Serbia – Trail

There are not too many outdoor activities available near Belgrade. The most interesting mountains are located in southern Serbia. Still there is a small, 511 m (1677 ft) high, mountain called Avala just south from the city. And it happens to be an ideal destination for a day trip – also suitable for families.

The town of Pinosava that is right in the foot of Avala Mountain is less than 20 km (about 10 mi) from downtown Belgrade. Easy and affordable way to cover this distance is to take a local bus. There are small kiosks all over the city where you can buy a day ticket for public transportation. For finding the right bus I recommend using the Moovit app. And so me and Marlo hopped on a bus in the downtown to get off in Pinosava.

The footpath to the summit starts straight from the road 149. The trail is wide and well maintained all the way up. Right away when we arrived to Pinosava, Marlo made friends with a stray dog that we called Rekku (a generic Finnish dog name). We hadn’t walked a quarter mile when another member of paw patrol joined us – Takku (shaggy). And in a moment we had collected a pack of four friendly stray dogs, who had clearly used to getting some little treats from tourists.

Quite soon our canine companions realised that we weren’t as generous as they had wished for and they left. Except Rekku, who was dutifully hiking with us like a local guide. The weather was nice and war, although we got to see some October’s fall foliage.

The route to the summit of the Avala Mountain is only about 2 km (little more than a mile). We followed the switchbacks towards the top, when Rekku darted somewhere into the woods. We thought that he had already left us, but when we got to the summit we were gladly surprised by Rekku. He had skipped all the unnecessary switchbacks and welcomed us to the top.

On the summit stands a local attraction, the Avala Tower. As a 204 m (670 ft) high it is the tallest building in the Balkans. The original tower was built in the 60s, but it was destroyed in the Nato bombings in 1999. (Serbians are not very fond of Nato.) The new tower was opened in 2010. The Avala Tower has a very unique architecture, because it’s not erected straight from the ground, but it stands on three legs. It has been inspired by a traditional Serbian tripod chair.

Near the tower was an old lady selling all kinds of trinkets and straight underneath the tower was also a souvenir shop. Our loyal companion, Rekku, wasn’t able to join us to visit the tower and he stayed outside rolling in the piles of leaves. A ticket to the tower was 300 dinars, which is less than 3 € (less than $3). We took the elevator up and went straight away to see the views. And scenic they were – especially when the good weather allowed us to see all to way to downtown Belgrade. The tower naturally has a small bar, where we did the touristy thing and had that one overpriced beer.

The Avala Tower is not the only attraction on the mountain. On the other side of the summit there is a WW1 Monument to the Unknown Hero. It is part of the tradition of the graves of the unknown soldiers that can be found all around the world. The monument on the Avala Mountain is a black granite sarcophagus, that is guarded by statues that portray different nations in Serbia. When we walked to the monument our friend Rekku has already left, but Takku has found his way to the summit and joined us for a while.

There was an invasion of ladybugs at the Monument to the Unknown Hero. For some reason a cloud of them were flying at the top of the monument. I had to keep flailing them away like flies. We had a small lunch break near the monument and then decided to start our way back down with Marlo. We didn’t have to wait for a bus for long, because many lines were passing Pinosava on their way to Belgrade.

Serbia: Avala Mountain

25 photos

Aivan Belgradin lähistöllä ei ole erityisen paljon retkeilykohteita. Mielenkiintoisimmilta vaikuttavat vuoristoiset alueet sijoittuvat eteläisempään Serbiaan. Kaupungin laitamilla sijaitsee kuitenkin 511-metrinen Avala-vuori, joka soveltuu päiväretkikohteeksi myös perheille.

Matkaa keskustasta Avalan juurella sijaitsevaan Pinosavaan on vajaat 20 km ja sen taittaa helpoiten ja edullisesti bussilla. Päivälippuja saa ostettua useista pienistä kioskeista ja oikean linjan löytämisessä auttaa Moovit-sovellus. Hyppäsimme siis Marlon kanssa bussiin Belgradin keskustassa ja ajoimme Pinosavaan asti.

Reitti vuorelle lähtee suoraan 149-tien varresta. Koko matka on leveää ja hyvin hoidettua polkua. Heti Pinosavassa Marlo ystävystyi paikallisen kulkukoiran kanssa, jolle annoimme nimeksi Rekku. Emme olleet edenneet montaa sataa metriä, kun mukaan ilmestyi toinenkin karvainen kaveri – Takku. Yhtäkkiä meitä seurasi jo neljän ystävällisen koiran lauma, jotka olivat selvästi tottuneet siihen, että turisteilta irtoaisi jotain pieniä herkkuja.

