Right at the waterfront of Lappeenranta, about 1,5 km (0.9 miles) from the town bay, is a small island Karhusaari with its lean-to. In the summer one can row or paddle to the Karhusaari (lit. bear island) and on the town-side shore there is a good pier that helps going ashore. The lean-to at Karhusaari is especially popular destination during the winter, when one can conveniently walk or ski across the ice straight from the downtown Lappeenranta. The place is also advertised as an ice skating destination, but at least in this winter the route was in no skating condition.

The great winter weather was lasting well into the spring and hence in the beginning of April I decided to take an April’s Fools Day stroll to Karhusaari. There were plenty of others who have had this exactly same idea and were heading there to fry their sausages over the fire or just enjoying being outdoors. In addition to all the hikers, there were a few people hurtling on their cross-country skis or on their mopeds, not to mention the kite skiers.

The lean-to at Karhusaari is probably planned primarly for a rest stop and not so much for overnight stays, because its proximity to the town. Though there is enough space for a mattress on the bench and also a privy is available. At least at the shore there are really no tent spots, because the terrain is rocky. Karhusaari is anyway an excellent low threshold outdoor destination for both winter and summer activities.

Karhusaari 2018
Total time: 00:59:11

Lappeenrannan edustalla, noin puolentoista kilometrin päässä kaupunginlahdelta, sijaitsee pikkuinen Karhusaari laavuineen. Kesällä Karhusaareen voi soutaa tai meloa ja kaupunginpuoleisella rannalla onkin hyvä laituri rantautumista helpottamaan. Karhusaaren laavu on kuitenkin erityisen suosittu ulkoilukohde juuri talvella, kun aivan keskustasta pääsee kätevästi jäitä pitkin kävellen tai hiihtämällä saareen. Paikkaa mainostetaan myös luistelukohteena, mutta ainakaan tänä talvena aurattu reitti ei ollut luistelukuntoon höylätty.

Hyviä talvisäitä kesti poikkeuksellisen pitkään ja niinpä huhtikuun koittaessa tein aprillipäivän kävelylenkin Karhusaareen. Liikkeellä oli paljon muitakin ihmisiä, jotka suuntasivat laavulle makkaranpaistoon tai olivat muuten vain ulkoilemassa. Runsaslukuisten kävelijöiden lisäksi jäällä viiletti muutamia hiihtäjiä, mopoilijoita sekä leijahiihtäjiä.

Karhusaaren laavu on todennäköisesti suunniteltu ensisijaisesti levähdyspaikaksi eikä niinkään yöpymiskohteeksi, koska se on hyvin lähellä kaupunkia. Tarvittaessa patjan saa kyllä penkille mahtumaan ja saaressa on huussikin käytettävissä. Ainakaan aivan rannassa ei ole juuri telttapaikkoja, koska maasto on kallioinen. Karhusaari on kuitenkin erinomainen matalan kynnyksen retkeilykohde niin talvella jäällä kulkijoille kuin kesällä aloitteleville melojillekin.

Weekend Getaway in Bavaria

The next Christmas is soon closer than the last one, but I found some too good video clips from my iPhone not to share with you. In late-Novermber/early-December me and my friend Leena took an extended weekend getaway to Bavaria. In addition to all the goodies at the Christmas market, we had time to enjoy some outdoor activities too.

We flew from Helsinki to Munich, from where there is an excellent train connection right to the feet of the alps, to Garmisch-Partenkirchen. The early flight and the time zone leap brought us there in the morning, giving us time to check the Christmas market in Munich with its crêpes and glühwein.

When we arrived to GaPa it was already dark, but as the morning came we got a beautiful view to the mountains right from out balcony. With the weather on our side, we took a ride with the Eibsee bus to the homonymous lake that is located in 1000 m (3280 ft) elevation in the village of Grainau.

