Day 162: Smarts Mountain

17,63 km (11 miles)
1779.6 / 2189.8 miles
Brackett Brook, NH

I had gone bed early and I also expected to wake up early. This logic was proven wrong when I woke up exceptionally late. So, I didn’t start hiking any earlier than yesterday, but I didn’t dream about doing big miles either.

The day started with a tedious climb to the Smarts Mountain. Gaining that 700 m (2300 ft) of elevation took me four hours. I walked and I sat down. I walked a bit more and sat down again. At least there was a fire tower on the summit and I climbed up to admire the view.

After coming down from the mountain I came to the South Jacob’s Brook. Me and a few other hikers were having a break together and I decided to have my lunch there. It was already afternoon and others were planning to look for a campsite or to stay at the next shelter. I still wanted to go over the Mount Cube, even though that would mean that I was going to hike late in the evening.

The uphill was maybe a little bit easier than the one in the morning or I had just got some new energy. But still my hiking was slow. The sun was starting to set and just when I arrived to the summit the darkness begun to fall. I was standing on the windy rocky summit and watching how the landscape turned into deeper shades of blue, until I put on my head torch and started to descend.

Part of the downhill was steep steps made from rocks and my feet were suffering. After descending for quite a while I saw another light ahead of me. When I got closer I saw a young couple having a break. They were hiking south, SOBOs, and asked me how the terrain was and if there were any tent sites. Now that there are more SOBOs, we quite often exchange this kind of information (about tent sites, water etc.) with each other. People who have just hiked through the section you are heading to have more updated information than any guide book can give.

I was low on water, so I was planning to stop at the Brackett Brook. There should be some tent sites, too. When I came to the brook I saw one tent spot right next to the trail. On the other side there seemed to be more space and I crossed over. There was already someone’s tent and I didn’t want to disturb their sleep with my bright light to see if there was more tent spots. I decided to return to the first spot.

I had a quick dinner and got ready to sleep. I heard something to thump against the outer tent, but I was thinking that it was only a frog. I was next to the brook anyway and frogs had been jumping to my tent wall earlier too. Then I heard a sound of a small animal jumping inside the vestibule and right after that into my tent through the door that was still open. I was still expecting to see a frog until the night guest jumped into my sight from behind my mattress. The airborne animal wasn’t a frog, but a small brown mouse. While it was soaring through the air I realised that I must get rid of this visitor as quickly as possible. As a completely automatic primitive reaction I prepared to hit the rodent baseball-style through the air from the next jump. Luckily the mouse ended up bouncing straight out of the tent on its own. I have had mice earlier in my vestibule during the night, but not inside my tent. After this shivery experience I closed the tent door tightly and went to sleep.

Olin käynyt ajoissa nukkumaan ja siten ajattelin mahdollisesti myös herääväni aikaisin. Tämä logiikka osoittautui virheelliseksi, koska heräsin poikkeuksellisen myöhään. En siis aloittanut vaeltamista sen aiemmin kuin eilenkään, mutta en myöskään unelmoinut suurista mailimääristä.

Päivä alkoi puuduttavalla nousulla Smarts Mountainille. Noin 700 korkeusmetrin keräämiseen kului neljä tuntia. Kävelin ja istuin. Kävelin taas vähän ja istuin taas lepäämään. Vuoren laella oli sentään palkintona palotorni, jonne kiipesin katselemaan maisemia.

Laskeuduttuani vuorelta tulin South Jacob’s Brookin varteen. Istuin muutaman muun vaeltajan seuraan pitämään taukoa ja syömään samalla. Iltapäivä oli jo pitkällä, joten muut suunnittelivat etsivänsä telttapaikan tai menevänsä seuraavalle shelterille. Minua kuitenkin halutti vielä päästä Mount Cuben yli, vaikka tiesin päivän venyvän pitkäksi.

Ylämäki oli ehkä hieman aamuista helpompi tai sitten olin saanut uutta energiaa. Hidasta nousuni oli silti. Aurinko alkoi laskea ja juuri tullessani huipulle alko tulla hämärä. Seisoin tuulisella kalliolla katselemassa ympärilläni syventyvää sinisyyttä kunnes viritin otsalamppuni ja lähdin laskeutumaan.

Osan matkaa alamäki oli jyrkkiä kivistä tehtyjä portaita ja jalkani olivat kovilla. Tultuani jo hyvän matkaa alas näin edessä toisen valon. Lähemmäs päästyäni näin nuoren pariskunnan pitämässä taukoa. He olivat vaeltamassa etelään päin, siis SOBOja, ja kyselivät edessä olevasta maastosta ja mahdollisista telttapaikoista. Nyt kun SOBOja tulee usein vastaan niin tämäntyyppistä tietoa (telttapaikoista, vedestä ym.) tulee vaihdettua useinkin. Itsellä edessä olevan pätkän juuri kulkeneet osaavat kertoa päivitetympää tietoa kuin mikään opaskirja.

Veteni oli vähissä, joten olin laittanut tavoitteekseni Brackett Brookin. Sen luona pitäisi myös olla telttapaikkoja. Tullessani joen varteen näin yhden telttapaikan heti polun vieressä. Toisella puolella näytti kuitenkin olevan enemmän avointa tilaa, joten ylitin joen. Paikalla oli kuitenkin jo jonkun teltta ja en viitsinyt mennä mahdollisesti herättämään nukkujaa kirkkaalla lampullani katsellakseni olisiko tilaa toiselle teltalle, joten päätin palata ensin löytämälleni paikalle.

Söin nopean illallisen ja valmistauduin nukkumaan. Kuulin jonkin tupsahtavan ulkoteltan kangasta vasten, mutta ajattelin sen olevan vain sammakko. Olinhan joen vieressä ja aiemminkin sammakot olivat loikkineet telttaani vasten. Sitten kuitenkin kuulin pienen eläimen loikkaavan absidiin ja samantien vielä auki olevasta sisäteltan ovesta telttaani. Odotin yhä näkeväni sammakon, kunnes yövieras pomppasi esiin patjani päädyn takaa. Ilmassa oleva eläin ei ollutkaan sammakko vaan pieni vaaleanruskea hiiri. Tämän ilmalennon aikana ehdin tajuta, että tästä vieraasta olisi päästävä kiireesti eroon ja täysin automaattisena primitiivireaktiona valmistauduin lyömään tuholaisen pesäpallotyyliin seuraavasta loikasta lennosta pihalle. Onnekseen hiiri kuitenkin pomppi omatoimisesti ulos. Hiiriä on aiemminkin yöllä liikkunut absidissani, mutta teltan sisällä asti niitä ei ole ollut. Puistattavan kokemuksen jälkeen vedin sisäteltan oven visusti kiinni ja painuin nukkumaan.