Day 113: Port Clinton

24,53 km (15.2 miles)
1217.8 / 2189.8 miles
Rock ‘n Sole Hostel, Summit Station, PA

The alarm clock went off at 4 AM. I don’t usually use an alarm clock on the AT, and I definitely don’t normally get up at four. In this case though the forecast last night had promised rain in the afternoon that would last all day. I had thought I would hike as much as possible before the rain to minimize the time spent in the rain.

And so I was at the starting line around six, and started purposefully marching in a familiar direction: north. A few miles from where I had spent the night I crossed a gravel road where someone had left trail magic. I grabbed a bottle of water from the cooler, because I had a meager quantity of water considering the day.

Around seven I called Hamburg’s only motel to reserve a room for myself. I hadn’t wanted to call sooner, because I wasn’t sure if I would reach my destination that day. To my disappointment the motel informed me they were full. And I had so looked forward to getting to have a zero. I was annoyed. I didn’t really know what I would do, because there weren’t any other places in Hamburg. There was a motel in Port Clinton along the AT, but they didn’t have a grocery store and it was necessary for me to get more food in order to continue my hike.

I decided I wouldn’t dwell on the issue. One makes bad decisions when angry. In any situation it was clear that I had to continue forward on the AT, so I continued hiking and hoped to get an idea once I calmed down after the disappointments.

I walked swiftly forward and I was reminded of a hostel some hikers had mentioned yesterday. The place had been said to be on par with Wood’s Hole so that alone was an achievement already. I had, however, already gone several miles past the intersection from where one could get a free ride to the hostel. The AT has taught me a good dose of opportunism and courage to ask for what I want. So I decided to call the hostel and ask if they would pick me up for a few from Port Clinton.

On my next break I called Rock ’n Sole hostel and the friendly owner, Craig, promised to reserve a bunk and told me a ride from Port Clinton would cost $20 each way. Not cheap, but not expensive either. Staying the night in Hamburg would have been $100/night, so even with the transporation Rock ’n Sole’s $40 night would be considerably cheaper. The cost also includes a trip to the grocery store, as well as breakfast and dinner. I decided to take the offer.

Happy to have arranged a place to sleep and knowing my zero would come to be I continued at a quick pace in the level terrain. The rain started, as I had expected, before nine. The weather was warm and there was very little rain that came through the trees, so hiking was not displeasing. And hiking in the rain is always much more tolerable when you know you’re going to get inside a dry building for the night.

I wasn’t quite without challenges despite the flatness of the route. A part of the way was slippery rocks. The tip of my other hiking pole had broken, so it did not offer any kind of traction. Also the rain dripping on my glasses made it hard to see the rocks on the path. Finally I decided to go without the glasses, because I could see the terrain ahead of me better that way.

A little before Port Clinton the rain stopped and my clothes even had a chance to dry a bit as the sun came out. The steep downhill into town was once again challenging in regards to traction, because the slope was sandy. But all things considered I’d rather slide when going downhill than uphill. I crossed many railroad tracks and two beautiful old bridges as I came into the little town of Port Clinton. There were a couple of large boulders of anthracite, a type of coal which I understand has been mined in the area. Exceptionally bright surfaces on those black rocks fascinated me.

Port Clinton does not have a grocery store, but it has a candy store called Peanut Shop (which also sells peanuts). I went to get some treats and sat for a bit outside to eat them. Little Engine, who had passed me earlier in the day, joined me. I told her my reservations about my accommodations for the night, and Little Engine mentioned having stayed in Rock ‘n Sole the previous night herself. She praised the hostel as excellent and the food as good.

I called Rock ’n Sole to let them know I had arrived in Port Clinton and was told my ride would arrive in about 40 minutes. So I walked to the Port Clinton bar next to Peanut Shop and ordered myself a Guinness. I was Midsummer Eve of course, so it could be celebrated by drinking in the middle of the day.

My chauffer, Craig’s son, came to get me from the bar about a half an hour later. He was also giving a ride to another hiker, so I decided to be opportunistic again ask if we could stop on the way at Cabela’s in Hamburg. This fit in the plans, so I got to get new hiking poles on the same trip.

