Day 141: Mount Race

21,94 km (13.6 miles)
1522.9 / 2189.8 miles
Stealth campsite, MA

I had planned to try for a possible 20 mile day. What I had forgotten in this was that I had never done a day this long by planning it. They’ve always just come with the hiking flow.

The day’s first climb was to Mount Race. From the cliff on its summit opened a beautiful view to the valley, and the AT followed this edge for some way. Then downhill and next a climb to Mount Everett. As Rob had told me yesterday, this mountain’s parking lot really did have large tanks of ice cold water for hikers.

As I descended into the valley I pondered that I really wouldn’t make it to the planned shelter in daylight. There wasn’t any official campground before the shelter 14 miles away. I came to the conclusion that I would climb the hill, on the north side of which the shelter was, and find some place to camp in the woods before dark.

On the bottom of the valley the AT travelled in very level terrain for several miles. The sun was warm, and I hoped as I sweat that I would encounter trail magic in the form of something to drink. Well, first at the edge of a field there was a pile of water pitchers, from which I filled my own bottle. As I crossed the road going to Sheffield and Great Barrington I saw a cooler on the AT. My wish came true when under the lid I discovered a pile of soda and beer cans. When it comes to beers I’m usually very selective, but right now quality was completely meaningless. I sat on the cooler satisfied to drink what a friend had described as bottom of the barrel, PBR.

Refreshed I started to climb June Mountain and met the southbound headed hiker NOBO the SOBO. He said there were nice spots to pitch my tent a bit further and I advertised the trail magic at the intersection, which cheered him immensely.

The tip I received proved true and a little way up as the slope started to even out I found potential campsites. As I was checking them out a local man walking his dog along the AT appeared. I knew the road, and thus people, to be quite near, so I asked him if it would be bothersome for me to camp here. The man said it didn’t bother him one bit and said he often saw tents in that spot. So I found an empty spot among the large mushrooms and set up my green home in the woods.

Olin suunnitellut yrittäväni mahdollisesti 20 mailin päivää. Se, minkä olin tässä asiassa unohtanut, oli että en ollut koskaan tehnyt yhtään pitkää päivää suunnittelemalla sitä. Ne ovat aina vain tulleet hyvän vaellusflown myötä.

Päivän ensimmäinen nousu oli Mount Racelle. Sen laella olevalta jyrkänteeltä tarjoutui hieno näköala laaksoon ja AT kulki jonkin matkaa pitkin tätä reunaa. Sitten alamäkeen ja seuraavaksi nousu Mount Everettille. Kuten Rob oli eilen kertonut, tämän vuoren jälkeen olevalla parkkipaikalla todellakin oli isot tankit jääkylmää vettä vaeltajille.

Laskeutuessani alas laaksoon pohdin, että en kyllä ehtisi päivänvalon turvin suunnittelemalleni shelterille millään. Mitään muutakaan virallista teltta-aluetta ei shelteriä edeltävän 14 mailin pätkällä ollut. Tulin siihen tulokseen, että nousisin mäelle, jonka pohjoispäässä shelter olisi ja etsisin jonkun telttapaikan metsästä ennen pimeää.

Laakson pohjalla AT kulki hyvin tasaisessa maastossa useamman mailin. Aurinko lämmitti ja toivoin hikoillessani, että vastaan tulisi trail magicia juomisen muodossa. No, ensin erään pellon reunalla näkyi läjä vesikannuja, joista täytin oman pulloni. Ylittäessäni Sheffieldiin ja Great Barringtoniin vievän tien näin AT:lla kylmälaukun. Toiveeni toteutui, kun kannen alta paljastui läjä limppari- ja oluttölkkejä. Olen yleensä oluiden suhteen hyvin valikoiva, mutta nyt laatu oli täysin yhdentekevää. Istuin tyytyväisenä coolerin päälle juomaan erään ystäväni tynnyrinpohjallisiksi kuvailemaa PBRää.

Virkistäytyneenä lähdin nousemaan June Mountainia ylös ja tapasin matkalla etelään suuntaavan vaeltajan NOBO the SOBOn. Hän kertoi vähän matkan päässä löytyvän hyviä telttapaikkoja ja minä puolestani mainostin hänelle tienristeyksessä olevaa trail magicia, mistä hän ilahtui valtavasti.

Saamani vinkki oli oikea ja pienen matkan päästä ylämäen tasoituttua löytyi potentiaalisia telttapaikkoja. Katsastaessani niitä ilmestyi AT:a pitkin paikallinen mies ulkoiluttamassa koiriaan. Tiesin tien, ja siten ehkä myös asutuksen, olevan melko lähellä ja kysyin häiritseekö häntä jos telttailen täällä. Mies sanoi, ettei asia häntä haitannut millään muotoa ja kertoi useinkin näkevänsä kyseisellä paikalla ihmisten telttoja. Niinpä etsin kookkaiden sienien välistä tyhjän kohdan ja jälleen kerran pystytin vihreän asuntoni metsään.