Day 132: Shenandoah Mountain

17,94 km (11.1 miles)
1427.7 / 2189.8 miles
Shenandoah Tenting Area, NY

As I looked at the clock at 8 AM I was surprised that I had slept so long. Apparently I had been tired. It was hot already in the morning, and by the time I started hiking I was drenched in sweat. The humidity was probably 100%, and made the heat very heavy. On a day like this no one should move a muscle.

I progressed very slowly and took frequent breaks. I couldn’t escape the heat and humidity and was very tired. My drinking water was warm and I didn’t feel like eating even though I was hungry.

In the afternoon I arrived at the edge of Clarence Fahnestock State Park, and saw from a notice along the path that the store was still open. I walked to the beach on the north edge of Canopus Lake, and found the store and grill near the camping area. I ordered a cheeseburger for myself, and while waiting for it uncorked a wonderful cold Pepsi. As I ate I noticed a headache encroaching, and realized why the day was so hard. I was probably dehydrated, and this also resulted in a headache.

I took a painkiller as I started hiking again. That along with the food and drink I had just enjoyed made me feel a little better.

The evening forecast called for rain and thunder. Around five the sky did darken quickly, and rain started falling. I set up my hiking umbrella for the first time on my pack, and decided to leave off my rain gear for experiment’s sake. The rain started out as a drizzle, but finally grew into a straight down pour transforming the trail instantly into a river. My shoes were soaked, and about mid-thigh my shorts and tights were wet, too. From there up the umbrella did keep me dry very well though. So dry in fact, that the sweat on my shirt from earlier in the day dried during the rain.

In the morning my progress had been so painfully slow, that I hadn’t kept up hope of a good mile count. I had set my goal as Shenandoah Tenting Area on the other side of Shenandoah Mountain, where there was a water pump and an outhouse. All the modern conveniences. When I arrived it was past seven, so it wasn’t reasonable to continue  any further anyway. I was surprised to be the only one in a tent, as the area was a very cozy yard of an old house. Perhaps the shelter about two miles away, where one could order a pizza, was more popular with the hikers. The post-apocalyptic mood of my loneliness was only enhanced by the message carved on the door of the house: “Don’t open, dead inside”.

JFRM-2017-07-9576.jpg
JFRM-2017-07-9577-Pano.jpg
JFRM-2017-07-9580.jpg
JFRM-2017-07-9581.jpg
JFRM-2017-07-9583.jpg
JFRM-2017-07-9585.jpg
JFRM-2017-07-9587.jpg
JFRM-2017-07-9588.jpg
JFRM-2017-07-9589.jpg
JFRM-2017-07-9591.jpg

Katsoessani kelloa aamukahdeksalta yllätyin nukkuneeni niin pitkään. Ilmeisesti oli väsyttänyt. Jo aamulla oli kuuma ja päästessäni vaeltamaan olin hetkessä hiestä märkä. Ilmankosteus oli varmasti 100% ja se teki kuumuudesta hyvin raskaan. Tällaisena päivänä kenenkään ei pitäisi liikahtaa mihinkään.

Etenin todella hitaasti ja pidin taukoja usein. Kuumuutta ja kosteutta ei voinut paeta minnekään ja olin hyvin uupunut. Juomavesi oli lämmintä ja ruokaakaan ei oikeastaan tehnyt mieli, vaikka oli nälkä.

Iltapäivällä tulin Clarence Fahnestock State Parkin reunalle ja huomasin polun varressa olevista lapuista, että alueen kauppa olisi vielä auki. Kävelin Canopus Laken pohjoispäässä olevalle uimarannalle ja sen läheltä löytyi leirintäalueen kauppa ja grilli. Tilasin itselleni juustohampurilaisen ja sitä odotellessani korkkasin ihanan kylmän Pepsin. Syödessäni huomasin alkavan päänsäryn ja minulle alkoi selvitä miksi päivä oli ollut niin vaikea. Olin luultavasti kuivunut ja siitä seurauksena oli myös päänsärky.

Otin särkylääkettä lähtiessäni taas vaeltamaan. Se yhdessä hetki sitten nautitun ruuan ja juomisen kanssa muutti olon pikkuhiljaa paremmaksi.

Illaksi oli ennustettu sadetta ja ukkosta. Viiden maissa taivas tummenikin nopeasti ja pikkuhiljaa alkoi tulla sadetta. Viritin ensimmäistä kertaa reppuuni kiinni vaellussateenvarjon ja päätin jättää kokeilumielessä sadevaatteet kokonaan pois. Sade oli vähän aikaa pientä tihkutusta, mutta lopulta se kasvoi valtavaksi kaatosateeksi muuttaen polun hetkessä joeksi. Kengät kastuivat läpimäräksi ja noin puolesta reidestä alaspäin olivat myös shortsit ja trikoot märät. Siitä ylöspäin sateenvarjo piti minut kuitenkin todella hyvin kuivana. Itseasiassa niin kuivana, että päivällä märäksi hikoilemani paita kuivui sateen aikana.

Aamulla liikkumiseni oli ollut niin vaivalloisen hidasta, että en elätellyt toiveita hyvästä mailimäärästä. Otin kohteeksi Shenandoah Mountainin toisella puolella olevan Shenandoah Tenting Arean, jossa olisi vesipumppu sekä huussi. Kaikki nykyaikaiset mukavuudet. Saapuessani paikalle kello oli yli seitsemän, joten pidemmälle ei ollut oikeastaan järkevä jatkaakaan. Yllätyin ollessani ainoa telttailija, koska alue oli todella viihtyisä vanhan talon piha. Ehkä kahden kilometrin päässä oleva shelter, jonne voi tilata pizzaa, oli enemmän vaeltajien suosiossa. Post-apokalyptisen tunnelman yksinäisyydelleni loi talon laudattuun oveen kaiverrettu teksti: “Don’t open, dead inside.”

Map

Total Time: 09:08:52

Leave a comment

Leave a Reply