Serbia: Avala Mountain

There are not too many outdoor activities available near Belgrade. The most interesting mountains are located in southern Serbia. Still there is a small, 511 m (1677 ft) high, mountain called Avala just south from the city. And it happens to be an ideal destination for a day trip – also suitable for families.

The town of Pinosava that is right in the foot of Avala Mountain is less than 20 km (about 10 mi) from downtown Belgrade. Easy and affordable way to cover this distance is to take a local bus. There are small kiosks all over the city where you can buy a day ticket for public transportation. For finding the right bus I recommend using the Moovit app. And so me and Marlo hopped on a bus in the downtown to get off in Pinosava.

The footpath to the summit starts straight from the road 149. The trail is wide and well maintained all the way up. Right away when we arrived to Pinosava, Marlo made friends with a stray dog that we called Rekku (a generic Finnish dog name). We hadn’t walked a quarter mile when another member of paw patrol joined us – Takku (shaggy). And in a moment we had collected a pack of four friendly stray dogs, who had clearly used to getting some little treats from tourists.

Quite soon our canine companions realised that we weren’t as generous as they had wished for and they left. Except Rekku, who was dutifully hiking with us like a local guide. The weather was nice and war, although we got to see some October’s fall foliage.

The route to the summit of the Avala Mountain is only about 2 km (little more than a mile). We followed the switchbacks towards the top, when Rekku darted somewhere into the woods. We thought that he had already left us, but when we got to the summit we were gladly surprised by Rekku. He had skipped all the unnecessary switchbacks and welcomed us to the top.

On the summit stands a local attraction, the Avala Tower. As a 204 m (670 ft) high it is the tallest building in the Balkans. The original tower was built in the 60s, but it was destroyed in the Nato bombings in 1999. (Serbians are not very fond of Nato.) The new tower was opened in 2010. The Avala Tower has a very unique architecture, because it’s not erected straight from the ground, but it stands on three legs. It has been inspired by a traditional Serbian tripod chair.

Near the tower was an old lady selling all kinds of trinkets and straight underneath the tower was also a souvenir shop. Our loyal companion, Rekku, wasn’t able to join us to visit the tower and he stayed outside rolling in the piles of leaves. A ticket to the tower was 300 dinars, which is less than 3 € (less than $3). We took the elevator up and went straight away to see the views. And scenic they were – especially when the good weather allowed us to see all to way to downtown Belgrade. The tower naturally has a small bar, where we did the touristy thing and had that one overpriced beer.

The Avala Tower is not the only attraction on the mountain. On the other side of the summit there is a WW1 Monument to the Unknown Hero. It is part of the tradition of the graves of the unknown soldiers that can be found all around the world. The monument on the Avala Mountain is a black granite sarcophagus, that is guarded by statues that portray different nations in Serbia. When we walked to the monument our friend Rekku has already left, but Takku has found his way to the summit and joined us for a while.

There was an invasion of ladybugs at the Monument to the Unknown Hero. For some reason a cloud of them were flying at the top of the monument. I had to keep flailing them away like flies. We had a small lunch break near the monument and then decided to start our way back down with Marlo. We didn’t have to wait for a bus for long, because many lines were passing Pinosava on their way to Belgrade.

JFRM-2018-10-0637.jpg
At the Pinosava village
Pinosavan kylässä
JFRM-2018-10-0638.jpg
JFRM-2018-10-0640.jpg
Rekku is ready to hike with us
Rekku valmiina vaeltamaan kanssamme
JFRM-2018-10-0645.jpg
Takku is chilling in the shade
Takku lepäilee varjossa
JFRM-2018-10-0648.jpg
JFRM-2018-10-0655.jpg
JFRM-2018-10-0666.jpg
JFRM-2018-10-0671.jpg
First view of the Avala Tower
Ensimmäinen näkymä Avala-tornille
JFRM-2018-10-0676.jpg
JFRM-2018-10-0682-Pano.jpg
The Avala Tower has a unique tripod structure
Avala-tornilla on uniikki kolmijalkainen rakenne
JFRM-2018-10-0691.jpg
JFRM-2018-10-0697.jpg
The houses of Belgrade seen from the Avala Tower
Belgradin taloja Avala-tornista nähtynä
JFRM-2018-10-0714.jpg
The footpath to the Monument to the Unknown Hero
Puistokäytävä Tuntemattoman sankarin monumentille
JFRM-2018-10-0719.jpg
JFRM-2018-10-0722.jpg
The granite sarcophagus is guarded by statues that represent different nations in Serbia
Graniittisarkofagia vartioi Serbian eri kansoja esittävät patsaat
JFRM-2018-10-0757.jpg
JFRM-2018-10-0761.jpg

Aivan Belgradin lähistöllä ei ole erityisen paljon retkeilykohteita. Mielenkiintoisimmilta vaikuttavat vuoristoiset alueet sijoittuvat eteläisempään Serbiaan. Kaupungin laitamilla sijaitsee kuitenkin 511-metrinen Avala-vuori, joka soveltuu päiväretkikohteeksi myös perheille.

