Saariston Rengastie: Day 1 – Turku-Korppoo

75,06 km (46.64 miles)
Faffas, Korppoo

I started the morning by enjoying the breakfast and the morning sauna at the S/S Bore, before it was time to jump on my bike. It’s a few kilometers ride from harbour to the Turku Cathedral, where the Saariston Rengastie officially begins, and this section went smoothly following the river Aura.

When I arrived to the church I checked that I would be going to the right direction – that would be towards south-east along the Uudenmaankatu. The route is straightforward all the way to Kaarina and hence there are no specific signs – it’s easiest just to follow the cycle path. Half an hour later I took a turn to right in Kaarina from Uudenmaantie to the Saaristotie.

As I begun to pedal from Kaarina towards Parainen I started to feel I was finally leaving the town behind and getting into the archipelago mood – especially when I got to cross some bridges. The bike path mainly follows the road, but at places it makes a short turn into the woods. Approaching Parainen the path turns to the Kalkvägen and then to follow the Österbyvägen. These turns are indicated with brown signs with the Saariston Rengastie logo: the sun and the sea. I arrived to Parainen one hour after I passed Kaarina. It was two hours since I had left S/S Bore and I decided to have a break at the local grocery store and get some snacks.

Saariston Rengastie is mainly flat terrain, but as an inexperienced long distance biker I really started to feel my legs, when I climbed up the hill next to chalk mine in Parainen. But the bright side of up hills is that there will always be a downhill after it.

There was a bike path almost all the way to Lillmälö ferry dock. Only the last section I rode along a trail that was running next to the road. The first ferry takes you to the island of Nauvo. This ferry runs frequently and until late in the evening. While I was loading my bike to the ferry I finally met some other bikers who were doing the route also. We obediently placed our bikes leaning against the gunwale as we were told by the staff.

The one kilometer (0.6 mi) journey to Prostvik in Nauvo took ten minutes and then it was time to start pedal again. No bike paths to be seen, so I continued along the narrow shoulder of the road. I had heard stories about horrific traffic and cars passing by a whisker, but I didn’t experience any of that.

To the village of Nauvo is about 15 km (9.3 mi) ride and it took me an hour. I had planned to have dinner at Nauvo and after a while decided to go to nearly empty Strandkrogen. One hamburger and fries later I felt ready to continue. I stopped at the local grocery store to get something for the evening and started to pedal towards Pärnäinen ferry dock. This 14 km (8.7 mi) section took also about an hour and my thighs were really burning. Even the smallest up hills felt like work.

Including all breaks eight and a half hours had passed since I left S/S Bore, when I arrived to Pärnäinen ferry dock. Also between Nauvo and Korppoo the ferry traffic is frequent and the trip took only a few minutes. It had been perfect slightly overcast weather all day, but now the clouds started to cover all sky and were getting a darker shade. There wasn’t much left, though. My accommodation at Korppoo was only 2 km (1.2 mi) from Retainen ferry dock. At the end of the day my sports watch indicated that I had ridden 75 km (47 mi) and been 9 hours on the go.

Almost right next to the Saariston Rengastie is a B&B place called Faffas. I left my bike at the rack and called the number that was on the door. The cell service was really poor, but soon enough an elderly lady hurried from the other side of the yard. From a distance she shouted “Pratar du Finska eller Svenska?” (Do you speak Finnish or Swedish?) I told her I’m fine with both and we continued in Swedish. She showed me my room, that I got to have all by myself, because there was only one couple staying at the house. We discussed the breakfast schedule and I learned that there is a small private beach also. I paid 50 € for the room including breakfast, linen and towel. Guests also have a shared fridge.

Faffas seemed like a very comfy and peaceful place and I was happy with my choice. There would have been also an arts trail nearby, but I was way too beaten after riding my bike all day that there was no way I could do anything more that day. I did though walk to the beach and dipping into the sea did good for my tired muscles. As I walked back to the house it slowly started to drizzle.

Total time: 09:03:06

Kävin nauttimassa S/S Boren aamupalasta ja -saunasta ennen kuin oli aika nousta pyörän selkään. Satamasta on muutama kilometri Turun tuomiokirkolle, josta Saariston Rengastie virallisesti alkaa, ja tämä matka meni mukavasti Aurajoen rantaa seuraten.

Kirkolle päästyäni tarkistin lähteväni oikeaan suuntaan eli kaakkoon pitkin Uudenmaankatua. Kaarinaan asti reitti on suoraa tietä ja erityisiä opasteita ei ihmeemmin ole – helpointa on vain seurata kevyen liikenteen väylää. Puoli tuntia ajettuani käännyin Kaarinassa Uudenmaantieltä oikealle Saaristotielle.

