Day 174: Zero in Chatham

0 km (0 miles)
1891.5 / 2189.8 miles
Chatham, NH

My zero in Chatham, as a guest of Kim and her family, was on the league of its own. Even though I’m a city boy, living in the countryside is not completely foreign to me. It was still fascinating to stay at this American farm and especially I was happy to see how most of the food was truly local. The ham was from their own farm, the milk from neighbours. When I’m traveling I find it best to participate the normal life of local people. It tells you so much more than just going sightseeing.

Kim was kind enough to drive me to a shopping trip to Conway. As usual, I had to do my resupply for the next leg of my hike, but I also needed new insoles for my hiking boots. I was able to find a pair of Superfeet that seem to be a high quality brand. They have a good selection of insoles with different arch heights. I had got some replacement gear via mail, too. My earbuds had suffered some rain damage, so there was a new set of those and finally my long awaited pair of Sealskinz socks for the rainy days.

In the evening I had to once again repackage my food to ziplock-baggies. While in this process I can’t stop thinking how horribly over packaged our food is. You start to pay more attention to the sheer amount of trash, when you have to carry all that while hiking.

JFRM-2017-08-0554.jpg
JFRM-2017-08-0555.jpg
JFRM-2017-08-0553.jpg

Lepopäiväni Chathamissa Kimin ja hänen perheensä vieraana oli aivan omaa luokkaansa. Vaikka olenkin kaupungin kasvatti, ei maaseutuelämä ole minulle vierasta. Oli kuitenkin kiinnostavaa olla yhdysvaltalaisella maatilalla ja erityisesti nautin siitä miten suuri osa pöydän antimista aterioilla oli todellista lähiruokaa. Kinkku oli omista possuista, maito naapurilta. Matkaillessani on ehdottomasti parasta, jos pääsee näkemään paikallisten elämää. Se kertoo paljon enemmän kuin tavanomaiset nähtävyydet.

Kim lähti käyttämään minut myös ostosreissulla Conwayssa. Tavanomaisesti minun täytyi tietenkin ostaa ruuat seuraavalle vaellusetapille, mutta sen lisäksi tarvitsin myös uudet pohjalliset vaelluskenkiini. Löysin ilmeisen laadukkaina pidetyt Superfeetit, joissa on hyvä valikoima erikorkuisille jalkaholveille. Olin saanut postitse myös muita varustetäydennyksiä. Sateessa kastuneiden kuulokkeiden tilalle olin hankkinut uudet ja sain viimein hartaasti odottamani pidempivartiset Sealskinz-sukat märkiä kelejä varten.

Illalla ohjelmassa oli taas ruokien purkaminen omista pakkauksistaan ja niiden uudelleenpakkaaminen ziplock-pusseihin. Tämän prosessin äärellä olen kerta toisensa jälkeen pohtinut, että ruoka on kyllä hirveän ylipakattua. Syntyvän jätteen määrään kiinnittää enemmän huomiota, kun sen joutuu vaeltaessaan kantamaan kaiken mukanaan.

Leave a comment

Leave a Reply