Month: September 2015

I ended up taking off a bit extempore to my second outdoor night in September and thus decided to find an easily accessible lean-to. From the map I found Suovu lean-to that is north from Haminalahti and near a road. The place is equipped with a privy and a wood shed.

The actual lean-to resembles a half-cut goahti that offers a wonderful view over the lake. Right next to the lean-to is a nice small rapid, that helps you fall asleep with its even sound. I’ve found a few hiking trails, that I even didn’t know they existed, when staying at different lean-tos. From Suovu lean-to starts the Suovu-Palonen trail, though now during the moose hunting season it’s not especially recommended for hikers. (I found two hiker stories, in Finnish, from Rento Retkeilijä blog and from Retkipaikka.)

It would be nice to have as good and user friendly database of the Finnish trails as is the Laavu.org database of lean-tos and wilderness huts. In an ideal case this kind of database could also have trackbacks from bloggers who have been hiking on a certain trail. Sometimes these trails are a bit difficult to find, if you don’t know the area very well.

My night was interrupted by a young couple who parked their car nearby and blasted the radio almost for an hour. Enough with the peace and quiet… Anyway the Suovu lean-to is very nice resting place for a hiker or for an overnight stay and also just to come and grill some sausages over the campfire. If you come to Haminalahti for rock climbing (Haminalahti 1 and 2), this might be your million star hotel.

Päädyin lähtemään hieman extempore syyskuun toiselle yöreissulle ja päätin ottaa kohteeksi jonkun helposti lähestyttävän laavun. Löysinkin kartalta Haminalahden pohjoispuolella olevan Suovun laavun, joka on lähes tien varrella. Autolla pääsee siis aivan lähelle ja paikka on hyvin varusteltu puuliitereineen ja huusseineen.

Itse laavu on oikeastaan kuin puolikas kota, josta avautuu kaunis näkymä järvelle. Aivan vierestä kulkee pieni koski, jonka tasaiseen ääneen voi hyvin nukahtaa. Olen löytänyt laavujen kautta joitakin ulkoilureittejä, joista en ole muuten löytänyt tietoa tai joita en ole osannut etsiäkään. Suovun laavultakin lähtee Suovu-Palosen retkeilyreitti, jota tosin ei näin hirvestyskaudella erityisesti suositella. (Löysin pari tarinaa reitiltä Rento Retkeilijä -blogista ja Retkipaikasta.)

Olisi toivottavaa saada yhtä kattava ja helppokäyttöinen tietokanta Suomen ulkoilureiteistä kuin on paljon käyttämäni Laavu.org -tietokanta laavuista ja autiotuvista. Ihannetapauksessa sellaiselle sivustolla voisi myös trackbackien kautta saada linkkejä ihmisten blogiteksteistä. Joskus ulkoilureittejä on vaikea löytää ilman hyvää paikallistuntemusta.

Tämänkertaista yöretkeäni häiritsi hieman lähimaastoon parkkeerannut pariskunta, joka soitatti autossaan musiikkia kovaan ääneen lähes tunnin. Se siitä luonnon rauhasta. Joka tapauksessa Suovun laavu on mukava retkeilykohde, yöpaikka tai ihan vain makkaranpaistopaikka. Esimerkiksi Haminalahden kiipeilykallioilla (1 ja 2) vieraileva voi helposti majoittua tänne.

During the Two Nights challenge I’ve had a chance to visit several lean-tos near my home. Finally this weekend the weather seemed to be less rainy and I decided to collect one new target to my tick list.

Vuorinen lean-to is located near the eponymous lake, on the way from Kuopio to Karttula. When I was driving there the scenery was almost like from a fairy tale…or a horror story. I was in the middle of the fog, every now and then diving beneath and back inside it. Even though the super moon was supposed to appear during the next night, the moon was unusually bright tonight, too.

The dirt road leads to a gravel pit and the road immediately divides to the right hand side (it’s easy to miss this place). I would recommend leaving the car to the gravel pit unless one has a special reason to drive as close as possible and a very good ground clearance. After another turn to right the road leading to lean-to is full of all kinds of rocks and it has deep ruts. The trail starts at the end of this road.

I have spent a night on several beautiful places, which made Vuorinen lean-to an unpleasant surprise. There are two lean-tos in horrible condition: one has a floor made of wonky thin trees and the tarpaulin roof of the other one is collapsed. Next to these is an old goahti equipped with heavily bent wall panels that are covered with mildew. Also the chimney has collapsed ages ago. Still, I decided to sleep in the goahti, since I didn’t know if it might rain in the morning. I thought that I rather take the risk of the whole goahti collapsing on me than getting wet.

I had planned to walk to the lake Vuorinen, but I didn’t find any trail and finally the roaming around the thick forest in darkness didn’t seem that good of an idea. I really can’t recommend this place, not before at least one of these postapocalyptic shelters is upgraded.

Olen ehtinyt Two Nights -haasteen aikana jo tutustua moneen lähialueen laavuun. Nyt viikonlopuksi luvattiin vihdoin kirkasta säätä, joten päätin lähteä katsomaan taas yhden uuden kohteen.

Vuorisen laavu sijaitsee samannimisen pienen järven lähellä, jonkinmatkaa Kuopiosta Karttulaan päin. Tunnelma oli kuin sadusta tai kauhuelokuvasta ajellessani pimeässä sumun keskellä. Tien kumpuillessa sukelsin välillä usvakerroksen alle ja taas takaisin sen sisään. Seuraavaksi yöksi odoteltu superkuu näytti jo lupaavalta valaistessaan kirkkaasti tänäkin yönä.

Hiekkatie johtaa sorakuopalle, jonne saavuttua tie haarautuu heti (ja huomaamattomasti) oikealle. Auto kannattaa suosiolla jättää sorakuopan aukiolle ellei ole erityistä syytä päästä mahdollisimman lähelle ja hyvää maavaraa. Pian tämän jälkeen itse laavulle johtava tie nimittäin kääntyy oikealle ja kyseinen pätkä on kivinen ja urainen. Tien päästä lähtee laavulle polku.

Olen yöpynyt monella hienolla paikalla, joten Vuorisen laavu oli hieman epämiellyttävä yllätys. Paikalla on kaksi huonokuntoista laavua, joista toisen lattia oli tehty hyvin huteran näköisistä ohuista puista ja toisen pressukatto oli suurelta osin romahtanut. Näiden vieressä oli myös vanha kota, jonka sisäseinät olivat homeessa ja voimakkaasti taipuneet. Myös kodan savupiippu on hajonnut aikoja sitten. Päätin kuitenkin nukkua kodassa, koska en ollut varma sataisiko aamulla vettä. Päätin ottaa mielummin riskin kodan romahtamisesta kuin kastumisesta.

Ajattelin kävellä Vuorisen järven rantaan, mutta en löytänyt polkua ja lopulta pimeässä tiheässä metsässä hortoilu ei vaikuttanut erityisen loistavalta idealta. En voi erityisesti suositella tätä paikkaa ellei ainakin yhtä näistä kolmesta maailmanlopun suojista laiteta kuntoon.