Month: April 2017

18,94 km (11.8 miles)
497.6 / 2189.8 miles
Campsite at Mount Rogers, VA

It rained hard overnight, and was still sprinkling in the morning. I had planned to do a little over 12 miles today, so I wasn’t in any particular hurry in my morning chores.

The trail was muddy in parts, or literally streaming water. And the rain sprinkling throughout the day didn’t help. I stayed relatively dry though, since the day was reasonably warm. For a part of the day I hiked with Goose and Andes, who were once again pacing me.

As we slowly ascended Mount Rogers, the foggy weather didn’t offer up any views. When we arrived at Thomas Knob Shelter we saw a herd of wild ponies, which seemed to be interested in the hikers’ food. One of them had a small foal. I hadn’t expected to run into wild ponies until Grayson Highlands State Park, so this was quite a surprise. The area had lots of great tent spots, so Goose, Andes, and I set up a little ways from the shelter. Today I crossed 800 kilometers on the AT, so another achievement to celebrate.

Day 54: Mount Rogers

20 photos

• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 

• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 

Yöllä satoi kovempaa ja aamulla vielä tihkutti vettä. Ajatuksissani oli reilun 12 mailin päivä, joten en pitänyt kiirettä aamutoimissa.

Polku oli yhä monin paikoin mutainen tai suorastaan virtasi vettä. Eikä pitkin päivää jatkuva tihkusade auttanut asiaa. Pysyin itse kuitenkin suhteellisen kuivana, koska päivä oli joka tapauksessa kohtuullisen lämmin. Osan päivästä vaelsin Goosen ja Andesin kanssa, jotka olivat taas kerran samassa tahdissa kanssani.

Noustessamme pikkuhiljaa Mount Rogersille, ei näköaloja tarjoutunut usvaisessa säässä. Saapuessamme Thomas Knob Shelterille näimme kuitenkin joukon villiponeja, jotka taisivat olla kiinnostuneita vaeltajien eväistä. Joukossa oli myös pieni varsa. Olin odottanut törmääväni villiponeihin vasta Grayson Highlands State Parkissa, joten yllätys oli melkoinen. Alueella on paljon hyviä telttapaikkoja, joten leiriydyimme Goosen ja Andesin kanssa pienen matkan päähän shelteristä. Tänään tuli ylitettyä 800 km AT:lla, joten taas on yksi saavutus juhlittavana.

20,91 km (13 miles)
485.0 / 2189.8 miles
Lost Mountain Shelter, VA

My morning wasn’t as efficient and quick as I had dreamed. Somehow leaving a city always seems to happen slowly – maybe tent mornings are more routine. I took a letter, a postcard and items I’m sending back to Atlanta to the post office. Normally I’ve gotten good service at the post office, but if Fontana is the winner in friendliness, Damascus is completely at the other end of the scale. The postal worker was frankly rude and seemed bored.

I walked through the city happy with my light pack. Even though the food sack was pretty full again, the summer sleeping bag dropped a kilo [2.2 lbs] from the weight. Once I got on the trail I realized the balance was off. Previously the sleeping bag hanging off the back had balanced things well, but I hadn’t considered this when packing. Now the sleeping bag was inside the pack, and the tent on the outside, quite high. This made the whole set up top heavy, but I didn’t have the energy to unpack the whole thing in the middle of the day. I’ll try to put something heavier on the bottom of the pack tomorrow morning.

The new shoes got my legs full of lactic acid around the ankle and shins [Finnish term used to describe sore muscles after strenuous exercise]. The position of my foot was different somehow, causing the muscles to have to work differently. At first I had to sit to rest my feet, but through the day my muscles started to get used to it. Otherwise the Oboz felt good as I hiked. I got one blister on my pinky toe in the afternoon, but hopefully this is just because they haven’t been broken in.

