By Jeriko Fox 
11,24 km (7 miles)
1932.9 / 2189.8 miles
Pine Ellis Lodging, Andover, ME
The sunny morning started with a climb to the first Baldpate summit. Despite the hard surface, the rocky slab that was exposed underneath the moss was easy to hike. The light penetrated through the dense spruce forest forming spots here and there. I enjoyed hiking in the resin scented woods.
From the Baldpate West Peak opened a view over the scrubby pines to the East Peak. The clouds that were drifting down in the valley made the view exceptionally beautiful. I continued towards the saddle between the two summits and was basking in the sun on the open rocky surface. After the heavy terrain of past few days the hiking felt now considerably easier and I was on a happy mood.
My new friend, 77, passed me in the saddle and I followed him to the Baldpate East Peak. The uphill was smooth rock slab that would have been very difficult to climb when wet. Luckily the weather was beautiful and the ascend was easy even though the hill was steep.
When I was close to the summit I noticed that behind be opened up a stunning view. I stopped to take some photos and it was good that I did, for the view wasn’t unobstructed from the actual summit. At the summit there was 77, who was having a break and talking to a day hiker family and I joined the conversation.
As me and 77 started to descend we agreed to meet at the next summit that was the last before the town. We both were heading to the same hostel in Andover and from that summit we could call for a shared shuttle ride. 77 was hiking the downhill a bit faster and was waiting for me at the next summit. We called to the hostel to inform our schedule and continued downhill.
77 reached the road before me and was lifting his backpack to the car when I arrived. I loaded my things in and to the Andover we went. We both got bunks from the bunkhouse that was built between the garage and the house. After I was once again reborn in the warm shower, I put the loaner clothes on the threw mine to the laundry. To my surprise I met my friend Mother Nature at the hostel. She told that AT-AT Walker had just left a while ago and I was sorry that I didn’t have a chance to see her. AT-AT Walker is a section hiker and her project for this year was now done. That meant that I might never see her again.
Andover is a village not larger than few blocks, but it has two grocery stores that have decent selection of hiker foods. Andover General Store has also a surprisingly good deli and I had my dinner there with 77. As I was wobbling with the full stomach back to the hostel I was reminded that US is not the country of street lights. I didn’t have my head torch with me, but with the light of my cell phone I found my way back.
Max elevation: 1191 m
Total climbing: 741 m
Total time: 06:26:00
Aurinkoinen aamu alkoi nousulla kohti ensimmäistä Baldpate-vuoren huippua. Sammaleen alta paljastunut kalliorinne oli kovasta alustasta huolimatta helppoa nousta. Tiheän kuusikon välistä siivilöityi valolaikkuja ja pihkantuoksuisessa metsässä tuntui hyvältä kulkea.
Baldpaten länsihuipulta alkoi avautua kitukasvuisten mäntyjen yli näkymä itähuipulle. Alempana laaksossa kelluvat pilvet tekivät maiseman poikkeuksellisen kauniiksi. Jatkoin kohti huippujen välissä olevaa satulaa ja nautin avoimella kalliolla lämmittävästä auringosta. Lähipäivien rankan maaston jälkeen vaeltaminen tuntui nyt huomattavasti kevyemmältä ja mielialanikin oli iloinen.
Uusi ystäväni 77 ohitti minut satulassa ja jatkoin hänen perässään nousua Baldpaten itähuipulle. Rinne oli avointa sileää kalliota, joka olisi ollut todella vaikeaa nousta märkänä. Onneksi sää oli kuitenkin kaunis, joten eteneminen oli helppoa mäen jyrkkyydestä huolimatta.
Tullessani lähelle huippua oli taakseni avautunut upea maisema. Pysähdyin kuvaamaan näköalaa ja onneksi teinkin niin, koska varsinaiselta huipulta maisema ei näkynyt yhtä hyvin. Huipulla minua odotti 77, joka oli pysähtynyt tauolle ja juttelemaan päivävaelluksella olevan perheen kanssa. Jäin itsekin keskustelemaan hetkeksi.
Lähtiessämme laskeutumaan sovimme 77:n kanssa tapaavamme seuraavalla – viimeisellä kaupunkia edeltävällä – huipulla. Olimme molemmat menossa samaan hostelliin Andoveriin ja tältä huipulta voisimme soittaa yhteisen kyydin kaupunkiin. 77 kulki alamäkeä hieman minua vauhdikkaammin ja oli sovitusti odottamassa seuraavalla huipulla. Soitimme hostelliin shuttle-kyytiä varten ja jatkoimme matkaa alamäkeen.
77 oli minua ennen tienristeyksessä ja juuri pakkaamassa reppuaan autoon, kun saavuin paikalle. Lastasin omatkin tavarani kyytiin ja lähdimme kohti Andoveria. Majoituimme molemmat talon sivustalle rakennettuun bunkhouseen. Koettuani jälleen kerran uudelleensyntymän lämpimässä suihkussa, vaihdoin päälleni lainavaatteet ja heitin omani pyykkiin. Yllätyksekseni kohtasin hostellilla myös ystäväni Mother Naturen. Hän kertoi AT-AT Walkerin lähteneen juuri hieman aiemmin pois ja olin pahoillani, etten ollut ehtinyt nähdä häntä. AT-AT Walker nimittäin vaeltaa osissa ja hänen tämän vuoden projektinsa päättyi nyt. En siis luultavasti enää kohtaisi häntä koskaan.
Andover on muutaman korttelin kokoinen kylä, mutta paikasta löytyy kaksikin kauppaa, joissa on melko hyvin vaeltajaruokia. Andover General Storessa on myös yllättävän hyvä deli-puoli ja menimmekin sinne illalliselle 77:n kanssa. Vaappuessani Mara-walkia maha täynnä takaisin hostellille muistin taas kerran, ettei Yhdysvalloissa kummemmin katuvaloja harrasteta. En ollut ottanut otsalamppua mukaan, mutta kännykän valossa löysin kuitenkin perille.