Day 129: Bear Mountain

22,30 km (13.9 miles)
1403.8 / 2189.8 miles
Bear Mountain Bridge Motel, Fort Montgomery, NY

My alarm went off after a few hours of sleep at four. I lay for a moment longer and then started to do my morning activities. I was on the AT before six, and as the morning rose I started where I had left off. There would be about 15 miles to go, and I would have to get to where I was going by five to catch the shuttle to the motel.

I didn’t have any more energy than the day before, but at least the hope that this was feasible. Katy Perry’s Rise was stuck in my head, and the music video where the singer is trying to pull a parachute against the wind. I felt that was a great description of the feeling that I had had while hiking the last few days. I was pushing against some invisible force.

As I made my way up Black Mountain in the increasing heat of the morning I once again got to admire the New York City skyline in the distance. If there is a lot of beauty in nature, there also is in things created by man. Sometimes these outlines – like that architecture of a large city admired from the slope of a mountain – are especially touching.

I couldn’t stay long on the top of the mountain because the sun beat down so much. I continued on to West Mountain, where I started encountering quite a few day hikers. As I sat down for lunch at a viewpoint, I soon got a group of Asian day hikers around me. They were very interestedly asking questions about my hike.

From the other side of West Mountain I started to see down to the Hudson River, and Bear Mountain which was ahead of me. So I got to, once more, dive into a downhill slope, just to go back up. Luckily the trail up to Bear Mountain was fairly gradual for the most part. The number of day hikers kept increasing. As I got to the tower on the summit, I saw that one could get there by car, too, which partly explained the crowds. Many had also clearly come on foot from the town of Bear Mountain.

My big pack and dirty appearance seemed to attract – not completely charmed – attention. People stared without restraint but didn’t say anything. I felt like stating that you wouldn’t smell like roses if you had only showered a week ago and washed the only clothes you had two weeks ago.

I went to admire the view from the tower, but to be honest they were nicer outside on the cliff than through the dirty glass. New York City was more visible than before and the Hudson River below commanded the view.

I scurried my way down the trail toward the town of Bear Mountain. This route was well maintained and wide, because it was obviously favored by day hikers. As I descended my nose detected a constantly strengthening smell of food. I wasn’t sure if it was real, because sometimes while very hungry I smell phantom smells (for example I have smelled hot dogs in the middle of the forest). As I came into the town I found that the smell was real, and its source was vacationers on the edge of Hessian Lake, grilling. There were tons of people, and I had to slalom among the children running amok.

The AT went along the shore, and then turned into the Bear Mountain zoo. Yes, the trail really goes through the Zoo, and in fact the lowest point of the AT is in front of the bear den. The zoo is very small and it felt like there was more plant life on display. Many hikers haven’t been thoroughly enchanted by walking through the zoo, and I did feel a bit stupid looking at a bear in its enclosure when I’ve already seen them in their natural habitat.

As I came out of the zoo I called Bear Mountain Bridge Motel, and the owner promised to come get me momentarily, The motel itself is located in the next town over, Fort Montgomery, and the ride was included in the price. On the way to the motel I told the gentleman that I was expecting a package tomorrow to their PO Box. He promised to go get it tomorrow, and I figured that was that.

The room was small, but comfortable, and the motel’s wifi turned out to be very good. After a blissful shower I headed across the street to Barnstormer BBQ for dinner. The chicken sandwich was quite ordinary, but the pecan pie I chose for dessert was very delicious. Additionally the service was exceptionally friendly, and the server was on top of her tasks and knew the menu well.

The previous days had been tough, and so I was very satisified to get to lie on clean sheets. I would not stretch the next zero so far out.

“When, when the fire’s at my feet again
And the vultures all start circling
They’re whispering, you’re out of time
But still, I rise
This is no mistake, no accident
When you think the final nail is in, think again
Don’t be surprised, I will still rise”
-Katy Perry
(Rise, 2016)

Herätyskello soi muutaman tunnin unen jälkeen neljältä. Makasin vielä hetken ja aloin sitten tehdä aamutoimia. Olin AT:lla ennen kuutta ja aamun koitteessa jatkoin siitä mihin olin jäänyt. Matkaa olisi noin 15 mailia ja perillä pitäisi olla ennen viittä saadakseni kyydin motellille.

Voimia ei ollut yhtään sen enempää kuin eilenkään, mutta sentään toivo siitä, että tämä olisi tehtävissä. Mielessäni pyöri Katy Perryn kappale Rise ja sen musiikkivideo, jossa laulaja yrittää vetää perässään laskuvarjoa vastatuuleen. Se kuvasi mielestäni erinomaisesti sitä tunnetta, mikä minulla oli ollut vaeltaessani lähipäivinä. Puskin jotain näkymätöntä voimaa vastaan.