Along the shore of Eibsee is a hiking trail (Eibsee Rundweg) that is open year-round and is accessible also with a wheelchair or with strollers. During the summer it’s possible to rent a boat, but now on the first day of December the surface of the water stood still and silent. In the summer one can also go swimming in the clear blue water of this mountain lake or then just enjoy the liquid of choice internally at the lakeside bar.

The trail is 7,5 km (4,7 mi) long and walking around the Eibsee takes about an hour (there is a map in the end of this post). If one chooses to hike the trail clockwise, the views keep getting better all the time, because from the north side there is an unobstructed view to the highest mountain in Germany, Zugspitze. The summit can be reached (in addition to climbing) with a gondola lift right next to the bus stop. We slightly missed the bus on return, so we decided to take the cog wheel train of the Bayerische Zugspitzbahn back to GaPa instead. The one-way ticket costs same 4,70 € as in the bus.

In the evening we dropped in to the Christmas market in GaPa and weren’t disappointed with with the amount of the goodies in here either. We did a short evening walk to the ski jumping stadium, where there were a long line of snow cannons. The ski area in the Zugspitze glacier was already open, but the slopes at GaPa were still waiting for a thicker layer of snow.

On the second day I borrowed a car from our family friend Aino. We took the road south and drove through Austria back to Germany again and to the small village of Schwangau. No one would have ever even heard of this place unless Maximilian II the king of Bavaria would have built his castle Hochenschwangau on the hill and after him king Ludwig II his own castle Neuschwanstein on the next hill. Schloss Neuschwanstein is said to be the most photographed building in the world. And as the tourist buses kept spitting out groups of Asian travellers with their cameras, it’s easy to believe that it’s a fact. If that white castle with its hight towers looks somewhat familiar, the Disney classic animation Sleeping Beauty is the reason. Her castle that can also be seen on the Walt Disney Pictures logo is based on the Neuschwanstein castle.

We got our tickets for the castle tour and while we were waiting for our turn, we had time to visit the restaurant at the lake Alpsee and have an apple strudel and an afternoon beer. From the village there is a 1,5 km (1 mi) uphill walk to the castle that takes about half an hour. Or one can always go with a style and take an affordable horse carriage ride.

In the castle all photographing and filming is prohibited, so you must go yourself to see the elaborate decor of king Ludwig. The murals that are mainly based on the stories of Richard Wagner’s operas are well worth seeing. The tour has quite a few flights of stairs, but I have understood that it’s possible to book an accessible tour for wheelchair users.

On our way back to GaPa we decided to take the northern route and had a short stop in the village of Oberammergau. This small village has made a product of itself by performing a passion play once in a decade. There is even a designated theatre for this, the Passionsspielhaus. The next time this spectacular event is in 2020.

The last day of our trip we spent around GaPa. We slept in and in the afternoon we started to walk towards the ski jumping stadium and from there along the river Partnach to the Partnachklamm. Partnachklamm is a gorge and the river runs through it. Along the edges of the narrow passage there is built a walkway that you can follow through the gorge. In Hammersbach, a village nearby, there is even more beautiful gorge than this one, called Höllentalklamm, but it’s closed during the winter. When the weather (and the amount of water) allows, Partnachklamm is open around the year. A ticket to the gorge costs 4-5 €.

Partnachklamm is fascinating in the summer, too, but in the winter the steep rocky walls are decorated with big icicles. With her fear for the heights, Leena wasn’t able to go very far, but we agreed that she would wait for me while I went further. I walked all the way to the other end of the gorge, stopping every now and then to take photos. From the end of the gorge it’s possible to hike uphill and return to the starting point circling above the gorge. But because Leena was waiting for me, I returned the same way that I came. From the Partnachklamm starts also the longest and terrain-wise easiest route to the Zugspitze. I haven’t done that route myself, but have climbed two more demanding ones (via Höllental and the Jubiläumsgrat traverse).

