Day 86: Shenandoah National Park

11,64 km (7.2 miles)
869.6 / 2189.8 miles
Calf Mountain Shelter, VA

Packing dry things into my pack felt good. I wanted Waynesboro to be a turning point to the difficulties of the previous hiking days, and it seemed that my wish was coming true. The weather was pleasant and the altitude line on my guidebook looked moderate.

I first tried to hitchhike back to the AT, but that wasn’t fruitful. I got a list from Quality Inn of local Trail Angels, people who offered free rides to hikers. I called a woman named Cindy, and she promised to come get me. Cindy turned out to have a wonderful personality, and told me she offered rides because it gave her the opportunity to meet interesting people.

As I set off from Rockfish Gap I soon entered Shenandoah National Park. The AT travels within Shenandoah for about 100 miles and many hikers say it is one of the most beautiful sections. Skyline Drive Scenic Highway goes through the National Park and there are a lot of waysides along it that hikers can also take advantage of. This means one doesn’t have to carry as much food as usual. The altitude changes aren’t great, so hiking should also be easier overall. Spending the night in the park requires a permit, but it is a self-filled form on the at the border of the park.

The audiobook I had loaded into BookBeat didn’t want to start again, so I decided to give up my podcast virginity. I started listening to Päivystävät dosentit [on call lecturers] produced by Yle, which turned out to be excellent. The discussion was based on audience questions, and consisted of frequently meta-level scientific philosophy, and was very entertaining and though provoking.

I had packed a little more food than probably necessary, but my pack still didn’t feel too heavy. Even the uphill was surprisingly nice due to its gentle slope. I decided to do a short day to the first shelter, because I had started at noon, and in the national park camping isn’t as free as in other sections. I had heard that in Shenandoah I would also see lots of animals and this seemed to be true. First a deer, then a rabbit, and soon another deer.

I had a gut feeling. So I wasn’t surprised when it finally happened. I only got to see the dark shape run into the forest, but I knew right away that this was it. A bear. The first bear I had seen in the wild. I wasn’t afraid, but the feeling is hard to describe.

Soon after the encounter I got to Calf Mountain Shelter. I had noticed that the weekend had brought along a lot of hikers, but I was surprised by the literal crowd. I realized I had hit Shenandoah at a very bad time: Memorial Day weekend would fill up all the shelters and camping areas. I prefer to hike late, and that is not possible if one has to compete for sleeping space. And a lot of people is not what I’m wanting while hiking. I settled in the shelter against my normal routine, because all the tent spaces were taken. Despite the throng of people I excitedly awaited what Shenandoah had to offer.

Kuivien tavaroiden pakkaaminen reppuun tuntui hyvältä. Halusin Waynesboron olevan käännekohta edeltävien vaelluspäivien vaikeuksille ja toiveeni tuntui olevan toteutumassa. Sää oli miellyttävä ja opaskirjan korkeuskäyrä näytti maltilliselta.

Yritin ensin liftata takaisin AT:lle, mutta se ei tuottanut tulosta. Sain Quality Innistä listan alueen Trail Angeleista eli ihmisistä, jotka tarjoavat vaeltajille ilmaisia kyytejä. Soitin naiselle nimeltä Cindy ja hän lupasi tulla hakemaan minut. Cindy osoittautui mainioksi persoonaksi ja hän kertoi tarjoavansa kyytejä, koska saa samalla mahdollisuuden tavata kiinnostavia ihmisiä.

Lähtiessäni vaeltamaan Rockfish Gapista eteenpäin saavuin pian Shenandoahin kansallispuiston alueelle. AT kulkee noin 100 mailia Shenandoahissa ja moni vaeltaja on kertonut sen olevan yksi kauneimmista osioista. Kansallispuiston läpi kulkee Skyline Drive -maisematie ja sen varrella on waysideseja eli pieniä ruokakioskeja, joita myös vaeltajat voivat hyödyntää. Ruokaa ei siis tarvitse kantaa niin paljon kuin tavallisesti. Korkeuserot eivät ole valtavia, joten vaeltamisen pitäisi olla myös kevyempää. Kansallispuistossa yöpymiseen tarvitsee luvan, mutta se on puiston rajalla itse täytettävä lappunen.

BookBeatiin lataamani äänikirja ei ottanut vieläkään toimiakseen, joten päätin uhrata podcast-neitsyyteni. Aloin kuunnella vaelluksen lomassa Ylen tuottamaa Päivystävät dosentit -ohjelmaa, joka osoittautuikin erinomaiseksi. Usein meta-tasolla liikkuva tieteenfilosofinen keskustelu yleisön esittämien kysymysten äärellä oli sekä viihdyttävää että ajatuksia herättävää.

Olin pakannut ehkä hieman reilunpuoleisesti ruokaa, mutta reppu ei kuitenkaan tuntunut liian painavalta. Ylämäkikin oli loivuutensa ansiosta yllättävän miellyttävä. Päätin tehdä lyhyen päivän ensimmäiselle shelterille, koska aloitin vasta puoliltapäivin ja kansallispuistossa telttailu ei ole yhtä vapaata kuin muualla. Olin kuullut, että Shenandoahissa näkisin paljon eläimiä ja se vaikutti olevan totta. Ensin tuli vastaan peura, sitten jänis ja kohta toinen peura.

Minulla oli ennakkoaavistus. Siksi en ollut yllättynyt, kun se lopulta tapahtui. Ehdin nähdä vain mustan hahmon pakenevan metsään, mutta tiesin heti, että se oli se. Karhu. Ensimmäinen luonnossa näkemäni karhu. En pelännyt, mutta tunne on vaikeasti kuvailtavissa.

Saavuin pian kohtaamisen jälkeen Calf Mountain Shelterille. Olin huomannut, että viikonloppu oli tuonut paikalle paljon vaeltajia, mutta olin yllättynyt suoranaisesta tungoksesta. Tajusin osuneeni Shenandoahiin todella huonoon aikaan: Memorial Dayn viikonloppu tulisi täyttämään kaikki shelterit ja telttapaikat. Vaellan mielelläni myöhään ja se ei ole mahdollista, jos yöpaikoista pitää kilpailla. Ihmispaljous ei myöskään ole niitä asioita, joita kaipaan. Asetuin vastoin tapojani shelteriin, koska hyviä telttapaikkoja ei enää ollut. Ruuhkasta huolimatta odotan mielenkiinnolla mitä Shenandoah tulee tarjoamaan.