Hiljalleen koirat huomasivat, että emme olleetkaan otollisia ruokkijoita, joten ne lähtivät omille teilleen. Paitsi Rekku, joka kuuliaisesti kulki mukanamme kuin paikallinen opas. Sää oli mukavan lämmin, vaikka lokakuisessa Serbiassakin alkoi jo olla hieman syksyn värejä havaittavissa.

Reitti Avalan huipulle on vain vajaat pari kilometriä pitkä. Kiertelimme mutkaista polkua ylöspäin, kun Rekku pinkaisi jonnekin puiden sekaan. Luulimme sen jo jättäneen meidät, mutta päästyämme ylös meitä odotti iloinen yllätys, kun turhat mutkat oikaissut Rekku toivotti meidät tervetulleiksi perille.

Vuoren laella komeilee paikallinen nähtävyys Avala-torni, joka on 204-metrisenä Balkanin korkein rakennus. Alkuperäinen torni rakennettiin 60-luvulla, mutta se tuhoutui 1999 Naton pommituksissa. (Serbialaisten suhtautuminen Natoon ei vaikuta erityisen lämpimältä.) Uusi torni avattiin 2010. Avala-torni on arkkitehtuurisesti uniikki, koska sitä ei ole pystytetty suoraan maahan vaan se seisoo kolmen jalan varassa. Inspiraationa on ollut perinteinen serbialainen kolmijalkainen tuoli.

Tornin juurella oli vanha rouva rihkamakojuineen ja aivan tornin alapuolella oli myöskin jonkinlainen matkamuistomyymälä. Uskollisena seuralaisenamme kulkenut Rekku jäi ulos piehtaroimaan lehtikasoihin lähitessämme käymään tornissa. Lippu torniin maksoi 300 dinaaria eli alle 3 euroa. Ajelimme hissillä ylös ja menimme suoraan ihailemaan maisemia. Näköala oli kieltämättä kaunis ja koska sää oli hyvä saatoimme nähdä Belgradin keskustaan asti. Tornissa on toki myös asiaankuuluva kahvila, jossa kävimme turistityyliin ylihintaisella oluella.

Avala-torni ei ole vuoren ainoa nähtävyys vaan huipun toisella reunalla on ensimmäisen maailmansodan Tuntemattoman sankarin monumentti. Se on osa samaa perinnettä kuin ympäri maailmaa sijaitsevat tuntemattoman sotilaan haudat. Avala-vuoren monumentti on mustasta graniitista rakennettu sarkofagi, jota vartioi Serbian eri kansoja kuvastavat patsaat. Kävellessämme monumentille oli ystävämme Rekku jo mennyt menojaan, mutta Takku oli löytänyt tiensä vuoren huipulle ja kulki taas mukanamme hetken.

Tuntemattoman sankarin monumentilla oli leppäkerttujen invaasio. Jostain syystä ne pyörivät valtavana pilvenä monumentin laella niin, että niitä joutui huitomaan itsestään kuin kärpäsiä. Pidimme pienen evästauon aurinkoisella aukiolla monumentin juurella ja lähdimme sitten Marlon kanssa paluumatkalle alas. Bussia takaisin Belgradiin ei tarvinnut odotella kauan, koska Pinosavan ohi keskustaan päin kulki useita linjoja.

Although I have been traveling a lot around Europe, Balkans have remained unvisited. My friend Marlo happens to know that corner of the world better and hence I decided to team up with him and spend my fall break in Serbia.

We flew via Berlin Tegel to the Nikola Tesla airport that is close to Belgrade, the capital of Serbia. I generally avoid gypsy taxis because I have one slightly uncomfortable experience from Las Vegas about a decade ago, but for some unexplainable reason we decided to take ride from an unknown guy. Well, the price was sky high and perhaps I will now remember to avoid gypsy taxis for the next ten years again.

We stayed for a week and lived rather close to the old town. Our accommodation was located in Savamala in a quite neat apartment that we found from Airbnb. There are a lot of great places for a cheap price available in Belgrade through Airbnb, so staying in a hotel is a needless expense. In the old town it’s easy to move around by walking, but also buses and trams are available. You can buy a day ticket for public transportation from most of the kiosks – salesperson might not speak much anything else, but Serbian, though it’s usually easy to find mutual understanding. Even if one might have limited skills in that language. The easiest way to find the maps and schedules for the public transportation is using the Moovit app. Serbia is not part of the EU, so you should check your operator for the possible travel data packages.