In the evening on out way back we had one more time a chance to stop at the Christmas market in downtown GaPa. In the next morning we took a train back to Munich and while waiting for our flight we were passing the time in the city. Perhaps for my next alpine vacation it’s about the time to pack my climbing gear with me.

Eibsee Map

Total time: 02:16:30

Seuraava joulu alkaa kohta olla lähempänä kuin edellinen, mutta kännykkäni kätköistä löytyi liian herkullisia videoita jättääkseni ne vain omiin arkistoihini. Teimme marras-joulukuun vaihteessa ystäväni Leenan kanssa pidennetyn viikonloppureissun Baijeriin ja joulumarkkinoiden herkkujen lisäksi ehdimme nauttia ulkoilustakin.

Lensimme Helsingistä Müncheniin, josta on erinomainen junayhteys aivan alppien juurelle Garmisch-Partenkircheniin. Koska aamulennon ja aikaerohyödyn myötä olimme jo aikaisin perillä, ehdimme menopäivänä katsastaa Münchenin joulumarkkinat lettuineen ja glühweineineen.

Saapuessamme GaPaan oli jo hämärää, mutta aamun koittaessa kirkkaana avautui parvekkeeltamme esteetön näkymä ympäröiville vuorille. Mainion sään saattelemana hyppäsimme Eibsee-bussiin matkustaaksemme tuolle noin 1000 m korkeudessa Grainaun kylässä sijaitsevalle järvelle.

Eibseen ympäri kiertää koko vuoden auki oleva polku (Eibsee Rudweg), joka on kuljettavissa myös pyörätuolilla tai lastenvaunujen kanssa. Kesäisin järvellä voi myös veneillä, mutta joulukuun ensimmäisenä päivänä vielä sulana oleva järven pinta seisoi tyynenä ja tyhjänä. Kesällä on myös mahdollista pulahtaa uimaan vuoristojärven kirkkaaseen veteen tai huuhdella itsensä sisäisesti valitsemillaan nesteillä rannan terassiravintolassa.

Reitin pituus on 7,5 km ja Eibseen kiertämiseen menee noin tunti (kartta tämän postauksen lopussa). Jos kierroksen tekee myötäpäivää, muuttuvat maisemat koko ajan paremmiksi, sillä järven pohjoisrannalta avautuu upea näkymä Saksan korkeimmalle vuorelle, Zupgspitzelle. Vuoren huipulle pääsee (kiipeilemisen lisäksi) hissillä aivan bussipysäkin vierestä. Bussi oli juuri ehtinyt mennä palattuamme kierrokselta, joten suuntasimme takaisin GaPaan Bayerische Zugspitzbahnin hammasratasjunalla, joka maksaa saman 4,70 € suuntaansa kuin bussikin.

Illalla kävimme katsastamassa myös GaPan joulumarkkinatarjonnan eikä baijerilaisten herkkutarjonta pettänyt täälläkään. Teimme pienen kävelylenkin mäkihyppystadionille, jossa lumitykit lauloivat. Zugspitzen jäätikön laskettelukeskus oli jo avattu, mutta GaPan puoleiset mäet odottelivat vielä paksumpaa lumipeitettä.

Toisena reissupäivänä sain perheystävältämme Ainolta lainaksi auton ja ajelimme Itävallan kautta Schwangaun pikkukylään. Paikasta olisi tuskin kukaan koskaan kuullutkaan ellei ensin Baijerin kuningas Maximilian II olisi rakennuttanut Hochenschwangaun linnaa kylän mäelle ja hänen jälkeensä kuningas Ludwig II Neuschwansteinin linnaa viereiselle mäelle. Schloss Neuschwansteinia sanotaan maailman valokuvatuimmaksi rakennukseksi ja turistibussien tyhjentäessä lastin toisensa jälkeen Aasialaisia matkailijoita kameroineen, en voi tätä väitettä oikein mennä kiistämäänkään. Jos valkoinen korkeatorninen linna näyttää jotenkin etäisesti tutulta, on siitä kiittäminen Disneyn klassikkoanimaatioita. Walt Disney Picturesin logossakin esiintyvä Prinsessa Ruususen linna on nimittäin piirretty Neuschwansteinin pohjalta.

