Day 34: Max Patch

18,02 km (11.2 miles)
260.3 / 2189.8 miles
Walnut Mountain Shelter, TN

The weather forecast called for thunderstorms to start in the afternoon and get progressively worse. I decided to get ahead of this and got up at five in the morning. A little after six I was on the move, and after hiking a few kilometers in the light of my headlamp the sun started to come over the horizon.

The early morning was spent conquering an uphill climb until familiar faces appeared behind a crest. A through hiker I occasionally pass, Isaac, and his father who does some section hiking with him, were spreading trail magic in honor of Isaac’s dad’s birthday. A Pepsi, banana, cupcakes, and a hot dog hit the spot. Fueled by these I climbed quickly to the summit, Max Patch. The view from the barren peak was awesome, but the increasing wind warned of the impending storm.

As I was descending, at noon, it started raining. First it was intermittent, then constant. The wind increased and I heard thunder claps. As I got up to Walnut Mountain it didn’t really rain at all, but the wind on the treeless summit whipped the rain cover off my pack and almost knocked me over, too. I leaned into the wind to stay upright. The trees swayed concerningly in the wind, and occasionally branches fell off.

The shelter was close on the other side of the peak though, and I had planned to spend the night here anyway. Because of my early start the day wasn’t far along, but in the light of the forecast continuing on didn’t seem smart. Thanks to the strong wind I got my gear dry quickly, but the pressure ulcer on my toe has gotten a bit worse. Tomorrow I have 13 miles to hike in the rain to Hot Springs, but that will be followed by a rest day.

Sääennuste lupasi iltapäivästä alkavaa ja iltaa kohti pahenevaa ukkosmyrskyä. Päätin ennakoida ja heräsin aamulla jo viideltä. Hieman kuuden jälkeen olin liikkeellä ja vaellettuani pari kilometriä otsalampun valossa alkoi aurinko nousta.

Aikainen aamu meni ylämäkeä selättäessä, kunnes erään töyrään takaa ilmestyi tuttuja hahmoja. Ajoittain kohtaamani läpivaeltaja Isaac ja hänen kanssaan osia vaeltanut isänsä olivat tekemässä isän syntymäpäivän kunniaksi trail magicia. Pepsi, banaani, cup cakesit ja hodarit osuivat juuri sopivaan hetkeen. Niiden voimalla nousin vauhdilla päivän korkeimmalle huipulle, Max Patchille. Puuttomalta huipulta oli hienot näköalat, mutta koveneva tuuli varoitti tulevasta myrskystä.

Laskeutuessani, tasan puolelta päivin, alkoi sataa vettä. Ensin sitä tuli kuuroina, sitten jatkuvammin. Tuuli koveni kovenemistaan ja välillä kuului ukkosen jylinää. Noustessani Walnut Mountainille ei juurikaan enää satanut, mutta puuttomalla huipulla tuuli pyöritti reppuni sadesuojan irti ja melkein kaatoi minutkin. Kävelin vinossa pysyäkseni pystyssä. Puut taipuilivat hieman huolestuttavan näköisesti tuulessa ja välillä niistä putosi oksia.

Shelter oli kuitenkin pian huipun toisella puolella ja tänne olin suunnitellutkin tulevani yöksi. Päivä ei ollut aikaisesta startista johtuen vielä pitkällä, mutta sääennusteen valossa jatkaminen ei tuntunut järkevältä. Kovan tuulen ansiosta sain varusteeni nopeasti kuivaksi, mutta varpaaseen eilen tullut painehaava on hieman pahentunut. Huomenna on edessä vielä 13 mailin vaellus sateessa Hot Springsiin, mutta sitten on luvassa lepopäivä.