The trail went along Virginia Creeper Trail on a few occasions today. This bicycle path offered nice bridges and exciting views the rapids along the route. In general even the small streams have swelled with the recent rains, and have strong currents, so one needs to be careful crossing them. On a short stretch of the AT there was a detour, because a part of a bridge had washed out. This is actually the first time I’ve had to hike off the AT. Detours caused by naturally occurring issues are considered part of the AT, though, so even a purist’s view of a through hike isn’t in danger. The total for the day added up to 16 miles, even with the late start, so I have the room to take tomorrow’s uphill session a bit easier. The suspense is in whether I’ll be able to get out of my sleeping bag in the morning in that just-woken-up state – my summer sleeping bag has the zipper on a different side than my winter sleeping bag.

Day 53: Creeper Trail

13 photos

• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 

• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 

Aamuni ei ollut aivan niin tehokas ja ripeä kuin olin unelmoinut. Kaupungista lähteminen tuntuu tapahtuvan aina jotenkin hitaasti – ehkä teltta-aamut ovat rutinoituneenpia. Kävin viemässä postiin kirjeen, kortin ja tavaroita, jotka olin lähettämässä takaisin Atlantaan. Useimmiten olen saanut postissa hyvää palvelua, mutta jos Fontana voitti ystävällisyydessä nii Damascus veti pohjat toisessa päässä. Postisetä oli suoraan sanoen tyly ja kyllästyneen oloinen.

Kävelin kaupungin läpi tyytyväisenä kevyeen reppuuni. Vaikka ruokasäkki oli taas aika täysi niin kesämakuupussi pudotti kilon pois painosta. Polulle päästessäni huomasin kuitenkin repun tasapainotuksen olevan pielessä. Aiemmin repun ulkopuolella roikkunut makuupussi oli tasapainottanut koko massan hyvin, mutta en ollut huomioinut asiaa pakatessani. Nyt makuupussi oli repun sisällä ja teltta ulkopuolella aika korkealla. Se teki koko repun hieman yläpainotteiseksi, mutta en jaksanut kesken päivän purkaa koko sisältöä. Kokeilen ehkä huomenna aamulla sijoittaa jotain painavampaa repun alaosaan.

Uudet kengät saivat päivän alussa nilkan ja säären alueelta lihakset hapoille. Jalkaterän asento oli jotenkin erilainen ja siten lihakset työskentelivät eri tavalla. Jouduin aluksi istahtamaan usein lepuuttamaan jalkoja, mutta päivän edetessä lihakset alkoivat tottua. Muuten Obozit ovat tuntuneet hyvältä vaeltaessa. Yhden rakon sain iltapäivästä pikkuvarpaaseen, mutta tämä toivottavasti johtuu vain vähäisestä sisäänajosta.

Reitti kulki tänään pariin otteeseen Virginia Creeper Trailia pitkin. Tämä polkupyöräreitti tarjosi mukavia siltoja ja jännittäviä näkymiä vieressä virtaavaan koskeen. Ylipäänsä kaikki pienetkin purot olivat sateiden jälkeen paisuneet laajoiksi ja voimakkaasti virtaaviksi, joten ylitysten kanssa sai olla varovainen. Pieneltä pätkältä AT:lle oli tehty kiertoreitti, koska yksi silta oli huuhtoutunut pois. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta, kun olen joutunut vaeltamaan muualla kuin AT:lla. Luonnonilmiöiden takia tehdyt kiertotiet katsotaan kuitenkin virallisesti osaksi AT:ta, joten puritistienkaan läpivaellus ei ole uhattuna. Päivän saldoksi tuli myöhäisestä startista huolimatta lähes 16 mailia, joten minulla on varaa ottaa huomisen ylämäkisessio vaikka hieman rauhallisemminkin. Jännitysmomenttina on pääsenkö aamulla unisena ulos makuupussista – kesämakuupussissani kun näemmä on vetoketju eri puolella kuin talvimakuupussissa.

0 km (0 miles)
469.3 / 2189.8 miles
Hikers Inn, Damascus, VA

After a two week stretch of hiking I decided to take two zero days. In addition to physical recuperation I had to take care of a few practical errands, such as checking my tax return. I also needed new shoes as the Salomon Speedcross 3s had started pressing painfully on my right heel.

Damascus is a hiker town and while it is small it has well equipped outfitters. Even shoes to fit my tiny foot were available. The upcoming miles will be collected on Oboz Sawtooth hiking shoes. The low top shoe is partially leather and partially fabric, and the sole is robustly patterned. I hope these characteristics will offer the breathability and traction I’m looking for.

