Day 50: TN-VA

24,53 km (15.2 miles)
469.3 / 2189.8 miles
Hikers Inn, Damascus, VA

Apparently I attract snakes, because in the morning as I was figuring out the ropes for my food sack I noticed a snake by my feet. This one was very small, though, and I thought at first that it was a worm. It had rained overnight, but as I was packing up around seven the sun was out.

I had only hiked a few miles when there was past through hikers offering trail magic. The breakfast gathered from the last of my food got welcome supplementation from hot dogs, fried eggs, fruit, and cola. Part of the group said they were going to start a PCT through hike in about a week.

The first good rain shower came as I was still enjoying trail magic, but it wasn’t going to be the last. As I continued on I got to constantly take off and put on my rain gear, because intermittently it rained cats and dogs. On the other hand when it wasn’t raining it was so hot it wasn’t feasible to sweat in the rain jacket. The drastic changes between hard rain and sauna-like hot humidity felt very weird to someone used to a more moderate weather pattern.

My approximately 16-mile day was mainly downhill, but I couldn’t keep up the pace that I wanted, because the Croc on my other foot was slipping in the mud. I crossed the Tennessee-Virginia border in the afternoon. Virginia is the longest state on the AT at about 500 miles, so the next border crossing is over a month away.

I arrived in Damascus with excited anticipation after five. The AT goes through this small town and is known for its hiker friendliness. I had reserved a spot for myself at Hikers Inn, which turned out to be an awesome choice. The place which is run by Paul – who hails from Belgium – and his wife keep the place very clean, functional, and comfortable. I had dinner a few blocks away at Bobo McFarland’s and the chicken pasta and cheese cake served alongside country karaoke didn’t leave me wanting anything but to be able to crash into bed.

Ilmeisesti vedän käärmeitä puoleeni, koska aamulla selvitellessäni ruokasäkkini narua huomasin jalkojeni juuressa käärmeen. Tämä oli tosin aivan pieni ja luulin sitä ensin madoksi. Yöllä oli satanut vettä, mutta pakatessani tavaroitani seitsemän maissa sää oli poutainen.

En ehtinyt vaeltaa kuin ehkä mailin, kun tienristeyksessä tuli vastaan trail magicia järjestäviä entisiä läpivaeltajia. Viimeisistä ruuista kokoamani aamupala sai tervetullutta vahvistusta hot dogeista, paistetuista kananmunista, hedelmistä ja colasta. Osa porukasta kertoi aloittavansa PCT:n läpivaelluksen noin viikon päästä.

Ensimmäinen kunnon säderyöppy tuli nauttiessani vielä trail magicista, mutta se ei jäänyt viimeiseksi. Jatkaessani matkaa sain aina välillä pukea ja riisua sadevaatteet, koska vettä tuli hetkittäin kaatamalla. Ja toisaalta sateen tauotessa oli niin lämmin, ettei sadetakissa kannattanut hikoilla. Raju vaihtelu kovan sateen ja saunamaisen kuuman kosteuden välillä tuntui maltillisempaan sään liikehdintään tottuneelle kummalliselta.

Noin 16 mailin päivä oli suurelta osin alamäkeä, mutta en voinut edetä haluamallani vauhdilla, koska toisessa jalassa oleva Crocsi luisti mutaisella polulla. Ylitin iltapäivällä Tennesseen ja Virginian osavaltioiden rajan. Virginia on yli 500 mailillaan AT:n pisin osavaltio, joten seuraava on edessä vasta yli kuukauden päästä.

Saavuin viiden jälkeen mielenkiinnolla odottamaani Damascukseen. AT kulkee tämän pikkukaupungin läpi ja paikka on tunnettu vaeltajaystävällisyydestään. Olin varannut itselleni yöpaikan Hikers Innistä, joka osoittautui loistovalinnaksi. Belgialaislähtöisen Paulin ja hänen vaimonsa pitämä majapaikka on erittäin siisti, toimiva ja tunnelmallinen. Kävin illallisella parin korttelin päässä Bobo McFarland’ssa ja country-karaoken säestyksellä nautittu kanapasta ja juustokakku eivät jääneet kaipaamaan muuta kuin rojahtamista sänkyyn.