Post-AT: Returning to Finland

The bus ride from Maine to Georgia made my feet swell. My ankles were as thick as my calfs and my feet looked like sausages. The symmetry of the swelling made me think that it should be only built-up fluid, but just to be sure I consulted my friend who is specialising in anesthesiology. Based on a photo and given background info she did agree with me that a deep vein thrombosis was unlikely and that the upcoming intercontinental flight shouldn’t be a problem.

After spending two days in Georgia I was ready to once again to hop on a Greyhound to get myself to Washington D.C. I took an Uber ride to downtown Atlanta, where I ended up sitting several hours in the middle of the night at the bus terminal, because my bus was late. In the wee hours I finally got to step into the bus and enjoy the ride around the clock.

The in-laws of my other cousin live close to D.C. in Bethesda and they had promised that I could crash at their place before my flight. When I arrived, Shelley came to pick me up from the station that is just around the corner from the Capitol. In the sweaty morning I hauled my belongings to her car and we rode to Maryland.

Rick and Shelley had some event to attend in the evening, but I convinced them that they shouldn’t need to worry about entertaining me. I sat enjoying the pleasant silence writing a letter to my friend and went to bed early.

My wonderfully hospitable hosts had made me a breakfast and also some sandwiches to take with me to the airport. Shelley gave me a ride to Dulles airport in Virginia and once again I got to be ever such grateful of all the kindness that I faced.

I was a little bit concerned how the check-in would go, because I had overstayed my visa. Although I have a ten year visa, I’m allowed to stay only six months in one visit. I had applied for extension of stay already in July, but in spite of paying the $370 fee I never got any verdict. The only answer to my application was that they had received it. The worst case scenario was that I would get a three year ban to enter the country. For this reason I had chosen the Greyhound to travel from Maine to Georgia and from Georgia to D.C. instead of flying. I didn’t want to be deported before I had a chance to get my things from Georgia. Well, my concern about exceeding the time that was stamped in my passport was unnecessary. The border patrol person who checked my passport couldn’t care less.

Like on my arrival, I had now also chosen to fly on Icelandair. The cheap prices for the one-way flights and good transfer connection from Keflavík were reason enough. I was in Keflavík around midnight and my plane landed to Helsinki-Vantaa through a thick fog early next morning. I can’t recall ever had such a landing, where I could see the ground only seconds before the plane touches the runway.

Mom and dad came to pick me up from the airport and I dozed most of the way home. It felt strange to be in the middle of people speaking Finnish and in general in a familiar environment. After constantly moving for six months one gets used to that nothing stays constant. Usually I come home a bit involuntarily, but this was the first time when I was really thankful to get to my own flat and to my own bed. I had missed my beloved cats and their need of proximity showed that my furry children had also missed me.

JFRM-2017-09-1274.jpg
JFRM-2017-09-1275-Pano.jpg
JFRM-2017-09-1284.jpg
JFRM-2017-09-1289.jpg
JFRM-2017-09-1290.jpg
JFRM-2017-09-1291.jpg
JFRM-2017-09-1293.jpg
JFRM-2017-09-1296.jpg
JFRM-2017-09-1298.jpg
JFRM-2017-09-1305.jpg
JFRM-2017-09-1313.jpg
JFRM-2017-09-1317.jpg
JFRM-2017-09-1321.jpg
JFRM-2017-09-1327.jpg
JFRM-2017-09-1329.jpg
JFRM-2017-09-1331.jpg

Bussimatka Mainesta Georgiaan oli saanut jalkani turpoamaan. Nilkat olivat yhtä paksut kuin pohkeet ja jalkaterät näyttivät makkaroilta. Turvotuksen symmetrisyydestä päättelin kyseessä olevan vain nesteen keräytymistä, mutta varmuuden vuoksi konsultoin anestesiologiaan erikoistuvaa ystävääni. Hän oli kuvan ja taustatietojen perusteella samaa mieltä, että syvä laskimoveritulppa olisi epätodennäköinen ja edessä oleva mannerten välinen lento ei pitäisi olla ongelma.