The AT is a place of surprising meetings, and one of these occurred at Hikers Inn where I’m staying. At the same location were Sandy and Amy from Charlotte (aka Headlights and Taillights) who were there for a biking weekend. We got to talking when I arrived in town, and I also ran into them at Bobo’s for dinner and Mojo’s for breakfast. The fantastic pair ended up taking me, Scoop, and Four Wheel Drive to the store by car, and then we all decided to go to dinner together. Goose and Andes also joined our jolly group. This morning before I left Sandy and Amy insisted on buying me breakfast. The good spirits and mood of these women was so contagious, that they will leave an indelible memory.

I’ve been satisfied with my decision to take two zeros. My feet have had a chance to come back from their ordeals, and the weather has not been hike-friendly. Especially today it has poured rain all day. The weather should be clearing up bit by bit tomorrow though. I’m excitedly waiting to start hiking again. I have new shoes on my feet, and got my summer sleeping bag in the mail, as well as short-sleeved shirts. Also the state of Virginia intrigues me in some strange way. It won’t let me off easy though, because soon I will be faced with the state’s highest peak, Mount Rogers.

Day 51-52: Double Zero in Damascus

3 photos

• 
• 
• 

• 
• 
• 

Kahden viikon vaellusrupeaman jälkeen päätin viettää kaksi lepopäivää. Fyysisen palautumisen lisäksi hoidettavana oli tavallisesta poikkeavia käytännön asioita kuten veroilmoituksen tarkistaminen. Tarvitsin myös uudet kengät, koska käytössä olleet Salomon Speedcross 3 -polkujuoksulenkkarit olivat alkaneet painaa oikeaa kantapäätä kivuliaasti.

Damascus on vaeltajakaupunki ja pienestä koostaan huolimatta täältä löytyy hyvinvarusteltuja ulkoiluliikkeitä. Jopa pieneen käpälääni sopivan kokoisia kenkiä oli saatavilla. Seuraavaksi maileja lähdetään siis kalastamaan Oboz Sawtooth -vaelluskengillä. Matalan mallin kenkä on osittain nahkaa ja osittain kangasta sekä pohja on vahvasti kuvioitu. Toivon näiden ominaisuuksien tarjoavan kaipaamaani hengittävyyttä ja pitoa.

AT on yllättävien kohtaamisten paikka ja yksi tällainen tapahtui yöpaikassani Hikers Innissä. Samassa majapaikassa olivat pyöräilyviikonloppua viettämässä Charlottesta tulleet Sandy ja Amy (tai Headlights ja Tail Lights). Ajauduin keskustelemaan heidän kanssaan saavuttuani kaupunkiin ja törmäsimme toisiimme sekä illallisella Bobo’sissa että aamiaisella Mojo’sissa. Mainio parivaljakko päätyi käyttämään minut, Scoopin ja Four Wheel Driven autolla kaupassa sekä päätimme mennä yhdessä illalliselle. Myös Goose ja Andes liittyivät hilpeään seurueeseemme. Tänään aamulla ennen lähtöään Sandy ja Amy vaativat saada tarjota minulle aamiaisen. Näiden naisten hyvä meininki ja iloinen mieli oli niin tarttuvaa, että heistä jää aivan erityinen muisto.

Olen ollut tyytyväinen päätökseeni pitää kaksi lepopäivää. Jalkaterät ovat saaneet palautua viimepäivien kovista koettelemuksista ja sää ei ole suosinut vaeltamista. Erityisesti tänään vettä on satanut kaatamalla koko päivän. Sään pitäisi kuitenkin alkaa huomenna pikkuhiljaa muuttua parempaan päin. Odotan myös mielenkiinnolla vaelluksen jatkamista. Jalassa ovat uudet kengät ja sain postissa kesämakuupussin ja lyhythihaiset paidat. Lisäksi Virginian osavaltio kiehtoo minua jollain kummallisella tavalla. Helpolla se ei kuitenkaan tule päästämään, koska pian on edessä osavaltion korkein vuori Mount Rogers.