Noustessani kuumenevassa aamupäivässä Black Mountainin laelle sain taas ihailla kaukaisuudessa häämöttävää New York Cityä. Jos luonnossa on paljon kauneutta, niin on sitä myös monissa ihmisen luomissa asioissakin. Joskus nämä rajapinnat – kuten tuon suurkaupugin arkkitehtuurin ihailu vuoren rinteeltä – ovat erityisen koskettavia.

En malttanut jäädä pitkäksi aikaa vuoren laelle, koska aurinko paistoi siellä kuumasti. Jatkoin kulkua West Mountainille, jolloin vastaan alkoi tulla paljon päivävaeltajia. Istuessani lounastauolle eräälle näköalapaikalle sain pian seurakseni joukon aasialaistaustaisia päivävaeltajia. He kyselivät innokkaasti vaelluksestani.

West Mountainin toiselta laidalta alkoi näkyä alas Hudson-joelle sekä edessä olevalle Bear Mountainille. Sain siis vielä kerran sukeltaa alamäkeen vain noustakseni taas ylämäkeen. Onneksi Bear Mountainille vievä polku oli kuitenkin suurimmalta osalta loiva. Päivävaeltajien määrä kasvoi entisestään. Tullessani vuoren huipulla olevalle tornille huomasin paikalle pääsevän myös autolla, mikä osittain selitti väen määrää. Moni oli kuitenkin tullut selvästi myös kävellen Bear Mountainin kylästä.

Iso reppuni ja likainen olemukseni tuntui herättävän – ei täysin ihastunutta – huomiota. Ihmiset tuijottivat estoitta, mutta eivät sanoneet mitään. Minun teki välillä mieli todeta, että ette itsekään tuoksuisi kukkasille, jos olisitte käyneet suihkussa viikko sitten ja pesseet ainoat vaatteet kaksi viikkoa sitten.

Kävin katselemassa maisemia tornista, mutta totta puhuen ne olivat mukavammat ulkona kalliolla kuin likaisen lasin läpi. New York City näkyi vielä paremmin kuin aiemmin ja alla kiemurteleva Hudson-joki hallitsi maisemaa.

Lähdin kipittämään polkua alas kohti Bear Mountainin kylää. Tämä reitti oli hyvin ylläpidetty ja leveä, koska se selvästi oli päivävaeltajien suosiossa. Laskeutuessani nenääni tuli koko ajan voimistuva ruuan tuoksu. En ollut varma oliko se todellinen, koska toisinaan nälkäisenä saa hajuharhoja (olen haistanut mm. paistettuja nakkeja keskellä metsää). Tullessani kylään selvisi haju aivan todelliseksi ja sen synnyttäjiksi Hessian Laken rannalla grillaavat lomalaiset. Ihmisiä oli aivan valtavasti ja jouduin pujottelemaan päättömästi juoksentelevien lasten keskellä.

AT kulki rantaa myöten ja kääntyi sitten Bear Mountainin eläintarhaan. AT siis todellakin menee eläintarhan läpi ja itseasiassa koko AT:n matalin kohta on juuri karhuaitauksen edessä. Eläintarha oli hyvin pieni ja enemmän siellä tuntuikin olevan esillä kasvistoa. Moni vaeltaja ei ole täysin ihastunut eläintarhan läpi kulkemiseen ja kyllä minustakin tuntui hieman hölmöltä katsoa karhua aitauksessaan, kun niitä on saanut nähdä luonnollisessa elinympäristössäänkin.

Tullessani ulos eläintarhasta soitin Bear Mountain Bridge Motelliin ja omistaja lupasi tulla hakemaan minut hetken päästä. Motelli sijaitsi siis naapurikylässä Fort Montgomeryssa ja kyyti kuului hintaan. Matkalla motellille kerroin miehelle, että minulle on tulossa huomenna paketti heidän lokeroonsa postissa. Hän lupasi käydä hakemassa sen huomenna ja ajattelin asian olevan sillä selvä.

Huone oli pieni, mutta viihtyisä ja motellin wifi osoittautui hyväksi. Autuaallisen suihkun jälkeen suuntasin tien yli Barnstormer BBQ:n illalliselle. Kanahampurilainen oli hyvin tavanomainen, mutta jälkiruuaksi valisemani pecan-piiras oli todella herkullista. Lisäksi palvelu oli aivan poikkeuksellisen ystävällistä ja tarjoilijani oli erinomaisesti tehtäviensä tasalla sekä tunsi ruokalistan hyvin.

Edeltävät päivät olivat olleet raskaita ja siten olin erityisen tyytyväinen saadessani heittäytyä puhtaisiin lakanoihin. Seuraavaa lepopäivää en venyttäisi näin pitkälle.

“When, when the fire’s at my feet again
And the vultures all start circling
They’re whispering, you’re out of time
But still, I rise
This is no mistake, no accident
When you think the final nail is in, think again
Don’t be surprised, I will still rise”
-Katy Perry
(Rise, 2016)