Repovesi: Kaakkurinkierros – Day 2

I woke up to a bright morning at Sukeltaniemi. After a while getting used to this new state of awareness I got out from my sleeping bag and started to mix cold oatmeal for breakfast. As usual I was not carrying a stove with me because cold food works better for me while on trail. Some of the nearby tents had already disappeared and in some there were still people in peaceful sleep.

The slight breeze of the morning kept mosquitoes away and I got to hike in peace enjoying the gentle weather. That happiness didn’t last long, though. After I has passed the Lake Valkjärvi I headed deeper into the woods and the buzzing blood suckers started to bother me enough to keep me constantly moving. I went briskly half running along the trail and then a wider dirt road to escape from itching bites. I met a group of rather casually clothed teenagers and was thinking that they had no idea what kind of Air Force they would be running into.

As I approached the southern shore of the Olhavanlampi pond the wind picked up and the mosquitoes were gone. From the shore there opened an amazing view to the Olhavanvuori rock face, that is one of the most important rock climbing places in Finland. Climbing is allowed in the national park only at Olhava – and also there you must avoid the area with prehistoric rock paintings.

I decided to have a lunch break at Olhava shelter, because the wind from the pond kept the mosquitoes at bay. There is also a bunch of great tent spots there, but I could figure it being a busy area at times. Near Olhava is also a well, that allowed me to fill up my water without the need for filtering or boiling.

After I had passed the Kuutinkanava I thought I was being almost at the end, but the couple of last kilometres greeted me with a few uphills. When I was walking around the Lake Katajajärvi I missed a turn because there were fallen trees on the trail. Those obscured the turn towards uphill and Katajavuori. Although I realised soon enough that I had taken the wrong trail because I saw no more trail markings. Back to the fallen trees I went and found the correct trail.

Katajavuori offers perhaps the most beautiful view of this hike to the Lake Repovesi. I was there just in time to see a commercial cruise ship to pass. The way down was along a set of very long stairs that was a sight in itself. Then there was only a short hike to the main attraction – the Lapinsalmi suspension bridge. The infamous suspension bridge fell in 2018, when there was – against the rules – too many hikers crossing. Later in the investigations it became apparent that the bridge had a defect from the beginning. The old bridge was removed and the new one was built and opened in 2019.

The new bridge is very sturdy and the railings are also rather high. Near the suspension bridge is a campsite where I saw the most tents on the whole trip. This is a very good spot indeed, especially if you are just beginning to learn outdoor skills. The parking lot is only a few hundred yards away.

My two day trip to Repovesi ended as I shuffled from the suspension bridge to the parking lot. There is a small kiosk there, where I bought an ice cream and started to load my things back to my car. I will definitely return to the Repovesi National Park to hike the shorter trails – or perhaps just choosing my own trails.

Heräsin kirkkaaseen aamuun Sukeltajaniemessä. Hetken totuttauduttuani uuteen tietoisuuden tilaan nousin ylös makuupussistani ja aloin sekoitella kylmää puuroa aamupalaksi. Tapani mukaan minulla ei ollut retkikeitintä mukana, koska kylmä ruoka toimii minulle retkeillessä paremmin. Joku lähellä olevista teltoista oli jo kadonnut, jossain nukuttiin vielä sikeästi.

Aamun kevyt tuuli piti hyttyset loitolla ja sain aluksi vaeltaa kaikessa rauhassa lempeässä säässä. Sitä onnea ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa. Valkjärven ohitettuani kuljin taas syvemmälle metsään ja iniseviä verenimijöitä alkoi olla kimpussa siinä määrin, ettei pysähtyminen käynyt mielessäkään. Kuljin napakkaa puolijuoksua ensin metsäpolkua ja sitten leveämpää hiekkatietä pitkin paetakseni enemmiltä kutisevilta pistoksilta. Vastaan tuli joukko teini-ikäisiä nuoria melko rennosti varustautuneena ja ajattelin, että eivät tainneet tietää millaiset ilmavoimat saisivat pian kimppuunsa.

Lähestyessäni Olhavanlammen eteläreunaa sain tuulen myötä viimein rauhaa hyttysiltä. Lammen rannalta avautui upea näkymä Olhavanvuorelle, joka on yksi suomalaisen kalliokiipeilyn tärkeimmistä paikoista. Kalliokiipeily on Repovedellä sallittua vain Olhavalla ja sielläkin tulee välttää aluetta, jossa on esihistoriallisia kalliomaalauksia.

Päätin pitää evästauon Olhavan laavulla, koska lammelta tuleva tuuli piti hyttyset poissa. Lähettyvillä on maisemallisia telttapaikkoja, mutta voin kuvitella sen olevan ajoittain ruuhkainen. Olhavan lähellä on myös kaivo, josta sain täytettyä vesivarastojani ilman tarvetta keittämiselle tai suodattamiselle.

Kuutinkanavan ohitettuani ajattelin olevani jo lähes loppusuoralla, mutta näille viimeisille kilometreille osui muutama napakka nousu. Kiertäessäni Katajajärveä menin pienen matkan reitiltä harhaan, koska juuri polun kaartuessa ylämäkeen kohti Katajavuorta oli paljon kaatuneita puita. Ne peittivät polun alleen ja lähdin seuraamaan väärää polkua. Varsin pian huomasin, ettei reittimerkkejä ollut näkynyt ja palasin takaisin kaatuneiden puiden luo ja löysin oikean polun.

Katajavuorelta on ehkä koko reitin kaunein näköala Repovedelle. Satuin juuri sopivasti paikalle nähdäkseni ohi kulkevan risteilyaluksen. Laskeutuminen tapahtuikin sitten varsin pitkiä portaita, jotka olivat nähtävyys jo itsessään. Jäljellä oli enää lyhyt matka koko reissun päänähtävyydelle eli Lapinsalmen riippusillalle. Pahamaineinen riippusilta romahti 2018, kun sillalla käveli sääntöjen vastaisesti liikaa ihmisiä. Myöhemmin onnettomuustutkinnassa selvisi, että sillassa oli rakenteellinen vika. Vanha silta purettiin ja sen tilalle rakennettiin uusi, joka otettiin käyttöön 2019.

Nykyinen Lapinsalmen riippusilta on hyvin tukeva ja kaiteetkin ovat korkeat. Riippusillan tuntumassa on telttailualue, jossa oli eniten telttoja koko reissuni aikana. Tämä onkin varsin hyvä paikka yöpyä etenkin, jos harjoittelee erätaitoja – parkkipaikalle on matkaa alle kilometri.

Kahden päivän retkeni Repovedellä tuli päätökseen, kun tallustin riippusillalta takaisin parkkipaikalle. Kävin ostamassa parkkipaikan kioskista jäätelön ja pakkasin tavarani takaisin autoon. Tulen varmasti vielä palaamaan Repovedelle kulkeakseni myös lyhyempiä reittejä tai samoillakseni itse valitsemiani polkuja.