Day 140: CT-MA

14,36 km (8.9 miles)
1507.7 / 2189.8 miles
Laurel Ridge Campsite, MA

I had planned to sleep in peace in the morning and leave without hurry. I got greek yogurt and orange juice for breakfast from LaBonne. How luxurious can things like this feel.

I said good bye to sweet Vanessa and headed back on the AT around noon. I had planned to aim for a shelter 12 miles away, but in truth I had not considered whether this would be a realistic goal considering my late start.

I only got to the next intersection – where in fact was the marker for 1500 miles – when trail magic appeared. Former hostel owner Rob had loaded his Casper the Friendly Ghost decorated van with sodas, bagels, and other small treats for hikers. I had eaten well, of course, but one doesn’t pass good trail magic, and Rob was nice to chat with. He also knew good tips about the section ahead of me. He knew among other things that the parking lot on the north side of Mt Everett had cold water. A local older woman apparently goes every morning to leave jugs of ice water for hikers.

The climb from Salisbury was steep in parts. When I got on top of another Bear Mountain I saw thunder clouds around the area and widespread rain in the valley. The rain didn’t really come over me at any point though.

As I came down the hill I was once again at a state line, as moved from Connecticut to Massachusetts. Near the border the AT follows Sage’s Ravine. This river in a gorge is known as a good place to swim. In at least one spot there’s a pocket where the current is gentler. I wasn’t quite so hot though that I wanted to go swimming.

Pretty soon my plan to reach the shelter 12 miles away became unrealistic. I had left so late and spent a bit of time enjoying trail magic, so getting to the shelter would have required hiking in the dark. I decided I would rather end the day short and set up at Laurel Ridge Campsite. I pondered that I might be able to patch my bad miles total by trying for a 20 mile day. Mañana.

JFRM-2017-07-9725-Pano.jpg
JFRM-2017-07-9728.jpg
JFRM-2017-07-9729.jpg
JFRM-2017-07-9730.jpg
JFRM-2017-07-9731-Pano.jpg
JFRM-2017-07-9735.jpg
JFRM-2017-07-9736.jpg
JFRM-2017-07-9737.jpg
JFRM-2017-07-9739.jpg
JFRM-2017-07-9740-Pano.jpg
JFRM-2017-07-9749.jpg
JFRM-2017-07-9752.jpg
JFRM-2017-07-9754.jpg
JFRM-2017-07-9756.jpg
JFRM-2017-07-9757.jpg

Olin päättänyt nukkua aamulla rauhassa ja tehdä lähtöä ilman kiirettä. Hain aamupalaksi kreikkalaista jogurttia ja appelsiinimehua LaBonnesta. Miten luksukselta tällaiset asiat voivatkaan tuntua.

Hyvästelin sympaattisen Vanessan ja lähdin takaisin AT:lle puolen päivän aikoihin. Olin ajatellut tähdätä 12 mailin päässä olevalle shelterille, mutta en ollut totta puhuen miettinyt olisiko tämä millään muotoa realistinen tavoite suhteessa myöhäiseen aloitusaikaani.

En ehtinyt kuin seuraavaan tienristeykseen – jossa oli itseasiassa 1500 mailin merkki – kun kohdalle osui trail magicia. Entinen hostellinomistaja Rob oli lastannut Casper-aaveella koristeltuun pakettiautoonsa limppareita, bageleita ja muita pikku herkkuja vaeltajille. Olin toki syönyt jo hyvin, mutta eihän hyvää trail magicia kannata silti ohittaa ja Rob oli mukavaa juttuseuraa. Hän osasi kertoa myös hyviä vinkkejä edessä olevasta osiosta. Hän tiesi mm. Mount Everettin pohjoispuolella olevalla parkkipaikalla olevan kylmää vettä tarjolla. Paikallinen vanhempi nainen kävi kuulemma joka aamu viemässä jäävesikannuja vaeltajille.

Nousu Salisburysta oli osittain jyrkkä. Tullessani taas yhden Bear Mountainin laelle näkyi ympärillä pyörivän ukkospilviä ja laaksossa satavan laajalla alueella. Sade ei kuitenkaan missään vaiheessa tullut kunnolla päälle.

Mäkeä alas tullessa olin taas yhdellä osavaltion rajalla eli siirryin Connecticutista Massachusettsiin. Rajan lähellä AT kulkee seuraten Sage’s Ravinea. Tämä ajoittain jyrkkien kallioiden muodostamassa solassa kulkeva virta on tunnettu hyvänä uimapaikkana. Ainakin yhdessä kohdassa on eräänlainen tasku, jossa veden virtaus on rauhallisempaa. Minulla ei ollut kuitenkaan nyt niin kuuma, että olisin kaivannut uimaan.

Tavoitteeni 12 mailin päässä olevasta shelteristä osoittautui hyvin pian kohtuuttomaksi. Olin lähtenyt niin myöhään ja viettänyt jonkin aikaa trail magicin äärellä, joten shelterille asti meneminen olisi vaatinut pimeässä vaeltamista. Päätin mielummin jättää päivän lyhyeksi ja majoittautua Laurel Ridge Campsitelle. Pohdiskelin, että voisin yrittää paikata huonoa mailisaalista huomenna yrittämällä 20 mailin päivää. Mañana.

Leave a comment

Leave a Reply