Kaarinasta kohti Paraista polkiessani tunsin pääseväni jo pois kaupungin humusta ja hieman saaristotunnelmaan, kun vastaan alkoi tulla siltoja. Pääasiassa pyörätie seuraa autotietä, mutta paikoittain se poikkeaa pienen mutkan metsään. Paraisille tultaessa pyöräreitti kääntyy hetkeksi Kalkvägenille ja siitä kääntyy seuraamaan Österbyvägeniä. Nämä kohdat oli huomioitu ruskein kyltein, jossa on Saariston Rengastien tunnuksena toimiva aurinko ja meri. Paraisten keskustan ohitin Kaarinasta tunnin ajettuani. S/S Borelta lähdöstä oli kulunut kaksi tuntia ja päätin pitää K-kaupalla tauon ja hakea evästä.

Saariston Rengastie on suurelta osin melko tasaista maastoa, mutta kokemattomana pitkän matkan pyöräilijänä Paraisten kalkkilouhoksen vieressä olevalle mäelle nousu alkoi jo tuntua jaloissa. Toki ylämäessä on se hyvä puoli, että sen jälkeen tulee aina alamäki.

Kevyen liikenteen väylää riitti melkein Lillmälön lauttarantaan asti. Aivan loppupätkän poljin tien vierellä kulkevaa polkua. Ensimmäinen lautta vie Nauvon saarelle. Tällä välillä liikennöinti on vilkasta ja lautat kulkevat myöhään yöhön. Nyt tapasin ensimmäistä kertaa muitakin Saariston Rengastien pyöräilijöitä, kun lastasimme samaan aikaan pyöriämme lautan henkilökunnan ohjeistuksen mukaan aluksen reunaa vasten.

Noin kilometrin mittainen matka Nauvon Prostvikiin oli ohi kymmenessä minuutissa ja oli aika jatkaa polkemista. Kevyen liikenteen väylästä ei ollut enää tietoakaan vaan matka jatkui kapeaa piennarta pitkin. Olin kuullut kauhukertomuksia kovasta liikenteestä ja liki ajavista autoilijoista saaristossa, mutta ainakaan vielä tällaista en itse kokenut.

Nauvon kylään oli matkaa noin 15 km ja sen polkemiseen meni noin tunti. Olin suunnitellut pitäväni Nauvossa ruokatauon ja hetken rannassa pähkäiltyäni päädyin menemään lähes tyhjillään olevaan Strandkrogeniin. Yhtä hampurilasta ja ranskalaisia myöhemmin olin valmis jatkamaan matkaa. Poimin vielä kaupasta mukaan iltapalaa ja lähdin polkemaan kohti Pärnäisten lauttarantaa. Tähän 14 km etappiin meni vajaa tunti ja reiteni alkoivat olla jo melko kovilla. Aivan pikkuisetkin kumpareet ylämäkeen tuntuivat olevan työn takana.

Kaikkine taukoineen lähdöstä S/S Borelta oli kulunut kahdeksan ja puoli tuntia, kun saavuin Pärnäisten lauttarantaan. Myös Nauvon ja Korppoon välillä lauttaliikenne on vilkasta, eikä alle kilometrin ylitykseen mennyt kuin muutama minuutti. Koko päivän oli ollut mukava puolipilvinen sää, mutta nyt taivas alkoi mennä umpeen tummahkoista pilvistä. Matkaa ei tosin ollut enää pitkälti, koska Korppoosta varaamani yöpaikka oli vain parin kilometrin päässä Retaisten lauttarannasta. Päivän päätteeksi urheilukelloni mukaan olin ajanut 75 km ja käyttänyt aikaa taukoineen 9 h.

Lähes Saariston Rengastien varressa on Faffas-niminen aamiaismajoitus. Jätin pyörän telineeseen ja soitin ovessa olevaan numeroon. Linja oli huono, mutta pian pihan toiselta puolelta kiirehti vanhempi rouva, joka huudahti jo matkan päästä: “Pratar du Finska eller Svenska?” Sanoin molempien sujuvan, joten jatkoimme ruotsiksi. Rouva esitteli minulle huoneeni, jonka sain täysin itselleni, koska talossa majoittui lisäkseni vain yksi pariskunta. Sovimme aamupalan aikataulusta ja sain kuulla, että pienen matkan päässä olisi myös oma uimaranta. Huoneen hinta oli 50 € sisältäen siis aamiaisen, pyyhkeen ja lakanat. Vieraiden käytössä on yhteinen jääkaappi.

Faffas vaikutti viihtyisältä, rauhalliselta ja kaikin puolin hyvältä valinnalta. Lähellä olisi ollut myös taidepolku, mutta olin pyöräilemisestä jo niin puhki, etten jaksanut lähteä enempää seikkailemaan. Uimarantaan kuitenkin kävin kävelemässä ja pieni pulahdus mereen tekikin ihan hyvää väsyneille lihaksille. Kävellessäni takaisin kämpille alkoi tihkuttaa hieman vettä.