viikonloppuisin. Ja minä olisin ollut lähettyvillä maanantaina. Suunnitelmat menivät siis taas kerran uusiksi.

Huomasin sattumalta, että matkani varrella olisi tänään sivureitti katetulle sillalle ja sen lähellä olisi kyläkauppa. Olin aiemmin jättänyt koko paikan huomiotta, koska opaskirjan mukaan ylimääräistä käveltävää olisi tullut reilusti yli mailin. Nyt kuitenkin tosiasia olisi se, että minun täytyisi joko mennä Kentin kaupunkiin tai tähän kyläkauppaan saadakseni ruokani riittämään. Ja kyläkauppa tekisi pienemmän mutkan matkaan. Silloin saisin eväät riittämään Salisburyyn asti tarvitsematta käydä Kentissä. Lisäksi minulla oli tarve kännykän ja powerbankin lataamiseen, ja se onnistuisi myös kaupalla.

Ylitin päivällä ensimmäisen kerran New Yorkin ja Connecticutin osavaltioiden rajan, mutta tulisin ylittämään sen vielä pari kertaa uudestaan. Pidin lounastauon Ten Mile River Shelterillä ja lähdin sitten kohti kyläkauppaa. Opaskirjan mukaan AT:lta oli 0,4 mailia Bull’s Bridgelle ja sieltä vielä 0,2 mailia kaupalle. Osoittautui kuitenkin, että sillalle oli noin 0,3 mailia ja kauppa oli siitä heti kulman takana.

Bull’s Bridge on Housatonic-joen ylittävä katettu silta. Juuri sellainen kuin Hiljaisissa silloissa, mutta nyt ei kuitenkaan oltu Iowan Madison Countyssa. Sen luona oli pieni ja idyllinen Bull’s Bridge Country Store, jota oli kehuttu Guthook-sovelluksessa poikkeuksellisen vaeltajaystävälliseksi. Ja sitä se todella olikin. Myyjä oli erittäin mukava ja pyytämättä osoitti missä voisin ladata kännykkäni sekä kertoi, että voin käyttää ulkona olevaa bajamajaa sekä vesihanaa. Hän myös antoi minun tehdä ostoksia piikkiin ja maksaa vasta lähtiessäni, että summa ylittäisi luottokorttirajan ja en joutuisi käyttämään käteistä. (Näin en joutunut seisottamaan mukaan otettavia ruokia auringonpaisteessa.) Istuin pihalla syömässä täytettyä leipää ja jäätelöä sillä aikaa, kun kännykkäni latautui. Olin todella tyytyväinen, että päätin tehdä tämän kiertolenkin, koska paikka oli viihtyisä ja ihmisten hyväntahtoisuudella tuntuu olevan näinä päivinä todella energisoiva vaikutus.

Illan nousu Schaghticoke Mountainille meni hyvän mielialan, tervetulleiden kalorien ja Tina Turnerin vauhdittamana. Iken ja Tinan ikoninen tulkinta CCR-klassikosta Proud Mary puhutteli sekä tekstillään, että vaellukseen hyvää potkua antavalla puhallinsektiollaan. Ylitin osavaltion rajan takaisin New Yorkin puolelle ja lopulta vielä kerran Connecticutiin jättäen nyt New Yorkin lopullisesti taakse. Laskeutuessani alamäkeen alkoi jo tulla hämärä ja mietin ehtisinkö teltta-alueelle ennen pimeää. Juuri ennen kuin alkoi olla liian pimeä näin kuitenkin sivupolun ja pian olin teltanpystytyspuuhissa. Ilmapatjani piti taas ritinää ja pauketta, mikä tuntui hieman kiusalliselta, kun lähellä oli muita telttoja. Jalkopää oli paisunut jo tyynyn kokoiseksi. Tätä ongelmaa lukuunottamatta päivä oli kuitenkin ollut hyvä.

”Left a good job in the city
Workin’ for the man ev’ry night and day
And I never lost one minute of sleepin’
Worryin’ ’bout the way things might have been”
-Creedence Clearwater Revival
(Proud Mary, 1969)

2 thoughts on “Day 135: NY-CT

  1. What prevents you to change the foot of the mattress to a head of the mattress? :)

    Reply

    1. Nothing really. And I’ve actually done so, because it’s nicer to have my feet hanging over the edge than to have that bulge underneath my feet. I tried to use the bulge as a pillow, too, but it is too high and hard for that. Especially now that the rest of the mattress needs to be half empty. But I should get a new mattress tomorrow.

      Reply

Leave a Reply