Kävimme ostamassa liput kierrokselle ja odotellessamme vuoroamme ehdimme pyörähtää Alpseen rannalla olevassa ravintolassa omenastrudelilla ja päiväoluella. Kylältä lähtee tie ylös linnalle ja tuon 1,5 km matkan kävelee noin puolessa tunnissa. Vaihtoehtoisesti ylös voi ajella kohtuuhintaan hevosvaunuilla.

Linnan sisällä ei saa valokuvata eikä videoida, joten Ludwigin prameaa sisustustyyliä pitää mennä ihailemaan aivan itse. Suurelta osin Richard Wagnerin oopperoiden maailmaa kuvailevat muraalit ovat kuitenkin ehdottomasti näkemisen arvoisia. Kierros pitää sisällään melko runsaasti portaita, mutta linnaan on ilmeisesti mahdollista päästä myös liikuntaesteisten kierrokselle hissien avulla.

Paluumatkan GaPaan ajoimme pohjoisen kautta ja pysähdyimme matkalla hetkeksi Oberammergaun kylään. Tämä pikkupaikka on tuotteistanut itsensä kymmenvuosittain esitettävällä Jeesuksen kärsimysnäytelmällä, jota varten on rakennettu oma teatterinsakin, Passionsspielhaus. Seuraava spektaakkeli on nähtävissä vuonna 2020.

Viimeisenä reissupäivänä pysyimme GaPan alueella. Nukuimme pitkään ja iltapäivällä lähdimme kävelemään mäkihyppystadionille ja sieltä Partnach-jokea seuraillen Partnachklammille. Partnachklamm on eräänlainen sola tai rotko, jonka läpi joki kulkee. Kapean kallio-onkalon reunoille on rakennettu reitti, jota pitkin voi kulkea solan läpi. Viereisessä Hammersbachin kylässä on vielä näyttävämpi Höllentalklamm, mutta se on talvisin suljettu. Partnachklamm on sään (ja veden määrän) salliessa auki ympäri vuoden. Lippu solaan maksaa 4-5 €.

Partnachklamm on hieno paikka kesälläkin, mutta talvella sen jyrkät seinämät tulevat vielä juhlavamman näköisiksi suurien jääpuikkojen ansiosta. Leena ei päässyt korkeanpaikankammoisena kovinkaan pitkälle, mutta sovimme hänen jäävän odottelemaan minua. Kävelin solan toiseen päähän pysähtyen aina välillä valokuvaamaan. Solan loppupäästä on mahdollista kiertää yläkautta alkupaikkaan, mutta Leenan odotellessa minua kuljin samaa reittiä takaisin. Partnachklammilta alkaa myös pisin ja maastoltaan helpoin reitti Zugspitzelle. En ole itse tätä reittiä vielä ehtinyt kulkea, mutta kaksi vaativampaa (Höllentalin kautta ja Jubiläumsgratia pitkin) on tullut kiivettyä.

Illalla paluumatkalla ehdimme vielä pistäytyä GaPan joulumarkkinoilla. Seuraavana aamuna palasimme junalla Müncheniin ja lennon lähtöä odotellessa kiertelimme kaupungilla. Ehkä seuraavalle alppilomalle olisi jo korkea aika pakata taas kiipeilyvälineet mukaan.

Hämmäauteensuo Trail

This year my working community at the hospital decided to pick the Hämmäauteensuo as the place to spend our work wellbeing day. Hämmäauteensuo is a fen area, located south from Lappeenranta. The brisk ones rode their bicycles to the fen, but since my bike was stolen two years ago (and I haven’t bought a new one) I had to settle for a car ride. Hämmäauteensuo nature reserve is mostly open bog and marsh and the duckboards crossing it lead to a lean-to.

