Day 110: Table Rock

26,38 km (16.4 miles)
1167.9 / 2189.8 miles
Stealth campsite, PA

Marvin Gaye’s unfailing groove greeted me in the morning, as Alex, who had slept in the shelter, packed his gear in time to music. I couldn’t help smiling as the saxophone got to play his solo. This morning would be good.

I had prepared for the route to possibly be as rocky as yesterday when I arrived at the shelter, but going forward it was noticeably easier. Occasionally I came upon rocky sections, but they didn’t require the same kind of climbing and the stretches were short.

I rolled along at a steady clip and enjoyed the wonderful weather. It was warm, but not hot, and even the humidity was on a normal level from a Finn’s point of view. And the occasional breeze was refreshing. My shoes were still damp from yesterday’s rain, but dried as the day progressed.

For the most part I walked in the forest, but a few nice views came along. At Table Rock was a group of kids with a young man who seemed to be practicing rappelling. His top anchor set up looked a bit questionable. I didn’t stay to see which way he was going to thread his rope, but my brain couldn’t figure out any reasonable direction from that anchor point. And I also wouldn’t use cams and hexes in a relatively short crack when there were perfectly good trees right next to the cliff.

In the evening I came to a small spring to get water. From further away the spring and the small stream coming from it looked completely orange. When I got closer I saw that the water was perfectly clear, but the bottom was orange – apparently iron ore based – mud. I hiked a bit further from here until I found a good spot to camp. The day had felt easy for the first time in a long time, and hiking was mostly enjoyable too. Maybe last night’s 12 hours of sleep had helped there.

Marvin Gayen pettämätön groove tervehti minua aamulla, kun shelterissä kanssani yöpynyt Alex pakkasi tavaroitaan musiikin tahtiin. En voinut olla hymyilemättä saksofonistin päästessä vetämään sooloaan. Tästä aamusta tulisi hyvä.

Olin varutunut reitin olevan mahdollisesti yhtä kivikkoinen kuin eilen saapuessani shelterille, mutta siitä eteenpäin polku olikin huomattavasti helpompaa. Hetkittäin tuli vastaan kivisiä paikkoja, mutta ne eivät vaatineet samanlaista kiipeämistä ja pätkät olivat lyhyitä.

Rullasin tasaista vauhtia eteenpäin ja nautin mainiosta säästä. Ilma oli lämmin, mutta ei kuuma ja kosteuskin oli suomalaisesta näkökulmasta normaalilla tasolla. Lisäksi ajoittainen tuulenvire virkisti. Kenkäni olivat eilisen sateen jäljiltä märät, mutta ne kuivuivat päivän aikana.

Suurimmalta osin kuljin metsän keskellä, mutta pari näköalapaikkaa tuli vastaan. Table Rockilla oli nuori mies lapsilauman kanssa ilmeisesti aloittelemassa kalliolta laskeutumista. Hänen yläankkurin rakennuspuuhat olivat hieman kyseenalaisen näköisiä. En jäänyt seuraamaan mihin suuntaan hän aikoi köyden siitä vetää, mutta minun aivoillani kyseisestä ankkuripisteestä ei saisi köyttä mihinkään järkevään suuntaan. Lisäksi en välttämättä käyttäisi itse lyhyeen halkeamaan camuja ja hexoja, kun vieressä olisi hyviä puitakin.

Illalla tulin pienen lähteen luokse ottaakseni vettä. Kauempaa lähde ja siitä syntyvä puro näytti kokonaan oranssilta. Lähemmäs tullessani näin kuitenkin veden olevan ihan kirkasta, mutta pohjan olevan oranssia – ilmeisesti hyvin rautapitoista – mutaa. Vaelsin tästä hieman eteenpäin, kunnes löysin hyvän telttapaikan. Päivä oli ollut pitkästä aikaa helpon tuntuinen ja vaeltaminenkin pääosin miellyttävää. Ehkä edellisen yön noin 12 tunnin unet olivat auttaneet asiaa.