Matkaa keskustasta Avalan juurella sijaitsevaan Pinosavaan on vajaat 20 km ja sen taittaa helpoiten ja edullisesti bussilla. Päivälippuja saa ostettua useista pienistä kioskeista ja oikean linjan löytämisessä auttaa Moovit-sovellus. Hyppäsimme siis Marlon kanssa bussiin Belgradin keskustassa ja ajoimme Pinosavaan asti.

Reitti vuorelle lähtee suoraan 149-tien varresta. Koko matka on leveää ja hyvin hoidettua polkua. Heti Pinosavassa Marlo ystävystyi paikallisen kulkukoiran kanssa, jolle annoimme nimeksi Rekku. Emme olleet edenneet montaa sataa metriä, kun mukaan ilmestyi toinenkin karvainen kaveri – Takku. Yhtäkkiä meitä seurasi jo neljän ystävällisen koiran lauma, jotka olivat selvästi tottuneet siihen, että turisteilta irtoaisi jotain pieniä herkkuja.

Hiljalleen koirat huomasivat, että emme olleetkaan otollisia ruokkijoita, joten ne lähtivät omille teilleen. Paitsi Rekku, joka kuuliaisesti kulki mukanamme kuin paikallinen opas. Sää oli mukavan lämmin, vaikka lokakuisessa Serbiassakin alkoi jo olla hieman syksyn värejä havaittavissa.

Reitti Avalan huipulle on vain vajaat pari kilometriä pitkä. Kiertelimme mutkaista polkua ylöspäin, kun Rekku pinkaisi jonnekin puiden sekaan. Luulimme sen jo jättäneen meidät, mutta päästyämme ylös meitä odotti iloinen yllätys, kun turhat mutkat oikaissut Rekku toivotti meidät tervetulleiksi perille.

Vuoren laella komeilee paikallinen nähtävyys Avala-torni, joka on 204-metrisenä Balkanin korkein rakennus. Alkuperäinen torni rakennettiin 60-luvulla, mutta se tuhoutui 1999 Naton pommituksissa. (Serbialaisten suhtautuminen Natoon ei vaikuta erityisen lämpimältä.) Uusi torni avattiin 2010. Avala-torni on arkkitehtuurisesti uniikki, koska sitä ei ole pystytetty suoraan maahan vaan se seisoo kolmen jalan varassa. Inspiraationa on ollut perinteinen serbialainen kolmijalkainen tuoli.

Tornin juurella oli vanha rouva rihkamakojuineen ja aivan tornin alapuolella oli myöskin jonkinlainen matkamuistomyymälä. Uskollisena seuralaisenamme kulkenut Rekku jäi ulos piehtaroimaan lehtikasoihin lähitessämme käymään tornissa. Lippu torniin maksoi 300 dinaaria eli alle 3 euroa. Ajelimme hissillä ylös ja menimme suoraan ihailemaan maisemia. Näköala oli kieltämättä kaunis ja koska sää oli hyvä saatoimme nähdä Belgradin keskustaan asti. Tornissa on toki myös asiaankuuluva kahvila, jossa kävimme turistityyliin ylihintaisella oluella.

Avala-torni ei ole vuoren ainoa nähtävyys vaan huipun toisella reunalla on ensimmäisen maailmansodan Tuntemattoman sankarin monumentti. Se on osa samaa perinnettä kuin ympäri maailmaa sijaitsevat tuntemattoman sotilaan haudat. Avala-vuoren monumentti on mustasta graniitista rakennettu sarkofagi, jota vartioi Serbian eri kansoja kuvastavat patsaat. Kävellessämme monumentille oli ystävämme Rekku jo mennyt menojaan, mutta Takku oli löytänyt tiensä vuoren huipulle ja kulki taas mukanamme hetken.

Tuntemattoman sankarin monumentilla oli leppäkerttujen invaasio. Jostain syystä ne pyörivät valtavana pilvenä monumentin laella niin, että niitä joutui huitomaan itsestään kuin kärpäsiä. Pidimme pienen evästauon aurinkoisella aukiolla monumentin juurella ja lähdimme sitten Marlon kanssa paluumatkalle alas. Bussia takaisin Belgradiin ei tarvinnut odotella kauan, koska Pinosavan ohi keskustaan päin kulki useita linjoja.

Leave a comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.