The trail is less than 2 km (not much more than a mile) long and easy terrain, but still it offers rather nice landscape. There is a campfire place at the lean-to, but since the lean-to has no floor I wouldn’t recommend it for overnight stays. We spent a while at the lean-to collecting cones (yes, really) and enjoying low threshold outdoor activity. The return trail to the parking lot (that goes around the fen) was (especially now that it was autumn) quite wet, so one will more likely stay with dry feet crossing the fen over the duckboards.

More information in the brochure (PDF)

Total time: 01:31:49

Tänä vuonna sairaalan työporukan työhyvinvointipäivän kohteeksi valikoitui ilokseni Lappeenrannan eteläpuolella oleva Hämmäauteensuo. Reippaimmat polkivat suon laitaan pyörillään, mutta koska omani varastettiin pari vuotta sitten (ja en ole tullut uutta hankkineeksi) jouduin tyytymään autokyytiin. Hämmäauteensuo on luonnonsuojelualueeksi rauhoitettu neva- ja rämealue, jonka poikki kulkevat pitkospuut vievät suon laidassa olevalle laavulle.

Kokonaisuudessaan alle 2 km pituinen lenkki on helppokulkuinen, mutta kuitenkin maisemallinen reitti. Laavulla on tulentekopaikka, mutta yöpymiseen se ei sovellu hyvin, koska laavussa ei ole lattiaa. Vietimme tovin laavulla mm. käpyjä keräillen ja matalan kynnyksen retkeilystä nauttien. Laavulta parkkipaikalle tuova paluureitti (joka kiertää suon) oli ainakin näin syksyllä hieman vettyneessä kunnossa, joten jalkansa säilyttää varmemmin kuivana kulkemalla pitkospuita suon poikki.

Lisätietoja esitteessä (PDF)

The Halloween Hike: Kuopio-Siilinjärvi

I had been pondering where should I go to spend the second of the Two Nights challenge nights in October. The lean-tos and goahtis nearby are getting way too familiar so I needed something new. Finally I realised that don’t need to go to sleep somewhere, but I could go to do something for the night. I was fond of the idea of a longer hike, but I didn’t know any long hiking trails near Kuopio. And during the moose hunting season all trails are not recommended for hikers (though I don’t think that anyone goes moose hunting at the night time).

I got an idea that I could walk north until I reached the next town – which would be Siilinjärvi. Though being utterly crazy, the idea felt pretty good to me. It is about 26 km (16,2 miles) walk from Kuopio to Siilinjärvi. From my home, that is on the south side of Kuopio, the shortest route would go over the Puijo hills, which meant that I didn’t have to walk all the way on the roadside. I checked the route from the satellite images at Google Maps and it seemed like there would be a sidewalk for the most of the time.

I packed some warm clothes, a water bottle, some snacks and a reflective safety vest to my backpack. I left home a bit before the midnight so that I would reach Siilinjärvi in time to catch the first bus back to Kuopio. I decided to test the navigation system on my Suunto Ambit sport watch, since I have never used it before. I uploaded the route to my Ambit before leaving, but had to struggle a bit to get it working when I started to walk. The navigation in the first generation Ambit is not very fancy, but accurate enough to know which trail to take in the dark forest on the Puijo hills.

After a few kilometers I took off the fleece jacket that I was wearing under the softshell. The weather was warm enough to go without. My headtorch got into use when I arrived to Puijo trails, but that was the only place where I needed it. The safety vest ended up being useless since I didn’t have to walk on the roadside at any point. For my entertainment I had downloaded Kätilö (Midwife) by Katja Kettu as an audio book. I spent the whole hike listening to it, but actually this much-vaunted book was mostly mediocre. The story is interesting, but the language is repetitive to the point of boredom.

