Day 122: Sunfish Pond

19,17 km (11.9 miles)
1310.3 / 2189.8 miles
Unnamed campsite, NJ

It was hot in the tent in the morning. Apparently a watertight tent’s downside is the impermeability in the other direction, too. As I opened the flap fresh air rushed in.

Soon after setting off I came to the shore of beautiful Sunfish Pond. The sign told me the water is somehow more acidic than normal, so only certain species of fish survive in the pond. Swimming would have been tempting in the hot morning, but it was prohibited.

The AT around the pond was quite rocky. At one point weekend hikers were coming at me from both directions. The ones coming from behind me announced the terrain was the worst on the whole trail, and the ones coming toward me said there was worse rocks north. I felt like asking what their definition of “the whole trail” was, but I thought I’d spare them from my qualifications. For those reading, let it be known, this was NOT the rockiest section of the entire trail.

I had decided to make a short side trip to the Mohican Outdoor Center which is a store run by AMC (Appalachian Mountain Club, one of the organizations who keep up the AT). The approximately 85°F temperatures and the humidity created a strong calling to a cold soda. I also had a sandwich for lunch and charged my devices.

The highlight of the day was Catfish fire tower. The tower itself is locked, but a beautiful view opens up from the top landing. The breeze blowing at the top was also very refreshing in the sticky weather.

The best way to ensure rain is to pack your rain gear at the bottom of your pack. I had made this abnormally brave decision in the morning, because the forecast showed sunny all day. The rain showed up from somewhere though. I pulled on the rain cover for my pack because it was close. Luckily pouring rain only lasted for a short while though, after which I put the cover on my pack and continued hiking without rain gear.

I hadn’t moved as fast as I would have liked to during the day. I had thought I would do about a 16 mile day, but apparently the hot day and the occasionally rocky terrain slowed my progress. An added hindrance also occurred in the evening in the form of a four kilometer stretch of camping prohibition. Either I found a place to stay before that, and cut my day sort, or I would hike after dark. I ended up with the first option, because I figured I could catch up the lost miles over the next couple of days. So the sum for the day was 12 miles. One milestone was reached though, as I crossed 1300 miles today.

Teltassa oli aamulla kuuma. Ilmeisesti hyvin sadetta pitävän teltan huonona puolena on tiiviys myös toiseen suuntaan. Avatessani oven tulvi sisään raikasta ilmaa.

Pian liikkeelle lähdettyäni tulin kauniin Sunfish Pondin rantaan. Kyltti kertoi veden olevan jotenkin tavallista happamampaa, joten vain tietyt kalalajit elävät lammessa. Uiminen olisi houkutellut kuumassa aamupäivässä, mutta se oli kielletty.

AT kiersi lampea melko kivikkoisena. Yhdessä kohtaa sekä edestä ja takaani tuli viikonloppuvaeltajia. Takaa tulevat julistivat edestä tuleville kivikon olevan koko polun pahin ja edestä tulevat sanoivat pohjoisempana olevan pahempi kivikko. Mieleni teki kysyä mikä oli heidän käsityksensä “koko polusta”, mutta ajattelin säästää heidät pätemiseltäni. Lukijoille kerrottakoon, että ei, kyseessä ei ollut koko polun pahin kivikko.

Olin päättänyt tehdä pienen sivulenkin Mohican Outdoor Centeriin, joka on AMC:n (Appalachian Mountain Club, yksi AT:a ylläpitävistä yhdistyksistä) omistaman leirintäalueen kauppa. Noin kolmenkymmenen asteen lämpötila ja todella kostea ilma kutsuivat hyvin voimakkaasti kylmän limpparin äärelle. Söin myös lounasleivän ja latasin laitteeni samalla.

Päivän kohokohta oli Catfish-palotorni. Itse torni oli lukossa, mutta portaiden ylimmältä tasanteelta avautui upea näköala. Myös ylhäällä puhaltava tuuli oli todella virkistävä nihkeässä säässä.

Varmin tapa saada aikaan sade on pakata sadevaatteet syvälle reppuun. Olin tehnyt tämän poikkeuksellisen uskaliaan ratkaisun aamulla, koska sääennuste näytti pelkkää aurinkoa. Jostain se sade sitten iltapäivällä tuli. Vedin päälleni repun sadesuojan, koska se oli helposti saatavissa. Kovempaa sadetta kesti onneksi vain hetken, jonka jälkeen laitoin suojan repun päälle ja jatkoin vaeltamista ilman sadevaatteita.

En ollut liikkunut päivän aikana aivan niin nopeasti kuin olisin toivonut. Olin ajatellut noin 16 mailin päivää, mutta ilmeisesti kuuma sää ja osittain kivikkoinen maasto hidasti etenemistä. Ongelmaksi aiheutui lisäksi illalla edessä oleva lähes neljän mailin telttailukieltoalue. Joko majoittuisin sitä ennen ja lopettaisin päivän lyhyeen tai vaeltaisin vielä pimeäntulon jälkeen. Päädyin ensimmäiseen ratkaisuun, koska ajattelin voivani ehkä tasoittaa menetettyjä maileja tulevina päivinä. Niinpä saldoksi jäi noin 12 mailia. Yksi merkkipaalu tuli kuitenkin taas saavutettua, kun ylitin 1300 mailin rajan tänään.