Day 63: Kimberling Creek

19,58 km (12.2 miles)
609.6 / 2189.8 miles
Stealth campsite, VA

I ate the last of my food in the morning and decided that my lunch and dinner favorite of a tuna tortilla wasn’t very good as breakfast. There was a grocery store about ten kilometers away, and that would be my first destination. Beyond that I hadn’t decided.

I had intended to get water from a stream a few miles from my camping spot, but it had dried and the next water source was a few more miles further. Mainer happened to walk past me and asked if I needed water. I accepted the offer when he assured me he had enough.

At Jenny Knob Shelter I got to refill my water stores, and I checked the messages on my cell phone, too. My cousin let me know that our relative, who had been resuscitated from ventricular fibrillation, was being taken off life support and he was being let go. I had feared this based on the last news I had received. It still didn’t make the sadness regarding the news any easier. I sat alone at the shelter and cried.

The kilometers from the shelter to the store were endless, and my recollection of the journey is fuzzy. I wore my sunglasses regardless of the overcast day. I tried to see the trail through tears, and felt completely inconsolable. I thought of his family’s grief. Everything felt so unfair.

When I arrived at the store I ordered a pizza from the deli and sat down with my cell phone to Skype my parents. Speaking with them helped me feel better – both being able to share my feelings, and also speaking my native language brought a comfort. After the conversation I replenished my food stores and decided to head back into the woods. I had thought about staying at a nearby hostel or the store’s campground, but I now felt I wanted mostly to get into the peace of the forest.

Just as I stepped out of the store it started raining. Wet, I walked along the road back to the AT and decided to pitch my tent in the first available place. The official campground would have been two miles down further, but I found a good spot next to the trail. In the quiet rain I withdrew into the peace of my small green abode.

JFRM-2017-05-7754.jpg

JFRM-2017-05-7756.jpg

JFRM-2017-05-7758.jpg

JFRM-2017-05-7759.jpg

JFRM-2017-05-7762.jpg

JFRM-2017-05-7764.jpg

Söin aamulla viimeiset ruokani ja totesin, että lounas- ja illallissuosikkini tonnikalatortilla ei sovi aamupalaksi. Noin kymmenen mailin päässä olisi ruokakauppa, mikä oli ensimmäinen kohteeni. Siitä eteenpäin en oikeastaan ollut päättänyt.

Olin aikoinut ottaa vettä purosta parin mailin päästä telttapaikastani. Puro oli kuitenkin kuivunut ja seuraavalle vesilähteelle olisi pari mailia lisää. Mainer sattui kävelemään ohitseni ja kysyi tarvitsenko vettä. Tartuin tarjoukseen, kun hän vakuutteli itsellään olevan tarpeeksi.

Jenny Knob Shelterillä pääsin täyttämään vesivarastoni ja tarkistin samalla kännykästä viestit. Serkkuni ilmoitti, että kammiovärinästä elvytetyn sukulaisemme tehohoito on päätetty lopettaa ja hänen annettaisiin mennä. Olin pelännyt näin mahdollisesti käyvän sen perusteella mitä olin viimeeksi hänen tilastaan kuullut. Se ei kuitenkaan yhtään helpottanut uutisen synnyttämää surua. Istuin yksin shelterillä ja itkin.

Kilometrit shelteriltä kaupalle olivat loputtoman pitkiä ja muistikuvat matkasta hataria. Kuljin pilvisestä säästä huolimatta aurinkolasit päässä. Yritin nähdä polkua kyyneleiden läpi ja olin täysin lohduton. Ajattelin hänen perheensä surua. Kaikki tuntui aivan kohtuuttomalta.

Kaupalle saapuessani tilasin delistä pizzan ja istuin kännykkäni ääreen ottaakseni Skype-yhteyden vanhempiini. Heidän kanssaan puhuminen helpotti oloa – sekä mahdollisuus jakaa tuntemuksiaan, yhteys läheisiin että oman kielen puhuminen toi jonkinlaista lohtua. Keskustelun jälkeen ostin ruokatäydennystä ja päätin suunnata takaisin metsään. Olin ajatellut yöpyä läheisessä hostellissa tai kaupan leirintäalueella, mutta nyt tunsin kuitenkin haluavani eniten metsän rauhaan.

Juuri astuessani ulos kaupasta alkoi sataa vettä. Kävelin märkänä tietä pitkin takaisin AT:lle ja päätin pystyttää teltan ensimmäiseen mahdolliseen paikkaan. Varsinainen teltta-alue olisi ollut noin kahden mailin päässä, mutta löysin sitä ennen hyvän paikan polun varresta. Hiljaisessa sateessa vetäydyin pienen vihreän asumukseni rauhaan.

Map

Total Time: 09:17:15

Leave a comment

Leave a Reply