Day 166: North Woodstock

10,64 km (6.6 miles)
1816.7 / 2189.8 miles
The Notch Hostel, North Woodstock, NH

I saw the north summit of Kinsman Mountain that was one kilometre (0,6 mi) away when I was taking down my tent. A few minutes later, when the tent was packed, the summit was no longer there. The weather forecast was showing possible thunderstorms in the afternoon and I wanted to get down from the mountain before that.

When I arrived to the north summit the clouds had disappeared. While standing there and enjoying the view the cloud reappeared rising along the hillside and sucked me in within seconds. I continued down. The northern side of the mountain was steep and rocky like the south side that I had ascended yesterday. I was moving slowly, trying to inch myself down while looking for things to step on and not to slide down.

At the Lonesome Lake Hut I was pondering if I should peek inside this first AMC hut (there are several within the White Mountains). I decided to continue without stopping, but I didn’t get pass the hut when I heard someone shouting behind me: ”Finnisher!” AT-AT Walker had seen me passing by and told that the hut was serving free pancakes. There are many things in life that you can say no to, but free pancakes are not one of them. So, I went inside and learned that the hut croo was giving away the leftovers of breakfast: pancakes, eggs and oatmeal.

A weekend hiker was watching me with a disapproving look on his face while I was stuffing my face with few pancakes using my hands. I didn’t have the patience to sit down for any longer, because I needed to be in Franconia Notch by 3 pm to catch the shuttle ride. The downhill had taken a lot of time and I was only wishing that the AT was easier from here on.

Luckily my wish was granted and I marched on with the new energy given by the pancakes. AT-AT Walker caught me near the Franconia Notch and we were hiking together from the AT to the parking lot along a side trail. Serena, the owner of the Notch Hostel, picked us up perfectly on schedule and took us to the hostel in North Woodstock.

My hostel choice was a good one. The Notch Hostel is very clean and the $30 fee includes a bunk, laundry, ride to grocery store and pick up and return to the AT. Serena told us that tonight a local bar had a taco Tuesday and they offered a free shuttle there. Once again I got all my needs filled and my stomach, too. The thunder started to rumble after dark and the weather forecast for tomorrow seemed getting better. Those were very welcome news, because I was heading to the Franconia Ridge. On a good weather it would be one of the most scenic passages of the AT, but on the bad weather it can be a dangerous ridge.

Näin kilometrin päässä olevan Kinsmanin pohjoishuipun ryhtyessäni purkamaan telttaani. Muutaman minuutin päästä, saatuani teltan pussiinsa, huippua ei enää näkynyt. Sääennusteessa oli ukkosmyrskyn mahdollisuus puolesta päivästä eteenpäin ja halusin päästä sitä ennen alas vuorelta.

Pohjoishuipulle saapuessani pilvet olivat taas hetkeksi väistyneet. Seistessäni katselemassa maisemaa pilvi kuitenkin nousi sekunneissa pitkin vuoren rinnettä imaisten minut sisäänsä. Jatkoin matkaa alas. Pohjoisen puoleinen rinne oli eilen nousemani etelärinteen tapaan kivikkoinen ja jyrkkä. Eteneminen oli hidasta hivuttautuessani alas sopivia askelmia etsien ja varoessani liukastumasta.

Tullessani Lonesome Lake Hutille mietin kävisinkö kurkkaamassa tämän ensimmäisen AMC:n ylläpitämän majan sisälle (näitä majoja on siis useampi White Mountainsin alueella). Päätin jatkaa pysähtymättä, mutta en päässyt kuin majan nurkalle asti, kun joku huusi takaani: “Finnisher!” AT-AT Walker oli nähnyt minut kulkemassa ohi ja huusi, että majalla olisi ilmaisia pannukakkuja. Kaikesta voi elämässä kieltäytyä, mutta ei sentään ilmaisista pannukakuista. Menin siis sisälle ja selvisi, että majan henkilökunta, croo, tarjoili ilmaiseksi aamupalan jämiä: pannukakkuja, munia ja puuroa.

Viikonloppuvaeltajan katsellessa vierestä paheksuva ilme kasvoillaan söin käsin muutaman pannukakun pahimpaan nälkääni. Sen pidempään en malttanut istua paikoillani, koska minun täytyi ehtiä kolmeen mennessä Franconia Notchiin shuttle-kyytiä varten. Alamäen alkuosaan oli tuhrautunut paljon aikaa ja saatoin vain toivoa AT:n olevan hieman helpompi majalta eteenpäin.

Tämä toiveeni onneksi toteutui ja marssin vauhdikkaasti alamäkeen pannukakkujen tuomalla uudella energialla. AT-AT Walker saavutti minut lähellä Franconia Notchia ja kuljimme yhtä matkaa AT:ltä erkanevaa sivupolkua kohti parkkipaikkaa. The Notch Hostellin omistaja Serena poimi meidät kyytiinsä sovittuna aikana ja ajelimme North Woodstockissa sijaitsevalle hostellille.

Yöpaikka osoittautui hyväksi valinnaksi. Hostelli oli hyvin siisti ja $30 hintaan sisältyi punkan lisäksi pyykinpesu, kyyti ruokakauppaan sekä hostellille ja takaisin AT:lle. Serena kertoi tänään paikallisessa baarissa olevan myös Taco-tiistai, jonne pääsisi illalliselle ilmaisella kyydillä. Näin ollen sain taas kerran pakolliset kuviot suoritettua ja vatsani täyteen. Ukkonen alkoi jyrähdellä vasta illan pimennyttyä ja huomisen sääennuste näytti myös muuttuneen parempaan suuntaan. Se tuli tarpeeseen, koska edessä oleva Franconia Ridge olisi hyvällä säällä yksi AT:n hienoimmista paikoista, mutta huonolla säällä vaarallinen harjanne.