Day 136: Housatonic River

21,21 km (13.2 miles)
1477.6 / 2189.8 miles
Silver Hill Campsite, CT

My plan for 13-mile days seemed to work well. It appears to be enough to keep me satisfied, but on the other hand not too grand of a goal on a hot day. And that’s the kind of feeling I was faced with again. With sweaty and stinky clothes on in the morning, and sticky skin I set forward.

I came to an intersection from where it was less than a mile to Kent, but I as planned I skipped visiting there. A hiker came from the direction of the town looking content, his shirt flapping open, and a loaf of bread attached to the outside of his pack. The look was more continental than New England.

I rose, sweaty, to the ridge and soon familiar shapes appeared behind me. Sunshine, Dreamliner, and Toro had caught up with me again. We were aiming for the same campground, so we made plans to meet there that night. I continued slowly walking along and listened to the Yle science podcast: particular physics of dark matter and the emotional impact of sad music.

From the end of the ridge opened a beautiful view from St. John’s Ledge, after which was a very steep descent. Occasionally it was painful going, and sometimes traveling along knee-high rocks set as steps. I thought that if I lost my balance here it would be pretty bad.

I took a short break at the end of the descent and called Vanessa in Salisbury who rented bunks in her home. She sounded very nice and promised to reserve me a spot for two days. I was satisfied knowing this was now taken care of.

The next five miles of the AT followed the Housatonic river. The terrain was very even, the trail in good shape, and the view beautiful. I pushed on at a good pace for the first time in a long time, even though the soles of my feet were a bit tender. The evening was capped off by a rise to the tent area, but in the cooling weather it wasn’t all that agonizing of a feat.

As I arrived at Silver Hill Campsite I saw my friends eating at a decked out picnic table. With them was ridgerunner Sara. I pitched my tent and joined the group. The place was exceptionally charming: in the open space, in addition to tent spaces, were a swing, an outhouse, and a water pump. Although the well for the water appears to be very deep because it needed to be pumped about 40 times before water started pouring. Because holding a water bottle and pumping at the same time can be a bit challenging Sara came to help me and Toro with filling our bottles. I also entertained myself by offering them Tyrkis Peber candy and watching their expressions as they ate this Finnish treat. For some reason no one asked for more.

Suunnitelmani 13 mailin päivistä tuntui toimivan hyvin. Se vaikuttaa olevan tarpeeksi pitämään minut tyytyväisenä ja toisaalta ei liian kova tavoite kuumana päivänä. Ja sellainen oli taas kerran edessä. Hikiset ja haisevat vaatteet päälle aamulla ja iho nihkeän tahmeana eteenpäin.

Tulin tienristeykseen, josta alle mailin päässä oli Kentin kaupunki, mutta suunnitelmieni mukaan jätin siellä käymisen välistä. Kaupungista päin tuli yksi vaeltaja tyytyväisen näköisenä paita auki lepattaen ja patonki repun ulkopuolelle kiinnitettynä. Näky oli enemmän mannermainen kuin New Englandia.

Nousin hikisenä harjanteelle ja pian takaani ilmestyi tuttuja hahmoja. Sunshine, Dreamliner ja Toro olivat saaneet minut taas kiinni. Meillä oli tähtäimessä sama telttailualue, joten sovimme näkevämme illalla siellä. Jatkoin hidasta tallustamistani ja kuuntelin Tiedeykkösen podcastia: pimeän aineen hiukkasfysiikkaa ja surullisen musiikin tunnevaikutuksia.

Harjanteen päästä avautui kaunis näköala St. John’s Ledgeltä, jonka jälkeen edessä oli todella jyrkkä laskeutuminen. Välillä liikkuminen oli kiipeämistä ja välillä polven korkuisia portaiksi asetettuja kiviä pitkin kulkemista. Ajattelin, että tässä jos horjahtaisi niin sattuisi todella pahasti.

Pidin pienen tauon alamäen lopussa ja soitin Salisburyssa kotonaan punkkia vuokraavalle Vanessalle. Hän kuulosti hyvin mukavalta ja lupasi varata minulle paikan kahdeksi yöksi. Olin tyytyväinen tietäessäni tämän asian olevan nyt hoidossa.

Seuraavat viisi mailia AT kulki pitkin Housatonic-joen reunaa. Maasto oli aivan tasaista, polku hyvässä kunnossa ja näkymä joelle kaunis. Painoin pitkästä aikaa menemään hyvää vauhtia eteenpäin, vaikka jalkapohjat olivatkin vähän arat. Illan päätteeksi oli edessä vielä ylämäki teltta-alueelle, mutta hieman viilenevässä säässä se ei ollut enää kovin tuskallinen suoritus.

Saapuessani Silver Hill Campsitelle näinkin ystäväni syömässä katetun picnic-pöydän ääressä. Heidän seurassaan oli ridgerunner Sara. Pystytin telttani ja liityin porukkaan. Paikka oli poikkeuksellisen viehättävä: avoimella alueella oli telttapaikkojen ja picnic-pöydän lisäksi keinu, huussi sekä vesipumppu. Tosin pumpun kaivo oli ilmeisen syvä, koska sitä piti pumpata noin 40 kertaa ennen kuin vettä alkoi tulla. Koska pumppaaminen ja vesipullon pitäminen samaan aikaan oli hieman haastavaa, tuli Sara auttamaan minua ja Toroa pullojemme täyttämisessä. Viihdytin myös itseäni tarjoamalla muille Turkinpippureita ja katselemalla heidän ilmeitään, kun he söivä tätä suomalaista herkkua. Jostain syystä kukaan ei pyytänyt lisää.