Day 173: Chatham

17,86 km (11.1 miles)
1891.5 / 2189.8 miles
Chatham, NH

https://youtu.be/Q0mjw_0Bs20

The morning came with a sunshine. My muscles were still stiff, but the light shining through the leaves to my bed of ferns made me feel good. Emptying my food bag made my backpack also lighter and I started to hike briskly.

Before noon I first climbed up the Middle Carter Mountain and then the North Carter Mountain. From the ridge there was a beautiful view to the surrounding mountains every once in a while. After that I was facing a descent, a climb to Mount Moriah and finally a long downhill to Gorham.

Climbing Mount Moriah was heavy, but the view behind me kept getting better and that felt rewarding. Near the summit I was able to get some service and checked my messages. A friend of my cousins, Kim, was coming to pick me up from the AT near Gorham and I was invited to zero at her house.

I started the happy stroll downhill. New Hampshire and the White Mountains had been very hard for my body and I really needed some rest. I was listening to Tiedeykkönen science podcast and that made the downhill go like a charm. Also the terrain was getting more flat and the hiking got easier.

When I was about 15 min hike from the road, I got a message from Kim that she was waiting for me. I picked up my speed as I walked towards the parking lot at the roadcrossing. Right before it I saw a couple at the trailside with their grill. They called that they were doing trail magic and asked if I wanted a hot dog. I told that someone was waiting for me at the parking lot, but I always have time for a hot dog.

As I arrived to the parking lot I met Kim and her daughter. Coincidentally there happened to be also Odie’s wife and she was asking if I was aware of the Hiker Yearbook. I told her that I had met Odie down south in early spring and recently in the Presidentials. I hauled my backpack into Kim’s car and we took off towards their home in Chatham. This village that sits pretty much on the border of New Hampshire and Maine is actually also inside the White Mountains National Forest. Kim had done her homework and had some cold Pepsi for me in the car – I don’t know if anything could have made me happier right then.

I had mailed my bounce box to Kim and there was also waiting some replacement gear that I had ordered from Amazon. I was given the room of Kim’s daughter and in general I was treated like an guest of honour. The whole family and the grandparents, who were visiting, were clearly excited about my thru-hike and kept asking questions. It felt heavenly to take a shower, get some clean clothes on and to sit at their table to enjoy a real homemade dinner.

JFRM-2017-08-0522.jpg
A bed of ferns
Saniaispeti

JFRM-2017-08-0529.jpg
JFRM-2017-08-0531.jpg
JFRM-2017-08-0536.jpg
JFRM-2017-08-0538-Pano.jpg
JFRM-2017-08-0543.jpg
JFRM-2017-08-0544.jpg
JFRM-2017-08-0545.jpg
JFRM-2017-08-0546-Pano.jpg

Aamu koitti aurinkoisena. Lihakset olivat yhä jumissa, mutta valon siivilöityessä lehtien välistä saniaispetiini olin hyvällä tuulella. Ruokasäkin tyhjentyessä reppukin tuntui kevyeltä ja lähdin reippain mielin vaeltamaan.

Nousin aamupäivällä ensin Middle Carter Mountainille ja sen jälkeen North Carter Mountainille. Harjanteelta avautui toisinaan kaunis maisema ympäröiville vuorille. Sen jälkeen edessä oli laskeutuminen, nousu Mount Moriahille ja lopulta pitkä alamäki Gorhamiin.

Mount Moriahille kapuaminen oli työlästä, mutta toisaalta takanani aina vain paremmaksi muuttuva näköala tuntui palkitsevalta. Huipun tuntumassa sain kenttää kännykkääni ja tarkistin viestit. Serkkuni ystävä Kim oli tulossa hakemaan minua AT:n varrelta läheltä Gorhamia ja pääsisin hänen luokseen viettämään lepopäivää.

Lähdin rullaamaan alamäkeen iloisella mielellä. New Hampshire ja White Mountains oli ollut kova koettelemus keholleni ja kaipasin todella lepoa. Kuuntelin Tiedeykköstä ja alamäki tuntui menevän sen vauhdittamana varsin huomaamatta. Maasto myös muuttui kokoajan tasaisemmaksi ja eteneminen helpottui.

Ollessani noin 15 minuutin kävelymatkan päässä tiestä sain Kimiltä tekstiviestin, että hän olisi odottelemassa minua. Jatkoin vauhdikkaasti matkaani kohti tienristeyksessä olevaa parkkipaikkaa. Juuri ennen sitä näin polun laidassa pariskunnan grillaamassa. He huikkasivat olevansa tekemässä trail magicia ja kysyivät haluaisinko hot dogin. Kerroin, että minua odotettiin parkkipaikalla, mutta aina olisi aikaa yhdelle hodarille.

Saapuessani parkkipaikalle oli minua vastassa Kim ja hänen tyttärensä. Paikalla oli sattumalta myös Odien vaimo, joka kyseli olinko tietoinen Hiker Yearbookista. Kerroin tavanneeni Odien alkukeväästä etelässä sekä hiljattain Presidentialsilla. Nostin reppuni Kimin auton kyytiin ja lähdimme ajelemaan kohti heidän kotiaan Chathamissa. Aivan New Hampshiren ja Mainen rajalla oleva kylä on itseasiassa myös White Mountains National Forestin sisällä. Kim oli varannut autoon mukaan kylmää Pepsiä ja mikä olisikaan voinut ilahduttaa minua enemmän.

Olin lähettänyt bounce boxini Kimille ja sinne oli saapunut myös Amazonista tilaamiani varustetäydennyksiä. Sain Kimin tyttären huoneen majapaikakseni ja muutenkin minua tunnuttiin kohdeltavan oikein kunniavieraana. Koko perhe ja kylässä olevat isovanhemmat olivat selvästi innostuneita kyselemään vaelluksestani. Tuntui taivaalliselta päästä suihkuun, saada puhtaat vaatteet päälle ja istahtaa valmiiseen pöytään syömään kunnon kotiruokaa.

Map

Total time: 08:59:02

Leave a comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.