Day 48: Watauga Lake

19,78 km (12.3 miles)
434.4 / 2189.8 miles
Unnamed spring, TN

Today was a hard day. A stressful, tiring, exhausting, and all around difficult day. My body reminded me of its vulnerability, and nature reminded me that we’re all just visiting here.

Goose, Andes, and I left Hampton in the morning toward the mountain we could see through the rain. We had already discussed the stupidity of said mountain the night before, because the trail on either side of it is near Hampton, but we still have to go over that 1220 meter [3900 feet] high bump. As we sloshed up the mountain in the rain I christened it Mount Stupid in my mind.

I was still going with one trail runner and one Croc to avoid heel pain. Until now the combination had been surprisingly comfortable and functional, but in the muddy terrain the Croc had zero traction. So I got to be super careful in the wet conditions about where I stepped with which foot.

As we came down from Mount Stupid the rain stopped and the sun came out. My clothes started drying out and I was in a good mood. We got to the shore of the beautiful Watauga Lake, and I decided go for a swim to start off the lunch break. The water was cold, but the swim was invigorating and delightful. The AT goes along the lakeshore and would have been beautiful campsites in the area, but because of bears staying overnight is not allowed. The route also crosses over Watauga Dam, and that offers interesting views.

Andes and I spoke about poison ivy during the day, which I had been a bit worried about. I know that touching the plant can cause a painful rash, but I’m not very good at spotting it. Andes gave me good tips for recognizing it, and noted that it had already started showing up in the woods. I noticed it today, too, and was frankly excited about that.

Likely due to the rocky terrain of the last few days, and the long miles my feet were quite painful today. So much so that by the afternoon hiking started to be quite unpleasant. And once the sun came out I was wet again, though from sweat this time. Tiredness, pain, and the heat seemed heavy.

I camped near a small spring with Goose and Andes in the evening. Regardless of the exhaustion their company was uplifiting. I had hoped the challenges of the day would be over, but for some reason the universe wanted to test my nerves some more.

In the dusk I was getting water from the spring and I noticed a frog at the bottom. I went to get my camera to photograph it, when I suddenly saw a fast movement in the water, and it took a moment for my brain to register what I had seen. In the water, right by my feet, was a snake that had something in its mouth – a gecko maybe. So it wasn’t attacking me. Another hiker thought it might have been a copperhead, which I was not very pleased about. That one is venomous, and my tent is near the water source.

After a day like this, when my feet feel beaten and I’m overall tired, I would like to have relaxing rest. I have no idea where I might find that damn snake in the morning.

JFRM-2017-04-7383.jpg

JFRM-2017-04-7385.jpg

JFRM-2017-04-7387.jpg

JFRM-2017-04-7389-Pano.jpg

JFRM-2017-04-7396.jpg

JFRM-2017-04-7397.jpg

JFRM-2017-04-7398-Pano.jpg

JFRM-2017-04-7402.jpg

JFRM-2017-04-7403-Pano.jpg

JFRM-2017-04-7406-Pano.jpg

JFRM-2017-04-7411.jpg

JFRM-2017-04-7412.jpg

JFRM-2017-04-7413.jpg

JFRM-2017-04-7415.jpg

Tänään oli vaikea päivä. Stressaava, väsyttävä, uuvuttava ja kaikin puolin hankala päivä. Keho muistutti haavoittuvuudestaan ja luonto muistutti, että olemme täällä vieraana.

Lähdimme aamulla Goosen ja Andesin kanssa Hamptonista läpi sateen kohti edessä olevaa vuorta. Olimme jo edellisenä päivänä keskustelleet vuoren typeryydestä, koska reitti sen molemmilla puolilla on Hamptonin laidalla, mutta silti tuon noin 1200 metrisen kukkulan yli pitää kavuta. Rämpiessämme vesisateessa mäkeä ylös nimesin sen mielessäni Mount Stupidiksi.

Kuljin yhä yhdellä polkujuoksulenkkarilla ja yhdellä Crocsilla välttääkseni kantapääkipua. Tähän asti kenkäyhdistelmä on ollut yllättävän toimiva ja mukava, mutta mutaisessa maastossa Crocsin pito on täysi nolla. Niinpä sain märässä kelissä olla hyvin varovainen minne astuin milläkin jalalla.

Laskeutuessamme Mount Stupidilta sade lakkasi ja aurinkokin tuli esiin. Vaatteet alkoivat kuivua ja olin hyvillä mielin. Pääsimme kauniin Watauga Laken rantaan ja päätin lounastauon aluksi pulahtaa uimaan. Vesi oli kylmää, mutta uintireissu oli virkistävä ja ilahduttava. AT kiertää järven reunaa ja alueella olisi upeita leiriytymispaikkoja, mutta karhuongelmien takia alueella ei saa yöpyä. Reitti menee myös Watauga Damin yli ja padolta tarjoutuu kiinnostavia näköaloja.

Puhuimme päivän aikana Andesin kanssa myrkkymuratista, josta olen ollut hieman huolissani. Tiedän nimittäin kasvin koskettamisen aiheuttavan kivuliasta ihottumaa, mutta en tunnista myrkkymurattia kovin hyvin. Andes antoi hyviä neuvoja kasvin tunnistamiseen ja totesi, että sitä on jo alkanut näkyä metsässä. Huomasin tämän päivän aikana itsekin enkä suoraan sanoen ilahtunut asiasta.

Mahdollisesti lähipäivien kivisessä maastossa kulkemisen ja pitkien päivien myötä jalkateräni alkoivat olla tänään kivuliaat. Siinä määrin, että iltapäivästä vaeltaminen alkoi olla jo varsin epämiellyttävää. Lisäksi auringon alettua paistaa olin taas kerran märkä, mutta nyt hiestä. Väsymys, kivuliaisuus ja kuumuus tuntuivat raskailta.

Leiriydyimme illalla pienen lähteen äärelle Goosen ja Andesin kanssa. Uupumuksesta huolimatta heidän seuransa tuntui kuitenkin piristävältä. Toivoin päivän haasteiden olevan ohi, mutta universumi halusi jostain syystä vielä hieman koetella hermojani.

Iltahämärässä kauhoin vettä lähteestä ja huomasin lähteen pohjalla sammakon. Hain kameran kuvatakseni sammakkoa, kun yhtäkkiä näin vedessä nopeaa liikettä ja meni hetki ennen kuin aivoni rekisteröivät näkemänsä. Vedessä aivan jalkojeni juuressa ui käärme. Jähmetyin hetkeksi kunnes näin käärmeen pitävän suussaan jotain pikkueläintä – ehkä gekkoa. Se ei siis ollut hyökkäämässä minun kimppuuni. Toinen paikalla ollut vaeltaja epäili käärmettä kuparipääkäärmeeksi, mistä mahdollisuudesta en ollut ihan erityisen ilahtunut. Kyseessä on nimittäin myrkyllinen laji ja telttani oli lähellä vesilähdettä.

Tällaisen päivän päätteeksi, kun jalat ovat hakatun tuntuiset ja olo on muutenkin väsynyt, kaipaisi rauhaisaa rentouttavaa lepoa. Ei ajatusta siitä mistä tuon käärmeen perkeleen mahtaa aamulla löytää.

Map

Total Time: 08:55:02

Leave a comment

Leave a Reply