When I arrived at Rock ’n Sole I met Craig and determined the rumors from other hikers to be true. The hostel was very clean, nicely decorated, and all the essential needs were fulfilled. There was a shower and a port-a-potty to use, the refrigerator had sodas and snacks for sale, laundry could be done for $5, and there were clothes to borrow while mine were in the wash.

I didn’t have to be disappointed in the food service either. The family’s mom, Jody, turned out to be a wonderful cook and just as nice as the rest of the family that I had already met. The dinner was plentiful and varied – with its salads and vegetables. After eating we got to go on a trip to Dollar General, and I was able to get good food for the last stretch of Pennsylvania. It was actually a good decision to go to the store after eating, because for once I did my shopping rationally without falling victim to shopping while hungry.

As I went to bed I felt good in every way. Sometimes happiness is about just the simple things: a shower, food, and rest. Those are the things I’ve learned to appreciate on the AT.

Herätyskello soi aamuneljältä. En yleensä käytä herätyskelloa AT:lla enkä todellakaan yleensä herää neljältä. Edellisenä iltana sääennuste oli kuitenkin näyttänyt aamupäivällä alkavaa sadetta, joka kestäisi mahdollisesti koko päivän. Olin ajatellut vaeltaa mahdollisimman paljon ennen sadetta minimoidakseni sateessaoloajan.

Niinpä olin lähtökuopissa kuuden aikaan ja aloin marssia määrätietoisesti tuttuun suuntaan: pohjoiseen. Pari mailia yöpaikastani ylitin pienen hiekkatien, jonne oli jätetty trail magicia. Nappasin kylmälaukusta vesipullon mukaani, koska minulla oli päivää ajatellen hieman niukasti vettä.

Seitsemän aikoihin soitin Hamburgin ainoaan motelliin varatakseni itselleni huoneen. En ollut halunnut soittaa aiemmin, koska en ollut aivan varma saavuttaisinko tavoitteeni ajallaan. Pettymyksekseni motellista kerrottiin heillä olevan täyttä. Ja minä olin niin kovasti odottanut pääseväni viettämään lepopäivää. Ärsytti. En tiennyt mitä oikein tekisin, koska muita paikkoja ei Hamburgissa ollut. AT:n varrella olevassa Port Clintonin kylässä olisi kyllä motelli, mutta siellä ei taas puolestaan ollut ruokakauppaa ja minulle oli välttämätöntä saada lisää ruokaa voidakseni vaeltaa eteenpäin.

Päätin, etten jää märehtimään asiaa. Suuttuneena tekee huonoja ratkaisuja. Se oli joka tapauksessa selvää, että AT:lla pitäisi edetä, joten jatkoin vaeltamista ja toivoin saavani jonkun idean, kunhan rauhoittuisin pettymyksen jäljiltä.

Kävelin vauhdikkaasti eteenpäin ja mieleeni muistui muiden vaeltajien eilen mainitsema hostelli. Paikkaa oli kehuttu Wood’s Holen tasoiseksi ja se on jo melkoinen saavutus. Olin kuitenkin jo useamman mailin ohi tienristeyksestä, josta hostellille saa ilmaisen kyydin. AT on opettanut minulle aimo annoksen opportunismia ja rohkeutta pyytää asioita, joita haluan. Niinpä päätin soittaa hostelliin ja kysyä, josko he hakisivat minut maksua vastaan Port Clintonista.

Seuraavalla tauolla soitin Rock ‘n Sole -hostelliin ja ystävällinen omistaja, Craig, lupasi varata minulle punkan sekä kertoi kyydin Port Clintonista maksavan $20/suunta. Ei halpaa, mutta ei oikeastaan kallistakaan. Hamburgissa yöpyminen olisi maksanut noin $100/yö, joten matkoineenkin Rock ‘n Solen $40/yö tulisi huomattavasti halvemmaksi. Lisäksi hintaan kuuluisi kauppareissu sekä aamupala ja illallinen. Päätin tarttua tarjoukseen.

Iloisena yöpaikan järjestymisestä ja odottamani lepopäivän toteutumisesta jatkoin reipasta tahtia tasaisessa maastossa. Sade alkoi odotusteni mukaisesti ennen yhdeksää. Sää oli lämmin ja sadetta tuli puiden läpi varsin vähän, joten vaeltaminen ei ollut epämiellyttävää. Lisäksi sateessa vaeltaminen on aina huomattavasti siedettävämpää, jos tietää illalla pääsevänsä sisälle kuivaan.