Vietettyäni kaksi päivää Georgiassa olin taas valmis nousemaan Greyhoundin kyytiin matkustaakseni Washington D.C:n. Ajoin Uber-kyydillä Atlantaan, jossa päädyin viettämään useamman tunnin keskiyöllä bussiterminaalissa, koska linja-auto oli myöhässä. Aamuyöllä pääsin viimein matkaan ja istumaan taas kellon ympäri bussissa.

Toisen serkkuni appivanhemmat asuvat D.C:n lähettyvillä Bethesdassa ja he olivat luvanneet, että saisin olla heidän luonaan yötä ennen lentoani. Saapuessani perille oli Shelley tullut hakemaan minua aivan Capitolin lähettyvillä olevalta asemalta. Hikisen kuumassa aamupäivässä lastasin matkatavarani hänen autoonsa ja ajoimme Marylandin osavaltion puolelle.

Rickillä ja Shelleylla oli iltameno, mutta vakuuttelin heille, että heidän ei tarvitsisi olla huolissaan minun viihdyttämisestäni. Istuskelin miellyttävässä hiljaisuudessa kirjoittamassa kirjettä ystävälleni ja menin aikaisin nukkumaan.

Ihanan vieraanvarainen isäntäväkeni oli varannut minulle aamupalaa ja eväitä lentokentälle. Shelley kävi aamulla viemässä minut Virginian puolelle Dullesin lentokentälle ja taas kerran sain olla valtavan kiitollinen kohtaamastani ystävällisyydestä.

Jännitin hieman miten lähtöselvitys sujuisi, koska olin viipynyt maassa yli viisumini salliman ajan. Vaikka minulla on kymmenen vuoden viisumi, saan olla sillä kerrallaan vain kuusi kuukautta maassa. Olin hakenut lupaa maassaolon jatkamiseen jo heinäkuussa, mutta $370 maksusta huolimatta en ollut ikinä saanut hakemuksestani päätöstä – kielteistä tai myönteistä. Ainoa vastaus hakemukseen oli ilmoitus, että hakemus on tullut perille. Pahimmassa tapauksessa minulle lätkäistäisiin maahantulokielto seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Tämän vuoksi olin kulkenut varmuuden vuoksi Mainesta Georgiaan ja Georgiasta D.C:n linja-autolla lentämisen sijaan. En halunnut, että minut poistettaisiin maasta ennen kuin olin hakenut tavarani Georgiasta. No, huoleni passissa olevan leiman ajan ylittämisestä oli turha. Passini tarkastanut rajavartija ei ollut tippaakaan kiinnostunut asiasta.

Kuten tullessani, myös lähtiessäni olin valinnut lentää Icelandairilla. Edulliset yhdensuuntaisten lentojen hinnat ja hyvä yhteys Keflavíkin kautta puhuivat puolestaan. Olin Kelfavíkissä puolenyön aikaan ja Helsinki-Vantaalle koneeni laskeutui hernerokkasumussa aikaisin aamulla. En ole muistaakseni koskaan aiemmin kokenut sellaista laskeutumista, jossa kentän pinta näkyy vasta sekunteja ennen kuin kone osuu maahan.

Isä ja äiti tulivat hakemaan minut lentokentältä ja torkuin suurimman osan matkasta kotiin. Tuntui oudolta olla suomea puhuvien ihmisten ympäröimänä ja ylipäänsä tutussa ympäristössä. Oltuaan yli puoli vuotta jatkuvasti liikkeellä ehtii tottua siihen, ettei mikään ole erityisen pysyvää. Yleensä palaan matkalta kotiin hieman vastentahtoisesti, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin todella kiitollinen päästessäni omaan asuntooni ja omaan sänkyyni. Olin kaivannut rakkaita kissatyttöjäni ja läheisyydenkaipuuta osoittavasta kiehnäämisestä ilmeni, että myös näillä karvaisilla lapsillani oli ollut ikävä.

Leave a comment

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.