In Belgrade there are too many museums and historical sights to see in one visit. We decided to visit only a few to avoid spending the whole trip indoors. Belgrade Fortress is located in Stari Grad, where rivers Sava and Danube meet. We slowly strolled around and enjoyed the warm fall weather. Because I’m generally known as the macabre one within my friends, I naturally demanded that we visit the Medieval Torture Museum that is situated in the fortress. The exhibition includes a grandiose iron maiden, a classic Judas cradle and a piece of torture equipment that every dancer secretly dreams about – a rack (that is used to stretch one’s limbs to different directions).

Other museum where I wanted to visit was the Nikola Tesla Museum. The exhibition itself is kinda small, but the tour was entertaining, especially when it came to the tesla coil tricks. I was surprised to learn that the ashes of Nikola Tesla are in the museum – inside a golden ball shaped urn.

At the moment the visual vibes of Belgrade are quite exciting. Near the old downtown there are beautiful old buildings right next to the mighty modern glass palaces and collapsing colossuses, which all are decorated with vivid graffitis. In this city you can somehow sense the will to join the (western) Europe, while at the same time some local pubs have their walls covered with communist symbols and flags of Yugoslavia. Where especially the young people seem to looking to the future, part of the nation feels to live in some kind of Yugoslavia nostalgia. Now that the East-Berlin doesn’t look anymore like “east” at all, soon might Belgrade not show this rough side of itself either.

One part of this roughness in Belgrade is all the stray cats and dogs that are roaming around. Part of them look quite well and people clearly feed them and bring water cups to their nests. But then part of them are suffering from injuries caused by people or other animals as well as untreated tumours.

Bunch of decadence can be found also from the Belgrade Central Railway Station. The building has been empty only from the summer of 2018, but the rails are growing weeds like in any post-apocalyptic movie scene. While new modern buildings are rising along the river Sava, the demolition area just keeps adding this austere feel.

The balkan cuisine and the good selection of affordable restaurants were especially rewarding during this trip. Also there is no lack of cozy pubs. On our last evening we headed for a dinner to a bit finer restaurant that was located right along the river Danube and continued the evening in the Serbian National Theatre. Tickets for the floor seats for the Marriage of Figaro opera weren’t expensive and we didn’t mind though the opera was in Italian and subtitles in Serbian (either which we didn’t understand). Performing arts can be enjoyed regardless.

Belgrad is a pleasant choice for a city break and still quite affordable. Travellers have already found Croatia with its endless coastline and Albania as well as Montenergro seems to becoming more popular. Still Balkans has much more to offer than just the sea shores. I recommend putting Serbia on your list especially if you are interested in history, museums, the changes in architecture and variety of restaurants.

Serbia: Belgrade

100 photos

Vaikka olen matkustellut paljon Euroopassa, on Balkan jäänyt itselleni hyvin tuntemattomaksi alueeksi. Ystäväni Marlo puolestaan tuntee aluetta paremmin, joten päädyimme lähtemään hänen kanssaan yhdessä syysloman viettoon Serbiaan.

Lensimme Berlin Tegelin kautta Serbian pääkaupungin, Belgradin, kupeessa sijaitsevalle Nikola Teslan lentokentälle ja suunnittelimme ottavamme taksin keskustaan. Yleensä välttelen pimeitä takseja, koska ne voivat yllättää puolin ja toisin. Kerran olen sellaisella ajellut kymmenisen vuotta sitten Las Vegasissa ja kokemus oli hieman kuumoitteleva. Kuitenkin jostain hetken mielijohteesta päätimme lähteä kentältä tuntemattoman kuskin kyytiin. No, ryöstöhintainenhan se matka oli ja ehkä taas muistan olla seuraavat kymmenen vuotta ajamatta pimeillä takseilla.

Reilun viikon mittaisella matkallamme majoitumme Airbnb:sta löytämässämme asunnossa Savamalan kaupunginosassa lähellä vanhan kaupungin keskustaa. Belgradista löytyy todella paljon hyvätasoisia ja edullisia asuntoja Airbnb:stä, joten hotellista on turha maksaa. Vanhan kaupungin alueella liikkuu helposti kävelemälläkin ympäriinsä, mutta myös busseilla ja raitiovaunuilla pääsee moneen paikkaan. Päivälipun bussiin saa useimmista kioskeista – myyjät eivät välttämättä puhu paljon muuta kuin serbiaa, mutta yleensä yhteisymmärrykseen päästään vaikka oma kielitaito olisikin tältä osin rajallinen. Julkisen liikenteen reitit ja aikataulut selviävät helposti Moovit-sovelluksesta. Serbia ei kuulu EU-alueeseen, joten omalta operaattorilta kannattaa selvitellä reissudatamahdollisuudet.

