Day 145: Cheshire

20,12 km (12.5 miles)
1582.6 / 2189.8 miles
Mark Noepel Shelter, MA

I woke up slowly and enjoyed the ability to roll over, languishing in the morning moment. I had slept well, I was feeling relaxed and rested. Over a week on a broken sleeping pad had probably affected the quality of my sleep more than I had imagined.

I went for breakfast at Juice & Java cafe, and along with a chicken wrap I enjoyed the Wi-Fi which was better than at the motel. I updated apps on my phone and downloaded new playlists and podcasts.

Despite the “pack explosion” I had been able to create in my room I packed my things fairly quickly. As I left the key at reception I stopped to say good bye to Sassy the cat who had taken a liking to me.

I had two goals for the day: get to Cheshire before the post office closed, and from there to the next shelter before night fall. The plan was realistic if I kept up a good pace. The overcast weather and gentle uphill slope were excellent in making this possible. After noon it started to rain a bit, but it really didn’t make it through the leaves.

As I came down into Cheshire I once again found my fun downhill half run. Hiking felt fun again today after a long time. I had already been a bit worried that the rest of the way would be a lot of forcing myself, but maybe these feelings had been due to the fatigue caused by the high temperatures and poor sleep.

I went straight to the post office and to my joy my much awaited package was waiting for me: the replacement sleeping pad from Therm-a-Rest. Essentially this was the exact same NeoAir All Season as I had before, but this slightly newer model also had a Speed Valve. As I came out of the post office a young boy on a bike rode up to me. The child introduced himself as Snowbird and asked if I could write my hiker name in his notebook, and where I was from.

Snowbird and I joined two other hikers I had met earlier in the day in front of a little kiosk called Diane’s Twist. The lovely older lady’s shop offered snacks, sandwiches, ice cream, and soda. I decided on a meatball, onion, and pepper sandwhich which the lady advertised as especially a favorite of the male hikers. As I ate I told my companions about my sleeping pad adventures. I was about to throw the defective pad away when to my surprise a hiker from Northern Ireland asked if he could take it. I described the defect and said that he could certainly have it if he wanted to. So my air mattress didn’t end up in the trash after all.

I had stayed on schedule well when I started back on the trail from Cheshire. For that evening I was facing a long, but not very steep, climb toward Mount Greylock. That highest spot in Massachusetts would be crossed over tomorrow. I listened to Chisu albums from my playlist and was surprised myself at how easily I was climbing uphill. Part of what made hiking this easy was the cooler weather, and also the good breakfast and lunch.

I was all around satisfied when I got to the shelter in the evening. Hiking had felt good again, and I didn’t suffer from hunger or heat. The cherry on top was a new book. I pulled warm socks on my feet and started to read my favorite author Don DeLillo’s Falling Man.

Heräilin hitaasti ja nautin mahdollisuudesta kääntää kylkeä viipyillen aamuhetkessä. Olin nukkunut hyvin, oloni oli rento ja levännyt. Toista viikkoa huonokuntoisella ilmapatjalla nukkuminen oli ehkä vaikuttanut unen laatuun enemmän kuin olin kuvitellut.

Lähdin aamupalalle Juice & Java -kahvilaan nauttien kanawrapin ohella motellia paremmasta wifistä. Päivitin puhelimen sovelluksia ja latasin uusia soittolistoja sekä podcasteja.

Huolimatta huoneeseen aikaan saamastani massiivisesta “pack explosionista”, reppuräjähdyksestä, pakkasin tavarat varsin nopeasti. Jättäessäni avaimen respaan kävin vielä hyvästelemässä minuun mieltyneen Sassy-kissan.

Minulla oli päivälle kaksi tavoitetta: ehtiä Cheshireen ennen postin sulkeutumista ja sieltä illaksi seuraavalle shelterille. Suunnitelma oli realistinen, jos pitäisin yllä hyvää vauhtia. Pilvinen sää ja pääasiassa loiva ylämäki mahdollistivat tämän erityisen hyvin. Puolenpäivän jälkeen alkoi sataa hieman vettä, mutta sitä ei tullut juuri ollenkaan lehtien läpi.

Laskeutuessani Cheshiren kylään löysin taas mukavan alamäkipuolijuoksuni. Vaeltaminen tuntui tänään pitkästä aikaa taas hauskalta. Olin jo ollut hieman huolissani, että olisiko koko loppumatka pelkkää vääntämistä, mutta ehkä nämä tunteet olivat olleet kovan helteen ja huonojen yöunien aiheuttamaa väsymystä.

Menin heti ensimmäisenä postiin ja ilokseni siellä oli kovasti odottamani paketti: korvaava ilmapatja Therm-a-Restiltä. Käytännössä patja on täysin sama NeoAir All Season kuin minulla oli aiemminkin, mutta tässä hieman uudemmassa mallissa on myös Speed Valve -pikaventtiili. Tullessani ulos postista pyöräili luokseni nuori poika. Snowbirdiksi esittäytynyt lapsi kysyi haluaisinko kirjoittaa hänen vihkoonsa vaeltajanimeni ja mistä olen kotoisin.

Liityin Snowbirdin kanssa kahden aiemmin tänään tapaamani vaeltajan seuraan pienen Diane’s Twist -kioskin edustalle. Sympaattisen vanhan rouvan pitämästä kioskista sai pikkusyötävää, täytettyjä leipiä, jäätelöä ja limpparia. Päädyin lihapulla-sipuli-paprika -soossillla täytettyyn leipään, jota rouva mainosti erityisesti miesvaeltajien suosikiksi. Syödessäni kerroin seuralaisilleni ilmapatjaepisodista. Olin aikeissa heittää viallisen patjan roskikseen, mutta pohjois-irlantilainen vaeltaja kysyi yllätyksekseni voisiko hän saada sen. Kuvailin vian hänelle ja sanoin, että kyllä hän patjan ilman muuta saa, jos sen haluaa. Niinpä patjani ei sitten päätynytkään roskiin.

Olin pysynyt hyvin aikataulussa, kun lähdin jatkamaan matkaa Cheshiresta. Illaksi edessä oli pitkä, mutta ei hirveän jyrkkä nousu kohti Mount Greylockia. Tuon Massachusettsin korkeimman kohdan ylittäminen olisi edessä huomenna. Kuuntelin soittolistaltani Chisun albumeja ja yllätyin itsekin miten kivuttomasti nousin ylämäkeä. Osansa tähän vaeltamisen helppouteen teki varmasti hieman viileämpi sää ja toisaalta myös kunnon aamupala sekä lounas.

Olin kaikin puolin tyytyväinen tullessani illalla shelterille. Vaeltaminen oli tuntunut taas hyvältä ja en kärsinyt nälästä tai kuumuudesta. Illan kruunasi uusi kirja. Vedin lämpimät sukat jalkaan ja aloitin lukemaan lempikirjailijani Don DeLillon teosta Falling Man.