Day 150: Manchester Center

12,95 km (8 miles)
1650.7 / 2189.8 miles
Green Mountain House, Manchester Center, VT

The night had been cold again. I woke up peacefully and ate the remaining contents of my food sack for breakfast. I feel a special contentment when I get my food to run out conveniently before a city, because food carried into town is dead weight.

Like yesterday I continued down a gentle downward slope at a good clip. Actually a very brisk clip, because behind me were two Long Trail hikers who were yelling. I mean really yelling. Continuously. I pondered as I went, whether there were less of these yellers among AT hikers, or had those just dropped out in the beginning miles.

I made the eight plus mile distance to the intersection in about four hours. My intention had been to hitchhike to Manchester Center, but I saw a group of hikers in the parking lot. Blue Ray’s friend had come to do trail magic in the form of adult beverages. As I sat down for a beer I also learned that this friend had promised to take the hikers into town. As she left to take the last batch a familiar looking young woman came off the AT: Seawolf, whom I had last met in Shenandoah in Virginia.

Seawolf joined us for the last group to ride into town. She and I got out in the center of Manchester Center as the others continued further. We decided to go to lunch together and then go grocery shopping. It was nice to sit peacefully chatting in House of Pizza, and of course enjoying pizza and salad. We pondered the pros and cons of USA’s long hiking trails, the AT, the PCT, and the CDT.

After grocer shopping Seawolf stayed to pack her things and I called for a ride to Green Mountain House hostel. I had reserved a bunk a few days earlier and gotten directions to call when I was done with my city errands. The owner, Jeff, came to get me and after a short drive we arrived at a cozy looking house.

Jeff turned out the be very nice and his hostel clean and clearly organized. The affordable $35 price included accommodations, laundry, breakfast ingredients, and a ride back to the AT in the morning. I was happy about the peaceful atmosphere of the place and good WiFi. I didn’t have any particular expectations of Vermont, but this state has seems to have turned in a better direction.

JFRM-2017-07-9953.jpg
JFRM-2017-07-9954.jpg
JFRM-2017-07-9956.jpg
JFRM-2017-07-9959.jpg
JFRM-2017-07-9960.jpg

Yö oli ollut taas kylmä. Heräilin rauhassa ja söin aamupalaksi ruokasäkin sisällön viimeisiä rippeitä. Tunnen erityistä tyytyväisyyttä siitä, jos saan ruuan loppumaan juuri sopivasti ennen kaupunkia, koska kaupunkiin kannettu ruoka on kuollutta painoa.

Jatkoin elisen illan tapaan loivaa alamäkeä reippaaseen vauhtiin. Itseasiassa erityisen reippaaseen, koska takanani oli kaksi Long Trailin vaeltajaa, jotka huusivat. Aivan todella huusivat. Jatkuvasti. Pohdin mennessäni, että onko AT:n vaeltajissa vähemmän näitä huutajia vai ovatko he vain pudonneet pois jo alkumatkasta.

Tulin reilun kahdeksan mailin matkan tienristeykseen noin neljässä tunnissa. Tarkoitukseni oli liftata Manchester Centeriin, mutta näinkin parkkipaikalla joukon vaeltajia. Blue Rayn ystävä oli tullut tekemään trail magicia aikuisten juomien muodossa. Istuessani oluen ääreen sain tietää tämän ystävän myös luvanneen kyyditä vaeltajat kaupunkiin. Hänen lähtiessä viemään ensimmäistä satsia ilmestyi AT:lta tutun näköinen nuori nainen: Seawolf, jonka olin tavannut viimeeksi Shenandoahissa Virginiassa.

Seawolf liittyi mukaamme toiseen autolastilliseen. Jäin hänen kanssaan Manchester Centerin keskustaan muiden jatkaessa pidemmälle. Päätimme mennä yhdessä lounaalle ja sitten tekemään ruokaostokset. Oli mukava istua kaikessa rauhassa keskustelemassa House of Pizzassa ja nauttia tietenkin samalla pizzaa sekä salaattia. Pohdimme yhdessä USA:n pitkien vaellusreittien AT:n, PCT:n ja CDT:n hyviä ja huonoja puolia.

Ruokaostosten jälkeen Seawolf jäi pakkaamaan tavaroitaan ja minä soitin kyydin Green Mountain House -hostellille. Olin varannut punkkapaikan muutamaa päivää aiemmin ja saanut ohjeeksi soittaa, kun olisin hoitanut kaupunkiasiat. Omistaja, Jeff, tuli hakemaan minut ja lyhyen ajomatkan jälkeen tulimme viihtyisän näköisen talon luokse.

Jeff osoittautui erittäin mukavaksi ja hänen hostellinsa siistiksi sekä selkeästi organisoiduksi. Edulliseen $35 hintaan kuului yöpymisen lisäksi pyykinpesu, aamupalatarpeet ja aamulla kyyti takaisin AT:lle. Olin onnellinen paikan rauhallisesta ilmapiiristä sekä hyvästä wifistä. Minulla ei ollut mitään erityisiä odotuksia Vermontista, mutta tämä osavaltio on alkanut tuntua jonkinlaiselta käännökseltä parempaan suuntaan.

Leave a comment

Leave a Reply