I kept on walking steady pace and rested only a little while on a viewing platform at Kalla bridges. I took a few photos and had one muesli bar. The weather was cloudy all night and after more than half of my hike was done it slowly started to rain. While fitting the rain cover over my backback, I had a protein drink. I was walking an endless straight road towards Siilinjärvi when I started to feel an unwelcome ache in my hip joints. The length of the walk didn’t seem to be the issue, but walking several hours on the hard surface wasn’t very gentle treatment for my joints.

When I was approaching Siilinjärvi I noticed that the first bus was about to leave in a while and I picked up the pace. Otherwise I would have to wait for an hour to catch the next bus to Kuopio. After five and half hours of walking I arrived to Siilinjärvi bus station. I didn’t have to wait long for the bus to arrive and at 05:40 am the bus headed back to Kuopio. The bus ticket cost me 5,50 € and after reaching Kuopio I was allowed to ride another bus straight to my front door with the same ticket since it’s valid for 90 minutes. This made me happy, because after 26 km walk and then sitting down in a bus for 40 minutes…my legs felt like lead.

The walk from Kuopio to Siilinjärvi might not offer the most interesting landscapes, except the Kalla bridges and Puijo. But a nocturnal hiker has a chance to enjoy the peace and quiet and the company of his own thoughts.

Total time: 05:24:54

Olin pohdiskellut minne lähtisin lokakuun Two Nights -haasteen toiseksi yöksi. Olen käynyt läpi lähialueen kodat ja laavut, joten kaipasin jotain uutta. Mieleeni tuli ajatus, että jos en menisikään yöpymään ulos vaan tekemään jotain yön ajaksi. Pitkä vaellus tuntui houkuttelevalta vaihtoehdolta, mutta Kuopion lähellä ei ole tarpeeksi pitkiä retkeilyreittejä ja hirvenmetsästyskautena kaikkia paikkoja ei edes suositella (tosin tuskin kukaan yöllä metsästää).

Keksin, että voisin kävellä pohjoiseenpäin seuraavaan kaupunkiin – Siilinjärvelle. Ajatus oli hulluudessaan niin hieno, että päätin toteuttaa sen. Kuopiosta matkaa kertyy noin 26 km. Kotoani, kaupungin eteläpuolelta, suorin reitti menisi vielä mukavasti Puijon mäkien yli, joten en joutuisi koko matkaa kävelemään tien viertä. Katselin reittiä Googlen satelliittikuvasta ja kevyenliikenteenväylääkin näytti olevan suurimmalle osalle taipaleesta tiedossa.

Pakkasin reppuun muutamia lämpimiä vaatteita, vesipullon, pienet eväät ja heijastinliivin. Lähdin kotoani hieman ennen puoltayötä saapuakseni Siilinjärvelle aamun ensimmäisen linja-auton lähtöaikoihin. Päätin testata ensimmäistä kertaa myös Suunto Ambit -urheilukelloni navigointiominaisuutta, joten olin syöttänyt ennalta suunitellun reitin kellon muistiin. Taistelin vähän matkaa kellon kanssa ennen kuin sain navigaation toimimaan. Ensimmäisen sukupolven Ambitin navigointi ei ole kovin kaksinen, mutta tarpeeksi tarkka oikean polun valintaan Puijolla.

Luovuin muutaman kilometrin jälkeen softshell-takin alla olleesta fleece-paidasta, koska ilmankin tarkeni aivan hyvin. Otsalampun kaivoin esiin suunnatessani Puijon valaisemattomille poluille, mutta muuten en sitä matkan aikana tarvinnut. Myöskään heijastinliiville ei ollut käyttöä, koska koko matkalle on olemassa oma kevyen liikenteen väylä, joten en joutunut kävelemään pientareella. Ajankuluksi olin ladannut puhelimeeni Katja Ketun Kätilön äänikirjana ja kuuntelinkin sitä koko matkan ajan – tosin kirja osoittautui keskinkertaiseksi. Tarina on kiinnostava, mutta kieli alkaa toistaa itseään tylsyyteen asti.

