Day 78: Glasgow

22,62 km (14.1 miles)
784.9 / 2189.8 miles
Glasgow Hikers’ Shelter, Glasgow, VA

I’ve occasionally wondered, when other hikers miscalculate daily distances. Well, I no longer need to wonder how that happens. I had read the guidebook, and seen about 12 miles between two shelters, and about two more miles to the intersection. I spent the night about a mile away from the shelter, so the distance would be about 15 miles. Somehow, though, my mind got stuck on just the 12 + 1, and then my brain converted this into kilometers.

I started hiking early and was able to take advantage of the cooler hours of the morning. The day was mostly downhill, but the occasional rocky terrain slowed my pace a bit. I had lunch at Highcock Knob and started to wonder why there seemed to be so much further to go than I had imagined. At this point I realized my miscalculation earlier and wasn’t very pleased to realize my 13 mile day had just turned into a 15 miler.

The difference doesn’t sound like much, but mentally it has a big significance. Even though in theory all the elements were with me (sunny weather, downhill, promise of good food), I was exhausted today. My feet have hurt for a couple of days in a row, and the heat seems to dry me out no matter how much I drink. All the bugs have awoken, and something is constantly eating, biting, or stinging me. I enjoy being outside and camping, but I haven’t been enjoying hiking for the last few days. On one hand slowing down could help, and on the other hand I wanted to get to Waynesboro for a rest day as soon as possible.

After the agonizing last few kilometers I arrived at the bridge crossing James River, one off which some have a tradition to jump into the water (which is a wee bit illegal). I didn’t jump from the bridge, though being so sweaty it was tempting. I instead walked to the parking lot, where a few other hikers were calling a shuttle. Before they got one arranged two people at the parking lot offered to drive us all into town.

The small town of Glasgow has set up a shelter for hikers with electric outlets, showers, and port-a-potties. Next to it is room for tents, and all the services are within a few minutes’ walk. I did laundry and had dinner at Scotto’s. I left the post office and grocery store for tomorrow.

JFRM-2017-05-8274.jpg

JFRM-2017-05-8275.jpg

JFRM-2017-05-8276-Pano.jpg

JFRM-2017-05-8281.jpg

JFRM-2017-05-8283.jpg

JFRM-2017-05-8284.jpg

JFRM-2017-05-8286.jpg

JFRM-2017-05-8287.jpg

JFRM-2017-05-8289.jpg

JFRM-2017-05-8290.jpg

JFRM-2017-05-8292.jpg

JFRM-2017-05-8293.jpg

Olen toisinaan ihmetellyt, kun muut vaeltajat ovat laskeneet päivämatkoja pieleen. No, enää ei tarvitse ihmetellä miten se tapahtuu. Olin lukenut opaskirjaa ja katsonut kahden shelterin välillä olevan noin 12 mailia ja siitä tienristeykseen vielä 2 mailia. Olin yötä noin mailin päässä shelteristä, joten matka olisi 15 mailia. Kuitenkin päähäni oli jäänyt vain tuo 12 + 1 ja tämän sitten aivoni konvertoi päivän kilometreiksi.

Lähdin aikaisin vaeltamaan ja sain hyödynnettyä aamun viileämmät tunnit. Päivä oli suurelta osin alamäkeä, mutta maaston ajoittainen kivikkoisuus hidasti menoa hieman. Söin lounasta Highcock Knobilla ja aloin samalla ihmetellä miksi matkaa oli jäljellä paljon enemmän kuin olin kuvitellut. Tässä vaiheessa heräsin laskuvirheeseeni ja en aivan varsinaisesti ilahtunut 13 mailin päivän muuttuessa 15 mailiksi.

Ero ei kuulosta kovin suurelta, mutta tänään sillä oli henkisesti paljon merkitystä. Vaikka teoriassa kaikki elementit olivat kohdallaan (aurinkoinen sää, alamäki ja kunnon iltaruoka tiedossa), olin tänään todella uupunut. Jalkapohjia on särkenyt useamman päivän putkeen ja helle tuntuu kuivattavan vaikka miten joisi. Kaikki pikkuötökät ovat heränneet ja kokoajan joku syö, puree tai pistää. Nautin ulkona olemisesta ja telttailusta, mutta vaeltamisesta en ole viime päivinä nauttinut. Toisaalta tahdin hidastaminen voisi auttaa ja toisaalta haluaisin Waynesboroon lepopäivälle mahdollisimman pian.

Viimeisten kilometrien tuskailujen jälkeen saavuin James Riverin ylittävälle sillalle, joka on yksi monista, joilta tradition mukaan kuuluu hypätä veteen. (Mikä tosin on kai hieman laitonta.) En hypännyt sillalta, vaikka hikisenä ajatus kyllä houkutteli. Kävelin sen sijaan parkkipaikalle, jossa muutama muu vaeltaja soitteli shuttle-kyydin perään. Ennen kuin he saivat asiaa järjestettyä lupasivat parkkipaikalta lähdössä olevat kaksi autoilijaa kuitenkin kuljettaa meidät kaikki kaupunkiin.

Glasgown pikkuinen kaupunki on perustanut vaeltajille shelterin sähköpistokkeineen, suihkuineen ja bajamajoineen. Vieressä on tilaa teltoille ja kaikki palvelut ovat muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Kävin pesemässä pyykit ja illallisella Scotto’sissa. Huomiseen aamuun jätin posti- ja ruokakauppareissun.

Leave a comment

Leave a Reply