Täysin vailla haasteita en reitin tasaisuudesta huolimatta ollut. Osa matkasta oli liukasta kivikkoa. Toisesta vaellussauvastani oli katkennut kärki, joten se ei tarjonnut juuri minkäänlaista pitoa. Lisäksi veden valuessa pitkin silmälaseja oli vaikeaa nähdä polulla olevia kiviä. Lopulta päätin kulkea ilman silmälaseja, koska näin edessäni olevan maaston paremmin niin.

Vähän ennen Port Clintonia sade lakkasi ja vaatteeni ehtivät jopa hieman kuivua auringon tullessa esiin. Jyrkkä alamäki kylään oli jälleen kerran pidon kannalta haastava, koska rinne oli hiekkainen. Mutta toisaalta mielummin liu’uin sitä alaspäin kuin olisin yrittänyt ylöspäin. Ylitin monet ratakiskot ja kaksi kaunista vanhaa siltaa tullessani Port Clintonin pieneen kylään. Tien vieressä oli muutama iso järkäle antrasiittiä, kivihiiltä, jota on ymmärtääkseni louhittu lähialueilta. Erikoisen kiiltäväpintaiset mustat kivet olivat mielestäni kiehtovia.

Port Clintonissa ei tosiaan ole ruokakauppaa, mutta Peanut Shop -niminen huikea karkkikauppa sen sijaan löytyy (joka myy kyllä myös pähkinöitä). Kävin ostamassa hieman herkkuja ja istuin hetkeksi ulkopuolelle syömään niitä. Seuraani liittyi päivällä ohitseni kulkenut Little Engine. Kerroin hänelle edesottamuksistani yöpaikan suhteen ja Little Engine mainitsi itse olleensa edellisen yön Rock ‘n Solessa. Hän kehui hostellia erinomaiseksi ja ruokaa hyväksi.

Soitin Rock ‘n Soleen kertoakseni saapuneeni Port Clintoniin ja sain tietää kyytini olevan tulossa noin 40 minuutin päästä. Niinpä kävelin Peanut Shopin vieressä olevan Port Clinton Hotellin baariin ja tilasin itselleni Guinnessin. Olihan nyt juhannusaatto, joten sitä saattoi hyvin juhlistaa päiväkaljalla.

Kyytimieheni, Craigin poika, tuli huikkaamaan minut mukaansa baarista noin puolen tunnin päästä. Hän kyyditsi samalla myös toista vaeltajaa, joten päätin taas heittäytyä opportunistiksi ja kysyin voisimmeko käydä matkalla Hamburgissa olevassa suuressa ulkoiluliikkeessä, Cabela’sissa. Tämä sopi suunnitelmiin, joten pääsin samalla reissulla hankkimaan itselleni uudet vaellussauvat.

Tullessani Rock ‘n Soleen tapasin Craigin ja totesin pian vaeltajilta kuulemani huhut todeksi. Hostelli oli todella siisti, kivasti sisustettu ja kaikki keskeiset tarpeet täyttävä. Käytössä oli suihku ja bajamaja, jääkaapista sai ostaa limppareita ja välipalaa pikkurahalla, pyykit sai hoidettua $5 hintaan ja pesun ajaksi tarjolla oli lainavaatteet.

Ruokahuoltoonkaan ei todellakaan tarvinnut pettyä. Perheen äiti, Jody, osoittautui loistavaksi kokiksi ja yhtä mukavaksi kuin aiemmin tapaamani muut perheen jäsenet. Illallinen oli runsas ja monipuolinen – salaatteineen ja vihanneksineen. Syötyämme pääsimme vielä ostosreissulle Dollar Generaliin ja sain hankittua ruuat Pennsylvanian loppupätkälle. Oli itseasiassa hyvä ratkaisu käydä kaupassa ruuan jälkeen, koska kerrankin tein ostokset järkevästi joutumatta nälän piiskaamana ruokahulluuteen.

Käydessäni nukkumaan minulla oli kaikin puolin hyvä olo. Joskus ihmisen onni on perusasioista kiinni: suihku, ruoka ja lepo. Niitä on oppinut arvostamaan AT:lla.