Etenin tasaista tahtia ja ainoan varsinaisen tauon pidin Kallan silloilla olevalla näköalapaikalla. Otin muutamia valokuvia ja söin myslipatukan. Sää oli pilvinen koko yön ja jonkin verran puolimatkan jälkeen alkoi pikkuhiljaa sataa vettä. Kaivoin tässä vaiheessa repusta proteiinijuoman ja laitoin kamerani reppuun sekä sadesuojan päälle. Kävellessäni puuduttavan pitkää suoraa kohti Siilinjärveä alkoi lonkissani tuntua hieman epämiellyttävältä. Matka itsessään ei ollut raskas, mutta kovalla alustalla käveleminen tuntui paukuttavan ikävästi niveliin.

Lähestyessäni Siilinjärveä huomasin aamun ensimmäisen bussin lähtevän pian ja kiirehdin bussiasemalle, etten joutuisi odottamaan tuntia saadakseni kyydin kotiin. Saavuin noin viiden ja puolen tunnin kävelyn jälkeen Siilinjärven bussiasemalle. Pian myös bussi kaartoi paikalle ja 05:40 lähdimme takaisin kohti Kuopiota. Bussilippu Kuopioon maksoi 5,50 € ja keskustaan päästyäni saatoin vielä matkustaa samalla lipulla aivan kotioveni eteen, koska vaihtoaika on 90 minuuttia. Tästä mahdollisuudesta olin hyvin onnellinen, koska istuttuani 40 minuuttia bussissa 26 km kävelyn jälkeen olivat jalkani aivan jäykät pökkelöt.

Kävelymatka Kuopiosta Siilinjärvelle ei ole ehkä maisemallisesti kovin mielenkiintoinen muuten kuin Kallan siltojen ja Puijon osalta. Mutta yöllinen kävelijä saa ainakin nauttia rauhasta, hiljaisuudesta ja omista ajatuksistaan.

Hiking to St. Martin

We decided to rest for another day, since the weather wasn’t any better and we haven’t really fully recovered after climbing the Sonnenspitze. During the afternoon we realised that we still wanted to get out for a little while and we agreed to make an easy hike to St. Martins Hütte (1040m / 3412 ft), located on the side of the mountain Kramerspitz (my video of Kramerspitz traverse from 2010). We walked through the village and after half an hour reached the hut. It was already near the closing time, but we had the time to enjoy an apple strudel and a drink. While descending back to Garmisch we stopped at the Kriegergedächtniskapelle. It’s a memorial place for those soldiers from Garmisch-Partenkirchen who’ve perished or lost in World War II. From the chapel we continued our hike to the village in a light rain.

My GPS: Movescount
Dima’s GPS: Movescount
Dima’s photos

Total time: 02:26:07

Päätimme pitää toisenkin lepopäivän, koska sää oli hieman epävakaa ja emme olleet aivan palautuneet Sonnenspitzen valloituksesta. Iltapäivällä päätimme kuitenkin, että haluaisimme päästä jonnekin liikkeelle majapaikastamme, joten suunnittelimme tekevämme kevyen vaelluksen St. Martins Hüttelle (1040 m) Kramerspitzen rinteelle (video Kramerspitzen ylityksestä vuodelta 2010). Kävelimme kylän läpi ja nousimme noin puolessa tunnissa majalle. Sulkemisaika oli lähellä, mutta ehdimme vielä saada tuhdin palan omenastrudelia ja juotavaa. Laskeuduimme takaisin Garmischiin Kriegergedächtniskapellen kautta, jossa on toisessa maailmansodassa kuolleiden ja kadonneiden Garmisch-Partenkircheniläisten sotilaiden muistolaattoja. Kappelilta jatkoimme matkaa kylään kevyessä sateessa.

Minun GPS-tiedot: Movescount
Diman GPS-tiedot: Movescount
Diman valokuvat