Day 156: The Lookout

25,22 km (15.7 miles)
1733.0 / 2189.8 miles
Thistle Hill Shelter, VT

My intention had been to get up at six, but I was tired and slept an hour later. The forecasts I had seen yesterday promised rain all day, but at least yet it had not started. I couldn’t check the forecast, as I had no service on my phone.

There’s a small cabin called The Lookout along the AT where hikers can spend the night. It has apparently gotten its name from the viewing platform that has been built on its roof. I decided to go take a peek at the view, even though I wasn’t sure whether I would be able to see anything through the clouds. The clouds didn’t block the view though, instead they made the scenery more impressive as they rolled as a dark mass toward me.

The rain didn’t come until the afternoon, and even then in short showers. After the first shower I came to a field where I had to force my way through the growth. This time there weren’t nettles or thorns, but my clothes were drenched more than by the rain itself. As I came from the field into an intersection I saw a sign advertising On the Edge farm 0.2 miles away was selling drinks and snacks. I didn’t have to think about this pit stop twice. The farm’s shop turned out to have a great selection and the clerk was a sweet older lady. I was able to assemble a nice lunch for myself and at the same time avoided another – significantly stronger – rain shower.

With renewed energy the hiking machine started to move at a good pace, and I threw myself over the next hill almost without noticing. I had hoped for about an 18 mile day to Thistle Hill Shelter, and this actually seemed possible before dark.

I walked past an old rock wall, when the setting sun suddenly struck a perfectly golden glow through the tall, narrow trees. The magical light phenomenon lasted only seconds and then was over. The arresting beauty however left me feeling happy.

I arrived at the shelter just as it was getting dark. It felt good to get a longer day done, and my feet weren’t very sore either. Tomorrow I would have just 13 miles left to Norwich, and then I would get to have a zero.

“Ei toistoa saa
Variointeja vaan
Juuri tällaista kauneutta
Ei saa samanlaista
Tartutaan kii
Painetaan sydämiin
Tämä hetki
Tämä onni”
-Chisu
(Onni, 2015)

 

“You can’t get a repeat
Only variations
The beauty just like this
Similar you cannot get
Let’s grasp it
Press it into our hearts
This moment
This happiness”
-Chisu
(Onni, 2015)

JFRM-2017-08-0068.jpg
JFRM-2017-08-0055-Pano.jpg
JFRM-2017-08-0069.jpg
JFRM-2017-08-0070.jpg
JFRM-2017-08-0071.jpg
JFRM-2017-08-0073.jpg
JFRM-2017-08-0074-Pano.jpg
JFRM-2017-08-0077.jpg

Aikomukseni oli herätä kuudelta, mutta minua väsytti ja nukuin tunnin pidempään. Eilen näkemäni sääennusteen mukaan koko päiväksi oli luvattu sadetta, mutta ainakaan vielä sade ei ollut alkanut. En voinut tarkastaa sääennustetta, koska kännykässä ei ollut kenttää.

AT:n varrella on pieni mökki nimeltä The Lookout, jossa vaeltajat saavat yöpyä. Paikka on ilmeisesti saanut nimensä siitä, että mökin katolle on rakennettu näköalatorni. Päätin käydä vilkaisemassa maisemaa, vaikka en ollut varma näkyisikö pilvisessä säässä mitään. Pilvet eivät kuitenkaan peittäneet näkymää vaan ennemminkin tummana kohti vyöryvä massa sai maiseman entistä vaikuttavammaksi.

Sadetta ei tullut ennen kuin iltapäivällä ja silloinkin kuuroina. Ensimmäisen kuuron jälkeen tulin niitylle, jossa täytyi puskea voimalla tiheän kasvuston läpi. Tällä kertaa mukana ei ollut nokkosia ja piikkejä, mutta vaatteet kastuivat enemmän kuin itse sateesta. Tullessani niityltä tienristeykseen näin lapun, jossa kerrottiin 0,2 mailin päässä olevan On the Edge -farmin myyvän juomista ja pikkupurtavaa. Tätä varikkopysähdystä ei tarvinnut miettiä kahdesti. Farmin myymälä osoittautui yllättävän monipuoliseksi ja myyjä oli sympaattinen vanhempi nainen. Sain kasattua itselleni hyvän lounaan ja samalla vältin myös toisen – huomattavasti voimakkaamman – sadekuuron.

Uudella energialla vaelluskone lähti taas vauhdilla käyntiin ja heitin itseni seuraavan mäen yli lähes huomaamatta. Olin pitänyt toiveissa noin 18 mailin päivää Thistle Hill Shelterille ja tämä näytti olevan todellakin mahdollista ennen pimeää.

Kävelin vanhan kiviaidan viertä, kun laskeva aurinko yhtäkkiä loi täydellisen kultaisen loisteen pitkien kapeiden puiden lävitse. Maaginen valoilmiö kesti vain sekunteja ja sitten se oli ohi. Kuitenkin sen pysäyttävä kauneus sai minut tuntemaan itseni onnelliseksi.

Saavuin shelterille juuri pimeän tullessa. Tuntui hyvältä saada kasaan pidempi päivä eivätkä jalatkaan olleet erityisen kipeät. Huomenna jäljellä olisi 13 mailia Norwichiin ja pääsisin viettämään lepopäivää.

“Ei toistoa saa
Variointeja vaan
Juuri tällaista kauneutta
Ei saa samanlaista
Tartutaan kii
Painetaan sydämiin
Tämä hetki
Tämä onni”
-Chisu
(Onni, 2015)

Map

Total Time: 10:46:59

Leave a comment

Leave a Reply