Days 158-159: Double Zero in Stowe

0 km (0 miles)
1746.2 / 2189.8 miles
Stowe, VT

When it comes to rest days I feel like I’ve stuck well to my planned rhythm. As a baseline I strive to have a zero every ten days, although sometimes it stretches out a bit further. I had also already thought when I started that it would be good to take a double zero approximately at every quarter of the trail. The last two of these I got to have with relatives, too, which significantly reduced my lodging expenses.

The content of my double zeros doesn’t really differ from single zeros. I edit pictures and videos, and eat and rest. At my first double zero in Damascus I swapped my winter gear for summer gear. Now at my last double zero I’m switching back from summer gear to winter gear. I had asked my cousin to mail me my winter sleeping bag, some warmer clothes, and my hiking boots. My second pair of Oboz were pretty much worn out, and the White Mountains ahead made me want back my Partioaitta-sponsored Hanwags that I had used for the first 400 miles.

The problems in the camera department were taken care of also, when I sent the shutter defective camera back, and got a replacement camera in its place. Hopefully camera number three would make it to the end.

Laura and I drove around Stowe a bit, and the neighboring Burlington. We stopped at Ben & Jerry’s ice cream factory on the way, which is very close to Stowe. In Burlington our destination was a sporting goods store, because I needed a new dry sack for my winter sleeping bag. I had gotten a Sea to Summit eVent compression bag for my summer sleeping bag, and I was very satisfied with it. I now wanted the same kind, but slightly larger, to use with my winter sleeping bag. Burlington Outdoor Gear Exchange had a good selection, and a very interesting downstairs, where they sold used equipment. Luckily life on the AT is excellent at curbing the worst shopping impulses.

Otherwise I mostly hung out in peace at Laura’s place. Surprisingly my greatest desires weren’t related to salmiakki, but decent bread, in which Laura had delighted me by baking traditional barley rieska bread. We also got it into our heads one night to make crepes, so my visit became a real Finnish food trip. And I wasn’t upset about getting to speak my native tongue face-to-face with someone for the first time in many months, either. One learns to appreciate his own language significantly more, when there’s no opportunity to speak it with anyone.

JFRM-2017-08-0093.jpg

Lepopäivien osalta olen pysynyt mielestäni hyvin suunnittelemassani rytmissä. Pyrin lähtökohtaisesti pitämään lepopäivän noin kymmenen päivän välein, vaikka toisinaan se venyy hieman pidemmälle. Lisäksi olin jo aloittaessani ajatellut, että voisi olla hyvä pitää double zero eli kaksi lepopäivää jotakuinkin ensimmäisen neljänneksen, puolivälin ja viimeisen neljänneksen kohdalla. Näistä kaksi jälkimmäistä sain vielä lisäksi vietettyä sukulaisilla, jolloin säästin huomattavasti majoituskuluissa.

Double zerojen sisältö ei ole hirveästi eronnut yksittäisistä zeroista. Editoin kuvia ja videoita sekä syön ja lepään. Ensimmäisellä double zerolla Damascuksessa vaihdoin talvivarusteet kesävarusteisiin ja nyt viimeisellä double zerolla vaihdoin kesävarusteet takaisin talvivarusteisiin. Olin pyytänyt serkkuani postittamaan minulle siis talvimakuupussin, joitakin lämpimiä vaatteita sekä vaelluskengät. Toinen Oboz-parini alkoi olla kulutettu loppuun ja edessä olevaa White Mountainsia varten halusin takaisin ensimmäisen 400 mailia käytössä olleet Partioaitan sponsoroimat Hanwagit.

Kameraosaston ongelmat tuli hoidettua myös kuntoon, kun lähetin suljinvikaisen kameran takaisin ja olin saanut korvaavan kameran tilalle. Toivottavasti kamera numero kolme kestäisi loppuun asti.

Kävimme Lauran kanssa ajelemassa hieman Stowessa sekä naapurikaupungissa Burlingtonissa. Pysähdyimme matkalla Ben & Jerry’sin jäätelötehtaalla, joka on siis aivan lähellä Stowea. Burlingtonissa kohteena oli ulkoiluliike, koska tarvitsin talvimakuupussille uuden kuivasäkin. Olin hommannut kesämakuupussille Sea to Summitin eVent-kompressiokuivasäkin, johon olin ollut erittäin tyytyväinen. Halusin nyt samanlaisen, mutta hieman isomman talvimakuupussille. Burlingtonin Outdoor Gear Exchangessa oli hyvä valikoima ja erityisen kiinnostava alakerta, jossa myytiin käytettyjä ulkoiluvälineitä. Onneksi AT:lla eläminen estää tehokkaasti pahempaa shoppailuintoa.

Muuten vietin pääasiassa rauhaiseloa Lauran kämpässä. Yllättäen pahimmat mielihaluni eivät liity salmiakkiin vaan kunnolliseen leipään, joten Laura oli ilahduttanut minua leipomalla perinteistä ohrarieskaa. Lisäksi keksimme yhtenä iltana paistaa lettuja, joten vierailustani tuli kunnollinen Suomiruokatrippailu. Enkä myöskään ollut pahoillani siitä, että sain ensimmäisen kerran moneen kuukauteen puhua äidinkieltäni kasvotusten toisen ihmisen kanssa. Omaa kieltään oppii arvostamaan huomattavasti enemmän, kun sitä ei pääse puhumaan kenenkään kanssa.

Leave a comment

Leave a Reply