By Jeriko Fox 
26,37 km (16.39 miles)
133,3 km (82.83 miles) / 782,7 km (486.35 miles)
Albergue Isaac Santiago, Los Arcos
I was feeling tired in the morning and would’ve loved nothing more than to lounge around, but alas, up I got. It was another morning colder than the last – just 3°C (37.4°F) – though warmer weather was coming.
I strolled through the streets of Estella as long shadows still kept the day cool. It seemed like many pilgrims were setting off from the town, and I soon realised I’d drifted into a new bubble of completely unfamiliar faces.
Just after Estella, I hit one of the most popular spots along the Camino Francés – the wine fountain of Bodegas Irache. Yes, really. The winery, located in a former monastery, has actually installed a tap on their wall where you can pour yourself some red wine for free. (This would never work in Finland, just saying.) Many filled their bottles to the brim – I settled for a modest tasting.
Much of the day’s route ran alongside fields, vineyards and olive groves. On the horizon, the rolling landscape offered silhouette of a mountain that looked suspiciously like Yosemite’s Half Dome and some further away even dusted with snow.
I stopped for lunch in Villamayor de Monjardín and was pleasantly surprised to find that ordering food in Spanish now almost worked (though to be clear, I definitely don’t speak Spanish). Later in the afternoon, I took another break at a food truck parked beside a field. Ice cream hit the spot on a warm day like this.
Though the temperature only crept up to 17°C (62.6°F), it felt lovely compared to the previous rainy days. Despite liberal sunscreen use, my face and hands picked up some colour – but thankfully nothing too crispy.
In the afternoon I, along with many others, arrived in Los Arcos. I’d have preferred to dodge the crowd, but the next village was still 7 km (4.35 mi) away. I managed to find a bed in an albergue and shared a meal with some familiar faces from earlier stays – a group of French pilgrims and a British woman.
I’m not expecting the quietest night. Being Maundy Thursday, the streets outside are full of noisy young folk celebrating the start of the long weekend. Meanwhile, our dormitory is blessed with both classic snorers and those mysterious sleepers who manage to grunt with every breath. Thank goodness for earplugs!
Aamulla väsytti ja olisi tehnyt mieli jäädä loikomaan, mutta noustava oli. Taas edellistä kylmempi aamu, vain 3°C, mutta lämpimämpää oli luvassa.
Kävelin aamun pitkien varjojen vielä viilentäessä katuja Estellan kaupungin läpi. Moni vaeltaja tuntui olevan lähdössä liikkeelle sieltä ja huomasinkin päivän aikana sukeltaneeni uuteen kuplaan täysin vieraita vaeltajia.
Estellan jälkeen vastaan tuli yksi Camino Francésin suosituin kohde – Bodegas Irachen viinilähde. Entisessä luostarissa oleva viinitehdas on siis todellakin asentanut pihalleen hanan, josta saa ilmaiseksi kaataa itsellen punaviiniä. (Ei toimisi Suomessa, sanonpahan vaan.) Moni kaatoi pullon täyteen – itse tyydyin pieneen maistiaiseen.
Päivän reitti kulki hyvin paljolti peltojen ja muiden istutusten kuten viinitarhojen ja oliivilehtojen viertä. Kumpuilevan maaston horisontissa siinti niin Yosemiten Half Domea muistuttavia kuin lumihuippuisiakin vuoria.
Lounaalle pysähdyin Villamayor de Monjardíniin ja huomasin ruuan tilaamisen jo melkein onnistuvan espanjaksi (en siis todellakaan osaa puhua espanjaa). Iltapäivän toisen tauon pidin erään pellon viereen parkkeeratun ruoka-auton tarjonnan äärellä. Jäätelö teki lämpimänä päivänä hyvää.
Vaikka lämpötila nousi vain 17°C:n tasolle, oli se aiempiin sadepäiviin verrattuna hyvin miellyttävän tuntuista. Aurinkorasvasta huolimatta naama ja kädet saivat hieman väriä, mutta en onneksi palanut pahemmin.
Iltapäivällä saavuin monien muiden tapaan Los Arcosiin. Olisin mieluiten irroittautunut valtavirrasta, mutta seuraavaan kylään olisi ollut vielä 7 km. Sain paikan alberguesta ja kävin syömässä parista aiemmasta majoituksesta tutuksi tulleiden ranskalaisten ja brittinaisen kanssa.
Yöstä en odota rauhallisinta mahdollista. Huominen pitkä perjantai näkyy ulkona tulevan vapaapäivän ansiosta mekkaloivasta nuorisosta. Alberguen isossa makuusalissa puolestaan on niin klassisia kuorsaajia kuin muuten vain joka hengityksellä ähkijöitä. Onneksi on korvatulpat!