Day 112: Kimmel Lookout

28,70 km (17.8 miles)
1202.0 / 2189.8 miles
Stealth campsite, PA

I had decided to hike until dusk. Since I essentially had enough food for just one more day, I wanted to get as far as possible. This way the next town would be in reach tomorrow.

I’ve been able to keep up a good pace, but in the rocky terrain this morning it didn’t seem feasible. The situation was not improved by the fact that the tip of one of my hiking sticks had broken, and the other one wasn’t doing much better at gripping anything. I started to ponder the option that the trip might take an extra day. Once I got through the toughest spot though, the speed picked up and I caught up the lost time.

I had lunch at 501 Shelter which would have been a tempting place to stay as well. The shelter has a shower, locals offer rides for a small fee (the shelter is right by the road), and the local pizza places deliver here. The hikers there were talking about a hostel nearby that had a good reputation, but I was still aiming for Hamburg by tomorrow.

Pennsylvania has been very flat, but the downside to that is the scarcity of views. And I myself feel that the sights opening up from the top of high places to be some of the best rewards of hiking. Today I did pass several viewpoints that I was able to stop and admire.

As evening approached I saw a small sign made of sticks that told me I had hiked 1200 miles. At this point each 100 miles doesn’t seem so wondrous anymore, and I’ve actually started to look at them from the opposite point of you. That is because today the leftover distance shrunk down to three digits, meaning there are “only” less than 1000 miles to Katahdin.

I looked for a suitable camp site as dusk settled. Rain had been forecasted for the evening and it started sprinkling during the last few kilometers. I found a really god and flat spot next to the trail, and spun my pack down to lean against a tree and removed my tent. Usually I listen to music on the AT exclusively with headphones, but on an impulse I wanted tent pitching music, so I turned on the speaker on my phone. As the rain fell I slowly danced along with Enrique Iglesias as I tightened the guy lines. My timing was fantastic, because as I sat down in my tent to have dinner the rain picked up drastically. I had gotten the 18 miles I wanted and there would only be 15 left tomorrow to Port Clinton, and from there just under two miles along the road to Hamburg.

JFRM-2017-06-9028.jpg
JFRM-2017-06-9030.jpg
JFRM-2017-06-9031.jpg
JFRM-2017-06-9032.jpg
JFRM-2017-06-9034.jpg
JFRM-2017-06-9035-Pano.jpg
JFRM-2017-06-9042.jpg

Olin päättänyt vaeltaa hämärän tuloon asti. Koska ruokaa oli käytännössä enää yhdeksi päiväksi, halusin päästä mahdollisimman pitkälle. Näin seuraava kaupunki olisi saavutettavissa huomenna.

Olen onnistunut pitämään hyvää vauhtia yllä, mutta aamun kivikossa se ei näyttänyt oikein todennäköiseltä. Asiaa ei erityisesti auttanut se, että toisesta vaellussauvasta oli katkennut kärki eikä toisessakaan pito ollut enää kovin kehuttava. Jouduin jo pohtimaan sitäkin vaihtoehtoa, että matkaan menisi yksi päivä enemmän. Päästyäni hankalimmasta kohdasta eteneminen kuitenkin helpottui ja otin kiinni menetettyä aikaa.

Pidin lounastauon 501 Shelterillä, joka olisi ollut kieltämättä myös houkutteleva yöpaikka. Shelterillä on nimittäin suihku, paikalliset tarjoavat maksua vastaan kyytejä kauppaan (shelter on aivan tien vieressä) ja myös pizzeriat toimittavat tilauksia sinne. Paikalla olevat vaeltajat puhuivat lähellä olevasta hostellista, jolla oli ilmeisen hyvä maine, mutta minulla oli yhä tähtäimessäni Hamburgiin ehtiminen huomenna.

Pennsylvania on ollut todella tasainen, mutta sen varjopuolena on näköalojen vähäisyys. Ja itse koen korkealta avautuvat maisemat juurikin vaeltamisen palkitsevimpana osana. Tänään kuitenkin ohitin useammankin maiseman, jota saatoin pysähtyä hetkeksi ihailemaan.

Illan tullessa näin maassa pienen tikuista tehdyn merkin, joka kertoi minun vaeltaneen 1200 mailia. Tässä vaiheessa jokainen sata mailia ei enää tunnu niin ihmeelliseltä ja oikeastaan asiaa alkaa katsomaan jo käänteiseltä kannalta. Nimittäin tänään jäljellä oleva matka kutistui viimein kolminumeroiseksi eli Katahdinille on ”enää” alle 1000 mailia.

Etsiskelin sopivaa telttapaikkaa hämärän laskeutuessa. Yöksi oli luvattu sadetta ja sitä alkoi jo hieman tihkuttaa parin viimeisen kilometrin aikana. Löysin todella hyvän ja tasaisen paikan polun vierestä, joten pyöräytin repun seisomaan puuta vasten ja irroitin teltan. Yleensä kuuntelen musiikkia AT:lla vain kuulokkeista, mutta jostain hetken mielijohteesta halusin teltanpystytysmusiikkia, joten päätin laittaa puhelimen kaiuttimen päälle. Sateen putoillessa hiljalleen tanssin Enrique Iglesiasin tahtiin kiristellessä teltannaruja. Ajoitukseni oli erinomainen, koska istahtaessani telttaan illalliseni ääreen muuttui sade huomattavasti runsaammaksi. Olin saanut haluamani noin 18 mailia tehtyä ja huomenna olisi jäljellä 15 mailia Port Clintoniin ja sieltä vajaa pari mailia tietä pitkin Hamburgiin.

Map

Total Time: 10:37:57

Leave a comment

Leave a Reply