Belgradissa on valtavasti museoita ja historiallisia nähtävyyksiä. Tutustuimme niihin hyvin valikoivin osin, koska emme halunneet viettää koko viikkoa museokierroksella. Stari Gradin kaupunginosassa, Savan ja Tonavan risteyskohdassa, on Belgradin linnoitus, jossa kävimme kävelemässä ja ihailemassa maisemia. Koska olen ystävieni keskuudessa yleensäkin jo tunnettu makaaberina tahona, vierailimme tietenkin linnoituksen kidutusmuseossa. Näyttävän rautaneitsyen ja klassisen Juudaksen tuolin lisäksi esillä oli mm. kaikkien tanssijoiden salaisesti unelmoima piinapenkki, jossa venytetään raajoja eri suuntiin.

Toinen museo, jossa halusin vierailla oli Nikola Tesla -museo. Itse näyttely siellä on pienehkö, mutta museokierros oli viihdyttävä etenkin teslakäämillä tehtyjen sähkötemppujen myötä. Yllätyksekseni museossa ovat näytillä myös Nikola Teslan tuhkat kullatussa pallon muotoisessa uurnassa.

Belgrad on tällä hetkellä visuaaliselta olemukseltaan jännittävä. Vanhan keskustan ympäristössä ovat sulassa sovussa kauniit vanhat rakennukset, huippumodernit lasipalatsit, pommitetun näköiset sortuvat kolossit, joita kaikkia koristaa paikoin hyvin taidokkaatkin graffitit. Koko kaupungin tunnelmassa voi aistia jonkinlaista halua eurooppalaistumiseen ja samalla joidenkin pubien seiniä koristelevat kommunistiset symbolit ja Jugoslavian liput. Siinä missä etenkin nuoret vaikuttavat katsovan vahvasti tulevaisuuteen, osa kansasta kuitenkin yhä elää Jugoslaviaa nostalgisoiden. Siinä missä Itä-Berliini ei enää todellakaan näytä “idältä”, ei todennäköisesti Belgradkaan enää kovin pitkään näytä rujoa puoltaan.

Yksi osa tätä rujoutta on kaupungissa liikkuvat kulkukissat ja -koirat. Osa niistä näyttää hyvinvoivilta ja ihmiset selvästi tuovat niiden pesäpaikoille ruokaa ja vesiastioita. Osalla taas on selvästi ihmisten tai lajitoveriensa aiheuttamia vammoja sekä hoitamattomia kasvaimia.

Dekadenssia löytyy myös Belgradin vanhalta päärautatieasemalta. Rakennus lähtölaitureineen on seissyt tyhjänä vasta kesästä 2018 asti, mutta raiteet pukkaavat heinää jo siihen mallin, että alueella on hyvin post-apokalyptinen tunnelma. Sava-joen rannan hulppeiden uudisrakennusten tieltä on romutettu vanhaa, mikä lisää entisestään paikan karua vaikutelmaa.

Antoisaksi osoittautui Belgradin hyvät ja edulliset ravintolat sekä balkanilainen ruokakulttuuri. Viihtyisiä pubeja löytyy myös runsaasti. Viimeisenä iltana kävimme illallisella Tonavan varrella sijaitsevassa ravintolassa ja siitä jatkoimme iltaa Serbian kansallisteatterin Figaron häitä katsellen. Permantopaikat eivät montaa kymppiä maksaneet, eikä esittävässä taiteessa tarvitse välttämättä häiriintyä, vaikka laulu olisi italiaa ja tekstitys serbiaa (eikä kumpaakaan osaa).

Belgrad on viihtyisä kaupunkilomakohde, joka on ainakin vielä melko edullinen. Matkailijat ovat löytäneet jo Kroatian upeine rannikkoineen sekä Albania ja Montenegro alkavat olla myös nosteessa. Balkanilla on kuitenkin myös paljon muuta nähtävää kuin rantakohteet, joten Serbia kannattaa nostaa omalle listalle, jos kiinnostuksen kohteena ovat historia, museot, arkkitehtuurin muutokset ja hyvä ravintolatarjonta.