Day 109: Susquehanna River

7,37 km (4.6 miles)
1151.5 / 2189.8 miles
Clark’s Ferry Shelter, PA

I knew it was rainy, but I wanted to get at least a few miles in. Dark clouds were circling Duncannon and some were already dropping rain around the valley.

As I left through the town the rain started as a couple of gentle showers, and then started pouring. I wasn’t very upset about the rain though. After the heat of the last couple of days it was a relief.

I first crossed the Juniata river and right behind it the impressively wide Susquehanna river by bridge. The bridge provided a beautiful view into the valley, but in the rain I couldn’t stay long admiring it.

As I moved into the forest and started to ascend the rain only increased. When I got to the rocky ridge my shoes were soaked. The rain wasn’t cold, so I didn’t feel uncomfortable, but scrambling in the wet rocks was periodically challenging. I pondered the option to leave the day short and set up at the first shelter. My feet already had some nasty blisters, and several hours of hiking in wet shoes wasn’t the smartest option considering them.

As I arrived at the shelter the rain started to let up of course. I thought about what I should do. On one hand I wanted to keep going, but on the other hand it would be sensible to get my shoes to dry. My decision was finally made by the fact that the next shelter only had an unreliable and far off water source. And there wasn’t any other water source along my long route. I would rather just carry the water I needed while hiking – not my morning and evening water, too. So the day ended up short. I would have time to sleep well, and could start early the next morning.

JFRM-2017-06-8978-Pano.jpg
JFRM-2017-06-8980.jpg

Tiesin sään olevan sateinen, mutta halusin saada edes muutaman mailin tehtyä. Duncannonin yllä pyöri tummia pilviä ja osa heitti jo paikallisia sateita ympäri laaksoa.

Lähtiessäni kulkemaan kaupungin läpi alkoi sade ensin parina kevyenä kuurona ja sitten tulikin jo kaatamalla. En kuitenkaan ollut erityisen pahoillani sateesta. Viimepäivien helteen jälkeen se tuntui jopa helpottavalta.

Ylitin siltaa pitkin ensin Juniata-joen ja heti perään näyttävän leveän Susquehanna-joen. Sillalta avautui kaunis näköala laaksoon, mutta sateessa en voinut jäädä sitä kovin pitkäksi aikaa ihailemaan.

Siirtyessäni metsäpolulle ja alkaessani nousta ylämäkeen yltyi sade entisestään. Kivikkoiselle harjanteelle tullessani olivat kenkäni jo läpimärät. Sade ei ollut kylmää, joten oloni ei ollut mitenkään epämiellyttävä, mutta märässä kivikossa kapuaminen oli ajoittain haastavaa. Pohdin mahdollisuutta jättää päivä lyhyeksi ja majoittua ensimmäiselle shelterille. Jaloissani oli nimittäin jo nyt aika ikävässä kunnossa olevia rakkoja ja usean tunnin vaellus märissä kengissä ei olisi niitä ajatellen järkevin mahdollinen vaihtoehto.

Tullessani shelterille sade alkoi tietenkin laantua. Mietin pitkään mitä tekisin. Toisaalta halusin vaeltaa eteenpäin ja toisaalta olisi järkevää saada kengät kuivumaan. Päätökseni lopulta saneli se tosiasia, että seuraavalla shelterillä oli vain hyvin epäluotettava ja kaukana oleva vesilähde. Eikä pitkään matkaan ollut tiedossa mitään muuta vettä. Mieluiten kantaisin mukanani vain vaeltaessa kuluvan veden – en myös illan ja aamun vesiä. Päivä sai siis jäädä lyhyeksi. Ehtisin nukkua oikein kunnolla ja voisin aloittaa huomenna aikaisin aamulla.

Leave a comment

Leave a Reply